Hei! Onko jollakulla kokemusta siitä että vauva perätilassa? Mitä erityispiirteitä tulee esim. synnytykseen? Olen raskausviikolla 29 ja risat, ja vauva perätilassa, kääntyi näin pari viikkoa sitten. Lääkäri vakuutteli, että voi vielä kääntyä raivotarjontaan. Kiitos etukäteen vastauksistanne!!!
Perätila
Odottaja
11998
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Mulla viikkoja saman verran kuin sulla, noin suurin piirtein.. Mulla masuasukki asustaa vielä pokittain.. Eilen juuri olin lääkärissä, eikä lääkäri ollut millänsäkään asiasta. Sanoi että vauvalla on tilaa vielä niin paljon, että mahtuu vielä kääntyilemään ja muljaamaan miten päin vaan. Jos vauva perätilassa vielä viikoilla 35-37, niin silloin kuulemma aletaan miettimään muita vaihtoehtoja synnytykselle kuin alateitse synnyttäminen. Älä siis vielä huolestu..
vastauksestasi. Jotkut lääkärit ovat sillä tavoin vaikeita, että "heittelevät ilmaan" toteamuksia, mutteivat tarkemmin selitä asioita, vaikka yrittää kysyä. Onneksi on lähimmäisiä, jotka vastaavat.
Eli mulla vaan viikkoja alkaa olla jo 36 ja vauva on perätilassa. Tässä vaiheessa lääkärit jo ryhtyvät ehdottelemaan kääntöyritystä, eli äitipolilla yrittävät kääntää lapsen mahan päältä painelemalla oikeaan asentoon. Painavat päätä alaspäin ja nostavat takapuolta ylöspäin. Riskit pienet, mutta niin on onnistumismahdollisuudetkin. Eikä varmasti tunnu kivalta, kun kolmikiloista möhkälettä yritetään kääntää väkisin.
Ensisynnyttäjää harvemmin yritetäänkään laittaa synnyttämään perätilassa olevaa vauvaa alakautta, ellei äiti itse sitä halua. Perätilasynnytys voi onnistua, mikäli äidillä on riittävän leveä lantio, jotta vauva mahtuu tulemaan ulos. Tosin tällaisessa synnytyksessä on moninkertaiset riskit vauvalla vammautua / halvaantua / kuolla verrattuna sektioon.
Vielä parikymmentä vuotta sitten eivät lääkärit pahemmin suositelleet kääntämistä tai perätilasynnytystä, vaan pitivät sektiota parhaana mahdollisena tapana synnyttää tällaisissa tilanteissa. Nykyään tyyli on muuttunut, kääntämistä tuputetaan lähes puoliväkisin, koska sektiosta kulut ovat huomattavasti suuremmat!!! Eli säästölinjalla ollaan... Onhan se kääntäminenkin ihan turvallista, mutta en ymmärrä miksi kääntöyritykseen pitäisi lähteä, mikäli äiti itse on vähääkään sitä vastaan. Siinä kun kumminkin on niin pienet onnistumismahdollisuudet ja ne riskitkin on olemassa. (mm. napanuoran kiertyminen vauvan ympärille ---> sydänäänten heikkeneminen ---> hätäsektio tai istukan osittainen tai kokonaan irtoaminen ---> hätäsektio).
Mutta älä huolehdi, sulla vielä on monta viikkoa vauvalla aikaa kääntyä! Suurin osa kääntyy, ja siihen kannattaa uskoa!
Heippa!
Tuli iahn paha mieli tuon odottajan puolesta, joka alunperin perätilasynnytyksestä kyseli.
Itselläni siis yritettiin kääntää, eikä sitä tehty väkisin, ei edes puoliväkisin. Se ei sattunut (joskin tuntui epämiellyttävältä pienen hetken) ja kun vauva ei halunnut kääntyä kun hieman yli puolivälin totesivat, että eihän sitä väkisin viitsi kääntää!! Lisäksi äiti saa suunnitella oman synnytyksensä ihan omien toivomusten mukaisesti, tietenkin sillä ehdoilla, että lantion tilavuus on riittävä, ja alatiesynnytystä suositellaan aina ennemmin, kun sektiota. Kertoivat minulle, että sektio on vauvalle sekä äidille aina se riskialttiimpi vaihtoehto, sekä toipumisaika on huomattavasti pidempi. Sektiohan ei kuitenkaan koskaan ole se "luonnollinen" tapa lapsen syntyä. jos alatiesynnytykseen päätyy, uskon lääkärien ammattitaitoon ja siihen, että varmasti tietävät sanoa hyvissä ajoin, jos on oikeasti tarvetta sektioon.
Nämä ovat asioita jotka olen itse läpikäynyt janiitä jännittänyt, joskin ihan turhaan.
Tiedän tunteen.. Lääkärit osaavat välillä olla kyllä niin ympäripyöreitä ettei niistä tahdo ottaa selvää sitten millään. Kun jotain kysyy niin vastausta kierrellään ja kaarrellaan kunnes kysyjä (eikä varmasti lääkärikään) enää muista koko kysymystä. Aina vaan sanotaan, että kysy rohkeasti jos on jotain kysyttävää.. Kyllähän sitä kysyykin, mutta mites on vastauksen laita.. =) Onneksi on juu nuo lähimmäiset ja hieman kokeneemmat, jotka osaavat antaa edes jonkinnäköisen vastauksen.. Onnea odotukselle ! Ei tässä enää kovin kauan odottamista ole, mutta kuitenkin.. =)
Heippa!
Itselläni ihana pieni poika 3kk, joka syntyi perätilassa. Ei ollut kääntynyt viikkoon 36 mennessä, joten koittivat tehdä ulkokäännöksen, jossa siis lääkäri kääntää ja kätilö seuraa ultralla viereessä, että vauvalla kaikki hyvin. Pelkäsin ihan hirmu paljon tätä toimenpidettä, mutta ihan turhaan! Oma vauva ei kuitenkaan kääntynyt ja minulle varattiin aika lantion röntgeniin, että saatiin varmuus siitä, voinko synnyttää alateitse.
Perätilasynnytystä hyvin harvoin käynnistetään, mutta minulla se tehtiin issiaksen vuoksi kohdunkaulaa kypsyttävien tablettien avulla ja supistukset lähtivätkin niillä käyntiin. Muutaman tunnn jälkeen pääsin synnytyssaliin, jossa kävin suihkussa ja otin kivunlievitykseen epiduraalin(suosittelen lämpimästi.. Poistaa supistuskivut tosi tehokkaasti!!).
Ponnistusvaihe on sikäli erilainen, että vauvaa "odotellaan" ehkä heiman kauemmin ja annetaan omalla painollaan laskeutua alas ja perätilasynnytyksissähän tehdään automaattisesti myöskin välilihan leikkaus. Lisäksi huoneessa on paljon henkilökuntaa ( meillä ole kätilö, avustava kätilö, gynekologi, lastenlääkäri, anestesialääkäri, anastesiahoitaja )ja lääkäri auttaa aina ponnistuksen loppuvaiheessa vauvan pään ulos.
Omasta synnytyksestä voin sanoa sen verran, että oli upea kokemus. Lähdin sillä asenteella, että synnytys sattuu, mikä on ihan normaalia, tietenkin, mutta sen kivun jälkeen on sylissä niin ihana palkinto, ettei parempaa olekaan. jokainen tietenkin kokee omalla tavallaan synnytyksensä, mutta olen iloinen että kuulun niihin ensisynnyttäjiin, jotka voivat hyvillä mielen ja mukavilla muistoilla kannustaa muita samaan urakkaan..
Toivottavasti vasauksestani oli sinulle hyötyä ja kysele ihmeessä lisää jos siltä tuntuu.
Ps. on todellakin ihan totta, että vauvasi saattaa vielä kiepahtaa muutamankin kerran ympariinsä.. :)
Tsemppiä synnytykseen!!
Hanna
Minäkin olisin halunnut kokea perätilasynnytyksen, mutta kaksi perätilassa ollutta vauvaani jouduttiin leikkaamaan, kun heitä ei saatu kääntymään. Minun lantioni todettiin röntgenissä liian ahtaaksi perätilasynnytykseen.
Ihmettelen noita kauhukertomuksia kääntämisestä. Etenkin niitä kertovat ihmiset, jotka eivät itse ole sitä kokeneet. Minulla myös oli hyvin turvallinen olo, kun vauvan ja minun vointia seurattiin koko ajan. Kipua en tuntenut, vain painelua, mutta huono olo tuli lopulta, kun en ollut saanut syödä ennen kääntöyritystä. Eikä minuakaan siihen pakotettu, ei edes puolipakotettu. Kannattaa yrittää kääntämistä. Minä olen kokenut sektiot todella epämiellyttäviksi synnytystavoiksi normaalisynnytyksiin verrattuna. Tuttavani vauvan lääkäri sai kääntymään, että kyllä se voi onnistuakin.
"Ihmettelen noita kauhukertomuksia kääntämisestä. Etenkin niitä kertovat ihmiset, jotka eivät itse ole sitä kokeneet."
Kuulun niihin, jotka kyllä kertovat kauhukertomuksen kääntämisestä. Viikolla 32 yritettiin perätilassa olevaa kuopustani kääntää enkä ole koskaan kokenut mitään niin hirveää kipua kuin ne kaksi käännösyritystä olivat.
Synnytin sitten lapseni viikolla 33 (eli tasan viikon käännösyritysten jälkeen) normaalisti alakautta, vaikka se edelleen oli perätilassa. Synnytys ei koskenut lainkaan, sillä en ole tuntenut supistuksia milloinkaan.
Oliko noin aikaiseen kääntöyritykseen jokin erityinen syy? Minun ensimmäistä perätilalasta yritettiin kääntää 36. viikolla ja toista 38. viikolla. Kumpikaan yritys ei sattunut. Mahtoiko sinulla olla ihan asian osaava lääkäri hommissa? Kipujasi en vähättele enkä epäile.
Näitä palstoja lukiessa olen huomannut sen asian, että ihmisillä on paljon ennakkoluuloja monia asioita kuten normaalisynnytystä, perätilasynnytystä, tutkimuksia, sektiota, kääntämistä ym. kohtaan. Kerrotaan asioista ehdottomana totuutena kuulopuheiden perusteella, ilman omaa tai edes tutun kokemusta.
Itselläni oli vauva raivotarjonnassa noin viikolla 30-31, mutta sen jälkeen kääntyikin perätilaan eikä suostunut siitä enää liikahtamaankaan. Käännöstäyritykseen menin, mutta en suostunut siihen ja lääkäri totesikin, ettei siitä olisi ollut mitään hyötyä kun vauvan peppu on jo kiinnittynyt tukevasti lantioon. Sitten minut laitettiin lantioröntgeniin ja se näytti, että on niin ahdas lantio ja vauva ei voi syntyä perätilassa alakautta, joten sain ajan sektioon mikä on viikkoa ennen laskettua aikaa tai sitten, jos synnytys alkaa aikaisemmin. Sektio oli mielestäni upea kokemus!
Vauvasi voi ihan hyvin kääntyä vielä raivotarjontaan!!!
Lämmin kiitos vastauksistanne. Helpottivat oloani huomattavasti. Kenelläkään tutulla ei ole vastaavia kokemuksia, joten en ole heidän kanssaan voinut asiasta puhua. Tunnelmallista syysaikaa kaikille!