Huoh. Inhottavaa ajatella, että kuulun tähän valehtelevaan ja ilkeään ihmisrotuun. Olen saanut niin palon huonoja kokemuksia ihmisistä, että en enää kertakaikkiaan voi uskoa ja luottaa yhteenkään ihmiseen maan päällä. Silti sattuu, kärsin yksinäisyydestä ja kaipaan rinnalleni kumppania.
Haluaisin nauttia siitä että olen rauhassa turvassa ihmisiltä, mutta mahotonta, en ole täysi erakko. Luulin jo löytäneeni ihmisen, jonka kanssa viettäisin loppu elämäni. Mitä tapahtui, hän olikin halveksimani valehteleva ***********. Tuntui niin pahalta monen yhdessä vietetyn vuoden jälkeen tajuta, että se kaikki oli ihan turhaa..Miten saatoin erehtyä luottamaan ihmiseen. Tausin jo 10vuotiaana että ihmiset ovat ilkeitä, pettäviä, kaksnaamaisia olentoja, joihin ei ikinä kannata luottaa. Ja minä silti sorruin, rakastuin mieheen, joka vaikutti niin samankaltaiselta kuin minä. 6 vuotta yhessä, jonka jälkeen tämä ihminen paljaistui pieneksi epävarmaksi olennoksi, joka käytti minua vain saadakseen hyväksyntää muilta. Mutta kulissi petti kun hän ei enää kyennyt esittämään.
Joka helvetin päivä itken..Olen niin heikko. En jaksa olla iloinen. Miksi olisin? En tule koskaan löytämään rehtiä ihmistä loppuelämäksi vierelleni. Mitä minä täällä teen? Maailmassa ei ole minulle paikkaa, en halua olla yksin mutten halua näitä hirveitä ihmisiäkään rinnalleni. En kestä, mutta on eräs asia jonka vuoksi mun on pakko yrittää jaksaa. Esittää iloista. Ja sisälläni koko loppu elämä kärsiä.
Haluaisin nauttia siitä että olen rauhassa turvassa ihmisiltä, mutta mahotonta, en ole täysi erakko. Luulin jo löytäneeni ihmisen, jonka kanssa viettäisin loppu elämäni. Mitä tapahtui, hän olikin halveksimani valehteleva ***********. Tuntui niin pahalta monen yhdessä vietetyn vuoden jälkeen tajuta, että se kaikki oli ihan turhaa..Miten saatoin erehtyä luottamaan ihmiseen. Tausin jo 10vuotiaana että ihmiset ovat ilkeitä, pettäviä, kaksnaamaisia olentoja, joihin ei ikinä kannata luottaa. Ja minä silti sorruin, rakastuin mieheen, joka vaikutti niin samankaltaiselta kuin minä. 6 vuotta yhessä, jonka jälkeen tämä ihminen paljaistui pieneksi epävarmaksi olennoksi, joka käytti minua vain saadakseen hyväksyntää muilta. Mutta kulissi petti kun hän ei enää kyennyt esittämään.
Joka helvetin päivä itken..Olen niin heikko. En jaksa olla iloinen. Miksi olisin? En tule koskaan löytämään rehtiä ihmistä loppuelämäksi vierelleni. Mitä minä täällä teen? Maailmassa ei ole minulle paikkaa, en halua olla yksin mutten halua näitä hirveitä ihmisiäkään rinnalleni. En kestä, mutta on eräs asia jonka vuoksi mun on pakko yrittää jaksaa. Esittää iloista. Ja sisälläni koko loppu elämä kärsiä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Vaikka nyt tuntuu siltä että kärsisit loppuelämäsi, se ei tarkoita että oikeasti kärsisit loppuelämäsi - tunne siitä miten asiat tulevat menemään on eri asia kuin se, miten asiat oikeasti tulevat menemään. Esimerkiksi vaikka et usko että löydät luotettavaa rakastettavaa kumppania rinnalle, se ei tarkoita ettetkö silti voi löytää. Toivoa on aina vaikka sitä ei itse tajuaisikaan - toivoa siitä, että elämään tulee valoa.
Vaikka et koskaan alkaisi ihmisistä lajina pitämään, voit silti löytää iloa elämääsi monista asioista ja muutamia ihmisiä jotka haluat päästää lähellesi.
Ahdistuneena asiat näyttävät synkemmiltä ja toivottomammilta mitä ovatkaan. Jaksa eteenpäin päivä kerrallaan ja jonain päivänä saat kokea palan iloa ihan yrittämättä ja esittämättä.
Joo. Lasten takia kannattaakin jaksaa, vaikkei aina siltä tuntuisikaan!
Haistakaa vittu ihmiset 😄 rakastan teidän vihaamista enkä halua kertoa enempää vitun viisaat.