kuinka monta

Meidän perheeseen kuuluu vanhempien lisäksi 2 sijoitettua lasta, biolapsia meillä ei ole. Ensimmäisen lapsen saimme 96 ja toisen 00. Esikoinen oli 3,5 vuotias nuorimmaisen tullessa vastasyntyneenä. Lapset eivät ole sisaruksia.

Yhteistyötä teemme vanhempien kanssa paljonkin. Lapset tapaavat heitä säännöllisesti vähintään kerran kuukaudessa. Tapaamiset ovat joko päiväkyliä tai muutamn yön kestäviä vierailuja. Vanhemmat soittavat meille, me soitamme vanhemmille ja välillä lapset innostuvat piirtämään ja niitä piirustuksia lähetetään postin kautta tapaamisten välillä. Pettymyksiä vanhemmat eivät ole koskaan lapsille aiheuttaneet.

Omaa aikaa tai lomaa meillä ei varsinaisesti ole. Kesällä olivat yhtä aikaa muutaman yön yhtä aikaa biovanhempiensa luona. Molemmat lapset ovat vielä niin pieniä, että haluamme viettää harvat yhteiset vapaa-ajan hetket koko perheenä.

Biologisia lapsia meillä oli neljä (4,7,9 ja 12v.), kun ensimmäinen lapsi meille sijoitettiin 9 kk:n ikäisenä. Toinen sijoituista lapsista tuli suoraan synnytyssairaalasta 6 vrk:n iässä vuoden kuluttua ensimmäisestä sijoituksesta.

"Omat" lapset ovat pitäneet sijoitettuja pikkusisarruksinaan l. siinä mielessä samanlaista elämää meillä kuin muissakin monilapsisissa perheissä.

Meidän lapsilla on siinä mielessä huono onni, että lasten (ovat eri perheistä) biologiset vanhemmat eivät ole pitäneet lapsiinsa juurikaan yhteyttä, kahden olinpaikkaa ei tiedä sossukaan, yksi on kuollut ja yksi on tavannut kerran lapsensa kuuden vuoden aikana. Onneksi edes toisella on yhdet isovanhemmat, jotka käyvät tapaamassa ja joiden luona lapsi käy joskus yökylässäkin. Lapselle on vaikea ymmärtää miksi syntymävanhemmat eivät muista. Olemme sanoneet lapsille, että heidän elämänsä on varmaankin niin vaikeaa, että he eivät pysty pitämään yhteyttä vaikka rakastavatkin lastaan.

Kuluneiden reilun seitsemän sijaisvanhemmuusvuoden aikana olemme olleet vuosittain mieheni kanssa parin päivän kaupunkilomalla Suomessa, silloin äitini on ollut meillä kotimiehenä ja vanhin tyttäremme siitä asti, kun täytti 18v. Kerran olimme viikon lomamatkalla ja silloin meillä oli perhelomittaja Kehitysvammaliiton kautta.
Koko perheen kanssa olemme olleet monesti Lomaliiton ja muiden vastaavien järjestöjen tukilomilla, muuten emme juuri lomaile kaikki yhdessä, vaan eri kokoonpanoilla Eestissä, siskoni mökillä ja yhden tuttavan mökillä.

Perheeseemme kuuluu lapsia ja nuoria yhteensä 8, mutta on paljon jo poismuuttaneitakin, en laske heitä nyt tässä perheenjäseniksi, vaikka he kylläkin ovat aivan kuin omat lapset, jouluja vietetään yhdessä ja jos on lomia heillä, niin tulevat käymään, on jo mummon ja paapan roolikin astunut kuvaan mukaan.

Osa on sijoitettu noin puolivuotiaana, nyt olevista ja sitten on kahden vanhana, kolmen ja viiden ja kuuden, vanhin meille sijoitettu on ollut kolmentoista ja yhdentoista.
Lapset kaikki ovat erityislapsia, eli ovat eritasoisia.

Lasten vanhempain kanssa on mennyt hyvin, yhtä poikkeusta lukuunottamatta, mutta se onkin sitten tosi vaikeaa ollut koko ajan.
Osa vanhemmista käy äidin luona ja mummojen kanssa ollaan yhteyksissä, joidenkin äiti käy meillä kotona jne.....

Kaikki yhdessä lomia ollaan vietetty tosi paljon, ei muita omia lainkaan, mutta ei ulkomailla vaan kotimaassa.

Lapset ovat huomaavaisia ja oikein mukavia, muidenkin mielestä.

on neljä omaa,kolme poikaa 10-v,6-v,5-v ja pienityttönen 1-v.
Ja sitten meillä on meidän iso-tyttö joka on sijoitettuna hän on 16-v.
Meillä on toiminut ihan hyvin,tyttö viihtyy ja tykkää pienistä..
ja pienet hänestä..
ja aikani riittää ihan hyvin välillä jokaiselle erikseen(jokaisen kanssa omia puuhia)
ja vietämme paljon aikaa myös perheenä,isolla-tytöllähän on jo tietysti omat menonsa ja koulunsa,mutta joka ilta hänenkin kanssa rupatellaan päivän jutut ja päätä vaivaavat jutut pois,kuin myös muittenkin.
jos joskus halutaan omaa aikaa mummi ottaa lapset tai sitten tyttö katsoo lapsia,hänestä emme tarvitse lomaa..hän on meidän perheenjäsen =)

meillä on kaksi biolasta, jotka olivat 6 ja 9 ekan sijoitetun tullessa ja siten 9 ja 11 toisen meille muuttaessa.

lainalapsemme eivät ole sisaruksia ja biolasten kohdalla sanoisin, että tuo 9v on hyvä ikä sijaislasten tulla, silla ekan tullessa 9v otti tulokkaan siipiensä suojaan ja 6v kärsi mustasukkaisuudesta. kaksi vuottamyöhemmin 9v. omi uuden turviinsa kun esimurkku vierasti tulokasta.

meillä yhteys biohin toimii puhelinsoitoin kerran viikossa, tapaamiset 3-4vk:n välein ja joka vuosi yritetään saada kummallekin lainalapselle vähintään viikko oman suvun parissa. toisen suku on paljon aktiivisempi, joten heillä myös sukulomat pyörivät pitempinä. mitä toinen taas kadehtii.

lapsi rakastaa aina biovanhempiaan, joten ne peruuntuneet tapaamiset, känniset soittelut ja muut pettymykset on vain yritettävä selittää parhainpäin. kyllä niitä kieltämäti vuodessa useita on, mutta jos ei olisi, olisi huostaanoton purkukin paikallaan. pitävät sentään tavallaan yhteyttä.

loma???? ja vielä oma loma???? sitä on kuten lapsiperheissä on. varastettu tunti kahdenkesken hyvin harvoin. yleensä lainalasten lomat ovat eri aikaan ja sitten ovat vielä biot paikalla.

me lomaillaan koko poppoolla.