Aloituksessa "Pappi autokauppiaana" puhutaan uskovan epärehellisyydestä...
VT sanoo: "Sillä papin huulten pitää tallettaman tieto, ja hänen suustansa etsitään opetus; sillä hän on Herran Sebaotin sanansaattaja." (Malakia 2:7)
UT:n puolella on jokainen uudestisyntynyt Jumalan pappi. Valona ja suolana maailmassa meidän tulee heikkoudessamekin (ja nimenomaan heikkoina eli alati Herraa tarvitsevina) elää kutsumuksemme arvon mukaisesti.
Uskova voi langeta ja tehdä väärin. Ihmisestä riippuen - ottaen huomioon sukupuolen ja niin kulttuurillisen kuin yksilölliset esim. seksuaalisen taustan ja menneisyyden sekä luonteen - on jokaisella alttiutta tiettyihin lankeemuksiin kenellä mihinkin.
Joitain voi raha houkutella enemmän kuin muita ja toisilla lankeemukset tulee eri alueilla esim. juoruiluna ja vikoiluna.
Huomaa, että jokainen Jeesukseen uskova eli Jumalan lapsi on Jumalan pappina maailmassa. Se on asemamme Kristuksessa. Se ei kuitenkaan tarkoita että jokainen olisi paimen. Raamatullisempi nimitys näistä, joita yleisesti nimitetään papeiksi eli pastorin koulutuksen käyneet ja siihen virkaan vihityt, on paimen.
Paimenvirassa olevilta (seurakunnan johtajat, vanhimmistojäsenet) aivan erityisesti odotetaan esimerkillisyyttä. Samoin opettajilta (Jaak.3:1).
Uskovien lankeemukset ovat surullista, koska niissä on menetetty Jeesuksen kalliisti heille ansaitsema ja tarjolla oleva apu, joten eikö sellaisten pitäisi saada meidät tuntemaan murhetta ja rukoilemaan, että langennut tekee parannuksen ja nousee, uudistuu ja saa jälleen kokea iloa Herrassa? Ei olemaan vahingoniloisia ja ilkeilemään tms. Ajatelkaa Jeesuksen uhria ja Hänen mielenlaatua.
Tottelemattomat elävät kuivassa maassa, koska Jumalan armovirrat virtaavat vain siellä, missä todellisesti juurrutaan Kristukseen. Ylösnousemuselämän ihanuutta koetaan siellä missä risti ensin ja jokapäiväisesti on totta...
Yhtä kaikki jokainen kristitty saa, mihin seurakuntaan kuuluukin ja mikä on kutsumuksemme, pyrkiä elämään lähellä Jeesusta ja tuoreessa Pyhän Hengen vaikutuksessa. Jos virheitä siltikin sattuu - ja niitä sattuu varmasti - on pyydettävä anteeksi, tunnustettava ja pyrittävä korjaamaan asia.
Silloin elämme Jumalan armossa ja saamme kaikkea hyvää minkä Jumala armossaan antaa. Ei tekojemme, vaan armon perusteella. Jeesuksen tähden.
"Älkää eksykö, Jumala ei salli itseänsä pilkata; sillä mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää." Gal.6:7.
Rakas Jeesus, auta meitä ymmärtämään ja iloitsemaan siitä mitä olemme sinulta saaneet, niin että kiitollisin mielin armosi tähden otamme vastaan jokapäiväisen ristin, kieltäen itsemme ja jos tarpeellista myös kärsien toisen hyväksi, että itse ja myös lähimmäisemme, meille antamasi aseman ja kutsumuksen kautta, saisivat rakentua ja että sinä saisit kokea iloa, voidessasi jakaa meille taivaallista hyvää.
"Ja minä iloitsen heistä, siitä että teen heille hyvää - - " Jer.32:41.
Uskovan lankeemuksista
68
666
Vastaukset
- koleerikko
Teapot hyvin ajakohtainen aloitus, kenties joka aikakauteen, mutta nyt on lopun aikaa. Maanjäristykset ovat lisääntyneet, sekä muut mitä Jeesus puhuu Matt.24 luvussa. Tuo luku nopeasti luettuna näyttää helpolta, mutta se on kaikkea muuta kuin helppo. Täytyisi tuntea hyvin kirjoitukset. On siinä tavalliselle tallaajalle kuitenkin ymmärrettävää.
Ei ole uskovaa kuka ei lankea.
Jeesus on varsinkin uskovien Vapahtaja.
Uskovan langetessa usein pidetään hajurakoa langenneeseen. Katsos ettei oma kilpi tahraannu. Veikko Manninen sanoi mustien Afrikassa puhuneen; Jumala loi ihmisen mustaksi, mutta kun synti tuli tuli ihmisestä valkoinen.
On kuitenkin lankeemuksen sattuessa myös tukijoita. Vanhemmiston osuus on ratkaisevaa, miten suhtautuvat parannuksen tehneeseen langenneeseen. Yhdellä paikkakunnalla vanhemmistoveli pani jutun liikkeelle ja kohta erään lankeemus tiedettiin jo lähetyskentillä.
Et käyttänyt Teapot Daavidia esimerkkinä varmaankaan tarkoituksella. Daavid lankesi raskaasti. Profeetta naatan tuli nuhtelemaan kertoen esimerkin. Daavit sanoi; hän on se mies, samalla Naatan julisti synnit anteeksi.- aapo,.,.,
Luonnonmulliksia on aina ollut, maapallolla on ikää 4, 5 miljardia vuotta, olemme vastaa puolessa välissä, jumalaa ei voi pilkata , kun ei sitä ole olemassa.elämä sinänsä voi loppua .hävisiväthän didosauruksetkin , koskaan ei voi tietää mitä sattuu
aapo,.,., kirjoitti:
Luonnonmulliksia on aina ollut, maapallolla on ikää 4, 5 miljardia vuotta, olemme vastaa puolessa välissä, jumalaa ei voi pilkata , kun ei sitä ole olemassa.elämä sinänsä voi loppua .hävisiväthän didosauruksetkin , koskaan ei voi tietää mitä sattuu
* Viekää nyt hyvät ystävät, jotka tunnette " aapon", hänelle evankeliumia, mies näyttää olevansa ihan pimeydessä, vaikka taivaallinen valo loistaa evankeliumista hänellekkin.
- herran oma
aapo,.,., kirjoitti:
Luonnonmulliksia on aina ollut, maapallolla on ikää 4, 5 miljardia vuotta, olemme vastaa puolessa välissä, jumalaa ei voi pilkata , kun ei sitä ole olemassa.elämä sinänsä voi loppua .hävisiväthän didosauruksetkin , koskaan ei voi tietää mitä sattuu
Näin minäkin ajattelin vielä n.kolme vuotta sitten,kunnes jumala todisti,että olen väärässä. Sain semmoisen herätyksen,että oksat pois. Koskaan ei voi tietää,mitä sattuu,mutta jos olet kristuksessa,niin ei tarvii pelätä tulevaa.
- Mazdels (ei kirj.)
"Teapot"
Aivan oikein, kirjoitat asiaa. Mutta joidenkin uskonveljien / -sisarten mielestä ei tuossa kyseisessä asiassa tuntunut olevan tarvetta anteeksipyyntöön ja asian korjaamiseen käsittääkseni sen vuoksi että myyjä oli helluntailainen.
Jokainen rehellinen ihminen ymmärtää sen, että jos on tehnyt vääryyttä, se pitää korjata. Oli sitten uskovainen tai ei.
Olen huomannut saman asian helluntaiuskovilla. Jos joku henkilö on pahoittanut mielensä vaikka helluntaiuskovan sanoista, on helluntaiuskovalle vaikea paikka selvittää asiaa tuon loukatun kanssa.
Selityksiä kyllä riittää: "olen vain julistanut evankeliumia", "sanoin vain kaikella rakkaudella", "en muista noin sanoneeni"..jne. Mielestäni olisi hyvä sanoa edes näin: "Pyydän anteeksi, kun / jos tulin sanoillani sinua loukanneeksi".
Asia on myös niin, että uskovat ovat täällä esimerkkeinä uskomattomille ja heidän hengellistä vaellustaan arvioidaan ja seurataankin tämän takia tarkemmin.- k.kiusaantunut
"Asia on myös niin, että uskovat ovat täällä esimerkkeinä uskomattomille ja heidän hengellistä vaellustaan arvioidaan tämän takia tarkemmin."
Minä en seuraa kenenkään hengellistä vaellusta, ei tulisi mieleenkään. Mutta muutama sellainen heluntaisrk:aan kuuluva kirjoittelija joiden tapana on korottaa itseään muiden virheitä tuijottamalla - heitä seuraan ja heitä vastaan kapinoin, sillä he juuri ovat minua evankelioimassa ja opettamassa.
Vaikkei sille evankelioimiselle ole edes nyttemmin tarvetta.
Sinä Mazdels olet kirjoittanut muutaman kerran tänne palstalle kertomuksen jossa vihainen" täti"kiskoi sinua lastenleirillä väkisin telttaan iltakokoukseen, kunnes toinen täti tuli ja otti sinut ja vei johonkin saliin nukkumaan.
Aina kun näen sinut kirjoittamassa minulle tulee tuo sinun kertomuksesi mieleen.
Kahdesta syystä: ensinnäkin sinä olet aikuinen mies ja vielä puhut siitä naisesta tätinä. Mikä voi johtua siitä että muisto on sinulle vieläkin niin elävä että näet sen samanlaisena tätinä vieläkin, vaikka vanha mummohan se on.
Lapset käyttää täti-sanaa..ei yleensä aikuiset. Minusta se on huvittavaa.
Toisekseen minä olen sitä mieltä että se miten se täti sinua riepotteli liittyy ennemmin ihmisen, tuon tätin pahaan luonteeseen, ei millään lailla helluntailaisiin.
Perustelut: myös minulla on lapsuudessa muistoja epämukavista täteistä, ja niistä kukaan ei ollut helluntailainen.
Tulee siis erottaa helluntailaisuus ja toisaalta ihmisten virheet toisistaan.
Vaikka se olisi vaikeaa.
Minä en osaa nähdä että helluntailaiset olisi sen huonompia kuin muutkaan ihmiset. Sellaista paratiisia ei löydy jossa olisi vain hyviä ihmisiä, edes helluntailaisuuden ulkopuolelta. - Hymy kaunistaa
k.kiusaantunut kirjoitti:
"Asia on myös niin, että uskovat ovat täällä esimerkkeinä uskomattomille ja heidän hengellistä vaellustaan arvioidaan tämän takia tarkemmin."
Minä en seuraa kenenkään hengellistä vaellusta, ei tulisi mieleenkään. Mutta muutama sellainen heluntaisrk:aan kuuluva kirjoittelija joiden tapana on korottaa itseään muiden virheitä tuijottamalla - heitä seuraan ja heitä vastaan kapinoin, sillä he juuri ovat minua evankelioimassa ja opettamassa.
Vaikkei sille evankelioimiselle ole edes nyttemmin tarvetta.
Sinä Mazdels olet kirjoittanut muutaman kerran tänne palstalle kertomuksen jossa vihainen" täti"kiskoi sinua lastenleirillä väkisin telttaan iltakokoukseen, kunnes toinen täti tuli ja otti sinut ja vei johonkin saliin nukkumaan.
Aina kun näen sinut kirjoittamassa minulle tulee tuo sinun kertomuksesi mieleen.
Kahdesta syystä: ensinnäkin sinä olet aikuinen mies ja vielä puhut siitä naisesta tätinä. Mikä voi johtua siitä että muisto on sinulle vieläkin niin elävä että näet sen samanlaisena tätinä vieläkin, vaikka vanha mummohan se on.
Lapset käyttää täti-sanaa..ei yleensä aikuiset. Minusta se on huvittavaa.
Toisekseen minä olen sitä mieltä että se miten se täti sinua riepotteli liittyy ennemmin ihmisen, tuon tätin pahaan luonteeseen, ei millään lailla helluntailaisiin.
Perustelut: myös minulla on lapsuudessa muistoja epämukavista täteistä, ja niistä kukaan ei ollut helluntailainen.
Tulee siis erottaa helluntailaisuus ja toisaalta ihmisten virheet toisistaan.
Vaikka se olisi vaikeaa.
Minä en osaa nähdä että helluntailaiset olisi sen huonompia kuin muutkaan ihmiset. Sellaista paratiisia ei löydy jossa olisi vain hyviä ihmisiä, edes helluntailaisuuden ulkopuolelta.Hyvin kirjoitit k.kiusaantunut.
Voiko epävakaa eli rajatilapersoonallisuus parantua? Uskoon kyllä voi tulla. - teapot
Parempi kun olisin jättänyt ensimmäisen lauseen pois aloituksesta koska nyt tämä turhaan sekoitetaan aiempaan keskusteluun. Aloitukseni ei koske tuota asiaa vaikka syntyikin keskustelun synnyttämistä ajatuksista. Mutta kun nyt viittaat aiempaan keskusteluun niin olen samaa mieltä että kuvatunlainen toiminta (on esimerkki totta tai ei) on epärehellistä. Se on epärehellistä kenen tahansa suorittamana, mutta aivan erityisesti uskovien pitäisi olla esimerkkinä näissä asioissa, kuten sanotkin "uskovat ovat täällä esimerkkeinä uskomattomille".
Ja vielä aivan erityisesti paimentehtävässä olevat uskovat. Tähän lisään vielä, niin kuin aiemmassakin ketjussa sanoin, että jopa silloin kun meillä olisi juridinen oikeus toimia tietyllä tavalla eli toiminta olisi lain pykälien mukaan rehellistä, niin Jumalan valkeus menee syvemmälle.
Emme elä ainoastaan oikeudenmukaisuuden vaan armon periaatteiden mukaan, ja armo ei oikeuta synnin tekemistä vaan päinvastoin herkistää omantunnon, että olemme valmiit kärsimään jopa vääryyttäkin, jos on rakkauden mukaista ja lähimmäisillemme hyväksi.
Tässä ei ole mitään eroa helluntailaisen, luterilaisen tai minkään muunkaan kristityn välillä. - teapot
>Olen huomannut saman asian helluntaiuskovilla. Jos joku henkilö on pahoittanut mielensä vaikka helluntaiuskovan sanoista, on helluntaiuskovalle vaikea paikka selvittää asiaa tuon loukatun kanssa.<
Eiköhän tämä ole yleisinhimmillistä, että ihmisen on vaikea selvittää asioita toisen kanssa, koska se vaatii nöyrtymistä?
Kaikenlaisia puolusteluja ja verukkeita tulee silloin keksittyä. Ei tietenkään uskovainen saisi toimia niin, mutta valitettavan usein niin vain tapahtuu, ja syyt olen tässä aloituksessa maininnut.
Pyhä Henki herkistää omaatuntoa ja johtaa elämään Jumalan armossa niin ettemme [lihallisuuden ja itsekkyyden tähden] ole kenellekään loukkaukseksi, mutta tämä ei ole automaatio. Jos hengellisestä elämästä tulee rutiinia ja suorittamista, niin että henkilökohtaisesta rukouselämästä jää puuttumaan Herran kohtaaminen ja murtuminen, ei ole sitten mitään eroa elämmekö luterilaisissa vai helluntailaisissa rutiineissa. Hengellisyys muuttuu uskonnollisuudeksi ja Pyhän Hengen eläväksitekevä vaikutus väistyy.
Olisit voinut sinäkin sanoa "olen huomannut saman asian helluntailaisilla ja luterilaisilla uskovilla" tai yleisesti "olen huomannut saman asian uskovilla" tai "olen huomannut saman asian JOILLAIN uskovilla".
Se, että palstan aihe on helluntailaisuus, on tekosyy helluntailaisiin kohdistuvalle kritiikillesi. Todennäköisempi syy lienee omissa lapsuudenkokemuksissa ja osittain siltä pohjalta nousevassa ristiretkessä (?) helluntailaisuutta vastaan. Vai kuinka asia pitäisi käsittää?
Myös helluntailaisuudessa aivan varmasti on asioita joita voidaan kritisoida, mutta kärjistynyt asenteesi aiheuttaa sen että asiallistakaan kritiikkiäsi on vaikea tarkastella asiallisesti, koska sitä värittää niin leimaava asenne.
Mielestäni kaikissa seurakunnissa (ei ainoastaan helluntailaisten seurakunnissa) tulisi nykyistä enemmän kiinnittää huomiota julistuksen/opetuksen painopisteisiin. Julistuksen tulee olla pääasiallisesti Kristuskeskeistä. Siinä tulee korostua henkilökohtaisen pyhityselämän elintärkeä merkitys. Kaiken perustana on evankeliumi eli Jumalan ansaitsematon armo. Pelastus ei tule pyhityselämän (eli hengellisen kilvoituksen eli ristin tien kulkemisen) kautta, mutta koska olemme armossa saaneet pelastuksen meidän juuri sen vuoksi pitää kilvoitella, että käytännöllisesti myös elämme armossa minkä olemme saaneet.
Pyhityselämästä kieltäytyminen johtaa armon menettämiseen.
Saattaa olla että on joitain "helluntailais-karismaattisia" seurakuntia, joissa - ikävä kyllä! - korostetaan kokemuksia niin, että pyhityselämä ja sen perustana oleva armon evankeliumi jää "armolahjakeskeisyyden" varjoon. Se, että seurakunnissa korostetaan armolahjoja ei kuitenkaan tarkoita että kyseessä olisi kokemuskeskeinen seurakunta.
Luterilaisuudessa on omat korostuksensa jotka myös voivat jättää ja helposti jättävätkin pyhityselämän varjoonsa. Ongelma ei siis ole erityisesti helluntailainen vaan yleisesti nykyajan kristillisyyden (mukaan lukien helluntailaiset) ongelma. - Mazdels (ei kirj.)
teapot kirjoitti:
>Olen huomannut saman asian helluntaiuskovilla. Jos joku henkilö on pahoittanut mielensä vaikka helluntaiuskovan sanoista, on helluntaiuskovalle vaikea paikka selvittää asiaa tuon loukatun kanssa.<
Eiköhän tämä ole yleisinhimmillistä, että ihmisen on vaikea selvittää asioita toisen kanssa, koska se vaatii nöyrtymistä?
Kaikenlaisia puolusteluja ja verukkeita tulee silloin keksittyä. Ei tietenkään uskovainen saisi toimia niin, mutta valitettavan usein niin vain tapahtuu, ja syyt olen tässä aloituksessa maininnut.
Pyhä Henki herkistää omaatuntoa ja johtaa elämään Jumalan armossa niin ettemme [lihallisuuden ja itsekkyyden tähden] ole kenellekään loukkaukseksi, mutta tämä ei ole automaatio. Jos hengellisestä elämästä tulee rutiinia ja suorittamista, niin että henkilökohtaisesta rukouselämästä jää puuttumaan Herran kohtaaminen ja murtuminen, ei ole sitten mitään eroa elämmekö luterilaisissa vai helluntailaisissa rutiineissa. Hengellisyys muuttuu uskonnollisuudeksi ja Pyhän Hengen eläväksitekevä vaikutus väistyy.
Olisit voinut sinäkin sanoa "olen huomannut saman asian helluntailaisilla ja luterilaisilla uskovilla" tai yleisesti "olen huomannut saman asian uskovilla" tai "olen huomannut saman asian JOILLAIN uskovilla".
Se, että palstan aihe on helluntailaisuus, on tekosyy helluntailaisiin kohdistuvalle kritiikillesi. Todennäköisempi syy lienee omissa lapsuudenkokemuksissa ja osittain siltä pohjalta nousevassa ristiretkessä (?) helluntailaisuutta vastaan. Vai kuinka asia pitäisi käsittää?
Myös helluntailaisuudessa aivan varmasti on asioita joita voidaan kritisoida, mutta kärjistynyt asenteesi aiheuttaa sen että asiallistakaan kritiikkiäsi on vaikea tarkastella asiallisesti, koska sitä värittää niin leimaava asenne.
Mielestäni kaikissa seurakunnissa (ei ainoastaan helluntailaisten seurakunnissa) tulisi nykyistä enemmän kiinnittää huomiota julistuksen/opetuksen painopisteisiin. Julistuksen tulee olla pääasiallisesti Kristuskeskeistä. Siinä tulee korostua henkilökohtaisen pyhityselämän elintärkeä merkitys. Kaiken perustana on evankeliumi eli Jumalan ansaitsematon armo. Pelastus ei tule pyhityselämän (eli hengellisen kilvoituksen eli ristin tien kulkemisen) kautta, mutta koska olemme armossa saaneet pelastuksen meidän juuri sen vuoksi pitää kilvoitella, että käytännöllisesti myös elämme armossa minkä olemme saaneet.
Pyhityselämästä kieltäytyminen johtaa armon menettämiseen.
Saattaa olla että on joitain "helluntailais-karismaattisia" seurakuntia, joissa - ikävä kyllä! - korostetaan kokemuksia niin, että pyhityselämä ja sen perustana oleva armon evankeliumi jää "armolahjakeskeisyyden" varjoon. Se, että seurakunnissa korostetaan armolahjoja ei kuitenkaan tarkoita että kyseessä olisi kokemuskeskeinen seurakunta.
Luterilaisuudessa on omat korostuksensa jotka myös voivat jättää ja helposti jättävätkin pyhityselämän varjoonsa. Ongelma ei siis ole erityisesti helluntailainen vaan yleisesti nykyajan kristillisyyden (mukaan lukien helluntailaiset) ongelma."teapot"
Minulla ei ole valitettavasti vastaavia kokemuksia luterilaisten eikä monen muunkaan seurakunnan kanssa. Se helluntaiyhteisö, jossa minut kasvatettiin aikuiseksi oli todella ahdasmielinen ja ankara. Luterilaisten tilaisuuksissa sain käydä jonkin verran, mutta se ei ollut suotavaa. Joskus ei päästetty seuroihin ollenkaan.
Tiedän että kirjoitan liian kärkkäästi helluntailaisista, mutta tämän tavan olen valitettavasti oppinut jo lapsesta saakka. Lapsuudessani helluntaiuskovat käyttivät juuri samanlaista kieltä arvostellessaan mm luterilaista ja ortodoksikirkkoa.
Tiedätkö Teapot että monet lapsena opitut asiat eivät ihan noin vain lähde pois. Monet opitut tai sisäistetyt mallit ovat osa identiteettiä.
- puhukaa itselle
Paljon mahdollista on että tuo autokauppias ei edes vilkaise tätä palstaa. Mitä hyötyä asaa on täällä käsitellä, kun emme todennäköisesti tavoita tätä hekilöä. Rehellinen kristitty ottaa itse yhteyttä langenneeseen uskovaan ja ojentaa ja oikaisee sanalla.
Joten ne jotka käsittelevät uskovaisen rikkomusta sivussa hänen selkänsä takana menettelevät täysin Raamatun vastaisesti.
Rikkojaa pitää ojentaa ensin kahden kesken, jos ei kuuntele sitten ottaa toinen seurakunnan vanhepi ja jos ei vieläkään rikkoja tee parannusta, niin sitten asia on annettava seurakunnan käsisteltävksi.
Siis kaikki jotka puitte asioita asianomaisen selän takana teette syntiä- teapot
Aloitukseni aihe ei ole mainitun "autokauppiaan" epärehellisyys, enhän edes tiedä onko kuvattu tapaus tosi.
Aloitus koskee uskovan lankeemuksia yleensä eli onko uudestisyntyneen ja Hengellä täyttyneen mahdollista langeta samoihin synteihin joita uudestisyntymättömät tekevät? On, jos hän ei vaella "lähellä Herraa" mikä tarkoittaa jatkuvaa avoimuutta Jeesukselle ja Pyhän Hengen vaikutukselle. Syntiin langenneen uskovan tulee tehdä parannus asiasta johon on langennut. Kun lankeemukseen liittyy muita ihmisiä, on pyydettävä myös näiltä ihmisiltä anteeksi, anteeksipyyntö Jumalan suuntaan ei riitä. Asiat on pyrittävä korjaamaan/korvaamaan myös ihmisten kanssa.
Tämä on aloituksen aihe. Ei jonkin yksittäisen autokauppiaan käyttäytyminen on se sitten kuviteltua tai tottakin. - ~~tähkäpää~~
Raamattu sanoo:
1 Tim 5:19 Älä ota huomioosi syytettä vanhinta vastaan, ellei ole kahta tai kolmea todistajaa.
Tässä Jumalan Sana opettaa selvästi, ettei uskovien tulisi koskaan lähteä mukaan syyttäjien puolelle esim. täällä foorumeissa silloin, kun esitetään syytöksiä paimenista tai vanhimmista, eikä meillä ole varmaa faktatietoa siitä, mikä on todellinen totuus.
Jos nyt otetaan huonioon, että olisikin totta, että joku pappi on kaupannut juuri tuollaista autoa ja sen perusteella sitten saadaankin selville, kuka tuo kyseinen pappi on, missä hän on olemassa, mutta kaikki muu täällä kerrottu ei olisikaan totta tai ainakaan ihan totuuden mukaista.
Silloin ne, jotka yhtyivät aloittajaan ja hänen kertomansa perusteella olivat sitä mieltä, että kyllä, kyseinen pappi on toiminut väärin, saattoivat ilman syytä leimata tämän papin väärin toimijaksi ja näin hänet mustamaalattiin täällä ja kukaan meistä ei voi kuitenkaan tietää, mikä on totuus kyseisessä asiassa.
Näin ollen, otetaan aina tällaisissa tilanteissa huomioon tuo 1 Tim. 5 luvun kohta ja maltetaan mielemme langetella tuomioitamme ns. "juorujen" perusteella. - hellari...
teapot kirjoitti:
Aloitukseni aihe ei ole mainitun "autokauppiaan" epärehellisyys, enhän edes tiedä onko kuvattu tapaus tosi.
Aloitus koskee uskovan lankeemuksia yleensä eli onko uudestisyntyneen ja Hengellä täyttyneen mahdollista langeta samoihin synteihin joita uudestisyntymättömät tekevät? On, jos hän ei vaella "lähellä Herraa" mikä tarkoittaa jatkuvaa avoimuutta Jeesukselle ja Pyhän Hengen vaikutukselle. Syntiin langenneen uskovan tulee tehdä parannus asiasta johon on langennut. Kun lankeemukseen liittyy muita ihmisiä, on pyydettävä myös näiltä ihmisiltä anteeksi, anteeksipyyntö Jumalan suuntaan ei riitä. Asiat on pyrittävä korjaamaan/korvaamaan myös ihmisten kanssa.
Tämä on aloituksen aihe. Ei jonkin yksittäisen autokauppiaan käyttäytyminen on se sitten kuviteltua tai tottakin.Tottakai uskova myös hyvinkin Pyhässä Hengessä vaeltava voi langeta. Siitähän Sanakin opettaa koko ajan, että olemme vasta tiellä. Suurin ansa onkin siinä, että "erittäin pyhä" ei lankea noihin näpistyksiin, näkyvään törppöilyyn, mutta hän alkaakin kyttäilemään kanssamatkaajiensa syntejä: näkee toisten vaelluksessa velttoutta, maailmallisuutta, laiskuutta, huoletonta lepoa. Suurin vaara onkin että ihmisestä tulee hengellisesti ylpeä, pullea. Tällaista uskovaista ei voi heitää yli laidan, ainakaan alussa, mistään erikoisesta synnistä, koska ne ovat asenteen ja mielenalan syntejä, mutta hän voi olla matkalla hengelliseen kuolemaan.
Olen mielestäni uskovainen ja uudestisyntynyt, mutta syntiä tulee ihan omaksi tarpeeksi. Ja vaikka yrittäisikin vaeltaa Hengessä, niin aina on vaara langeta. Ja kyllähän me Jeesuksen omat pyrimme vaeltamaan Hengessä: se on elinehto, että pysymme ylipäätänsä uskossa. - Mazdels (ei kirj.)
~~tähkäpää~~ kirjoitti:
Raamattu sanoo:
1 Tim 5:19 Älä ota huomioosi syytettä vanhinta vastaan, ellei ole kahta tai kolmea todistajaa.
Tässä Jumalan Sana opettaa selvästi, ettei uskovien tulisi koskaan lähteä mukaan syyttäjien puolelle esim. täällä foorumeissa silloin, kun esitetään syytöksiä paimenista tai vanhimmista, eikä meillä ole varmaa faktatietoa siitä, mikä on todellinen totuus.
Jos nyt otetaan huonioon, että olisikin totta, että joku pappi on kaupannut juuri tuollaista autoa ja sen perusteella sitten saadaankin selville, kuka tuo kyseinen pappi on, missä hän on olemassa, mutta kaikki muu täällä kerrottu ei olisikaan totta tai ainakaan ihan totuuden mukaista.
Silloin ne, jotka yhtyivät aloittajaan ja hänen kertomansa perusteella olivat sitä mieltä, että kyllä, kyseinen pappi on toiminut väärin, saattoivat ilman syytä leimata tämän papin väärin toimijaksi ja näin hänet mustamaalattiin täällä ja kukaan meistä ei voi kuitenkaan tietää, mikä on totuus kyseisessä asiassa.
Näin ollen, otetaan aina tällaisissa tilanteissa huomioon tuo 1 Tim. 5 luvun kohta ja maltetaan mielemme langetella tuomioitamme ns. "juorujen" perusteella."Tähkäpää"
Kirjoitat edellä "ettei uskovien tulisi koskaan lähteä mukaan syyttäjien puolelle...silloin kun esitetään syytöksiä paimenista ja vanhimmista, ellei ole varmaa faktatietoa siitä mikä on totuus".
Ja vaikka faktatietoakin olisi, ei Sinun mukaasi saisi asioista edes kirjoittaa jos ne ovat helluntaiuskovien tekemiä. Käsitän että mielestäsi seurakunnan vanhimmistoa ja pastoria ei saa arvostella eikä heidän vaellustaan asettaa mitenkään kyseenalaiseksi.
Lahkohenkisyyttä on se, jos ei saa arvostella pastoria ja vanhimmistoa ja se että se kielletään myös muilta uskovilta. - ~~tähkäpää~~
Mazdels (ei kirj.) kirjoitti:
"Tähkäpää"
Kirjoitat edellä "ettei uskovien tulisi koskaan lähteä mukaan syyttäjien puolelle...silloin kun esitetään syytöksiä paimenista ja vanhimmista, ellei ole varmaa faktatietoa siitä mikä on totuus".
Ja vaikka faktatietoakin olisi, ei Sinun mukaasi saisi asioista edes kirjoittaa jos ne ovat helluntaiuskovien tekemiä. Käsitän että mielestäsi seurakunnan vanhimmistoa ja pastoria ei saa arvostella eikä heidän vaellustaan asettaa mitenkään kyseenalaiseksi.
Lahkohenkisyyttä on se, jos ei saa arvostella pastoria ja vanhimmistoa ja se että se kielletään myös muilta uskovilta.Sinähän saat aikuisena ihmisenä tehdä ihan, mitä itse haluat, koska myös itse vastaat tekemisistäsi.
Minä olen vain huomannut, että aina kun osoitan toista ihmistä sormella, kolme sormea osoittaa minua itseäni ja yksi sormi taivasta kohden, joten en halua sitä tehdä, enkä oikein ymmärrä, miksi se on joillekin ongelma, jos joku ei ole valmis yhtymään heidän syytöksiinsä??
>>>
Ja vaikka faktatietoakin olisi, ei Sinun mukaasi saisi asioista edes kirjoittaa jos ne ovat helluntaiuskovien tekemiä - plus miljoona
~~tähkäpää~~ kirjoitti:
Sinähän saat aikuisena ihmisenä tehdä ihan, mitä itse haluat, koska myös itse vastaat tekemisistäsi.
Minä olen vain huomannut, että aina kun osoitan toista ihmistä sormella, kolme sormea osoittaa minua itseäni ja yksi sormi taivasta kohden, joten en halua sitä tehdä, enkä oikein ymmärrä, miksi se on joillekin ongelma, jos joku ei ole valmis yhtymään heidän syytöksiinsä??
>>>
Ja vaikka faktatietoakin olisi, ei Sinun mukaasi saisi asioista edes kirjoittaa jos ne ovat helluntaiuskovien tekemiäSinäkä tähkäpää et puutu koskaan vaikka tapahtuisi mitä? Yksi sormihan osoittaa ja kolme sinua syyttää. Elätkö synnissä vai oletko ettet uskalla puuttua epäkohtiin seurakunnan rakennukseksi?
Poista paha keskuudestasi. - _greeeeen
~~tähkäpää~~ kirjoitti:
Raamattu sanoo:
1 Tim 5:19 Älä ota huomioosi syytettä vanhinta vastaan, ellei ole kahta tai kolmea todistajaa.
Tässä Jumalan Sana opettaa selvästi, ettei uskovien tulisi koskaan lähteä mukaan syyttäjien puolelle esim. täällä foorumeissa silloin, kun esitetään syytöksiä paimenista tai vanhimmista, eikä meillä ole varmaa faktatietoa siitä, mikä on todellinen totuus.
Jos nyt otetaan huonioon, että olisikin totta, että joku pappi on kaupannut juuri tuollaista autoa ja sen perusteella sitten saadaankin selville, kuka tuo kyseinen pappi on, missä hän on olemassa, mutta kaikki muu täällä kerrottu ei olisikaan totta tai ainakaan ihan totuuden mukaista.
Silloin ne, jotka yhtyivät aloittajaan ja hänen kertomansa perusteella olivat sitä mieltä, että kyllä, kyseinen pappi on toiminut väärin, saattoivat ilman syytä leimata tämän papin väärin toimijaksi ja näin hänet mustamaalattiin täällä ja kukaan meistä ei voi kuitenkaan tietää, mikä on totuus kyseisessä asiassa.
Näin ollen, otetaan aina tällaisissa tilanteissa huomioon tuo 1 Tim. 5 luvun kohta ja maltetaan mielemme langetella tuomioitamme ns. "juorujen" perusteella.Tähkäpää, sinä sanoit aiemmassa keskustelussa, että tuo kyseinen pastori ei tehnyt mitään väärää. Mitä se kertoo oikeustajustasi? Olisitko ryhtynyt puolustamaan, jos kyseessä ei olisi ollut helluntailainen?
Tiedän, että et 'alennu' vastaamaan minulle, mutta ainakin voit miettiä näitä itseksesi ja tutkiskella sitä, kumpusivatko ajatuksesi kyseisessä ketjussa oikeamieliyydestä ja rehellisyydestä, vaiko sittenkin jostakin muusta... - _greeeeen
plus miljoona kirjoitti:
Sinäkä tähkäpää et puutu koskaan vaikka tapahtuisi mitä? Yksi sormihan osoittaa ja kolme sinua syyttää. Elätkö synnissä vai oletko ettet uskalla puuttua epäkohtiin seurakunnan rakennukseksi?
Poista paha keskuudestasi.Kyllä paha täytyy pystyä sanomaan pahaksi! Ja kyllähän Tähkäpää on todellisuudessa syytellyt täälläkin ihmisiä.
- Qwerty
~~tähkäpää~~ kirjoitti:
Raamattu sanoo:
1 Tim 5:19 Älä ota huomioosi syytettä vanhinta vastaan, ellei ole kahta tai kolmea todistajaa.
Tässä Jumalan Sana opettaa selvästi, ettei uskovien tulisi koskaan lähteä mukaan syyttäjien puolelle esim. täällä foorumeissa silloin, kun esitetään syytöksiä paimenista tai vanhimmista, eikä meillä ole varmaa faktatietoa siitä, mikä on todellinen totuus.
Jos nyt otetaan huonioon, että olisikin totta, että joku pappi on kaupannut juuri tuollaista autoa ja sen perusteella sitten saadaankin selville, kuka tuo kyseinen pappi on, missä hän on olemassa, mutta kaikki muu täällä kerrottu ei olisikaan totta tai ainakaan ihan totuuden mukaista.
Silloin ne, jotka yhtyivät aloittajaan ja hänen kertomansa perusteella olivat sitä mieltä, että kyllä, kyseinen pappi on toiminut väärin, saattoivat ilman syytä leimata tämän papin väärin toimijaksi ja näin hänet mustamaalattiin täällä ja kukaan meistä ei voi kuitenkaan tietää, mikä on totuus kyseisessä asiassa.
Näin ollen, otetaan aina tällaisissa tilanteissa huomioon tuo 1 Tim. 5 luvun kohta ja maltetaan mielemme langetella tuomioitamme ns. "juorujen" perusteella.1. Tim. 5: 19-21 ja siitäkin eteenpäin...
19. Älä ota huomioosi syytettä vanhinta vastaan, ellei ole kahta tai kolmea todistajaa. 20. Syntiä tekeviä nuhtele kaikkien kuullen, että muutkin pelkäisivät. 21. Minä vannotan sinua Jumalan ja Kristuksen Jeesuksen ja valittujen enkelien edessä, että noudatat tätä, tekemättä ennakolta päätöstä ja ketään suosimatta.
Jos taas luettaisiin jae tekstiyhteydessä huomattaisiin, etteivät srk:n vanhimmat ole kurinpitotoimien yläpuolella. Kuri koskee Raamatun mukaan myös johtajia. Ja jos luemme eteenpäin, huomaamme että se koskee erityisesti johtajaa. - aavertti
Qwerty kirjoitti:
1. Tim. 5: 19-21 ja siitäkin eteenpäin...
19. Älä ota huomioosi syytettä vanhinta vastaan, ellei ole kahta tai kolmea todistajaa. 20. Syntiä tekeviä nuhtele kaikkien kuullen, että muutkin pelkäisivät. 21. Minä vannotan sinua Jumalan ja Kristuksen Jeesuksen ja valittujen enkelien edessä, että noudatat tätä, tekemättä ennakolta päätöstä ja ketään suosimatta.
Jos taas luettaisiin jae tekstiyhteydessä huomattaisiin, etteivät srk:n vanhimmat ole kurinpitotoimien yläpuolella. Kuri koskee Raamatun mukaan myös johtajia. Ja jos luemme eteenpäin, huomaamme että se koskee erityisesti johtajaa.Matteuksen evankeliumi 18:15. Mutta jos veljesi rikkoo sinua vastaan, niin mene ja nuhtele häntä kahdenkesken; jos hän sinua kuulee, niin olet voittanut veljesi.
16. Mutta jos hän ei sinua kuule, niin ota vielä yksi tai kaksi kanssasi, "että jokainen asia vahvistettaisiin kahden tai kolmen todistajan sanalla".
17. Mutta jos hän ei kuule heitä, niin ilmoita seurakunnalle. Mutta jos hän ei seurakuntaakaan kuule, niin olkoon hän sinulle, niinkuin olisi pakana ja publikaani. - aavertti
aavertti kirjoitti:
Matteuksen evankeliumi 18:15. Mutta jos veljesi rikkoo sinua vastaan, niin mene ja nuhtele häntä kahdenkesken; jos hän sinua kuulee, niin olet voittanut veljesi.
16. Mutta jos hän ei sinua kuule, niin ota vielä yksi tai kaksi kanssasi, "että jokainen asia vahvistettaisiin kahden tai kolmen todistajan sanalla".
17. Mutta jos hän ei kuule heitä, niin ilmoita seurakunnalle. Mutta jos hän ei seurakuntaakaan kuule, niin olkoon hän sinulle, niinkuin olisi pakana ja publikaani.Johanneksen evankeliumi 8:7. Mutta kun he yhä edelleen kysyivät häneltä, ojensi hän itsensä ja sanoi heille: "Joka teistä on synnitön, se heittäköön häntä
ensimmäisenä kivellä". - purossa
aavertti kirjoitti:
Johanneksen evankeliumi 8:7. Mutta kun he yhä edelleen kysyivät häneltä, ojensi hän itsensä ja sanoi heille: "Joka teistä on synnitön, se heittäköön häntä
ensimmäisenä kivellä".Sudet haistavat veren hajun ja kun joku on haavoittunut ja heikkoilla, ovat ne heti kuolaa valuen paikalla valmiina raatelemaan. Täälä ei tarvihe laittaa kummoistakaan tarinaa tulemaan kun jo sudet löntsivät luolistaan päivänvaloon ja näinhän se toimi nytkin.
- _greeeeen
teapot kirjoitti:
Aloitukseni aihe ei ole mainitun "autokauppiaan" epärehellisyys, enhän edes tiedä onko kuvattu tapaus tosi.
Aloitus koskee uskovan lankeemuksia yleensä eli onko uudestisyntyneen ja Hengellä täyttyneen mahdollista langeta samoihin synteihin joita uudestisyntymättömät tekevät? On, jos hän ei vaella "lähellä Herraa" mikä tarkoittaa jatkuvaa avoimuutta Jeesukselle ja Pyhän Hengen vaikutukselle. Syntiin langenneen uskovan tulee tehdä parannus asiasta johon on langennut. Kun lankeemukseen liittyy muita ihmisiä, on pyydettävä myös näiltä ihmisiltä anteeksi, anteeksipyyntö Jumalan suuntaan ei riitä. Asiat on pyrittävä korjaamaan/korvaamaan myös ihmisten kanssa.
Tämä on aloituksen aihe. Ei jonkin yksittäisen autokauppiaan käyttäytyminen on se sitten kuviteltua tai tottakin.Teapot toi taas kerran esille erittäin tärkeän asian ->
>> Kun lankeemukseen liittyy muita ihmisiä, on pyydettävä myös näiltä ihmisiltä anteeksi, anteeksipyyntö Jumalan suuntaan ei riitä. Asiat on pyrittävä korjaamaan/korvaamaan myös ihmisten kanssa. - viisas teko
~~tähkäpää~~ kirjoitti:
Raamattu sanoo:
1 Tim 5:19 Älä ota huomioosi syytettä vanhinta vastaan, ellei ole kahta tai kolmea todistajaa.
Tässä Jumalan Sana opettaa selvästi, ettei uskovien tulisi koskaan lähteä mukaan syyttäjien puolelle esim. täällä foorumeissa silloin, kun esitetään syytöksiä paimenista tai vanhimmista, eikä meillä ole varmaa faktatietoa siitä, mikä on todellinen totuus.
Jos nyt otetaan huonioon, että olisikin totta, että joku pappi on kaupannut juuri tuollaista autoa ja sen perusteella sitten saadaankin selville, kuka tuo kyseinen pappi on, missä hän on olemassa, mutta kaikki muu täällä kerrottu ei olisikaan totta tai ainakaan ihan totuuden mukaista.
Silloin ne, jotka yhtyivät aloittajaan ja hänen kertomansa perusteella olivat sitä mieltä, että kyllä, kyseinen pappi on toiminut väärin, saattoivat ilman syytä leimata tämän papin väärin toimijaksi ja näin hänet mustamaalattiin täällä ja kukaan meistä ei voi kuitenkaan tietää, mikä on totuus kyseisessä asiassa.
Näin ollen, otetaan aina tällaisissa tilanteissa huomioon tuo 1 Tim. 5 luvun kohta ja maltetaan mielemme langetella tuomioitamme ns. "juorujen" perusteella." Jos nyt otetaan huonioon, että olisikin totta, että joku pappi on kaupannut juuri tuollaista autoa .."
Pitä ottaa huomioon se, että tuollaiset aloitukset ovat ihan puhdasta PROVOA !
Heitetty vain harjaamistarkoituksessa.Mutta toki sekin on totta, että rapatessa roiskuu.
Synnitön ja viaton ei kukaan ihminen ole.Kahnausta ja erimielisyyttä voi tulla esm. työpaikoilla, missä on paljon uskomattomia ihmisiä. Tai naapureiden kesken ect.
Jos rohkeasti pyytää anteeksi virheitään, niin se on fiksusti tehty.Ja varmasti herättää tämän ihmisen omaatuntoa.
- tästä on kysymys
Aloittaja on oikeassa kirjoittaessaan: "Uskova voi langeta ja tehdä väärin. Ihmisestä riippuen - ottaen huomioon sukupuolen ja niin kulttuurillisen kuin yksilölliset esim. seksuaalisen taustan ja menneisyyden sekä luonteen - on jokaisella alttiutta tiettyihin lankeemuksiin kenellä mihinkin."
Tosiasiassa uskova ei ainoastaan VOI langeta syntiin, vaan hän nimenomaan LANKEAA, ellei hän suostu riisumaan pois vanhaa lihallista ihmistään.
Ef.4:22 "teidän tulee panna pois vanha ihmisenne, jonka mukaan te ennen vaelsitte ja joka turmelee itsensä petollisia himoja seuraten, ja uudistua mielenne hengeltä".
Tämä on kristinuskon keskeinen sanoma. Jeesuksen seuraajana ei voi olla, Hänen omanaan ei voi pysyä, ellei suostu joka päivä elämään ristiinnaulittuna yhdessä Hänen kanssaan. Ellet usko, niin lue Gal.5:24.
Monikohan on kuullut julistettavan tuota evankeliumin ja Kristuksen opin lahjomatonta avainsanomaa nykyajan kirkoissa tai saarnahuoneissa?Aivan ydinsanoma kirjoitit ! Ja onhan sanottu kaxi kerta Raamatussa ettei Uskova lankeaa !!!
- Raamattua
savonarola kirjoitti:
Aivan ydinsanoma kirjoitit ! Ja onhan sanottu kaxi kerta Raamatussa ettei Uskova lankeaa !!!
San 24:16 Sillä seitsemästi vanhurskas lankeaa ja nousee jälleen, mutta jumalattomat suistuvat onnettomuuteen.
- _greeeeen
Totta.
- _greeeeen
Raamattua kirjoitti:
San 24:16 Sillä seitsemästi vanhurskas lankeaa ja nousee jälleen, mutta jumalattomat suistuvat onnettomuuteen.
Kyseinen raamatunkohta on paljon vääristelty. Sitä käytetään todistamaan väitettä, jonka mukaan Kristuksen omatkin lankeilevat jatkuvasti syntiin/tekevät jatkuvasti syntiä. Todellisuudessa tuo raamatunkohta kertoo siitä, miten Jumala nostaa Hänelle uskolliset, eli *****NE JOTKA TEKEVÄT SITÄ, MIKÄ HYVÄÄ ON JA NOUDATTAVAT TOTUUTTA***** heidän kaatuessaan elämän pyörteissä. Tuo raamatunkohta kertoo siis todellisuudessa samasta asiasta kuin mm. tämäkin kohta->
18 Herra tuntee nuhteettomain päivät, ja heidän perintönsä pysyy iankaikkisesti.
19 Pahana aikana he eivät joudu häpeään, ja nälän päivinä heillä on kyllin syötävää.
20 Sillä jumalattomat hukkuvat, ja Herran viholliset ovat kuin niittyjen koreus: he katoavat, katoavat niinkuin savu.
21 Jumalaton ottaa lainan eikä maksa, mutta vanhurskas on armahtavainen ja antelias.
22 Sillä hänen siunaamansa perivät maan, mutta hänen kiroamansa hävitetään.
23 Herra vahvistaa sen miehen askeleet, jonka tie hänelle kelpaa.
24 Jos hän lankeaa, ei hän maahan sorru, sillä Herra tukee hänen kättänsä.
(Ps. 37:17-24)
-kannattaa lukea koko Psalmi, joka kertoo ihan tästä samasta asiasta.
- Veren evankeliumi
"uskova ei ainoastaan VOI langeta syntiin, vaan hän nimenomaan LANKEAA, ellei hän suostu riisumaan pois vanhaa lihallista ihmistään."
Aika lähelle napakymppiä osuit kommentissasi, mutta et aivan. Jokainen uskova on Pyhän Hengen täyteydessäänkin edelleen myös syntinen ja hän lankeaa syntiin niin ajatuksin, teoin kuin laiminlyönneinkin. Uskova siis lankeaa syntiin, vaikka hän suostuu riisumaan pois vanhaa lihallista ihmistää - "ellei hän suostu" kohta on kirjoitettava "vaikka hän suostuu".
Me laitamme vanhan ihmisen pois tunnustamalla syntimme ja uskomalla ne Jeesuksen veressä anteeksi jatkaen elämäämme puhtaalla omallatunnolla. Meillä on Jeesuksen omina etuoikeus käydä päivittäin suihkussa: riisumma vaatteemme (vanhan ihmisen) tunnustamalla syntimme - menemme suihkuun (uskomme syntimme anteeksi Jeesuksen sovitustyön perusteella) - puemme päälleemme puhtaat vaatteeet (jatkamma elämäämme Jeesuksen vanhurskauteen ja puhtauteen turvautuneina, "pukeutuneina")
Me emme julista oikein Kristuksen evankelimia, jos elämme siinä harhassa, että laittamalla pois vanha ihmisemme meistä tulisi synnittömiä, emmekä enää lankeaisi. Jeesus antaa anteeksi ne synnit, jotka me tunnustamme, ne synnit, joista pääsemme vapaiksi, ne synnit, joihin lankeamma aina uudelleen ja myös ne synnit, joita emme tiedosta, emmekä osaa pyytää anteeksi. Jeesuksen veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä.- teapot
Nimimerkeille "tästä on kysymys" ja "Veren evankeliumi". Olen samaa mieltä kummankin kanssa mutta en pelkästään. Nämä ovat asian kaksi puolta. Jos toinen puoli unohdetaan ei toinenkaan palvele totuutta. Silloin siitä tulee eriskummallinen ja vinoutumiin johtava erityisoppi vaikka opin perusta onkin Raamatussa.
En näe että viestinne olisivat ristiriidassa vaan täydentävät toisiaan, olen samaa mieltä kummankin kanssa eli nimimerkin "tästä on kysymys" viestissä ei mielestäni ole mitään ongelmaa. Ongelma syntyy vasta jos aletaan korostaa pyhitystä armon kustannuksella tai armoa pyhityksen kustannuksella, silloin niistä tehdään vastakkaisia erityisoppeja.
Minä näen asian olevan näin:
Jeesuksen veri puhdistaa synnistä (synti ihmisen ja Jumalan välillä olevana, yhteyden estävänä tekijänä) mutta tämän jälkeen ja kautta ja tällä perustalla myös Pyhä Henki alkaa puhdistaa, vahvistaa, parantaa ja eheyttää (syntielämän tuomista vaikutuksista, haavoista ja sidonnaisuuksista). Kaikki Pyhän Hengen työ tapahtuu aina Jeesuksen veren tähden ja sen perustalla, mutta tämä Pyhän Hengen työ ei pääse toteutumaan jos emme lähde käytännölliseen pyhityselämään vaan puolustelemme lankeemuksiamme:
"Minä olen joka tapauksessa vain syntinen ihminen, en minä tämän parempaan pysty eikä tarvitsekaan, tällaisena heikkona saan uskoa syntini anteeksi."
Totta on, että vielä uskovinakin lankeamme, mutta yhtä totta on, että meidän ei tarvitse langeta. Jos lankeaminen on olemukseemme kirjoitettu pakko jonka toteutumiselta ei voi välttyä, eihän se silloin ole lankeamus, niin että sitä pitäisi pyytää anteeksi tai siitä tehdä parannus. Mielestäni pitää olla armollinen itseään kohtaan ja muistaa ettei lankeemus tee tyhjäksi Jumalan armoa eikä Hänen rakkautta minua kohtaan, mutta samalla on vältettävä vaaraa että nielemme valheen ettei kiusauksista voi päästä voitolle.
Korostan, että tämä voitollepääseminen ja kasvukin on Jumalan työtä ja armoa, joten oikea suunta kasvussa on että mitä pyhittyneempi, sitä armollisempi, koska pyhittynyt kristitty ei voi kerskata pyhityksestään, hän kerskaa vain Herrasta.
Vaikka siis lankeammekin synteihin ja saamme alati uskoa että Jeesuksen veri puhdistaa meitä niin ettei synti tule minun ja Jumalan välille esteeksi vaan on anteeksiannettu, samalla kuitenkin tulee pyrkiä elämään Jeesuksen läheisyydessä ja olemaan avoin Pyhän Hengen vaikutukselle, koska siinä Jumala vapauttaa ja puhdistaa meitä sielumme epäpuhtauksista, purkaa vääriä ajattelumalleja, parantaa sisäisiä haavojamme jne., jotka ovat lankeemuksiin altistavia tekijöitä.
Jeesuksen veressä on voitto synnin rangaistuksesta (iankaikkinen ero Jumalasta) ja Jeesuksen ristissä voitto synnin vallasta. Kun kohtaan kiusauksia, en edes yritä taistella niitä vastaan omin voimin, koska tiedän heikkouteni. Siksi en myöskään ryhdy puolustelemaan lankeemuksiani: "voi Herra, sinä näet että yritin parhaani, mutta olen niin heikko". Minun parhaani ei riitä, tarvitaan Jumalan paras: kokonaisvaltainen evankeliumi Kristuksessa. Kiusauksen tullen käännän katseeni siitä asiasta, joka minua houkuttelee, Jeesukseen, ja sanon "minä kuulun Jeesukselle, siksi en ryhdy tätä asiaa harjoittamaan". Ymmärrän että tämä on pyhityselämään kuuluvaa "käden poikki hakkaamista" jonka Jeesus vuorisaarnassa mainitsee.
Pyhä Henki ei paranna ja puhdista sisäistä elämäämme ellemme suostu kulkemaan ristin tietä ja niin kuolemaan itsellemme ja omille, itsekkäille haluillemme. Silloin saamme jatkuvasti rämpiä samoissa synneissä ja luonteen heikkouksissa ja alituisesti pyytää niitä anteeksi heikkouteemme ja epätäydellisyyteemme vedoten, koska emme ole antautuneet Jeesukselle niin että Hänen täydellinen evankeliuminsa saisi meitä - Pyhän Hengen työnä Jeesuksen veren ja ristin alamaisuudessa - vapauttaa. - tästä on kysymys
Veren evankeliumi kirjoittaa: "Me emme julista oikein Kristuksen evankelimia, jos elämme siinä harhassa, että laittamalla pois vanha ihmisemme meistä tulisi synnittömiä, emmekä enää lankeaisi. Jeesus antaa anteeksi ne synnit, jotka me tunnustamme, ne synnit, joista pääsemme vapaiksi, ne synnit, joihin lankeamma aina uudelleen ja myös ne synnit, joita emme tiedosta, emmekä osaa pyytää anteeksi. Jeesuksen veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä."
Pari kommenttia sinulle "veren evankeliumi":
Ensinnäkään minä EN edusta sitä harhaa, että laittamalla synnin pois meistä tulisi synnittömiä, emmekä enää lankeaisi. Pointti on se, että ellemme suostu riisumaan vanhaa minää (=lähtemään oman lihallisen tahtomme kieltäen Jeesuksen seuraajaksi), meissä ei tapahdu mitään hengellistä kasvua.
Kysymys ei siis ole kertatapahtumasta, vaan kestävästä uskonvaelluksesta.
Toiseksi, annat liian löysän käsityksen "niistä synneistä, joihin lankeamma aina uudelleen" kuten asian ilmaiset. Evankeliumin sana julistaa meille voittoa synnistä ja s-aatanan vallasta. Se tarkoittaa myös yksilöuskovan voittoelämää Kristuksessa Jeesuksessa. Pitämällä Jeesuksen käskyt ja olemalla hänen kuuliaisia seuraajiaan me tulemme todellisesti vapaiksi synnistä, Joh.8:31-32.
Sana julistaa uskovan kasvua Mestarinsa kuvan kaltaiseksi. Siihen kasvuun ei mitenkään sovi alistuminen synnin valtaan "aina uudelleen". Todellinen vapaus Kristuksessa ja Hänelle kuuliaisena täydellinen voitto synnistä; se on ainoa oppi, jonka Jeesus meille on jättänyt. Kaikki muu on väärennettyä tai laimennettu oppia, jota Paavali nimittäisi 'toiseksi evankeliumiksi'.
- koleerikko
Väärää herran pelkoa. Ihminen joka näkee joka asiassa vaaroja, kun edes älyäisi pysyä hiljaa. 12 vakoojaa lähti Luvattuun maahan. 10 tuli ja näki vain vaaroja, näkipä siellä ihan jättiläisikin. Joosua ja Kaaleb oli varustettuna uskon hengellä. He näkivät mahdollisuuksia.
He tulivat väkeviksi sodissa, Hebrealaiskirje sanoo.
Vaaroja näkevät väärässä herran pelossa olevät ovat vain haitaksi! - Veren evankeliumi
Teapotille - kiitos sovittelevasta ja asiaan paneutuneesta kirjoituksessta. Koska koen, että yhdessä etsimme Jumalan Sanan totuutta rakkaudessa, jaan vielä muutaman ajatuksen.
"Totta on, että vielä uskovinakin lankeamme, mutta yhtä totta on, että meidän ei tarvitse langeta."
Se, että uskovinakin lankeamme monella tavalla syntiin on eri asia kuin, että haluamme elää syntielämää. Jeesus Kristus vapauttaa meidät synnin orjuudesta, eikä uskova voi enää suosia itsessään tietoista syntielämää. Hän kaipaa Jeesuksen puhtautta ja Pyhän Hengen läsnäoloa. Kirjoittaisin tuon lopun hieman eri tavalla: "...mutta yhtä totta on, että meidän ei tarvitse enää elää sitä syntielämää, jossa ennen elimme".
"Jos lankeaminen on olemukseemme kirjoitettu pakko jonka toteutumiselta ei voi välttyä, eihän se silloin ole lankeamus, niin että sitä pitäisi pyytää anteeksi tai siitä tehdä parannus."
Valitettavasti lankeaminen johtuu olemuksessamme olevasta syntisyydestä, josta emme pääse tässä ajassa eroon. Emme voi välttyä lankeamisesta; ajatuksemme eivät ole aina puhtaat, eikä meistä toiveistamem huolimatta tule synnittömiä. Uskovassa, uudestisyntyneessä, ihmisessä on Pyhä Henki ja hän elää todellisesti uutta, erilaistta elämää. Hän haluaa elää puhtaassti, mutta rehellisesti hän joutuu tunnustamaan, että hänen olemuksessaan on ei-toivottu vieras. "Jos minä siis teen sitä, mitä en tahdo, niin sen tekijä en enää ole minä, vaan synti , joka minussa asuu." Me joudumme yhä elämään lankeavina ihmisinä, vaikka samalla meissä asuva Pyhä Henki vahvistaa ojentautumistamme Raamatun Sanan mukaiseen elämään. Me emme tunnusta Jeesukselle vain sitä, että me lankeilemme, vaan myös sen tosiasian, että me olemme syntisiä ihmisiä ja tarvitsemem Jeesuksen sovitusuhrin itsemme puolesta. Syntiongelma on juuri olemuksessamme oleva syntisyys, eivät niinkään yksittäiset teot. Momia synnillisiä tekoja voimme välttää, olemuksessamme olevaa syntisyyttämme emme voi välttää. Tunnustamme olemuksessamme olevan syntisyyden Kristukselle ja sen, että vain Jeesus on koko olemukseltaan puhdas ja synnitön. Ristin armoon turvautuessamme teemme myös parannusta synnillisistä teoistamme.
"Mielestäni pitää olla armollinen itseään kohtaan ja muistaa ettei lankeemus tee tyhjäksi Jumalan armoa"
Vain lankeemuksensa tunnustava kaipaa armoa, saa armon ja iloitsee armosta. Mitä enemmän armoa, sitä parempi meidän on olla sovussa itsemmekin kanssa ja iloita siitä, että olemme Jumalan lapsia. Kuten heprealaiskirje sanoo: "on hyvä, että sydän saa vahvistusta armosta"- Veren evankeliumi
JATKUU
"Pyhän Hengen työ ei pääse toteutumaan jos emme lähde käytännölliseen pyhityselämään vaan puolustelemme lankeemuksiamme"
samalla on vältettävä vaaraa että nielemme valheen ettei kiusauksista voi päästä voitolle."
Aivan oikein, uskonelämä eletään ja koetaan arjessa ja aherruksessa. Se on käytännön elämää, tässä ja nyt tehtyjä ratkaisujamme. Pyhä Henki sekä nuhtelee (osoittaa synnin), lohduttaa (kirkastaa Jeesuksen sovitustyötä meille) että ohjaa meitä (johdattaa seuraamaan Jeesusta päivittäin). Pyhä Henki ei vie meitä sellaiseen velttouteen, jossa syntiin suhtauduttaisiin väheksyvästi, eihän Jumalakaan niin tee. Kiusauksiin ei todellakaan ole pakko langeta: entisen juopon ei ole enää pakko juoda, epärehellisen ei ole pakko varastella eikä siveettömän pakko pettää aviopuolisioaan. Se, että eläessämme Jeesusta seuraten, voimme voittaa monia kiusauksia ei tee tyhjäksi sitä, että monella tavalla myös lankeilemme. Me emme voita kaikkia kiusauksia - mutta me saamme elää ristin sovituksesta ja armosta. On eri asia, että joku lankeaa avioliiton ulkopuliseen seksuaalisuhteeseen kuin että toinen tunnistaa itsessään synnillisiä ajatuksia vieraita naisia kohtaan. Synnissä eläminen, syntiin välinpitämättömästi suhtautuminen on eri asia kuin ajatuksissa lankeaminen ja parannuksen teko. Saamme synnit anteeksi sulasta armosta, mutta anteeksiantoa ei ole ilman parannusta.
"mitä pyhittyneempi, sitä armollisempi, koska pyhittynyt kristitty ei voi kerskata pyhityksestään, hän kerskaa vain Herrasta."
Pyhityksessä on lisääntyvää synnintuntoa ja lisääntyvää armontuntoa. Pyhittynyt etsii aina Raamatusta Kristusta. Raamatun Sanan osoittaessa hänelle synnin, hän ei jää yksin, hänellä on koko ajan Kristus ja tie omantunnon vapauteen ja rauhaan. Kuten Jesaja asian ilmaisee: "minä katson sen puoleen, joka on nöyrä, jolla on särjetty henki ja arka tunto minun sanani edessä."
"Kiusauksen tullen käännän katseeni siitä asiasta, joka minua houkuttelee, Jeesukseen, ja sanon "minä kuulun Jeesukselle, siksi en ryhdy tätä asiaa harjoittamaan". Ymmärrän että tämä on pyhityselämään kuuluvaa "käden poikki hakkaamista" jonka Jeesus vuorisaarnassa mainitsee."
Ymmärrän asian aivan samalla tavalla.
"Pyhä Henki ei paranna ja puhdista sisäistä elämäämme ellemme suostu kulkemaan ristin tietä ja niin kuolemaan itsellemme ja omille, itsekkäille haluillemme."
Tämä on se vaikein asia. Meidän on todellakin joka päivä otettava ristimme ja seurattava Jeesusta. Pyhä Henki vie meitä Jeesus-keskeiseen elämään. Kuoleminen itsellemme ja itsekkäille haluimme kertoo juuri sitä olemuksessamme olevasta syntisyydestämme - meillä on valitettavasti myös halua tehdä syntiä, ja siksi "kuoleminen haluillemme" on myös vaikeaa. Ristin ottaminen on Jeesuksen seuraamista ja Jeesuksen lähellä on mahdotonta nauttia synnillisistä haluistamme. - Eenokki 12
Veren evankeliumi kirjoitti:
JATKUU
"Pyhän Hengen työ ei pääse toteutumaan jos emme lähde käytännölliseen pyhityselämään vaan puolustelemme lankeemuksiamme"
samalla on vältettävä vaaraa että nielemme valheen ettei kiusauksista voi päästä voitolle."
Aivan oikein, uskonelämä eletään ja koetaan arjessa ja aherruksessa. Se on käytännön elämää, tässä ja nyt tehtyjä ratkaisujamme. Pyhä Henki sekä nuhtelee (osoittaa synnin), lohduttaa (kirkastaa Jeesuksen sovitustyötä meille) että ohjaa meitä (johdattaa seuraamaan Jeesusta päivittäin). Pyhä Henki ei vie meitä sellaiseen velttouteen, jossa syntiin suhtauduttaisiin väheksyvästi, eihän Jumalakaan niin tee. Kiusauksiin ei todellakaan ole pakko langeta: entisen juopon ei ole enää pakko juoda, epärehellisen ei ole pakko varastella eikä siveettömän pakko pettää aviopuolisioaan. Se, että eläessämme Jeesusta seuraten, voimme voittaa monia kiusauksia ei tee tyhjäksi sitä, että monella tavalla myös lankeilemme. Me emme voita kaikkia kiusauksia - mutta me saamme elää ristin sovituksesta ja armosta. On eri asia, että joku lankeaa avioliiton ulkopuliseen seksuaalisuhteeseen kuin että toinen tunnistaa itsessään synnillisiä ajatuksia vieraita naisia kohtaan. Synnissä eläminen, syntiin välinpitämättömästi suhtautuminen on eri asia kuin ajatuksissa lankeaminen ja parannuksen teko. Saamme synnit anteeksi sulasta armosta, mutta anteeksiantoa ei ole ilman parannusta.
"mitä pyhittyneempi, sitä armollisempi, koska pyhittynyt kristitty ei voi kerskata pyhityksestään, hän kerskaa vain Herrasta."
Pyhityksessä on lisääntyvää synnintuntoa ja lisääntyvää armontuntoa. Pyhittynyt etsii aina Raamatusta Kristusta. Raamatun Sanan osoittaessa hänelle synnin, hän ei jää yksin, hänellä on koko ajan Kristus ja tie omantunnon vapauteen ja rauhaan. Kuten Jesaja asian ilmaisee: "minä katson sen puoleen, joka on nöyrä, jolla on särjetty henki ja arka tunto minun sanani edessä."
"Kiusauksen tullen käännän katseeni siitä asiasta, joka minua houkuttelee, Jeesukseen, ja sanon "minä kuulun Jeesukselle, siksi en ryhdy tätä asiaa harjoittamaan". Ymmärrän että tämä on pyhityselämään kuuluvaa "käden poikki hakkaamista" jonka Jeesus vuorisaarnassa mainitsee."
Ymmärrän asian aivan samalla tavalla.
"Pyhä Henki ei paranna ja puhdista sisäistä elämäämme ellemme suostu kulkemaan ristin tietä ja niin kuolemaan itsellemme ja omille, itsekkäille haluillemme."
Tämä on se vaikein asia. Meidän on todellakin joka päivä otettava ristimme ja seurattava Jeesusta. Pyhä Henki vie meitä Jeesus-keskeiseen elämään. Kuoleminen itsellemme ja itsekkäille haluimme kertoo juuri sitä olemuksessamme olevasta syntisyydestämme - meillä on valitettavasti myös halua tehdä syntiä, ja siksi "kuoleminen haluillemme" on myös vaikeaa. Ristin ottaminen on Jeesuksen seuraamista ja Jeesuksen lähellä on mahdotonta nauttia synnillisistä haluistamme..... Ymmärrän että tämä on pyhityselämään kuuluvaa "käden poikki hakkaamista" jonka Jeesus vuorisaarnassa mainitsee."...O.P
Pyhityselämään tai uskonelämään siinä se.
Jos uskova ei pääse irti jostain synnistä, katuu ja itkee ja kärsii huomatessaan ettei omin voimin pääse irti synnistä.
Tämän tarkoitus on nähdä ettei ihmisellä ole mitään voimaa itsessään, millä voisi vastustaa syntiä.
Voima ja apu on muualla, se on Jumalan sanassa
Ja jos olet synnissä ja ajattelet nyt on kaikki mennyttä ja muut uskovat sanovat, mennyttä miestä, se olikin vain teeskentelijä.
Jeesus sanoo sinulle kuten sanoi Paavalille: Minun armossani on sinulle kyllin...
Synnistä et pääse sormia napsauttamalla vaan että ensin opit läksyn ja tulet näkemään kuinka Jumalan armo on voimallinen ja olet oppinut läksysi ja voit toisia opettaa. - teapot
Veren evankeliumi kirjoitti:
JATKUU
"Pyhän Hengen työ ei pääse toteutumaan jos emme lähde käytännölliseen pyhityselämään vaan puolustelemme lankeemuksiamme"
samalla on vältettävä vaaraa että nielemme valheen ettei kiusauksista voi päästä voitolle."
Aivan oikein, uskonelämä eletään ja koetaan arjessa ja aherruksessa. Se on käytännön elämää, tässä ja nyt tehtyjä ratkaisujamme. Pyhä Henki sekä nuhtelee (osoittaa synnin), lohduttaa (kirkastaa Jeesuksen sovitustyötä meille) että ohjaa meitä (johdattaa seuraamaan Jeesusta päivittäin). Pyhä Henki ei vie meitä sellaiseen velttouteen, jossa syntiin suhtauduttaisiin väheksyvästi, eihän Jumalakaan niin tee. Kiusauksiin ei todellakaan ole pakko langeta: entisen juopon ei ole enää pakko juoda, epärehellisen ei ole pakko varastella eikä siveettömän pakko pettää aviopuolisioaan. Se, että eläessämme Jeesusta seuraten, voimme voittaa monia kiusauksia ei tee tyhjäksi sitä, että monella tavalla myös lankeilemme. Me emme voita kaikkia kiusauksia - mutta me saamme elää ristin sovituksesta ja armosta. On eri asia, että joku lankeaa avioliiton ulkopuliseen seksuaalisuhteeseen kuin että toinen tunnistaa itsessään synnillisiä ajatuksia vieraita naisia kohtaan. Synnissä eläminen, syntiin välinpitämättömästi suhtautuminen on eri asia kuin ajatuksissa lankeaminen ja parannuksen teko. Saamme synnit anteeksi sulasta armosta, mutta anteeksiantoa ei ole ilman parannusta.
"mitä pyhittyneempi, sitä armollisempi, koska pyhittynyt kristitty ei voi kerskata pyhityksestään, hän kerskaa vain Herrasta."
Pyhityksessä on lisääntyvää synnintuntoa ja lisääntyvää armontuntoa. Pyhittynyt etsii aina Raamatusta Kristusta. Raamatun Sanan osoittaessa hänelle synnin, hän ei jää yksin, hänellä on koko ajan Kristus ja tie omantunnon vapauteen ja rauhaan. Kuten Jesaja asian ilmaisee: "minä katson sen puoleen, joka on nöyrä, jolla on särjetty henki ja arka tunto minun sanani edessä."
"Kiusauksen tullen käännän katseeni siitä asiasta, joka minua houkuttelee, Jeesukseen, ja sanon "minä kuulun Jeesukselle, siksi en ryhdy tätä asiaa harjoittamaan". Ymmärrän että tämä on pyhityselämään kuuluvaa "käden poikki hakkaamista" jonka Jeesus vuorisaarnassa mainitsee."
Ymmärrän asian aivan samalla tavalla.
"Pyhä Henki ei paranna ja puhdista sisäistä elämäämme ellemme suostu kulkemaan ristin tietä ja niin kuolemaan itsellemme ja omille, itsekkäille haluillemme."
Tämä on se vaikein asia. Meidän on todellakin joka päivä otettava ristimme ja seurattava Jeesusta. Pyhä Henki vie meitä Jeesus-keskeiseen elämään. Kuoleminen itsellemme ja itsekkäille haluimme kertoo juuri sitä olemuksessamme olevasta syntisyydestämme - meillä on valitettavasti myös halua tehdä syntiä, ja siksi "kuoleminen haluillemme" on myös vaikeaa. Ristin ottaminen on Jeesuksen seuraamista ja Jeesuksen lähellä on mahdotonta nauttia synnillisistä haluistamme.Pääpiirteittäin olen täysin samaa mieltä kanssasi, niin että jos lähtisin nyt jotain kohtia kirjoituksessasi "korjailemaan" niin se olisi lähinnä saivartelua, itse asiasta näytämme olevan pohjimmiltaan samaa mieltä. Näin minäkin asiaa koen.
Sellainen pieni täsmennys omalta puoleltani, etten minäkään ajatellut enkä ajattele, että uskova koskaan pääsisi sellaiseen vaellukseen tässä ajassa, ettei hän enää koskaan lankea, hairahdu. Sitä en tarkoittanut kun totean että on mahdollista olla lankeamatta. Sanoinhan aloituksessa
"Jos virheitä siltikin sattuu - ja niitä sattuu varmasti - on pyydettävä anteeksi, tunnustettava ja pyrittävä korjaamaan asia."
Mutta kun tarkastellaan yksittäisiä lankeemuksia, olisi tosiaankin ollut mahdollista että tuo lankeemus olisi jäänyt tapahtumatta, olisin siinä kohtaa voinut tehdä toisin. Minä olen vastuussa teoistani, ei pelkästään "syntinen luontoni".
Jeesus Kristus on antanut minulle verensä ja ristinsä voiman ja Pyhän Hengen etten enää eläisi syntisen luontoni mukaan. Jos en päivän aikana niin viimeistään illalla, käydessäni Herran kanssa kulunutta päivää läpi, saan todeta, että tuossa ja tuossa kohtaa toimintani (mukaan luettuna ajatukset, asenteet ja laiminlyönnit eli tekemättä jättämiset) oli synnillistä, siinä ei Herra saanut minua hallita. Tämä ei kuitenkaan johda minua epätoivoon vaan katse Kristuksessa saan kiittää Häntä ihanasta veren voimasta ja siinä olevasta täydellisestä anteeksiantamuksesta. Tunnustan etten ole täydellinen ja että Hän on minun täydellisyyteni Isän edessä.
Paras on kun en edes yritä elää täydellisesti oikein - toivottavasti lukija ymmärtää mitä tarkoitan! - vaan: elää lähellä Herraa, elää Hänen rakkautensa voimasta, kiitollisena armostaan. Silloin tapahtuu että saan voimaa ja kykyä elää paremmin: tulen herkemmäksi havaitsemaan minussa olevaa vääryyttä ja voin helpommin ja nopeammin valita oikean tien, tehdä sitä, mikä on enemmän Herralle mieleen. Se ei ole minun kyvykkyyttäni vaan Hengen työtä minussa. Jumalan armo ja rakkaus vaikuttaa. Jos keskityn vain siihen että eläisin mahdollisimman hyvin ja oikein, niin joudun yhä uudelleen lankeamaan, ja minusta tulee joko katkera ja tuomitseva itseäni (ja samalla muita) kohtaan tai sitten alan oikeuttaa itselleni syntejä "kun en muuhunkaan pysty". Ehkä menetän Pyhän Hengen tuoman herkkyyden niin että keskityn vain karkeampiin tekosynteihin enkä huomaa esimerkiksi asenteellisuudessa olevaa synnillisyyttä ja kovuutta, armottomuutta jne.? Näin tapahtuu tekokeskeisen uskovan kohdalla.
Siksi todellakin on niin että ARMO KASVATTAA meitä elämään oikeanlaista elämää. Ei laki. Laki on määrätyssä mielessä kasvattajamme Kristukseen, mutta kun olemme Kristukseen tulleet, meitä kasvattaa armo. - teapot
Veren evankeliumi kirjoitti:
JATKUU
"Pyhän Hengen työ ei pääse toteutumaan jos emme lähde käytännölliseen pyhityselämään vaan puolustelemme lankeemuksiamme"
samalla on vältettävä vaaraa että nielemme valheen ettei kiusauksista voi päästä voitolle."
Aivan oikein, uskonelämä eletään ja koetaan arjessa ja aherruksessa. Se on käytännön elämää, tässä ja nyt tehtyjä ratkaisujamme. Pyhä Henki sekä nuhtelee (osoittaa synnin), lohduttaa (kirkastaa Jeesuksen sovitustyötä meille) että ohjaa meitä (johdattaa seuraamaan Jeesusta päivittäin). Pyhä Henki ei vie meitä sellaiseen velttouteen, jossa syntiin suhtauduttaisiin väheksyvästi, eihän Jumalakaan niin tee. Kiusauksiin ei todellakaan ole pakko langeta: entisen juopon ei ole enää pakko juoda, epärehellisen ei ole pakko varastella eikä siveettömän pakko pettää aviopuolisioaan. Se, että eläessämme Jeesusta seuraten, voimme voittaa monia kiusauksia ei tee tyhjäksi sitä, että monella tavalla myös lankeilemme. Me emme voita kaikkia kiusauksia - mutta me saamme elää ristin sovituksesta ja armosta. On eri asia, että joku lankeaa avioliiton ulkopuliseen seksuaalisuhteeseen kuin että toinen tunnistaa itsessään synnillisiä ajatuksia vieraita naisia kohtaan. Synnissä eläminen, syntiin välinpitämättömästi suhtautuminen on eri asia kuin ajatuksissa lankeaminen ja parannuksen teko. Saamme synnit anteeksi sulasta armosta, mutta anteeksiantoa ei ole ilman parannusta.
"mitä pyhittyneempi, sitä armollisempi, koska pyhittynyt kristitty ei voi kerskata pyhityksestään, hän kerskaa vain Herrasta."
Pyhityksessä on lisääntyvää synnintuntoa ja lisääntyvää armontuntoa. Pyhittynyt etsii aina Raamatusta Kristusta. Raamatun Sanan osoittaessa hänelle synnin, hän ei jää yksin, hänellä on koko ajan Kristus ja tie omantunnon vapauteen ja rauhaan. Kuten Jesaja asian ilmaisee: "minä katson sen puoleen, joka on nöyrä, jolla on särjetty henki ja arka tunto minun sanani edessä."
"Kiusauksen tullen käännän katseeni siitä asiasta, joka minua houkuttelee, Jeesukseen, ja sanon "minä kuulun Jeesukselle, siksi en ryhdy tätä asiaa harjoittamaan". Ymmärrän että tämä on pyhityselämään kuuluvaa "käden poikki hakkaamista" jonka Jeesus vuorisaarnassa mainitsee."
Ymmärrän asian aivan samalla tavalla.
"Pyhä Henki ei paranna ja puhdista sisäistä elämäämme ellemme suostu kulkemaan ristin tietä ja niin kuolemaan itsellemme ja omille, itsekkäille haluillemme."
Tämä on se vaikein asia. Meidän on todellakin joka päivä otettava ristimme ja seurattava Jeesusta. Pyhä Henki vie meitä Jeesus-keskeiseen elämään. Kuoleminen itsellemme ja itsekkäille haluimme kertoo juuri sitä olemuksessamme olevasta syntisyydestämme - meillä on valitettavasti myös halua tehdä syntiä, ja siksi "kuoleminen haluillemme" on myös vaikeaa. Ristin ottaminen on Jeesuksen seuraamista ja Jeesuksen lähellä on mahdotonta nauttia synnillisistä haluistamme.Koko paketti on varsin hyvin tiivistetty tässä:
>Pyhä Henki ei vie meitä sellaiseen velttouteen, jossa syntiin suhtauduttaisiin väheksyvästi, eihän Jumalakaan niin tee. Kiusauksiin ei todellakaan ole pakko langeta: entisen juopon ei ole enää pakko juoda, epärehellisen ei ole pakko varastella eikä siveettömän pakko pettää aviopuolisioaan. Se, että eläessämme Jeesusta seuraten, voimme voittaa monia kiusauksia ei tee tyhjäksi sitä, että monella tavalla myös lankeilemme. Me emme voita kaikkia kiusauksia - mutta me saamme elää ristin sovituksesta ja armosta. On eri asia, että joku lankeaa avioliiton ulkopuliseen seksuaalisuhteeseen kuin että toinen tunnistaa itsessään synnillisiä ajatuksia vieraita naisia kohtaan. Synnissä eläminen, syntiin välinpitämättömästi suhtautuminen on eri asia kuin ajatuksissa lankeaminen ja parannuksen teko. Saamme synnit anteeksi sulasta armosta, mutta anteeksiantoa ei ole ilman parannusta.<
>Ristin ottaminen on Jeesuksen seuraamista ja Jeesuksen lähellä on mahdotonta nauttia synnillisistä haluistamme.<
Amen! Näin se on. :)
Muutama raamatunkohta
* Sentähden, joka luulee seisovansa, katsokoon, ettei lankea. Teitä ei ole kohdannut muu kuin inhimillinen kiusaus; ja Jumala on uskollinen, hän ei salli teitä kiusattavan yli voimienne, vaan salliessaan kiusauksen hän valmistaa myös pääsyn siitä, niin että voitte sen kestää.
(1.Kor.10:12,13)
* Joka luulee seisovansa, katsokoon, ettei kaadu. Teitä kohdannut kiusaus ei ole mitenkään epätavallinen. Jumalaan voi luottaa. Hän ei salli kiusauksen käydä teille ylivoimaiseksi, vaan antaessaan teidän joutua koetukseen hän samalla valmistaa pääsyn siitä, niin että voitte sen kestää.
(1992 käännös)
* Pitäkää siis varanne! Vaikka ajatteletkin: "Minä en koskaan tekisi noin", voit aivan hyvin langeta syntiin. Muistakaa kuitenkin myös, että mieleenne syöksähtävät pahat halut eivät ole uusia ja ihmeellisiä. Monilla muilla on ennen teitä ollut aivan samoja ongelmia. Mikään kiusaus ei ole voittamaton, sillä Jumala on luvannut, ettei teitä kiusata yli voimienne. Luottakaa häneen, hän pitää lupauksensa. Hän näyttää, miten voitte pysyä kärsivällisinä ja voittaa kiusauksen.
(Elävän Uutisen mukaan)
* Sillä jos teillä on nämä ja ne yhä enenevät, niin ne eivät salli teidän olla toimettomia eikä hedelmättömiä meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tuntemisessa. Jolla sitävastoin ei niitä ole, se on sokea, likinäköinen, on unhottanut puhdistuneensa entisistä synneistänsä. Pyrkikää sentähden, veljet, sitä enemmän tekemään kutsumisenne ja valitsemisenne lujaksi; sillä jos sen teette, ette koskaan lankea; sillä näin teille runsain määrin tarjotaan pääsy meidän Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen iankaikkiseen valtakuntaan.
(2.Piet.1:8-11)
* Pyrkikää sen vuoksi elämään hyvin joka suhteessa ja opetelkaa tuntemaan Jumalaa voidaksenne tietää, mitä hän haluaa teidän tekevän. Silloin opitte myös hillitsemään paremmin itseänne, tulette kärsivällisiksi ja annatte ilomielin Jumalan toteuttaa tahtoaan elämässänne. Myös rakkautenne toisiin ihmisiin syvenee. Näin kasvatte hengellisesti ja kannatte hedelmää Jeesukselle Kristukselle. Jos joku ei tähän uskossaan pyri, hän on todella sokea tai ainakin lyhytnäköinen: hän on unohtanut, että Jumala on vapauttanut hänet entisestä syntisestä elämästä.
(2.Piet.1:5-9 Elävän Uutisen mukaan)
* Lapsukaiseni, tämän minä kirjoitan teille, ettette syntiä tekisi; mutta jos joku syntiä tekeekin, niin meillä on puolustaja Isän tykönä, Jeesus Kristus, joka on vanhurskas. Ja hän on meidän syntiemme sovitus; eikä ainoastaan meidän, vaan myös koko maailman syntien. Ja siitä me tiedämme hänet tuntevamme, että pidämme hänen käskynsä.
(1.Joh.2:1-3. Jakeen 1 loppuosa Elävän Uutisen mukaan: "Mutta jos lankeatte syntiin, niin muistakaa, että joku puhuu Isälle teidän puolestanne: Jeesus Kristus. Vain hän on täysin sellainen kuin Jumala haluaa.")
* Sillä monessa kohden me kaikki hairahdumme.
(Jaak.3:2 jakeen alkuosa. Elävä Uutisen mukaan "sillä jokainen meistä on usein väärässä".) - teapot
Eenokki 12 kirjoitti:
.... Ymmärrän että tämä on pyhityselämään kuuluvaa "käden poikki hakkaamista" jonka Jeesus vuorisaarnassa mainitsee."...O.P
Pyhityselämään tai uskonelämään siinä se.
Jos uskova ei pääse irti jostain synnistä, katuu ja itkee ja kärsii huomatessaan ettei omin voimin pääse irti synnistä.
Tämän tarkoitus on nähdä ettei ihmisellä ole mitään voimaa itsessään, millä voisi vastustaa syntiä.
Voima ja apu on muualla, se on Jumalan sanassa
Ja jos olet synnissä ja ajattelet nyt on kaikki mennyttä ja muut uskovat sanovat, mennyttä miestä, se olikin vain teeskentelijä.
Jeesus sanoo sinulle kuten sanoi Paavalille: Minun armossani on sinulle kyllin...
Synnistä et pääse sormia napsauttamalla vaan että ensin opit läksyn ja tulet näkemään kuinka Jumalan armo on voimallinen ja olet oppinut läksysi ja voit toisia opettaa.>Tämän tarkoitus on nähdä ettei ihmisellä ole mitään voimaa itsessään, millä voisi vastustaa syntiä. Voima ja apu on muualla, se on Jumalan sanassa. Ja jos olet synnissä ja ajattelet nyt on kaikki mennyttä ja muut uskovat sanovat, mennyttä miestä, se olikin vain teeskentelijä. Jeesus sanoo sinulle kuten sanoi Paavalille: Minun armossani on sinulle kyllin...<
Tässä yhdyn Eenokin sanoihin. Hienoa että voimme jossakin olla samaa mieltä.
Voima ja apu on Jumalan sanassa. Se on myös ylösnousemuselämässä jota jo nyt saamme elää Kristuksen kanssa, koska olemme Hänessä kuolleet (pois vanhasta) ja nousseet uuteen elämään (jonka voima ja keskipiste on Kristus). Hän armahtaa ja auttaa. Rakastaa silloinkin kun lankeamme.
Jeesus ei ole syntiemme puolella meitä vastaan, vaan meidän puolellamme syntejämme vastaan.!
Tähän kuuluu se, että annamme Pyhän Hengen myös puhdistaa ja parantaa itseämme. Siinä prosessissa näemme synnillisyyttä ei vain väärissä teoissamme vaan myöskin niissä näennäisesti oikeissa, mitkä on tehty itsekkäistä motiiveista tai toisia haavoittaen.
Esimerkiksi oikeudenmukaisuus, joka tosiasiassa onkin ollut kostomentaliteettia; tervehenkinen epäkohtien kritisoiminen - mikä onkin ollut peiteltyä vahingoniloa ja kieroa halua saattaa toiset huonoon valoon, koska eivät edusta samoja käsityksiä kuin itse; oikean opin puolustaminen väärällä tavalla - panetellen ja herjaten!
Kun ymmärrämme että olemme saaneet paljon anteeksi, voimme itsekin elää anteeksiantamuksen voimasta niin, että käyttäytymisemme muita kohtaan on armollista, silloinkin kun emme voi yhtyä heidän näkemyksiinsä.
Itse koin valtavaa iloa mm. pride-marssilla Porissa, kun ymmärsin Hengen valaisemana, että minä en ole näitä rakkaita ihmisiä vastaan vastustaessani homoliittoja ja pitäessäni homosuhteita syntinä, vaan minä olen heidän puolellaan, mutta heidän syntejään vastaan niin kuin Jeesuskin on. :)
- ~~tähkäpää~~
>>>>
plus miljoona
18.9.2013 21:11
Sinäkä tähkäpää et puutu koskaan vaikka tapahtuisi mitä? Yksi sormihan osoittaa ja kolme sinua syyttää. Elätkö synnissä vai oletko ettet uskalla puuttua epäkohtiin seurakunnan rakennukseksi?
Poista paha keskuudestasi.- k.kiusaantunut
"Oletko sitä mieltä, että tällaisilla foorumeilla vanhimpien ja paimenten syyttäminen juorujen perusteella rakentaa jotain seurakuntaa???????????"
Kyllä heitä kuuluu arvostella siinä missä muitakin.
Mietin miten sinä naisena hyväksyt sen että seurakunnassa sinua ei huolita seurakunnan asioista päättämään vain sukupuolesi perusteella? Tai niitä naisia jotka haluaisivat johtopallille.
Miehet päättää kun naiset on Raamatun mukaan alempiarvoisia.
Miksi sinä suostut sellaiseen ja vielä maksat isot rahat heidän tukemiseen.
Kirjoitit vielä lopuksi"Eikä ollut ollenkaan itselleni yllätys, ketkä tällaisessa työssä olivat ensimmäisenä asialla:)"
Naurattaako? Sano suoraan asianosaiselle äläkä selän takana vihjaile. Greeniä luultavasti taas yrität mustamaalata. - ~~tähkäpää~~
Muistutan meitä jokaista vielä tästä Raam. tapahtumasta:
3. Silloin kirjanoppineet ja fariseukset toivat hänen luoksensa
aviorikoksesta kiinniotetun naisen, asettivat hänet keskelle
4. ja sanoivat Jeesukselle: "Opettaja, tämä nainen on tavattu
itse teosta, aviorikosta tekemästä.
5. Ja Mooses on laissa antanut meille käskyn, että tuommoiset
on kivitettävä. Mitäs sinä sanot?"
6. Mutta sen he sanoivat kiusaten häntä, päästäkseen häntä
syyttämään. Silloin Jeesus kumartui alas ja kirjoitti sormellaan maahan.
7. Mutta kun he yhä edelleen kysyivät häneltä, ojensi hän itsensä
ja sanoi heille: "Joka teistä on synnitön, se heittäköön häntä
ensimmäisenä kivellä".
8. Ja taas hän kumartui alas ja kirjoitti maahan.
9. Kun he tämän kuulivat ja heidän omatuntonsa todisti heidät syyllisiksi, menivät he pois, toinen toisensa perästä, vanhimmista alkaen viimeisiin
asti; ja siihen jäi ainoastaan Jeesus sekä nainen, joka seisoi hänen
edessään.
10. Ja kun Jeesus ojensi itsensä eikä nähnyt ketään muuta kuin naisen,
sanoi hän hänelle: "Nainen, missä ne ovat, sinun syyttäjäsi? Eikö kukaan
ole sinua tuominnut?"
11. Hän vastasi: "Herra, ei kukaan". Niin Jeesus sanoi hänelle:
"En minäkään sinua tuomitse; mene, äläkä tästedes enää syntiä tee". - ~~tp~~
~~tähkäpää~~ kirjoitti:
Muistutan meitä jokaista vielä tästä Raam. tapahtumasta:
3. Silloin kirjanoppineet ja fariseukset toivat hänen luoksensa
aviorikoksesta kiinniotetun naisen, asettivat hänet keskelle
4. ja sanoivat Jeesukselle: "Opettaja, tämä nainen on tavattu
itse teosta, aviorikosta tekemästä.
5. Ja Mooses on laissa antanut meille käskyn, että tuommoiset
on kivitettävä. Mitäs sinä sanot?"
6. Mutta sen he sanoivat kiusaten häntä, päästäkseen häntä
syyttämään. Silloin Jeesus kumartui alas ja kirjoitti sormellaan maahan.
7. Mutta kun he yhä edelleen kysyivät häneltä, ojensi hän itsensä
ja sanoi heille: "Joka teistä on synnitön, se heittäköön häntä
ensimmäisenä kivellä".
8. Ja taas hän kumartui alas ja kirjoitti maahan.
9. Kun he tämän kuulivat ja heidän omatuntonsa todisti heidät syyllisiksi, menivät he pois, toinen toisensa perästä, vanhimmista alkaen viimeisiin
asti; ja siihen jäi ainoastaan Jeesus sekä nainen, joka seisoi hänen
edessään.
10. Ja kun Jeesus ojensi itsensä eikä nähnyt ketään muuta kuin naisen,
sanoi hän hänelle: "Nainen, missä ne ovat, sinun syyttäjäsi? Eikö kukaan
ole sinua tuominnut?"
11. Hän vastasi: "Herra, ei kukaan". Niin Jeesus sanoi hänelle:
"En minäkään sinua tuomitse; mene, äläkä tästedes enää syntiä tee".On Joh. 8: 3-11
- _greeeeen
Teapot, esitin sinulle aloituksessa sanomassasi, 'Pappi autokauppiaana' -otsikolla olevassa keskustelussa seuraavan kysymyksen ->
>>_greeeeen
17.9.2013 11:02
Lyhyesti:
Uskotko sinä, Teapot, että jatkuvia vääryyksiä ja jopa rikoksia tekevä on uudestisyntynyt uskova?
Jos vastaat myöntävästi, jatkan toisella kysymyksellä:
Mitä tuolle ihmiselle tapahtui uudestisyntymässä? Onko kyseinen ihminen yhä ja aina vain uusi luomus, Kristuksen oma?
>>"Lähellä" olevat jäävät rannalle. Tulee olla "arkissa" sisällä.
Apostoli Paavali julisti jatkuvasti "KRISTUKSESSA" ei lähellä vaan sisällä.
Uskonnollisuus viihtyy lähellä ,mutta ei sisällä "elämässä".- teapot
Huomasin kyllä kysymyksen kun viimeksi kävin keskustelua tsekkaamassa 17. 9. ja olin aikeissa siihen vastata mutta en silloin ehtinyt. Eilen muistelin että siellä on viesti mihin olin ajatellut palata mutta en muistanut mikä viesti enkä ehtinyt tarkistaa, mutta tuohan se oli. Palaan siihen jos aikaa riittää. Kiitos muistutuksesta ja toivon että olet kärsivällinen. Aika on rajallista ja elämää täytyy elää netin ulkopuolellakin.
- _greeeeen
teapot kirjoitti:
Huomasin kyllä kysymyksen kun viimeksi kävin keskustelua tsekkaamassa 17. 9. ja olin aikeissa siihen vastata mutta en silloin ehtinyt. Eilen muistelin että siellä on viesti mihin olin ajatellut palata mutta en muistanut mikä viesti enkä ehtinyt tarkistaa, mutta tuohan se oli. Palaan siihen jos aikaa riittää. Kiitos muistutuksesta ja toivon että olet kärsivällinen. Aika on rajallista ja elämää täytyy elää netin ulkopuolellakin.
Eipä kiirettä tai pakkoa. Vastaa, jos ehdit ja tahdot. :) Mielelläni lukisin lisää ajatuksiasi asiasta.
- No condemnation
_greeeeen kirjoitti:
Eipä kiirettä tai pakkoa. Vastaa, jos ehdit ja tahdot. :) Mielelläni lukisin lisää ajatuksiasi asiasta.
Lyhyen kaavan mukaan: Lihalla on lihan mieli ja hengellä on Hengen mieli. Nämä kaksi sotivat toisiaan vastaan niin että me emme tee sitä mitä haluamme. Jos ja kun elämme lihallisen mielemme mukaan, emme tee sitä hengellinen ihmisemme tahtoo. Jos ja kun elämme hengellisen mielemme mukaan, emme tee sitä mitä lihallinen mielemme tahtoo. Meissä ovat alati läsnä nämä kaksi, liha ja henki. Voi minua ihmistä! Kuka palastaa minut tästä kuoleman ruumiista. Kiitos olkoon Jumalan, ei ole kadotustuomiota niille, jotka Jeesuksessa Kristuksessa ovat. Meidän tulee siis kilvoitella ja kasvaa Kristuksessa ja vähetä lihassa.
- _greeeeen
No condemnation kirjoitti:
Lyhyen kaavan mukaan: Lihalla on lihan mieli ja hengellä on Hengen mieli. Nämä kaksi sotivat toisiaan vastaan niin että me emme tee sitä mitä haluamme. Jos ja kun elämme lihallisen mielemme mukaan, emme tee sitä hengellinen ihmisemme tahtoo. Jos ja kun elämme hengellisen mielemme mukaan, emme tee sitä mitä lihallinen mielemme tahtoo. Meissä ovat alati läsnä nämä kaksi, liha ja henki. Voi minua ihmistä! Kuka palastaa minut tästä kuoleman ruumiista. Kiitos olkoon Jumalan, ei ole kadotustuomiota niille, jotka Jeesuksessa Kristuksessa ovat. Meidän tulee siis kilvoitella ja kasvaa Kristuksessa ja vähetä lihassa.
Kristuksen omat elävät Hengen mukaan. Juuri siksi Raamattu kertoo sen tosiasian, että ->
16 Heidän hedelmistään te tunnette heidät. Eihän orjantappuroista koota viinirypäleitä eikä ohdakkeista viikunoita?
17 Näin jokainen hyvä puu tekee hyviä hedelmiä, mutta huono puu tekee pahoja hedelmiä.
18 Ei saata hyvä puu kasvaa pahoja hedelmiä eikä huono puu kasvaa hyviä hedelmiä.
19 Jokainen puu, joka ei tee hyvää hedelmää, hakataan pois ja heitetään tuleen.
20 Niin te siis tunnette heidät heidän hedelmistään.
21 Ei jokainen, joka sanoo minulle: 'Herra, Herra!', pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon.
(Matt. 7:16-21) - teapot
_greeenille. En edes yritä muotoilla täsmällistä vastausta tähän, tekemättömiä töitä odotaa pöydällä, toisaalta näkemykseni tulee kyllä ilmi aiemmista viesteistä, ja uudestisyntymisen ja pyhityksen suhteesta (syy ja seuraus) muistan keskustelleemme ennenkin, joten case closed? :)
Mutta lupasin vastata joten vastaan vaikka lyhyestikin.
>Uskotko sinä, Teapot, että jatkuvia vääryyksiä ja jopa rikoksia tekevä on uudestisyntynyt uskova?<
Voi olla että on joskus kokenut uudestisyntymisen, mutta - koska ei enää elä uskovalle kuuluvaa pyhityselämää! - on menettänyt uskoontulossa saamansa lapsiaseman. Tällaisen kristityn ei tarvitse UUDELLEEN uudestisyntyä (=tulla Jumalan lapseksi) koska se on jo tapahtunut, mutta parannuksenteon ja uudistuksen kautta palata uudestisyntymässä saamalleen perustukselle eli tulla takaisin yhteyteen, rehelliseen suhteeseen Jumalan kanssa, vrt. tuhlaajapoika.
Aina emme voi sanoa onko tämä tai tuo syntiin langennut kristitty 1) vain uskonnollinen nimikristitty, joka ei koskaan ole uudestisyntynyt, 2) uudestisyntynyt eli kristityksi tullut mutta synnin pettämänä joutunut ulkopuolelle, menettänyt pelastuksen, tai
3) uudestisyntynyt joka kerta toisensa jälkeen lankeaa meille tuntemattomasta syystä, mutta joka sydämessään myöntää syntinsä synniksi ja taistelee sitä vastaan ja edelleen on Jumalan lapsi, jolta Herra ei ole ottanut Pyhää Henkeä pois ja siksi edelleen on pelastuksessa sisällä.
Arvioita voimme tehdä henkilön ulkonaisen elämän perusteella ja varsinkin jos tunnemme henkilön, olemme hänen kanssa keskustelleet ja koemme hengessä mikä on tilanne. Pelkästään vaelluksenkin perusteella olemme velvolliset arvioimaan toisen tilaa, ainakin siinä mielessä että otamme kantaa millainen elämä uskovaiselle kuuluu, millainen ei. Täytyy kuitenkin olla hyvin varovainen ettemme ryhdy mitätöimään toisen (lankeilevan ja lankeemuksistaan kärsivän uskovan!) pelastusta.
Uskon että Herra on pitkämielinen. Hän ei heti ota Pyhää Henkeä pois vaikka uskova jonkin aikaa parannusta tekemättömänä eläisi synnissä. Jonkun kohdalla Herra voi nopeastikin lähteä (koska Pyhä Henki ei viihdy saastaisessa astiassa) ja jonkun kohdalla yllättävänkin pitkään sietää tilannetta. Nämä ei ole meidän ratkaistavissa.
Uskovan joka tapauksessa kuuluu elää pyhityselämää. Ei etsiä "kuinka lähelle maailman rajaa voin mennä ja kuitenkin säilyä uskossa" tai "kuinka usein voin lankeilla ja harrastaa syntejä menettämättä pelastustani" vaan TAHDON ELÄÄ LÄHELLÄ JEESUSTA ja KAIKESSA kasvaa Hänen vaikuttamaansa hyvää kasvua.
Onko lankeileva kristitty aina vain uusi luomus?
Kohta 1 eli uudestisyntymätön, uskontoa harrastava "nimikristitty": ei ole koskaan ollutkaan uusi luomus. Kohta 2 eli uudestisyntynyt mutta pyhityselämästä kieltäytynyt (maailmaan palannut) kristitty: ei enää ole uusi luomus. Kohta 3 eli uudestisyntynyt, lankeileva mutta kuitenkin Pyhän Hengen säilyttänyt kristitty: on edelleen uusi luomus, vaikka valitettavan huonosti toteuttaa saamaansa uuden luomuksen todellisuutta.
No... tulihan tässä kuitenkin vastattua varsin perusteellisesti? Ehkä liiankin pitkäsanaisesti niin kuin jotkut moittivat? - teapot
_greeenille edelleen.
"Jeesuksen lähellä oleminen" täytyy ymmärtää oikeassa asiayhteydessä. Totta kai ainoastaan ne, jotka ovat sisällä, pelastuvat. Tämä on aivan selvää. Paitsi jos etsimällä etsitään lauseita joita yhteydestään irrottamalla ja vääristelemällä halutaan osoittaa, että olen sanonut jotain mitä en ole sanonut. :)
Mitä siis tarkoitan?
Tarkoitan tätä. Selvää on, että sisäpuolellakin voidaan elää kahdella tavalla. Elää suorituskeskeisesti, omavoimaisesti jne. tai "elää lähellä Jeesusta".
Pelastuksen kannalta on toki niin, että jokainen kristitty on yhtä "lähellä" Jumalaa: on Kristuksessa asetettu taivaallisiin. Heikoin ja lankeilevinkin (tai lakihenkisin, toisia vikoileva, kiihkoileva) kristitty omistaa täyden lapsioikeuden.!
Minulle Jeesuksen läheisyys merkitsee avointa seurusteluyhteyttä, jossa haluan olla Jumalan valossa niin että Hän saa minulle paljastaa elämästäni asioita ja asenteita, jotka eivät ole Hänelle mieleen ja joihin Hän haluaa puuttua, että ne muuttuisivat.
Jeesuksen läheisyydessä eläminen on pyrkimystä jumalalliseen totalitarismiin.
"Mutta lukijani nostaa karvansa pystyyn ja väittää vastaan: - Me yritämme päästä eroon totalitarismista, ja te johdatte meitä toiseen.
Niin johdan, ja vielä täydellisempään. Ihmisen totalitarismi tyytyy ulkonaiseen mukautumiseen - sopeutukaa, ja jäätte henkiin. Mutta Jumalan valtakunta vaatii sydämen salatut ajatuksetkin. Ette voi ajatella ajatustakaan, jota Jumalan valtakunta ei joko hyväksyisi tai hylkäisi...
Te sanotte: - Tuo olisi täydellistä orjuutta.
Kumma kyllä, se ei ole sitä. Tämä totalitarismi antaa täydellisen vapauden... En väittele; todistan ainoastaan: Mitä enemmän kuulun Kristukselle ja Jumalan valtakunnalle, sitä enemmän kuulun itselleni... Sidottuna häneen kuljen vapaana maan päällä.
Vain Jumala voisi suunnitella mitään sellaista - totalitarismin, joka tekee tottelijansa täydellisen vapaaksi.
Tämä siis on ero ihmisen totalitarismin - natsismin, fasismin, kommunismin - ja Jumalan totalitarismin välillä: Jos täydellisesti alistuu ihmisen totalitarismiin, löytää täydellisen orjuuden; mutta jos täydellisesti antautuu Jumalan totalitarismiin, löytää täydellisen vapauden."
(E. Stanley Jones)
Se merkitsee avointa Jumalan lahjojen vastaanottamista. Se merkitsee hiljentyvää, kuuntelevaa rukousta. Se merkitsee päivän aloittamista rukouksin ja Sanaa lukien. Se merkitsee että suostun itseäni puolustelematta tekemään parannusta kun Herra osoittaa että olen langennut. Ennen kaikkea se merkitsee halua elää Hänen armossaan ja Henkensä vaikutuksessa - ei omissa suorituksissa ja oppilauseissa.
Asiaa voidaan ehkä määritellä niinkin, että jokainen uskova on uudestisyntymässä saanut Pyhän Hengen, joka merkitsee hengellistä uudeksi luomukseksi tuloa, mutta se ei ole kaikki, vaan on samalla kutsu Jeesuksen läheisyydessä vaeltamiseen: elämään, jossa Pyhä Henki mahdollisimman esteettä saa läpäistä koko olemukseni ja muokata minua, niin että sieluni Hänen läsnäolossaan kokee parantumista.?
UT mainitsee Johanneksesta "opetuslapsi, jota Herra rakasti". Eikö Jumala rakasta jokaista, erotuksetta. KYLLÄ. Eikö jokainen pelastettu ole tullut sisälle Hänen rakkauteensa, yhtä täysimääräisesti ja epäämättömästi. KYLLÄ. Kaikille Jumala ei kuitenkaan saa samalla tavalla osoittaa rakkauttaan, jakaa oman sydämensä ajatuksia ja tuntoja, tuntemistaan ja lahjojaan. Toisin sanoen: uskova voi itse rajoittaa sitä, kuinka Herra meitä rakastaa.
Isä rakastaa jokaista lastaan, mutta on lapsia jotka juoksevat omilla asioillaan, ehkä osittain Isänkin asioilla yrittäen miellyttää häntä - mutta eivät asetu Hänen taivaallisen rakkautensa kohteeksi ottamaan vastaan Isän hyvyyttä, puhetta, lahjoja, johdatusta. Ajattelen asiaa maallisen vertauksen kautta. Jokainen lapsi on isälle rakas - jos hän on hyvä, terve ja tasapainoinen vanhempi, niin jokainen lapsi on hänelle YHTÄ rakas. Mutta saako hän jakaa rakkauttaan jokaista lasta kohtaan samalla tavalla? Välttämättä ei.
Haluaisin elää niin, että Jumala saa kokea iloa voidessaan jakaa hyvyyttään elämääni. Niin kuin Jeesus rakasti Johannesta kun tämä nojasi Häntä vasten ehtoollispöydässä. Sitä minulle merkitsee Jeesuksen läheisyydessä eläminen.
Mitä kauempana Hänestä elämme - olemme sisällä pelastuksessa mutta emme etsi Herran läheisyyttä, emme kaipaa Hänen päivittäistä tuoretta kohtaamistaan, joka päiväistä oman kovuuden murtumista Jumalan armossa - sen sulkeutuneempia olemme Jumalan käytännölliselle, toimivalle rakkaudelle: rajoitamme Hänen rakkaudenosoituksiaan itseämme kohtaan.
Tämä ehkä selvensi ajatusta. - _greeeeen
teapot kirjoitti:
_greeenille edelleen.
"Jeesuksen lähellä oleminen" täytyy ymmärtää oikeassa asiayhteydessä. Totta kai ainoastaan ne, jotka ovat sisällä, pelastuvat. Tämä on aivan selvää. Paitsi jos etsimällä etsitään lauseita joita yhteydestään irrottamalla ja vääristelemällä halutaan osoittaa, että olen sanonut jotain mitä en ole sanonut. :)
Mitä siis tarkoitan?
Tarkoitan tätä. Selvää on, että sisäpuolellakin voidaan elää kahdella tavalla. Elää suorituskeskeisesti, omavoimaisesti jne. tai "elää lähellä Jeesusta".
Pelastuksen kannalta on toki niin, että jokainen kristitty on yhtä "lähellä" Jumalaa: on Kristuksessa asetettu taivaallisiin. Heikoin ja lankeilevinkin (tai lakihenkisin, toisia vikoileva, kiihkoileva) kristitty omistaa täyden lapsioikeuden.!
Minulle Jeesuksen läheisyys merkitsee avointa seurusteluyhteyttä, jossa haluan olla Jumalan valossa niin että Hän saa minulle paljastaa elämästäni asioita ja asenteita, jotka eivät ole Hänelle mieleen ja joihin Hän haluaa puuttua, että ne muuttuisivat.
Jeesuksen läheisyydessä eläminen on pyrkimystä jumalalliseen totalitarismiin.
"Mutta lukijani nostaa karvansa pystyyn ja väittää vastaan: - Me yritämme päästä eroon totalitarismista, ja te johdatte meitä toiseen.
Niin johdan, ja vielä täydellisempään. Ihmisen totalitarismi tyytyy ulkonaiseen mukautumiseen - sopeutukaa, ja jäätte henkiin. Mutta Jumalan valtakunta vaatii sydämen salatut ajatuksetkin. Ette voi ajatella ajatustakaan, jota Jumalan valtakunta ei joko hyväksyisi tai hylkäisi...
Te sanotte: - Tuo olisi täydellistä orjuutta.
Kumma kyllä, se ei ole sitä. Tämä totalitarismi antaa täydellisen vapauden... En väittele; todistan ainoastaan: Mitä enemmän kuulun Kristukselle ja Jumalan valtakunnalle, sitä enemmän kuulun itselleni... Sidottuna häneen kuljen vapaana maan päällä.
Vain Jumala voisi suunnitella mitään sellaista - totalitarismin, joka tekee tottelijansa täydellisen vapaaksi.
Tämä siis on ero ihmisen totalitarismin - natsismin, fasismin, kommunismin - ja Jumalan totalitarismin välillä: Jos täydellisesti alistuu ihmisen totalitarismiin, löytää täydellisen orjuuden; mutta jos täydellisesti antautuu Jumalan totalitarismiin, löytää täydellisen vapauden."
(E. Stanley Jones)
Se merkitsee avointa Jumalan lahjojen vastaanottamista. Se merkitsee hiljentyvää, kuuntelevaa rukousta. Se merkitsee päivän aloittamista rukouksin ja Sanaa lukien. Se merkitsee että suostun itseäni puolustelematta tekemään parannusta kun Herra osoittaa että olen langennut. Ennen kaikkea se merkitsee halua elää Hänen armossaan ja Henkensä vaikutuksessa - ei omissa suorituksissa ja oppilauseissa.
Asiaa voidaan ehkä määritellä niinkin, että jokainen uskova on uudestisyntymässä saanut Pyhän Hengen, joka merkitsee hengellistä uudeksi luomukseksi tuloa, mutta se ei ole kaikki, vaan on samalla kutsu Jeesuksen läheisyydessä vaeltamiseen: elämään, jossa Pyhä Henki mahdollisimman esteettä saa läpäistä koko olemukseni ja muokata minua, niin että sieluni Hänen läsnäolossaan kokee parantumista.?
UT mainitsee Johanneksesta "opetuslapsi, jota Herra rakasti". Eikö Jumala rakasta jokaista, erotuksetta. KYLLÄ. Eikö jokainen pelastettu ole tullut sisälle Hänen rakkauteensa, yhtä täysimääräisesti ja epäämättömästi. KYLLÄ. Kaikille Jumala ei kuitenkaan saa samalla tavalla osoittaa rakkauttaan, jakaa oman sydämensä ajatuksia ja tuntoja, tuntemistaan ja lahjojaan. Toisin sanoen: uskova voi itse rajoittaa sitä, kuinka Herra meitä rakastaa.
Isä rakastaa jokaista lastaan, mutta on lapsia jotka juoksevat omilla asioillaan, ehkä osittain Isänkin asioilla yrittäen miellyttää häntä - mutta eivät asetu Hänen taivaallisen rakkautensa kohteeksi ottamaan vastaan Isän hyvyyttä, puhetta, lahjoja, johdatusta. Ajattelen asiaa maallisen vertauksen kautta. Jokainen lapsi on isälle rakas - jos hän on hyvä, terve ja tasapainoinen vanhempi, niin jokainen lapsi on hänelle YHTÄ rakas. Mutta saako hän jakaa rakkauttaan jokaista lasta kohtaan samalla tavalla? Välttämättä ei.
Haluaisin elää niin, että Jumala saa kokea iloa voidessaan jakaa hyvyyttään elämääni. Niin kuin Jeesus rakasti Johannesta kun tämä nojasi Häntä vasten ehtoollispöydässä. Sitä minulle merkitsee Jeesuksen läheisyydessä eläminen.
Mitä kauempana Hänestä elämme - olemme sisällä pelastuksessa mutta emme etsi Herran läheisyyttä, emme kaipaa Hänen päivittäistä tuoretta kohtaamistaan, joka päiväistä oman kovuuden murtumista Jumalan armossa - sen sulkeutuneempia olemme Jumalan käytännölliselle, toimivalle rakkaudelle: rajoitamme Hänen rakkaudenosoituksiaan itseämme kohtaan.
Tämä ehkä selvensi ajatusta.Pitkät kirjoituksesi selvensivät kyllä ajatuksiasi, Teapot. Itse en kuitenkaan löydä Raamatusta sellaista, että Pyhän Hengen saanut ihminen tekisi jatkuvasti syntiä ja silti olisi yhä vain Kristuksen oma. Oletko sinä siis sitä mieltä että esim. toistuvasti pedofiliaan lankeava henkilö menee/voi mennä tuohon 3. kategoriaan?
Raamatussa sanotaan selvästi, että ihminen, jossa Jumalan Henki asuu, on Hengen vallassa, ei lihan. Siellä kerrotaan selvästi, miten tämä näkyy hedelmissä.
Joku sanoo tuolla toisaalla näin..: >>Olen tuo joka menetti uskon uskovien kykyyn muodostaa seurakuntaa jossa ei olisi aivan samoja juttuja kuin maailmassakin. - _greeeeen
_greeeeen kirjoitti:
Pitkät kirjoituksesi selvensivät kyllä ajatuksiasi, Teapot. Itse en kuitenkaan löydä Raamatusta sellaista, että Pyhän Hengen saanut ihminen tekisi jatkuvasti syntiä ja silti olisi yhä vain Kristuksen oma. Oletko sinä siis sitä mieltä että esim. toistuvasti pedofiliaan lankeava henkilö menee/voi mennä tuohon 3. kategoriaan?
Raamatussa sanotaan selvästi, että ihminen, jossa Jumalan Henki asuu, on Hengen vallassa, ei lihan. Siellä kerrotaan selvästi, miten tämä näkyy hedelmissä.
Joku sanoo tuolla toisaalla näin..: >>Olen tuo joka menetti uskon uskovien kykyyn muodostaa seurakuntaa jossa ei olisi aivan samoja juttuja kuin maailmassakin.6 Kuka ikinä hänessä pysyy, hän ei tee syntiä; kuka ikinä syntiä tekee, hän ei ole häntä nähnyt eikä häntä tuntenut.
7 Lapsukaiset, älköön kukaan saako teitä eksyttää. Se, joka vanhurskauden tekee, on vanhurskas, niinkuin hän on vanhurskas.
8 Joka syntiä tekee, se on perkeleestä, sillä perkele on tehnyt syntiä alusta asti. Sitä varten Jumalan Poika ilmestyi, että hän tekisi tyhjäksi perkeleen teot.
9 Ei yksikään Jumalasta syntynyt tee syntiä, sillä Jumalan siemen pysyy hänessä; eikä hän saata syntiä tehdä, sillä hän on Jumalasta syntynyt.
(1. Joh. 3:6-9) - teapot
_greeeeen kirjoitti:
Pitkät kirjoituksesi selvensivät kyllä ajatuksiasi, Teapot. Itse en kuitenkaan löydä Raamatusta sellaista, että Pyhän Hengen saanut ihminen tekisi jatkuvasti syntiä ja silti olisi yhä vain Kristuksen oma. Oletko sinä siis sitä mieltä että esim. toistuvasti pedofiliaan lankeava henkilö menee/voi mennä tuohon 3. kategoriaan?
Raamatussa sanotaan selvästi, että ihminen, jossa Jumalan Henki asuu, on Hengen vallassa, ei lihan. Siellä kerrotaan selvästi, miten tämä näkyy hedelmissä.
Joku sanoo tuolla toisaalla näin..: >>Olen tuo joka menetti uskon uskovien kykyyn muodostaa seurakuntaa jossa ei olisi aivan samoja juttuja kuin maailmassakin.>Minä olen vahvasti sitä mieltä, että toimivan uskon ja seurakunnan erottaa siitä, että siinä/siellä EI tehdä samoja tekoja kuin joita tehdään elettäessä ulkona Jumalan yhteydestä.<
Tästä olen samaa mieltä kanssasi, Greeen. Siis silloin kuin usko ja seurakunta on sillä tavalla toimiva kuin Jumalan tahto on, että vaelletaan tuoreessa yhteydessä ja riippuvaisuussuhteessa Kristukseen.
Viesteistäni pitäisi olla luettavissa millaista ajattelen normaalin, terveen kristillisyyden olevan ja mitä ajattelen pyhityselämästä, joka on jokaiselle uskovalle tarkoitettu. Lainaamani E. Stanley Jonesin teksti ilmaisee mikä mielestäni on se normaali ja terve suunta mihin kristillisyyden tulee kasvaa: laajempaan ja syvempään Jumalan Hengen hallintavaltaan - niin kuin E. Stanley Jones sen ilmaisee: Jumalan "totalitarismiin".
En puolusta syntiä, mutta syntiin lankeavan IHMISEN rinnalla on sittenkin kuljettava. Olen nähnyt esimerkiksi alkoholin kanssa kamppailevia kristittyjä, jotka mielestäni ovat tulleet uskoon ja tehneet parannuksen, mutta sittenkin lankeavat juomaan ja saattaa käydä että juovuksissa tulee tehtyä muitakin sopimattomia asioita.
Toinen ns. "helmasynti" mikä tulee esiin mm. sielunhoidollisissa keskusteluissa on nettiporno. Jollain on addiktio uhkapelaamiseen. Kun tällainen syntien repimä, vihollisen ja itsesyytösten rääkkäämä uskova sanoo minulle "ei armo minulle enää kuulu, ei Jumala voi minua hyväksyä, olen liian huono" niin pitäisikö minun sanoa: "Se on totta, Jumala ei hyväksy sinua, koska olet liian monta kertaa langennut samoihin tekoihin (esimerkiksi juopumus ja/tai porno ja/tai uhkapelit) ja se osoittaa, ettet ole oikeasti edes tahtonut kulkea Hänen tietään!"
Pitäisikö minun tehdä tyhjäksi hänen uskoontulonsa ja sanoa, ettei hän ole koskaan vielä uskoon tullutkaan (uudestisyntynyt).
Niinkö sinä sanot sellaiselle ihmiselle, Greeen?
Näissä täytyy olla herkkä kuulemaan Jumalaa ja kuulemaan ihmistä. Nimimerkki "Mietteitä aiheesta" sanoo aivan oikein "On tärkeää erottaa tietoinen, julkea ja uhmakas synti ja synti, johon sairaus ja heikkous, jotka ihmistä alati piinaavat tässä ajassa, ajavat." Tarpeen tullen olen sanonut koviakin sanoja, jos näyttää ettei henkilö ole koskaan halunnutkaan todella antautua Jumalalle, ja jos vaikka olisi uskoontullutkin mutta aina lankeaa samoissa kiusauksissa, olen kertonut että hänen pitää juuri noissa kiusauksissa valita Jeesus ja niin kokea ristin kautta, kuinka Jumala voittaa synnin hänessä. Valita Jeesus ja pysyä Hänessä silloinkin kun tuntee että himon voima repii pään ja ruumiin riekaleiksi...
Kyllä, olen voinut käyttää kovaakin kieltä kun olen kokenut sen aiheelliseksi. Mutta sitten on ihmisiä - niitä rääkättyjä ja tuskaisia, jotka jo itse tuomitsevat itseään lankeemuksistaan - ja silloin minä aivan erityisesti painotan armoa. Yhä uudestaan ja uudestaan. Niille jotka tuomitsevat itsensä kadotukseen ja ovat jotkut heistä vihollisen pettäminä lähes itsemurhan partaalla kuvitellen ettei Jumalakaan voi tai tahdo heitä enää auttaa. Vakuutan heille, että Jumala sittenkin on sinun puolellasi - sinun syntejäsi vastaan, mutta SINUN PUOLELLASI - ei sinun syntiesi puolella sinua vastaan, vaan sinun puolellasi syntejäsi vastaan! - ja Jeesuksen veri pesee sinut jälleen puhtaaksi ja saat jatkaa matkaasi kiittäen Jeesusta. Ja kun he jälleen uskaltavat ottaa vastaan Jumalan armon, voi sitä nöyrää kiitollisuutta!
Joidenkin kohdalla olen myös nähnyt kuinka lankeileva, uudestaan samoihin synteihin sortuva, lopulta pääsee vapauteen. Jumalan armosta hänestä tulee vakaa kristitty. Mutta se on vaatinut ehkä vuosienkin kamppailua, jossa on tarvittu muiden uskovien ja seurakunnan tukea. Joskus niitä vähän kovempiakin, ravistelevia sanoja...
Kokemukseni ja näkemykseni on, että jos julistetaan voittoisaa Kristusta, ihanaa Vapahtajaa ja Hänen suunnatonta anteeksiantamustaan, ja kun tämä tapahtuu Hengessä eikä ole pelkkää sanahelinää, niin silloin juuri ARMO vaikuttaa parannuksentekemistä ja pyhitystä. Mutta jos juututaan tarkkailemaan toisten (tai vaikka omiakin) syntejä ja vikoja, se on loputon suo.
Laki osoittaa synnin, mutta ei anna voimaa sen voittamiseen. Voima tulee armolliselta Jumalalta. - teapot
_greeeeen kirjoitti:
Pitkät kirjoituksesi selvensivät kyllä ajatuksiasi, Teapot. Itse en kuitenkaan löydä Raamatusta sellaista, että Pyhän Hengen saanut ihminen tekisi jatkuvasti syntiä ja silti olisi yhä vain Kristuksen oma. Oletko sinä siis sitä mieltä että esim. toistuvasti pedofiliaan lankeava henkilö menee/voi mennä tuohon 3. kategoriaan?
Raamatussa sanotaan selvästi, että ihminen, jossa Jumalan Henki asuu, on Hengen vallassa, ei lihan. Siellä kerrotaan selvästi, miten tämä näkyy hedelmissä.
Joku sanoo tuolla toisaalla näin..: >>Olen tuo joka menetti uskon uskovien kykyyn muodostaa seurakuntaa jossa ei olisi aivan samoja juttuja kuin maailmassakin."Kuka ikinä hänessä pysyy, hän ei tee syntiä." Hän ei tee syntiä AKTIIVISESTI niin että hän ELÄISI synnin harjoittamisessa. Mutta hän voi langeta syntiin. Vuosiakin vakaasti vaeltanut ja tunnustetussa asemassa oleva uskova voi langeta syntiin. Jopa räikeäänkin syntiin. Se ei ole oikein ja niin ei pitäisi olla. Se osoittaa että jossain kohtaa on laiminlyöty henkilökohtaista rukouselämää tms. On annettu lihallisuudelle periksi ja vihollinen on päässyt tekemään tuhotyötä. Mutta on hirvittävää vääryyttä, jos emme uskalla kohdata realistista todellisuutta vaan ryhdymme tuomitsemaan ja mitätöimään tuon ihmisen koko uskonelämän ja vaelluksen, kun olemme kyvyttömiä menemään hänen rinnalleen.
Uskova ei aina elä siinä Herran läheisyydessä jossa hänen tulisi elää. Se on ikävää eikä meidän pidä opettaa että se on luonnollista. Pyhitystä pitää korostaa. Se ei kuitenkaan tarkoita että uudestisyntymistä ei ole tapahtunut - tai että on kokonaan menetetty Jumalan armo.
>Oletko sinä siis sitä mieltä että esim. toistuvasti pedofiliaan lankeava henkilö menee/voi mennä tuohon 3. kategoriaan?<
En usko että todellisesti uskoontullut ihminen toistuvasti lankeaa pedofiliaan. Kategoriaan kolme (uudestisyntynyt mutta lankeileva kristitty) kuuluu olennaisesti: "mutta joka sydämessään myöntää syntinsä synniksi ja taistelee sitä vastaan" ja uskon, että kun ihminen näin toimii, hän saa Jumalalta voiman voittaa kiusauksen.
En tunne pedofiliakiusausten kanssa kamppailevia uskovia. En ole sielunhoidossa kohdannut ketään sellaista. Vaikealta tuntuu uskoa että uudestisyntynyt voisi uudestaan ja uudestaan langeta niin hirveisiin tekoihin. Hirveisiin tekoihin on kuitenkin langettu. Joissain tapauksissa uskovakin voi olla henkivaltojen sitoma, jopa siinä määrin, että tarvitsee vapauttamista. Tiedän että tämä on vaikea ja kiistanalainen aihe enkä mielelläni ala keskustelemaan siitä tässä. - teapot
_greeeeen kirjoitti:
Pitkät kirjoituksesi selvensivät kyllä ajatuksiasi, Teapot. Itse en kuitenkaan löydä Raamatusta sellaista, että Pyhän Hengen saanut ihminen tekisi jatkuvasti syntiä ja silti olisi yhä vain Kristuksen oma. Oletko sinä siis sitä mieltä että esim. toistuvasti pedofiliaan lankeava henkilö menee/voi mennä tuohon 3. kategoriaan?
Raamatussa sanotaan selvästi, että ihminen, jossa Jumalan Henki asuu, on Hengen vallassa, ei lihan. Siellä kerrotaan selvästi, miten tämä näkyy hedelmissä.
Joku sanoo tuolla toisaalla näin..: >>Olen tuo joka menetti uskon uskovien kykyyn muodostaa seurakuntaa jossa ei olisi aivan samoja juttuja kuin maailmassakin.Pointtini on, että uskova (ja seurakunta) eivät elä synneissä niin kuin maailmassa eletään. Mutta uskovakin voi - ikävä kyllä! - langeta niihin synteihin, joissa maailma elää. Hän ei aktiivisesti harjoita syntielämää vaan tekee lankeemuksistaan parannusta. Tässä on ero maailmassa elävän ja Kristuksessa elävän välillä.
Jos sanot, ettei uskova voi tehdä samoja tekoja mitä maailmassa tehdään, mihin kohtaan vedät rajan. Uskova ei voi juoruilla? Uskova ei voi langeta puhumaan pahaa toisesta ihmisestä? Uskova ei voi kiroilla? Uskova ei voi asettua toisen uskovan yläpuolelle ja mitätöidä (lankeemusten tähden) hänen uskoaan?
Jos uskova toistuvasti kiroilee - hän ei voi olla uudestisyntynyt? Jos uskova toistuvasti lankeaa haureuteen ajatuksissaan, mielikuvituksessaan, kuvitellen sopimattomia - hän ei voi olla uudestisyntynyt?
Jos uskova toistuvasti asettuu lankeilevan veljen/siskon yläpuolelle häntä sättien ja mitätöiden Jumalan pelastusteon hänen kohdallaan - hän ei voi olla uudestisyntynyt?
En rinnasta pedofiliaa ja kiroilua, tai juopottelua ja sydämetöntä langenneen veljen sättimistä. Ne ovat kaikki kyllä syntejä joista tulee tehdä parannus. Parannus yleensä alkaa räikeistä syntiteoista, ja sitten asteittain Kristuksen hyvä työ etenee asenteisiimme ja mentaliteettiimme. Lähtökohta on kuitenkin sama. Meidän on ymmärrettävä, että uskoontulossamme meidät siirrettiin toisen, Kristuksen, omistukseen:
Emme enää ole itsemme omat. Toisen omaisuutta on käytettävä omistajan tahtomalla tavalla: minun on pyrittävä elämään niin että Hänen tahtonsa, joka minut omistaa, toteutuu elämässäni. En enää voi elää omien mieltymysteni ja oikkujeni mukaan. Kiitos Jumalalle!
Hänen tahtonsa mukaan eläminen EI VOI TOTEUTUA niin kauan kuin keskityn vain tekoihin: näin ja näin minun kuuluu kristittynä elää, näin ja näin en enää voi elää. Silloinhan vain vaihdamme huonot teot hyviin tekoihin. Uskonnollinen ihminenkin kykenee ponnistelemaan hyveellisyyteen.
Jumalan tahdon mukaan eläminen on seurustelua hänen kanssaan. Silloin alamme nähdä synniksi sellaistakin, mitä aiemmin emme ole synniksi havainneet. Riippuvaisuutemme Kristuksesta syvenee.
Mitä pyhittyneempi kristitty on, sen armollisempi hän on muita kohtaan, koska hän kokee, että pyhityskin (hengellinen kasvu) on Jumalan lahjaa, armon vaikutusta. - teapot
_greeeeen kirjoitti:
Pitkät kirjoituksesi selvensivät kyllä ajatuksiasi, Teapot. Itse en kuitenkaan löydä Raamatusta sellaista, että Pyhän Hengen saanut ihminen tekisi jatkuvasti syntiä ja silti olisi yhä vain Kristuksen oma. Oletko sinä siis sitä mieltä että esim. toistuvasti pedofiliaan lankeava henkilö menee/voi mennä tuohon 3. kategoriaan?
Raamatussa sanotaan selvästi, että ihminen, jossa Jumalan Henki asuu, on Hengen vallassa, ei lihan. Siellä kerrotaan selvästi, miten tämä näkyy hedelmissä.
Joku sanoo tuolla toisaalla näin..: >>Olen tuo joka menetti uskon uskovien kykyyn muodostaa seurakuntaa jossa ei olisi aivan samoja juttuja kuin maailmassakin.Aina on niitä, jotka käyttävät "armoa" väärin. Jotka eivät ole koskaan uskoon tulleetkaan tai ovat antautuneet vain puolinaisesti. He vastaavat omasta elämästään Herran edessä. Siitäkin huolimatta meidän on julistettava armoa - ja ne, jotka ovat Jumalan kanssa tosissaan, pääsevät kyllä voitolle synneistään. Kenen kohdalla kasvu ja hedelmän tuottaminen on nopeampaa, kenen kohdalla hitaampaa - kuitenkin olemme samalla viivalla: sovitettuja ja armahdettuja Kristuksessa.
On kaksi virhettä. Se, että esim. juoruilu/vikoilu/tuomiohenki (ja muut luonteen, mielenalueiden synnit) samaistetaan räikeisiin tekosynteihin (haureus, juopottelu, varastaminen) niin että edellisiin viittaamalla vähätellään jälkimmäisiä: jokainenhan syntiä tekee!
Olen kuullut juopon vähättelevän juopotteluaan viittaamalla uskovien juoruiluun. Tämä ei ole oikein. Jos olemme rehellisiä teemme parannuksen OMISTA synneistämme emmekä SIINÄ KOHTAA käännä katsetta muiden synteihin. Synti on syntiä - mutta räikeillä tekosynneillä ja "pienemmillä" synneillä on sittenkin eroa.
Toinen virhe on, että synneistä puhuessamme juutumme vain räikeisiin tekosynteihin, ikäänkuin "pienemmät" synnit eivät olisi syntiä ollenkaan. Ja silloin ne ovat itse asiassa suuria syntejä. Niistä tulee muuri minun ja Herran välille. Voin osoittaa muiden "isoja" syntejä, mutta tekokeskeisyydessäni jätän huomiotta omat mielenlaatuni, asenteellisuuteni, väärän mentaliteettini synnit - ja se on iso virhe, jos näin toimin!
Olen kuullut kovasydämisten, toisista vikoja etsivien, oppiriitaisten ja eripuraa kylvävien kristittyjen osoittelevan alkoholiin yms. lankevia uskovia - sokeina omalle lihallisuudelleen ja synnillisyydelleen. Tämäkään ei ole oikein. Synneillä ja synneillä on eroa, mutta - synti on sittenkin synti.
Uskoisin että jokaisella meistä on syytä pyytää anteeksi ja katua. Yhä uudestaan. Ja niin kasvaa Jumalan yhteydessä, Kristuksen antamaa kasvua.
"Kunhan vain, mihin saakka olemme ehtineetkin, vaellamme samaa tietä!"
Fil.3:16. - _greeeeen
teapot kirjoitti:
Aina on niitä, jotka käyttävät "armoa" väärin. Jotka eivät ole koskaan uskoon tulleetkaan tai ovat antautuneet vain puolinaisesti. He vastaavat omasta elämästään Herran edessä. Siitäkin huolimatta meidän on julistettava armoa - ja ne, jotka ovat Jumalan kanssa tosissaan, pääsevät kyllä voitolle synneistään. Kenen kohdalla kasvu ja hedelmän tuottaminen on nopeampaa, kenen kohdalla hitaampaa - kuitenkin olemme samalla viivalla: sovitettuja ja armahdettuja Kristuksessa.
On kaksi virhettä. Se, että esim. juoruilu/vikoilu/tuomiohenki (ja muut luonteen, mielenalueiden synnit) samaistetaan räikeisiin tekosynteihin (haureus, juopottelu, varastaminen) niin että edellisiin viittaamalla vähätellään jälkimmäisiä: jokainenhan syntiä tekee!
Olen kuullut juopon vähättelevän juopotteluaan viittaamalla uskovien juoruiluun. Tämä ei ole oikein. Jos olemme rehellisiä teemme parannuksen OMISTA synneistämme emmekä SIINÄ KOHTAA käännä katsetta muiden synteihin. Synti on syntiä - mutta räikeillä tekosynneillä ja "pienemmillä" synneillä on sittenkin eroa.
Toinen virhe on, että synneistä puhuessamme juutumme vain räikeisiin tekosynteihin, ikäänkuin "pienemmät" synnit eivät olisi syntiä ollenkaan. Ja silloin ne ovat itse asiassa suuria syntejä. Niistä tulee muuri minun ja Herran välille. Voin osoittaa muiden "isoja" syntejä, mutta tekokeskeisyydessäni jätän huomiotta omat mielenlaatuni, asenteellisuuteni, väärän mentaliteettini synnit - ja se on iso virhe, jos näin toimin!
Olen kuullut kovasydämisten, toisista vikoja etsivien, oppiriitaisten ja eripuraa kylvävien kristittyjen osoittelevan alkoholiin yms. lankevia uskovia - sokeina omalle lihallisuudelleen ja synnillisyydelleen. Tämäkään ei ole oikein. Synneillä ja synneillä on eroa, mutta - synti on sittenkin synti.
Uskoisin että jokaisella meistä on syytä pyytää anteeksi ja katua. Yhä uudestaan. Ja niin kasvaa Jumalan yhteydessä, Kristuksen antamaa kasvua.
"Kunhan vain, mihin saakka olemme ehtineetkin, vaellamme samaa tietä!"
Fil.3:16.Aika pitkälti olen kanssasi samaa mieltä, Teapot, ja totean tässä, että en itse koskaan ole mennyt lukemaan henkilökohtaista tuomiota kenellekään uskovalle. En mene edes mielestäni selkeästi nimikristitylle sanomaan tämän olevan menossa kadotukseen. En koe, että minulla on oikeutta tai edes tarvetta sellaista tehdä, siis mennä jakelemaan tuomioita. Sen sijaan kannan kyllä huolta niistä, jotka ajattelevat olevansa menossa Taivaaseen, koska ovat tulleet kerran uskoon ja päässeet siten Kristuksen omiksi, mutta jotka ovat kuitenkin oikeasti niitä, joille Jeesus sanoo Sinä Päivänä näin: "Minä en ole koskaan teitä tuntenut; menkää pois minun tyköäni, te laittomuuden tekijät."
Paha pitää pystyä sanomaan pahaksi ja väärä vääräksi. Uskovan tulee kyetä sanomaan toiselle uskovalle suoraan, jos suunta ei ole oikea. Liikaa anteeksiantoa ja armoa ei pidä lupailla. Silti en kuitenkaan milloinkaan asettaisi itseäni Tuomarin asemaan.
Kerrot, mitä sinun mielestäsi on terve kristillisyys ja oikein mielestäni kerrotkin, mutta miten käy sinun mielestäsi niiden, joiden krsitilisyys on epätervettä jatkuvine pahoine tekoineen? Pelastuvatko hekin, jos vain ehtivät jälleen kerran katua?
20 Niin te siis tunnette heidät heidän hedelmistään.
21 Ei jokainen, joka sanoo minulle: 'Herra, Herra!', pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon.
22 Moni sanoo minulle sinä päivänä: 'Herra, Herra, emmekö me sinun nimesi kautta ennustaneet ja sinun nimesi kautta ajaneet ulos riivaajia ja sinun nimesi kautta tehneet monta voimallista tekoa?'
23 Ja silloin minä lausun heille julki: 'Minä en ole koskaan teitä tuntenut; menkää pois minun tyköäni, te laittomuuden tekijät'.
(Matt. 7:20-23)
Kun me odotamme niin muistutaan myös meidän mielemme että ON kirjoitettu että joka syntiä tekee on kuolta ja että joka syntiä tekevät eivät olevat Jumalasta vaan perceleestä..
- missä äxät
Sinä se et sitten taida tämän elämän aikana päästä tuossa ymmärryksessä tuota jankutustasi pitemmälle.
Etkö tajua että teet syntiä jo kun lihallisesti jankkaat asioita joita ymmärrät kovin vajavaisesti, etk saa sitä edes sanottua mitä ymmärrät.
Siinä tilassa ja tilanteessa on suuri vaara tulla harrastaneeksi synnin tekemistä.
- ei ole vaikea yhtälö
Jos ei pappi tiedä kuinka pappina eletään, silloin on parempi olla olematta pappi !
Minusta tää on aika simppeli juttu.
Ja koittakaa nyt jo käsittää papit j alukkarit, että ei teistä kaikista ole papiksi ja vielä harvemmista lukkariksi!
Älkää siis pyrkikö selaliseen mihin teillä ei ole ensinnäkään Jumalan todellista asettamista, eikä viran edellyttämää taitoa ja ymmärrystä.
Ei tässä maassa pappipulaa ole, on kylläkin pulaa todellsisita Jumalan ihmisistä.Tomu on tomua taivaassakin, ettei yksikään liha kerskaisi. Kaipa se Jumala silti meille sallii yrityksen ja erehdyksenkin.
- Mietteitä aiheesta
Kun uskova lankeaa tai kokee ajautuneensa elämässään umpikujaan, tärkeää on osoittaa armoa, ymmärrystä ja tukea. Kulkea rinnalla. Itkeä itkevän kanssa. On tärkeää erottaa tietoinen, julkea ja uhmakas synti ja synti, johon sairaus ja heikkous, jotka ihmistä alati piinaavat tässä ajassa, ajavat.
Kristuksen armo ja mielenlaatu kutsuu langennutta armoon ja rakkauteen tuomitsematta, toipumaan rakkaudessa. Tämän armon ja mielenlaadun pitäisi näkyä myös meissä uskovissa. Meissä ei ole rakkautta, jos toisen lankeemus synnyttää meissä ylpeyttä ja ylenkatsetta. Hän on veli tai sisko! Hädässä ja avuntarpeessa. Ei perheessä hylätä ja halveksita, vaan tuetaan ja kannetaan.- herran oma
aamen.
- teapot
Aamen minunkin puolesta. "Tämän armon ja mielenlaadun pitäisi näkyä myös meissä uskovissa. Meissä ei ole rakkautta, jos toisen lankeemus synnyttää meissä ylpeyttä ja ylenkatsetta. Hän on veli tai sisko! Hädässä ja avuntarpeessa. Ei perheessä hylätä ja halveksita, vaan tuetaan ja kannetaan." Juuri näin. Totuutta noudattaen rakkaudessa.
- _greeeeen
Koskeeko tämä mielestäsi myös esim. pedofiileja tai jatkuvia omaisuusrikoksia tekeviä? Voiko kukaan täysijärkinen ihminen tehdä tuollaisia asioita ymmärtämättä uhmaavansa Jumalaa, eli olla tekemättä julkeaa ja uhmakasta syntiä?
- _greeeeen
_greeeeen kirjoitti:
Koskeeko tämä mielestäsi myös esim. pedofiileja tai jatkuvia omaisuusrikoksia tekeviä? Voiko kukaan täysijärkinen ihminen tehdä tuollaisia asioita ymmärtämättä uhmaavansa Jumalaa, eli olla tekemättä julkeaa ja uhmakasta syntiä?
*Voiko kukaan täysijärkinen ihminen tehdä tuollaisia asioita ymmärtämättä uhmaavansa Jumalaa, eli olla noita tekoja tehden samalla tekemättä julkeaa ja uhmakasta syntiä?*
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Olet taitava
monessa asiassa. Myös siinä, miten veit sydämeni. Äkkiarvaamatta, pikkuhiljaa. Yhtäkkiä huomasin että minusta puuttuu jo747484Sinällään hauska miten jostakin
jaksetaan juoruta vaikka mitä. Jakorasia yms. Raukkamaista toimintaa. Annetaan jokaisen elää rauhassa eikä levitellä per583173- 342420
Miten voit manipuloida katsojalukuja?
Palstatrolli ja väsynyttä sontaa palstalle suoltava Varmakkakkiainen on viime aikoina vedonnot siihen, että hänen ketjuj72060Osuuspankki Kuhmo!
Ei pysty pitämään yhtä Otto pankkiautomaattia toiminnassa Ksupermarketin kanssa,20 vuotta sitten Kuhmossa oli neljä auto311996- 201928
- 131877
Rakkaalleni!
Halusin tulla kertomaan, että sinua ajattelen ja ikävöin vaikka olen sukuloimassa. Meinasin herkistyä, kun tykkään sinus151653- 521588
- 181579