Onko muilla kokemuksia ja vinkkejä pärjäämiseen?
Olen nyt parin viikon aikana kärsinyt kipeistä supistuksista, joita on tullut jossain vaiheessa joka kerta liikkuessa, joskus istuessa, kerran nukkuessa jne. Tämän lisäksi mukaan ovat tulleet pahenevat liitos- ja SI-nivelkivut (säteilee jalkaan) sekä kropan nivelkivut (johtuen hormonitoiminnasta) ja vuotoja. Näiden vuoksi olen ollut nyt 1.5 viikkoa sairaslomalla ja se auttanut - > siis kivuttomia hetkiä. Yleensä aamut/aamupäivät ovat parhaita (ei kipuja), mutta päivän mittaan paikat rasittuvat ihan parin tunnin istumisesta/pienestä kävelystä tai kaupassa käynnistä niin, että puolen päivän jälkeen alkaa SI-nivelkivut ja liitoskivut ja/tai supistukset. Tämän jälkeen ei sitten voi olla oikein missään asennossa kun koskee...ei istuen, seisten, kävellen ja menee pitkäksin aika ennen kuin löytää jonkun kohtuu hyvän asennon. Jos istumaan on päässyt, niin ei meinaa päästä ylös - voi tulla monta yritystä kun koskee niveliin ja /tai mahaan ja kiljaisen tuskasta monta kertaa. Ainut mikä auttaa (kun on ensin puoli tuntia yrittänyt löytää sitä oikeaa makuuasentoa) on lepo siten, että kyljellään tyyny jalkojen välssä. Näin ollen siis myös aamu on aina ihanaa aikaa kun ei koske kuin vähäsen ja voi toimia normaalisti.
Ennen sairaslomaa normaali työpäivä (täysinäinen) alkoi olemaan tuskaa iltapäivällä kun ei voinut oikein olla missään asennossa nivelkipujen/liitoskipujen vuoksi sekä alkoi tulemaan supistuksia. Autolla ei myöskään ollut enää helppoa ajaa kun koski ja kotona ei voinut enää mitään muuta tehdä kuin maata. Nyt kun on ollut sairaslomalla, niin olen päässyt sentään käymään lyhyellä kävelylllä aamupäivisin ja touhuta jotain kevyttä ja on ollut myös pari täysin hyvää päivää..joka tapauksessa paljon parempi olo, mutta jos tauhuaa vähänkään pidempään tulee tosi tukala ja kivulias iltapäivä.
Nyt en tiedä miten tästä eteenpäin kun sairasloma loppuu - miten jaksaa töissä tai miten keskittyä töihin kivuilta. Kävin äitiyspolin lääkärillä ja hän huomioi vain supistukse ja katsoi, että kohdun kaula ei ole avautunut tms supisteluiden johdosta ja hän olisi myös jatkanut tämän viikon loppuun sairaslomaa, mutta sitten sanoi, että töihin on hyvä mennä. Ei ottanut kantaa mitenkään siihen, että sanoin, että minun alkaa olemaan aika mahdoton olla missään asennossa puolen päivän jälkeen (istua, kävellä) kun koskee ja vihloo ja ulisen kivusta tai saati pääse ylös tuolista vain heräämisen jälkeen tai levättyä on hyvä olo muutaman tunnin ajan. Tai tulee lisäksi kivuliaita supistuksia. Kerroin, että on toimistotyö ja lääkäri vain totesi hyvä, että ei ole fyysisesti raskas...eli tuntui, että lääkäri vain ajatteli, että lapsi ei ole syntymässä joten ei tarvitse saikkua vaikka muuten särkisi eikä olisi työkuntoinen. Vaikka saikkua loppuviikko, niin lääkäri sanoi, että mitään ei tarvitse välttää ja voi touhuta. No sitä sitten yritin parin tunnin ajan (elää kuin normaalisti työssäkäyvä ...rasitusta samoin kuin työssäolessa) vähän jaloillaan oloa, istumista, pientä kävelyä eikä tarvittu kuin pari tuntia ja niin kamalat kivut, että ulvoin kivusta, en päässyt ylös tuolilta ilman apua, eikä voinut olla misään asennossa...sitä asentoa yritin etsiä tunnin verran sohvalla, lattialla (josta en myöskään meinannut päästä pois) ja lopulta vasta lepo (tyyny jalkojen välissä) auttoi. Suoraan sanottuna siis pelottaa jos lääkäri on sitä mieltä, että olen työkykyinen. Sanoinkin lääkärille, että olen työkykyinen kyllä muutaman tunnin aamulla heti herättyä, mutta en tee sellaista työtä missä voisin olla vain osittain mukana vaan täytyy olla läsnä 100 %sti. Nyt olen jo saanut paljon miinustunteja lyhyistä työpäivistä enkä enempää voi ottaa, mutta minkäs teet jos tulee liian tukala olo iltapäivisin.
Kävin aiemmin työterveyslääkärillä ja hän ymmärsi heti asian ja joudun varmaan palata työterveyshuollon pariin. Tosin kuvittelin, että äitiyspolilla otettaisiin huomioon myös odottavan äidin tilanne eikä vain tarkisteta tilannetta siltä kannalta, että onko vauvalla kaikki hyvin (ei ole syntymässä supisteluista huolimatta) vaikka itse äiti kärsisi kivuista ja tuskista. Tietty iloinen olen, että pikkuisella on kaikki hyvin ja loppuun asti mennään vaikka hammasta purren, mutta onhan se outoa jos töihin menen, mutta en pysty olemaan kuin toimintakunnossa aamupäivän ja loppupäivä menee tuskaisena ja yrittäen vain olla.
Eikö noi SI-nivelkivut ja liitoskivut pitisi vähentyä jossain vaiheessa raskautta ja milloin niin tapahtuisi ...sitä aikaa todella odottaessa.
Miten teilä muilla on mennyt? Itselläni viikkoja nyt 23 .
Olen nyt parin viikon aikana kärsinyt kipeistä supistuksista, joita on tullut jossain vaiheessa joka kerta liikkuessa, joskus istuessa, kerran nukkuessa jne. Tämän lisäksi mukaan ovat tulleet pahenevat liitos- ja SI-nivelkivut (säteilee jalkaan) sekä kropan nivelkivut (johtuen hormonitoiminnasta) ja vuotoja. Näiden vuoksi olen ollut nyt 1.5 viikkoa sairaslomalla ja se auttanut - > siis kivuttomia hetkiä. Yleensä aamut/aamupäivät ovat parhaita (ei kipuja), mutta päivän mittaan paikat rasittuvat ihan parin tunnin istumisesta/pienestä kävelystä tai kaupassa käynnistä niin, että puolen päivän jälkeen alkaa SI-nivelkivut ja liitoskivut ja/tai supistukset. Tämän jälkeen ei sitten voi olla oikein missään asennossa kun koskee...ei istuen, seisten, kävellen ja menee pitkäksin aika ennen kuin löytää jonkun kohtuu hyvän asennon. Jos istumaan on päässyt, niin ei meinaa päästä ylös - voi tulla monta yritystä kun koskee niveliin ja /tai mahaan ja kiljaisen tuskasta monta kertaa. Ainut mikä auttaa (kun on ensin puoli tuntia yrittänyt löytää sitä oikeaa makuuasentoa) on lepo siten, että kyljellään tyyny jalkojen välssä. Näin ollen siis myös aamu on aina ihanaa aikaa kun ei koske kuin vähäsen ja voi toimia normaalisti.
Ennen sairaslomaa normaali työpäivä (täysinäinen) alkoi olemaan tuskaa iltapäivällä kun ei voinut oikein olla missään asennossa nivelkipujen/liitoskipujen vuoksi sekä alkoi tulemaan supistuksia. Autolla ei myöskään ollut enää helppoa ajaa kun koski ja kotona ei voinut enää mitään muuta tehdä kuin maata. Nyt kun on ollut sairaslomalla, niin olen päässyt sentään käymään lyhyellä kävelylllä aamupäivisin ja touhuta jotain kevyttä ja on ollut myös pari täysin hyvää päivää..joka tapauksessa paljon parempi olo, mutta jos tauhuaa vähänkään pidempään tulee tosi tukala ja kivulias iltapäivä.
Nyt en tiedä miten tästä eteenpäin kun sairasloma loppuu - miten jaksaa töissä tai miten keskittyä töihin kivuilta. Kävin äitiyspolin lääkärillä ja hän huomioi vain supistukse ja katsoi, että kohdun kaula ei ole avautunut tms supisteluiden johdosta ja hän olisi myös jatkanut tämän viikon loppuun sairaslomaa, mutta sitten sanoi, että töihin on hyvä mennä. Ei ottanut kantaa mitenkään siihen, että sanoin, että minun alkaa olemaan aika mahdoton olla missään asennossa puolen päivän jälkeen (istua, kävellä) kun koskee ja vihloo ja ulisen kivusta tai saati pääse ylös tuolista vain heräämisen jälkeen tai levättyä on hyvä olo muutaman tunnin ajan. Tai tulee lisäksi kivuliaita supistuksia. Kerroin, että on toimistotyö ja lääkäri vain totesi hyvä, että ei ole fyysisesti raskas...eli tuntui, että lääkäri vain ajatteli, että lapsi ei ole syntymässä joten ei tarvitse saikkua vaikka muuten särkisi eikä olisi työkuntoinen. Vaikka saikkua loppuviikko, niin lääkäri sanoi, että mitään ei tarvitse välttää ja voi touhuta. No sitä sitten yritin parin tunnin ajan (elää kuin normaalisti työssäkäyvä ...rasitusta samoin kuin työssäolessa) vähän jaloillaan oloa, istumista, pientä kävelyä eikä tarvittu kuin pari tuntia ja niin kamalat kivut, että ulvoin kivusta, en päässyt ylös tuolilta ilman apua, eikä voinut olla misään asennossa...sitä asentoa yritin etsiä tunnin verran sohvalla, lattialla (josta en myöskään meinannut päästä pois) ja lopulta vasta lepo (tyyny jalkojen välissä) auttoi. Suoraan sanottuna siis pelottaa jos lääkäri on sitä mieltä, että olen työkykyinen. Sanoinkin lääkärille, että olen työkykyinen kyllä muutaman tunnin aamulla heti herättyä, mutta en tee sellaista työtä missä voisin olla vain osittain mukana vaan täytyy olla läsnä 100 %sti. Nyt olen jo saanut paljon miinustunteja lyhyistä työpäivistä enkä enempää voi ottaa, mutta minkäs teet jos tulee liian tukala olo iltapäivisin.
Kävin aiemmin työterveyslääkärillä ja hän ymmärsi heti asian ja joudun varmaan palata työterveyshuollon pariin. Tosin kuvittelin, että äitiyspolilla otettaisiin huomioon myös odottavan äidin tilanne eikä vain tarkisteta tilannetta siltä kannalta, että onko vauvalla kaikki hyvin (ei ole syntymässä supisteluista huolimatta) vaikka itse äiti kärsisi kivuista ja tuskista. Tietty iloinen olen, että pikkuisella on kaikki hyvin ja loppuun asti mennään vaikka hammasta purren, mutta onhan se outoa jos töihin menen, mutta en pysty olemaan kuin toimintakunnossa aamupäivän ja loppupäivä menee tuskaisena ja yrittäen vain olla.
Eikö noi SI-nivelkivut ja liitoskivut pitisi vähentyä jossain vaiheessa raskautta ja milloin niin tapahtuisi ...sitä aikaa todella odottaessa.
Miten teilä muilla on mennyt? Itselläni viikkoja nyt 23 .
Vastaukset 1
Vanhimmat
Itse jäin muistaakseni suurinpiirtein samoilla viikoilla sairaslomalle. Työterveyden kautta, siis. Häpyliitos oli niin kipeä, että kävellessä meinas jalat mennä alta pahimmassa kohtaa. Istuminen oli myös tuskaa. Ainoa asento missä ei sattunut, oli hyvin takakeno istuma-asento. Työni on seisomatyötä, mutta sain siirron kipujen takia istumatyöhön. No ei sekään toiminut..
Ei käynyt edes mielessä, että äitiyspolilta olisin sairaslomaa kysellyt. Työterveys kun meillä se ensisijainen. Äitiyspolilla kerroin sairaslomasta (kävin kerran kuussa riskiraskauden takia kontrollissa), tuntui että lääkäri siellä ei ottanut vaivoja edes todesta. Vaikka varmasti näki, että en edes tuolista meinannut kipujen takia päästä ylös.
Kuukauden olin sairaslomalla, siihen perään olikin vuosilomat ja sitten alkoi äitiysloma.