Lähden matkalle aina samoin
sytyttelen tulet
tuijottelen kuuta
yritän unohtaa sipaisut
höyhenet kevyellä puhalluksella
kaltoinkohtelut syvällä unella
muuhun tarvitsen metsältä aikaa
taivaanrannan takaumana
pienet salaisuudet saapuvat
suuremmat vain naisenhymyllä
nuoruuden kiihkolla tavattuun neitoon
maitolaiturille saateltuun
aidan takaa katsoviin vihreisiin silmiin
joihin toivoteltiin ja
elettiin hyvät yöt
erilaiset tiet rakastumisiin
kun katosit kaikilta kartoiltani
antikvariaatin hyllyjen väliin
eläimenvaistoisin ottein
haettu aikuisen etäisyys
yhä raavitaan ikkunoihimme menneen ajan unta
muistin palvontapaikat taivaita tavoittelevat
sytyttelen tulet
tuijottelen kuuta
yritän unohtaa sipaisut
höyhenet kevyellä puhalluksella
kaltoinkohtelut syvällä unella
muuhun tarvitsen metsältä aikaa
taivaanrannan takaumana
pienet salaisuudet saapuvat
suuremmat vain naisenhymyllä
nuoruuden kiihkolla tavattuun neitoon
maitolaiturille saateltuun
aidan takaa katsoviin vihreisiin silmiin
joihin toivoteltiin ja
elettiin hyvät yöt
erilaiset tiet rakastumisiin
kun katosit kaikilta kartoiltani
antikvariaatin hyllyjen väliin
eläimenvaistoisin ottein
haettu aikuisen etäisyys
yhä raavitaan ikkunoihimme menneen ajan unta
muistin palvontapaikat taivaita tavoittelevat
Vastaukset 28
Vanhimmat
Lähden matkalle aina samoin
kevein kantamuksin
valaistuin aattein
kohti kultarannikkoja
naisen rannerenkaan viitoittamaan suuntaan
huulilla alati
sadan suudelman valmiustila
voitokasta paluuta odottaen
Et ehkä tarjoa
turvallista tasamaastoa
vakaan askelen väyliä
jolla jalkaa ei heilutella turhaan
Kompastuskiviä riittää
kumpuilevaa maisemaa
mahdollisuuksia mätkähtää pensaisiin
viileille ajatuksille tarjotaan nokkoskyytiä.
Lähden matkaan aina
sadan suudelman taktiikalla
loput improvisoin lennossa.
-----
Pahoittelut herkille naislukijoille, runouden jumala Apollonille, nuoruudentuotantoni tulevalle oikolukijalle, mieslukijoille, lähimetsän eläin-, kasvi- ja kivikunnalle ynnä muille asiaa sivunneille tahoille.
..oikolukijan tulevaa turhaa työtä helpottaakseni: "väyliä joilla"
Tästä viimeisestä pidin erityisesti. Siinä oli huumoria mukana tai ainakin näin tulkitsin. Hyviä öitä!
Auuts,lennossa voi vapaasti improvisoida !
Kiitos, arvollinen neito. Sananne tekevät minulle hyvää kuin puutarhan tuoksu.
----
Kun illankorvalla mietin tämän päivän tehtävälistaa, niin ensimmäisenä kohtana oli: "Käy vaivihkaa poistamassa se viimeinen runo." Mutta annetaan siis olla. Ja kyllähän runonlaadinnan ensinnäkin tulisi olla hauskaa, näin ensisijaisenakin määreenä.
Kiitos, kunnioitettu neito. Kuin tuuli sananne minua vilvoittavat.
---
Joskus, ellen sanoisi usein, unehtuu haaveiluun ja tuumailuun kun ilmiselvästi (ainakin jälkikäteen ajateltuna) olisi improvisaation paikka. Toisaalta tulee improvisoitua, kun harkinta olisi vaihtoehdoista se parempi. Mutta juuri se tehneekin elosta niin arvaamattoman antoisan toisinaan.
Niin ja tuonkin runon voi tulkita monella tavalla. Jatketaan töitä, kun töihin on palattu, niin illatkin tehdään rästitöitä :).
Runokielen parhaita anteja onkin monitulkintaisuus. Väliin kirjoittaja ei itsekään tiedä, mitä tuli kirjailluksi. Paras varoa liikarasitusta. Mitenkäs Barcelona?
Oli mukava kaupunki. Meri, kukkulat, vanhat rakennukset, veistokset, suihkulähteet. Desigual, Tapatapa, Musto. Gaudi ja Miro.
Jos en tee, niin kuka muu tekisi työni ja saisi asioita eteenpäin? Liikarasitusta on kylläkin ilmassa, jopa viikonloppuna.
Pitää käydä lähiaikoina, kun kokematta on. Kiinnostaa taide, kulttuuri, elämykset. Messi, Xavi, Iniesta, Fabregas ja Pique.
Näinhän se menee.
Unohtamatta elävää musiikkia merellä. Makoillen katamaraanin verkolla ja kuunnellen saksofonistia.
Suosittelen. Vaikka turisteja on paljon, on kuitenkin suurkaupunki.
Kiitos. Käyn 100%:n varmuudella lähiaikoina, koska se on ollut huulilla maisteltavana jo niin useasti. Nyt lämpimäin suositustesi jälkeen erityisesti.
Syksy
houkuttaa
lähtemään matkalle
nousemaan
unen usvaisten
maiden ylle
rauhaisaa lentoa
liitoa pehmeydessä
suunta
missä kompassini
olen taas eksyksissä
Iloisesti eksyksissä
ajatuksin, sanoin ja teoin
paluu unenkaltaiseen tilaan
jossa rauhaa ja aamukastetta
syksynlämpöistä lentoa
puiden latvojen ylle
pehmeydessä
Lapsena minä sen taisin
lähteä ja lentää
alhalla tuoksui vasta niitetty vilja
yllä kaareutui sininen taivas
suunaton vapaus
lähteä ja lentää
ihmellistä
syksyllä linnutkin lähtevät
Lapsena tiesi enemmän
kunpa saisikin ne opit takaisin
ilot jokaisesta auringonnoususta
syksyn iloisista lätäköistä
seikkailujen valtameristä
joulupukin odotuksesta
kaiken uskomisesta kirkkain silmin
Lähteä matkalle lapsuutee,
tyttö keikuu aidalla
juoksee koulumatkat
hypii
isä tulee vastaan
tuoksuu tervaleijonalta
eikä maailmassa ole
huolen häivää
Joskus kiireen keskellä
muistaa ensisuudelman sateessa
poskelle, mutta kuitenkin
sitä piti tuntikaupalla hinkata pois.
Joskus kiireen keskellä
muistaa sen kesäisen päivän
kun pilvet tulivat oikein lähelle
kertoivat kaiken mitä tietävät.
Lähden matkalle aina samoin
sytyttelen tulet
tuijottelen kuuta
yritän unohtaa sipaisut
höyhenet kevyellä puhalluksella
kaltoinkohtelut syvällä unella
muuhun tarvitsen metsältä aikaa
taivaanrannan takaumana
pienet salaisuudet saapuvat
suuremmat vain naisenhymyllä
mairean poikkipuolisena sanana
perusasioihin palaavana
aidan takaa katsoviin vihreisiin silmiin
joihin toivottelen edelleen
äärimmäisen hyvät yöt
erilaiset tiet rakastumisiin
oksat raapivat ikkunaasi nähtävän unen
hilpeät katot taivaita kannattelevat
No niin, tässä hieman paranneltuna versiona. Loppu oli alunperinkin jotakuinkin noin, mutta sitten rupesin epäilemään ettei se ollut tarttunut jostakin Rimbaudin runosta? En löytänyt siinä hetkessä kyseistä alkuperärunoa, joten muutin lopun tuollaiseksi yleishuomiomuisteloinniksi, eräänlainen yritys ranskalaiseksi romantiikaksi. Nyt viikonloppuna löysin sen epäilyksenalaisen Rimbaudin runonkohdan, ja eihän se ole edes sielläpäinkään..kärkkäinkään juristi ei plagiointisyytöstä saisi tämän perusteella nostettua. Tässä:
"Nojaan kyynärpääni pöytään, lamppu valaisee kirkkaasti typerät kirjat ja sanomalehdet, jotka minä ääliö luen uudestaan.
Valtavan kaukana maanalaisen salonkini yläpuolella talot juurtuvat, sumut kerääntyvät. Muta on punaista tai mustaa. Kaamea kaupunki, loputon yö!"
Elämäni on
yritys ranskalaiseksi romantiikaksi
sorakuopalla räntäsateessa
saappaat liejussa liukastellen
pomon karjuessa korvaan
unelmaa hehkeämmästä tavasta
ansaita patonkinsa
Lempeni on
yritys ranskalaiseksi romantiikaksi
saapua kotiin puolikuolleena
en edelleenkään liljoilta tuoksuvana
kuin valkosipulivoissa liotettu etana
suu vailla kauniita korulauseita
kommunikointi ei urahtelua kummempaa
Miten ansaitsisitkaan sofistikoituneemman miehen!
Silti hehkut kuin vaalea kesäyö
näytät oman maan mansikalta
tarjoat miehellesi karjalanpiirakkaa
sylillisen pohjoisen naisen lämpöä
kuiskaat kaipaavasi vain
rehellistä rutistelua
suomalaisen suoraa tapaa rakastaa
------
Auh, pahoittelut edelleen, siitä varsinkin että Suuren Runoilijan nimi tuli otettua esiin ja vedettyä mukaan tähän.. asioiden korjaamiseksi hieman Rimbaudin mielimusiikkia:
http://www.youtube.com/watch?v=L9s3kYBgr_E
Olisi kiva joskus saada lukea Rakkausrunot - tai Runot- sivuilta vähemmän itsetarkoituksellisia, mutta niin sanotusti uskottavia runoja tai tarinoita
(eikös vain?),
mutta tässäkin viimeistään viimemetreillä pitkäksi sarjaksi rakenneltua ketjua kirjoituksia joku tulee iskeneeksi esimerkiksi sanat " tuli otettua esiin ja vedettyä" ja nimen Rimbaud samaan lauseeseen.
:)
Kiitos kommentoinnistanne, arvoisa neito. Huomionne on minulle kultaa kalliimpaa.
--
..Apua! Inhoan näitä monivalintatehtäviä. Hmm.. vastaan siis:
- Ei. Minusta runot ovat täällä (ja tuolla) ihan hyviä. En löydä valittamista.
- Kyllä. "Eräät" ovat T-O-D-E-L-L-A itsetarkoituksellisia vink vink ja ;)
Eikä siinäkään vielä kaikki?
Ajatella, että jopa mustapartainen ajattelijamme Jarno Alastalo on ilmoittanut kirjoittavansa kirjan.
Mariko Vaarakin ennustaa, että em. kirjallinen tuotos suorastaan allegorianomaisesti tullee kertomaan hänen niin mainioista taannoisista työtovereistaan, joita sai etsiä. Ja ihmisistä, jotka matkustavat omaa elämäänsä läpi jäniksinä. Some how.
Etsivähän huomaa löytävänsä jopa ammattilaisten kirjallisista teoksista juuri sen, mitä tahtoo näkevänsä ja vain minkä kykenee niistä näkemään, vaikka niiden kirjoittajat eivät olisikaan yksi yhteen heidän ulosantamiensa kirjoitusten kanssa.:)
Tarkoitan vain, että sanavalintojensa kanssa on oltava hyvin tarkkana, että tulisi antamaan juuri tarkoittamansa kuvan itsestään lukijoilleen.:)
Ettei Jarnankin kirjoitelmiin sattuisi ihan vain sattumalta ja esimerkiksi kahden kuukauden lyhyen, mutta maltillisen miettimistauon jälkeen jonkun sensuurihaluisen jälkiasensuuri iskemään, minkä vuoksi Suomi24:n ylläpidonkin on omimmalla nimimerkillään astuttava edes muodon vuoksi jossakin päin Suomi24:ää esiin käyttäjiensä pariin.
Olihan eräs väliaikaistiedote jopa sinisin silmin, saati suurella sydämellä nähtävästä ylläpidon poissaolevuudesta sillä keinoin todistettava tarpeettomaksi, suorastaan asiattomaksi viestiksi "palstalaisille".
Voihan räkä, millaista tarkoitushakuisuutta ylläpitokin tulee harrastaneeksi!:)
http://jarnoalastalo.wordpress.com/
Sorry, Mariko Vaara taisi nyt erehtyä liikkeestä. Päätyi jo sokeasti hänkin uskomaan. Rautakaupaksi..
PS. Onko se Rimbaud joku uusi kiuasmerkki?
Ei, ei, ei! Aprillia! Tokihan Mariko Vaara sen jo ennestäänkin tiesi, että liiketunnistimella varustettu, ammunko vaaran - virttä ylläpidon edessäkin soittava ovikello.
Mutta totta: todelliset taiteilijat ovatkin asia erikseen.:)
Totta? Totuutta on vaikea saada kaupaksi nykypäivänä, niin monella löytyy sellainen jo omasta takaa, uutena tai käytettynä. Minua ovat Pirkka-tuoteperheen naposteluporkkanat auttaneet jaksamaan, nehän ovat terveellisiä, silti ravitsevia ja hyvänmakuisia. Ostoksena se on sangen edullinen, ja tietysti lisäaineettomuus kuuluu samaan hintaan.
https://www.pirkka.fi/tuotteet/62687-pirkka-suomalainen-naposteluporkkana-250-g
P.S. Mitä se tviittaus on? Sitäkö, että nostaa interaktiivisen kätensä kun luulee tietävänsä vastauksen?
Tarvitaan todellinen taiteilija
rakastamaan suomalaista naista
lukemaan Rimbaudia kuunvalossa
juoksemaan läpi myrsky-yön
huutamaan hänen ikkunansa alla
ylös lemmen kaikenraastava liekki
pois huulilta tämä pakottava hulluus
Elän tänään, pahoittelen huomenna.
Mariko Vaara ei tullut maininneeksi tviittausta, hienommin twiittaausta, eikä suurin surminkaan tiedä, minkälaista runoutta se on, sillä Mariko Vaara ei ole iki kuuna päivänä tviitannut edes yrittäny tviitata edes Stubbille.
Mutta viittaa kintaalla pyöreään pöytään ja arvelee, että tviittaaminen voisi olla vaikkapa tätä: tiettyjen kuvien luomista itsestään ja sen kuvan antamista kansan nautittavaksi:
Pallit lypsyjakkaroita myöten on piilossa, varjo käärittynä miehen hintaa vasten. Ei kun katsomaan hirvittävästi hymyilevää myyntimiestä suoraan sieluun.:)
https://si0.twimg.com/profile_background_images/378800000072404827/48f53046c50ce7951b904d5922d66d7c.png
Mariko Vaara uskoo olevan totta, että tviitti kuvastaa tiettyä pöllähtäneisyyttä jopa älyeliitin jäsenissä? Maasta sinä olet tullut ja maahan sinun pitää jälleen tömähtämän..
PS. Mariko Vaara ei toki itse olisi keksinyt antaa kaikelle kansalle moista kuvaa Pauli Aalto-Setälästä, vaan sen teki Pauli Aalto-Setälä itse. Unohdin vain sen pirun linkin:
https://twitter.com/PauliAS
Kas noin. Hän kyllä tietää, mitä on tviitata ja tehdä jopa itsestään bönde. Pahoittelen väärää sanavalintaa. Piti sanomani brändi.:)