Harmittaa TAAS! Minulla on sellainen ongelma, että sukset menevät jatkuvasti ristiin äidin ja siskon kanssa. Vaikka kuinka yritän varoa sanojani, äänensävyjäni ja ilmeitäni, onnistun aina suututtamaan toisen heistä. Ja kun yksi suuttuu, toinen tekee sen perässä, vaikka asia ei millään lailla koskisi häntä. Ja minä en muuta haluaisi, kun lämpimät välit heihin.
Tänään äitini ilmoitti (kuten useimmiten käy, kun jotakin on sovittu), että ei voikaan pitää sopimuksesta kiinni. Tällä kertaa asia ei ollut äidistä kiinni, ja sanoin ymmärtäväni. Sanoin, että en ole vihainen, mutta harmistunut, kun omat suunnitelmani menivät jälleen uusiksi. Luulin, että puhelu lopetettiin ihan sopuisasti.
Ei mennyt kauaa aikaa, kun sain siskoltani haukkumaviestin. Olin kuulemma pahoittanut äitini mielen. Olin joustamaton ja itsekäs.Ette ehkä pysty ymmärtämään, miten tuo tuntui todella pahalta! Tässä kun on taustalla pitkä historia henkistä alistamista, jota en lyhyesti ja selkeästi kykene teille selittämään =o(...
Kerran äitini ja siskoni pistivät välit poikki minuun, kun jouduin taloudellisiin vaikeuksiin äitini takia. Olin avannut hänelle puhelinliittymän, sillä luottotiedot menettäneenä hän ei sitä itse pystynyt tekemään. Kun äitini ei maksanutkaan laskuja, ulosottaja kävi tietysti minun kimppuuni. Huomautin äidilleni asiasta, ja kerroin olevani pettynyt. Se oli liikaa hänelle! Laskujen perintäänmeno ei tietenkään johtunut millään lailla äidistäni. Minä en vain ymmärtänyt asiaa! Hän laittoi minuun puoleksi vuodeksi välit poikki, koska en myöntänyt olevani väärässä. Tuona aikana sain kirjeen, jossa äitini kertoi katuvansa syntymääni. Sen toki olin kuullut jo lapsena useamman kerran =o(. Kirjeessä myös siskoni, jolle en ollut edes puhunut pitkään aikaan, haukkui minut. Voitteko kuvitella miltä se tuntuu, kun itselle tärkeät ihmiset tekevät noin.
Eikä äitiäni tunnu kiinnostavan myöskään lapsenlapset, joita on kaksi. Kerran hän oli lähtenyt ryyppäämään, kun menimme sovitulle vierailulle. Esikoiseni vähän ihmetteli mummon puuttumista. Nykyään lapset eivät voi mennä hoitoon mummolle, koska mummo hoivaa omaa uutta ihanaa koiranpentuaan.
Siskoni on esikoisen kummi. Äitini painostuksesta otin sisareni kummiksi, sillä tiesin, että häntä ei homma oikeasti kiinnosta. Vaikka siskoni asuu lähellä, hän ei juurikaan huomioi kummilastaan millään lailla. Sekin harmittaa.
Minä haluaisin siskooni lämpimät välit, mutta häntä eivät kiinnosta minun asiani, ja omiaan hän ei halua jakaa. Siskoni on kyllä minun vastakohtani. Hän on "hulivili", ja minä se tylsä ja vastuullinen. Sisareni tölväisi kerran minulle, että hyvähän minun on olla, kun olen kaiken saanut sormiani napsauttamalla! Minulla on hyvä mies, sisareni vaihtaa miestä muutaman viikon tai kuukauden välein. Mutta hänelle ei kelpaa kukaan "tavallinen", niin kuin minulle. Onko hänen onnettomuutensa minun vikani?
Sisareni ja äitini mielestä olen rikas, ja siksi kylmä ihminen, jos en lainaa heille rahaa ryyppyreissuihin. Minäkö rikas!?! Elän kotihoidontuella! Meillä on talo - ja lainaa kymmeneksi vuodeksi! Joka sentti lasketaan, ja siitä vähästä on säästetty pahan päivän varalle. Minä olen rikas!!! Miksi sitten kuljen reikäisissä rintaliiveissä, ja ehjiä sukkiakin on enää kolme paria...
Mitä minun pitäisi tehdä!?! Jos en taas pyydä anteeksi tämänpäiväistä käyttäytymistäni, minuun ja lapsiin pistetään välit poikki. Enkä koe tehneeni mitään väärää!
Haluaisiko joku sydämellinen aikuinen nainen itselleen "lapsen" ja "lapsenlapsia" ;o)? Minä voisin huolia itselleni "äidin", joka rakastaisi minua erimielisyyksistä huolimatta...
Tänään äitini ilmoitti (kuten useimmiten käy, kun jotakin on sovittu), että ei voikaan pitää sopimuksesta kiinni. Tällä kertaa asia ei ollut äidistä kiinni, ja sanoin ymmärtäväni. Sanoin, että en ole vihainen, mutta harmistunut, kun omat suunnitelmani menivät jälleen uusiksi. Luulin, että puhelu lopetettiin ihan sopuisasti.
Ei mennyt kauaa aikaa, kun sain siskoltani haukkumaviestin. Olin kuulemma pahoittanut äitini mielen. Olin joustamaton ja itsekäs.Ette ehkä pysty ymmärtämään, miten tuo tuntui todella pahalta! Tässä kun on taustalla pitkä historia henkistä alistamista, jota en lyhyesti ja selkeästi kykene teille selittämään =o(...
Kerran äitini ja siskoni pistivät välit poikki minuun, kun jouduin taloudellisiin vaikeuksiin äitini takia. Olin avannut hänelle puhelinliittymän, sillä luottotiedot menettäneenä hän ei sitä itse pystynyt tekemään. Kun äitini ei maksanutkaan laskuja, ulosottaja kävi tietysti minun kimppuuni. Huomautin äidilleni asiasta, ja kerroin olevani pettynyt. Se oli liikaa hänelle! Laskujen perintäänmeno ei tietenkään johtunut millään lailla äidistäni. Minä en vain ymmärtänyt asiaa! Hän laittoi minuun puoleksi vuodeksi välit poikki, koska en myöntänyt olevani väärässä. Tuona aikana sain kirjeen, jossa äitini kertoi katuvansa syntymääni. Sen toki olin kuullut jo lapsena useamman kerran =o(. Kirjeessä myös siskoni, jolle en ollut edes puhunut pitkään aikaan, haukkui minut. Voitteko kuvitella miltä se tuntuu, kun itselle tärkeät ihmiset tekevät noin.
Eikä äitiäni tunnu kiinnostavan myöskään lapsenlapset, joita on kaksi. Kerran hän oli lähtenyt ryyppäämään, kun menimme sovitulle vierailulle. Esikoiseni vähän ihmetteli mummon puuttumista. Nykyään lapset eivät voi mennä hoitoon mummolle, koska mummo hoivaa omaa uutta ihanaa koiranpentuaan.
Siskoni on esikoisen kummi. Äitini painostuksesta otin sisareni kummiksi, sillä tiesin, että häntä ei homma oikeasti kiinnosta. Vaikka siskoni asuu lähellä, hän ei juurikaan huomioi kummilastaan millään lailla. Sekin harmittaa.
Minä haluaisin siskooni lämpimät välit, mutta häntä eivät kiinnosta minun asiani, ja omiaan hän ei halua jakaa. Siskoni on kyllä minun vastakohtani. Hän on "hulivili", ja minä se tylsä ja vastuullinen. Sisareni tölväisi kerran minulle, että hyvähän minun on olla, kun olen kaiken saanut sormiani napsauttamalla! Minulla on hyvä mies, sisareni vaihtaa miestä muutaman viikon tai kuukauden välein. Mutta hänelle ei kelpaa kukaan "tavallinen", niin kuin minulle. Onko hänen onnettomuutensa minun vikani?
Sisareni ja äitini mielestä olen rikas, ja siksi kylmä ihminen, jos en lainaa heille rahaa ryyppyreissuihin. Minäkö rikas!?! Elän kotihoidontuella! Meillä on talo - ja lainaa kymmeneksi vuodeksi! Joka sentti lasketaan, ja siitä vähästä on säästetty pahan päivän varalle. Minä olen rikas!!! Miksi sitten kuljen reikäisissä rintaliiveissä, ja ehjiä sukkiakin on enää kolme paria...
Mitä minun pitäisi tehdä!?! Jos en taas pyydä anteeksi tämänpäiväistä käyttäytymistäni, minuun ja lapsiin pistetään välit poikki. Enkä koe tehneeni mitään väärää!
Haluaisiko joku sydämellinen aikuinen nainen itselleen "lapsen" ja "lapsenlapsia" ;o)? Minä voisin huolia itselleni "äidin", joka rakastaisi minua erimielisyyksistä huolimatta...
Vastaukset 8
Vanhimmat
Niinhän se on että niitä sukulaisia ei voi valita,mutta valitse heidän tilalle hyvät ystävät! Eivätkä kaikki äidit osaa tai edes halua olla hyviä äitejä...vaan ovat itsekkäitä naisia,eikä siinäkään ole mitään pahaa,kunhan tieedostaa missä raja menee,kellään ei ole oikeutta loukata toista. Tässä jutussa taitaa olla alkohoolilla osuutta ja se tekee usein asioista vieelä rankempia. Pidä sinä itsestäsi ja lapsistasi hyvää huolta! Neuvo:(ei kuitenkaan helppo)ota heihin etäisyyttä,tai puhu asiat halki. ONNEA ja JAKSAMISTA
Alkoholilla tosiaan on osuutta asiaan. Ei äitini joka päivä juo, mutta yleensä useamman kerran viikossa. Ja kun sitä juomista pitää yrittää peitellä ja selitellä mitä ihmeellisimmillä tarinoilla... Lapsena tuntui kivalta, kun saatiin hirveästi herkkuja äidin lähtiessä viihteelle. Nyt tajuan sen olleen hänen omatuntoaan varten. Silloin hänellä ehkä vielä oli sellainen. Monesti äitiä ei näkynyt tilipäivänä ruokaostoksilta kotiin ennen yötä. Rahat kun menivät pelikoneeseen ja kaljaan, niin sitten taas syötiinkin "laiskanakankastiketta" ja kuivaa leipää lenkkimakkaralla. Arvaa vain, syönkö nykyään lenkkiä!? Tajuan jo itsekin etäisyydenoton olevan ainoa jäljellä oleva vaihtoehto, mutta vaikeaa siihen on ryhtyä. Jotenkin toivon muutosta parempaan... Puhua haluaisin, mutta äitini ja siskoni kanssa se on mahdotonta, ellei ole täysin immuuni taitaville ja sivaltaville sanoille.
Älä kuule välitä. Anna niiden tunneköyhien omaistesi olla. Olethan sinä rikas...sulla nimittäin on sydämesi aitoa kultaa, se on kuules sitä pääomaa mitä sun äiti ja sisko todella kadehtivat. Ihana perhe ja lapset.
Jos et katkaise tuota kierrettä niin takuulla tulet samanmoiseksi katkeraksi ja kateelliseksi vanhana. Ja pahinta on se että jatkat kierteen seuraavaan sukupolveen.
On aivan sama mitä teet ja kuinka palvot ja passaat tuota porukkaa, eivät he sinua siitä kiitä - kiltin tytön osa kun on sellainen. Elä omaa elämääsi vain ja anna kateellisten olla...rakenna oma elämäsi sellaiseksi omanlaiseksesi. Oppikoot elämään omilla
varoillaan ja eväillään, jos lusikalla on annettu niin ei voi kauhalla vaatia.
Et ole vastuussa omaistesi veloista, muutta jos niistä vastuun otat huomaat, että olet velkavastuussa itsekkin.
Elä siis itsellesi ja perheellesi, älä anna kateuden tulla väliinne. Sinut ottaisi perheeseensä kuka vain. Ole ylpeä itsestäsi!
Ihan rupesi itkettämään, kun luin viestisi =o)! Kirjoitit kauniisti, varsinkin viimeiset lauseet kokettivat. Huh huh, kohta en enää näe ruutua kyyneleiltäni... Vaikeaa on tietoisesti heistä luopuakaan, kun muistoja on myös hyviä. Ja mitä lapset ajattelevat, jos eivät enää näe mummoaan? Haluaisin puhua asioista, mutta äitini ja siskoni kanssa se on mahdotonta. He eivät kestä mitään kritiikkiä. Ei, vaikka sen kuinka kauniisti yrittäisi sanoa. Rauhallisiksi aiotut keskustelut muuttuvat hirveäksi huudoksi ja henkilökohtaisiksi loukkauksiksi. Ehkä kokeilen etäisyyden ottamista, mutta ei se helppoa ainakaan minulle tule olemaan. Onneksi minulla on lapset ja mies, jota kultaisempaa ei voisi olla =o)!
niin mun osoite on:
[email protected] lupaan vastata, jos en tänään niin huomenna varmaan.
Niin ihanasti vastasit minulle, että kyllä mielelläni kirjoitan sinulle, jos siitä ei ole liikaa vaivaa. Tänään en taida enää jaksaa, sillä juttua saattaa tulla paljonkin! Puhepatoutumia taitaa olla, vaikka mies onkin hyvä kuuntelija =o). Kirjoittelen huomenna, jos lapsilta saan aikaa. Kiitos sinulle vielä tuhannesti! Olet enkeli =OD!!!
Älä mieti siskoasi ja äitiäsi vaan itseäsi!Minä olen koko pienen ikäni koittanut mielyttää isääni enkä ole tehnyt mitään hölmöä!Olen koittanut hoitaa lapset hyviin enkä ole istunu paarissa niinkun monet yksinhuoltajat tekevät!Mut ei se riittänyt aina vaan kuulin kun en osaa hoitaa lapsia olen tyhmä ynm.Mulle riitti....toisaalta tuntuu pahalta mut rakastan senverran itteeni etten jaksanut kuunnella moista vuodesta toiseen!Unohda heirät tai jätä omaan arvoonsa älä vastaa heidän puheluihin ja kirjeet paluupostilla takaisin!Ne käyttää sinun hyväntahtosuuttasi hyväksi,missä ne on sillon kun tarvitset apua?Mieti haluatko kuunnella heitä vielä vuosia sinä siinä kärsit!Sinulla on perhe keskity siihen ja luultavasti sinulla on ystäviä keskity heihin! HYVÄÄ SYKSYÄ SINULLE
katkeruus paranna asioita lainkaan.