Olen nyt 30v ikään ehtinyt mies, ja tässä viime aikoina asioita pohtiessani olen tullut siihen tulokseen, että hyvin vähän on kukaan halunnut tutustua minuun ihmisenä. Ehkä 1-2 elämäni aikana on osoittanut joskus aitoa ystävyyttä jonkin verran, mutta muuten on tuntunut että olen suurimmalle osalle pelkkä kuski tai rahanlainaaja, tai sellainen jota hyppyytetään ja jonka niskan päällä ollaan.
Tässä vuosien aikana kun joitain uusiakin kavereita kun on saanut, niin hekin melkeinpä ovat osoittautuneet juurikin sellaisiksi, joilla kaveruus perustuu lähinnä hyödyn hakemiseen toisesta tai hyväksikäyttöön. Ne kaveruussuhteet ovatkin sitten yleensä kärjistyneet lopulta riitaantumisiin ja sitä myöten välirikkoon. Ehkä on ollut hyväkin niin, kun eihän sellaisten kanssa kannata olla. Nykyisinkin hyvin monet ottavat vain silloin yhteyttä, jos tarvitsevat kyytiä johonkin, tai rahaa lainaan. Muuten ei sitten kuulu juuri mitään. Myöskin niitä niskan päällä olevia kavereitakin löytyy ainakin yksi. Minusta tietysti löytyy jämäkkyyttä sen verran, etten moisiin kuskaamisiin ja rahanlainailuihin suostu, ja siten olenkin heitä yrittänyt siihen opettaa, olla vain suostumatta. Eivät he silti tahdo uskoa, mutta periksi en anna, vaikka hermoille se joskus käy. Se kun on auto, niin autottomia ja laiskoja on aina kyytiin tulossa, ja rahan ruinaamista olen myös ihmetellyt. En tiedä pitävätkö he minua rahamiehenä kun autonkin omistan, mutta ei niillä minunkaan rahoilla mahdottomia mällätä, lainailusta nyt puhumattakaan.
Nykyisin olen siis aika lailla yksin ja ilman kavereita, kun luottokin on ihmisiin mennyt juuri edellä mainitsemistani syistä. Viihdyn kyllä hyvin yksinkin, niin ei ainakaan tule mitään ongelmia, mutta olishan se kiva jos olisi edes joku aito ystävä, jonka kanssa voisi hommailla kaikkea kivaa, ja matkustella. Kesälomallakin olen nykyisin pääasiassa kotimaisemissa kun ei ole ketään kenen kanssa minnekkään lähteä, eikä mitään juhlia ole järkeä järjestää, kun ei sinne kuitenkaan tule kuin korkeitaan yksi.
Että tällaista. Onko muilla samantapaisia kokemuksia?
Tässä vuosien aikana kun joitain uusiakin kavereita kun on saanut, niin hekin melkeinpä ovat osoittautuneet juurikin sellaisiksi, joilla kaveruus perustuu lähinnä hyödyn hakemiseen toisesta tai hyväksikäyttöön. Ne kaveruussuhteet ovatkin sitten yleensä kärjistyneet lopulta riitaantumisiin ja sitä myöten välirikkoon. Ehkä on ollut hyväkin niin, kun eihän sellaisten kanssa kannata olla. Nykyisinkin hyvin monet ottavat vain silloin yhteyttä, jos tarvitsevat kyytiä johonkin, tai rahaa lainaan. Muuten ei sitten kuulu juuri mitään. Myöskin niitä niskan päällä olevia kavereitakin löytyy ainakin yksi. Minusta tietysti löytyy jämäkkyyttä sen verran, etten moisiin kuskaamisiin ja rahanlainailuihin suostu, ja siten olenkin heitä yrittänyt siihen opettaa, olla vain suostumatta. Eivät he silti tahdo uskoa, mutta periksi en anna, vaikka hermoille se joskus käy. Se kun on auto, niin autottomia ja laiskoja on aina kyytiin tulossa, ja rahan ruinaamista olen myös ihmetellyt. En tiedä pitävätkö he minua rahamiehenä kun autonkin omistan, mutta ei niillä minunkaan rahoilla mahdottomia mällätä, lainailusta nyt puhumattakaan.
Nykyisin olen siis aika lailla yksin ja ilman kavereita, kun luottokin on ihmisiin mennyt juuri edellä mainitsemistani syistä. Viihdyn kyllä hyvin yksinkin, niin ei ainakaan tule mitään ongelmia, mutta olishan se kiva jos olisi edes joku aito ystävä, jonka kanssa voisi hommailla kaikkea kivaa, ja matkustella. Kesälomallakin olen nykyisin pääasiassa kotimaisemissa kun ei ole ketään kenen kanssa minnekkään lähteä, eikä mitään juhlia ole järkeä järjestää, kun ei sinne kuitenkaan tule kuin korkeitaan yksi.
Että tällaista. Onko muilla samantapaisia kokemuksia?
Vastaukset 1
Vanhimmat
30-vuoden iässä ei enää lainailla kavereille rahaa. Sitä varten on luottokortteja. Tai sitten kysyy suoraan avustatko kun ei ole tuloja.
Kun sanot ettei kavereista kuulu mitään, niin milloin sinä soitat heille ja mitä ehdotat tekemiseksi?
Ei, ei minulta kukaan pyydä edes kyytiä. Tosin jos olisin pelkkä taksinkorvike niin sellaiseen en lähde. Mutta mukaan jonnekin, ja voisin lähteä autolla.