Hyvät ja pahat

Kovin on korkeakulttuurista valkata hyvä pahasta.
Jos mikään muu, niin tuo sanapari on kovin sisäänlämpiävä.

Mikä on kenen hyvä, mikä paha?
Ei mikään muu, kuin ihminen itse sitä voi jaotella, ja kunkin oikea on hänen oikeansa.
Vähän annoit ajateltavaa, valinnanvaraa.

Sanoilla voi leikkiä, sanoilla voi haavoittaa, sanoilla voi lohduttaa.
Sanat, nuo meidän ihmisten aarteet. Hyvät ja pahat.

Jokaisessa ihmisessä on sisään kirjoitettu hyvyys ja pahuus,


hyvä neuvo kaikilee ihmiskunnan ihmisille :

raamatun kymmenen käskyä
on maailman paras ja viisain ohje elämässä kompuroiville ihmisille,

kymmenen käskyä on turvallisin taatusti oikea elämäntie ihmiskunnalle


omakohtaisesti olen valinnu hyvyyden ohjaamaan elämääni,
tietoisesti karsin pahuuden pois

kun elämän perustaa vain totuudelle, on kaikki elämän ovet auki elämän on turvallista elää vanhuuteen asti.
maailman tuulet ei koskaan voi kaataa joka totuudessa kulkee.

Hyvyyden ja pahuuden olemassaoloa ovat filosofit kautta aikojen pohtineet. Jotta voidaan määritellä hyvyys, on oltava olemassa objekti, kohde, ja kristinuskossa se on määritelty Jumalaksi.
Pahuuskin on personifioitu s********ksi. Noin mustavalkoisena en osaa nähdä näitä voimia, joita kyllä sisältyy ihmiseen itseensä, eri asteisina sävyinä.
Liian ankaraa itsensä kuin kanssaeläjiensä ruodinnan jätän mielelläni filosofien tehtäväksi.

Eevan vikittelyt Aatamille oli kyllä sisäänrakennettuna häneen, aivan samalla tavoin kuin Aatamin muskelipullistelut Eevansa edessä:D

Eihän mikään Eevoille ole mieluisampaa, kuin kohdatessaan Aatamissä ymmärtäjänsä, myöntää elämän sujuvan onnellisimmillaan Aatamin rinnalla!

Vaikeaa on uskoa Aataminkaan tyytyneen vain emoon - ja hellapoliisiin, vielä vähemmän Eevan siihen rooliin jääneen.

Ainakin olisi nyrkinkäyttö Aatamin puolelta aiheuttanut äänekkään opponoinnin Eevan puolelta, ja siten kostautunut monin tavoin nyrkin heiluttajalle, jos ei peräti karkuunlähdön:D

Niitä kiemuroitahan kuulee ja lukee yhä, mutta rakentavampaa on ajatella, miten elämän viehättävimmät puolet parhaimmillaan, mahdollistuvat hyvässä parisuhteessa.

En nyt ihan viikunanlehdistä aloittaisi. "Hyvät" ovat menestyjiä. Keinoista ja moraalista ei niinkään väliä, kilpailu ja raha ratkaisee, se määrittää tuloksen ja niin myös omahyväisyyden ja sen mukaisen neuvojen jakelun. Jos et pärjää, se on oma syy.

Niin se on rutiköyhissä maissakin. "Hyvillä", menestyneillä johtajilla riittää rahaa rakennella palatseja, vaikka kansa on nälkäkuoleman partaalla, kehitysavun varassa. Huolimatta kansallisista rikkauksista. Niitä ryöstävät vielä "vielä hyvemmät", murusetkin ovat kotimaansa harvoille johtajille riittäviä loistokkaaseen elämäänsä.

Oma syy jos ei pärjää ja vielä pahempaa jos joskus rettelöi palkoistaan. Pahat saavat maistaa lyijyä.

Jonkinlainen hierarkia syntyy varmaan, niin eläinyhdyskunnissa, kuin ihmisyhteisöissä. Erottuhan niissä molemmissa ne "vahvemmat" rohmuajat, jos materiaalisia etuja katsoo. Toki ne välttämättömät jokamiehen tarpeet on taattava vähemmillekin keon asukille, jotta kokonaisuus toimisi.

Sitten tullaankin laajempaan kuvaan hyväntekijöistä, joiden anti yltää henkisen hyvinvoinnin alueelle vuosisadoiksi eteenpäin, ilman minkäänlaista ns. "omaa etua"!

Siinähän meillä on pähkäilemistä, arvoja punnittaessa:)

Hyvä antaa vähästäänkin, paha ei paljostakaan!

Kaipa maailmankaikkeuden nimissä on oltava hyvää ja pahaa. Kuka sitten ne itsestään löytää.
Ulkopuolinen varmaan helpommin.
Itserakkaus peittää useimmilta pahan.
Silti uskon, että kaikki olemme suht'koht' samansilmäisiä.
Kaikilla on hyvän ja pahan summa sama.

No onhan filosofiaa kerrakseen. Mikäpä siitä ken noin näkee, erimieltä voi tuostakin olla.
Tylsää on kaikenlainen tasapäistäminen, sitä en tosin kiellä, etteikö pahuus voisi lymyillä sovinnaiseen ja kiltteyteenkin verhoutuneena.

Kyllä Jumala on luonut ihmisen. Aatami oli vaan sellainen harjoituskappale, joten Jumala täydensi luomistyötään ja teki parannetun painoksen, Eevan.

Joskun kun hermostun ukkooni, niin sanon, että senkin aatami:)