Pedantti-ihminen

Siis anteeks nyt vaan mut eiks pedantti oo joku seksirikollinen ?

Jatka onnellisuuttasi, sä et ole vastuusi siitä mitä muut ihmiset ajattelee sinusta vaikka oletkin heille peilinä tässä asiassa. Jos joku ei tykkää siitä millainen sinä olet niin se ei ole sinun ongelma vaan hänen. Hänellä se asenneongelma on, ei sinulla. Nauti pedanttisuudestasi ja jätä muiden arviot siitä omaan arvoonsa, ne ei oikesti edes kuulu sinulle ;)

Minä taas olen niin ei-pedantti kuin vain olla saattaa. Itse hoidan asiani juuri toisinpäin kuin aloittaja toisessa kappaleessaan, lukuun ottamatta ravintopuolta. Ainoastaan tämän asian suhteen taidan minäkin olla jonkin verran pedantti.
Lääkitystäkään minulla ei ole, jos mukaan ei lasketa ainoastaan säännöllisen epäsäännöllisesti otetut vitamiinit. :)

Täällä toinenkin pikkutarkka naisihminen! :D En nyt tiedä olenko niin pedantti, mutta aika tarkka, jossain asioissa ehkä vähän neuroottinenkin. Mulla koti aina siisti, vaatteet järjestyksessä, sänky pedattuna, maljakossa tuoreita kukkia, en voi mennä nukkumaan illalla jos on likaisia astioita tiskialtaassa :D tiskaan ne pois vaikka olisi kuinka myöhä. Aamulla töihin lähtiessä jätän aina kodin siistiin kuntoon, vaikka olis kuinka kiire. On kivempi tulla illalla siistiin kämppään. Kauppalistoja ja sun muita muistilistoja mulla on aina jokapuolella. On helppoa kun asiat on kirjoitettuna johonkin ylös, niin ei tarvi pelätä että unohtaa jotain, eikä tarvi pitää kaikkia asioita päässä. Lemmikkejä mulla ei ole koska ne sotkisi, vaikka tykkään kyllä tosi paljon eläimistä. Oma siisteyteni ei vaan salli karvoja ja kissanhiekkaa :D En siedä likapyykkiä, pesen pyykkiä koko ajan, koska alkaa tosi helposti häiritä jos ne alkaa kerääntyä. Olen miettinyt, että jos saan vauvan (lapsia ei minulla vielä ole, mutta haluaisin kyllä) niin miten sitä sitten osaa muuttua niin, ettei koko ajan tarvi olla niin siistiä. Lapsien kanssa tulee aina sotkua eikä ehdi pitää paikkoja koko ajan tiptop. Kaipa sitä sitten muuttuu vähän elämäntilanteiden mukana. Musta on kiva olla tarkka. Olen aina ollut tämmöinen. Ketään miestäkään se ei ole ikinä häirinnyt, kai ne miehet siisteistä naisista tykkääkin. Mun pikkutarkkuus ei ole mulle yhtään taakka. Mä stressaannun siitä, jos asiat ei ole järjestyksessä.

Olen käynyt molemmilla laidoilla. Kun muutin pois kotoa omaan asuntoon, olin todella laiska sottapytty. Tein tosin silloin hirveästi töitä ja asuin yksin, joten se ei häirinnyt kuin itseäni. Jossain vaiheessa ryhdistäydyin ja aloin olla tarkempi, kun huomasin miten paljon vähemmällä vaivalla pääsee, kun hoitaa hommat ajoissa ja tarkasti. Sitten sairastuin burnoutiin ja kaikki repesi käsistä. Siivosin ja puunasin vaikka keskellä yötä ja tein juuri kaikkia listoja, joka ei yhtään kuulu luonteeseeni. Nyt olen hyvällä keskitiellä: hommat hoidetaan ajoissa, mutta enää siitä ei tule mitään stressiä. Paperit on mapeissa ja kaapit tavaroineen ihan kuosissa. Sängyn alla ei villakoiria.

Ei sinun aloittaja tarvitse selitellä kenellekään mitään, kun olet itse tyytyväinen. Muutenhan pedanttius ei enää olisi sinulle positiivinen vaan negatiivinen asia.

Kukin tavallaan ja jos olet itse onnellinen ja tyytyväinen, samoin miehesi niin eiköhän asia ole ihan kunnossa. Muillehan kai et ole tilivelvollinen mistään.

Jotain noita löytyy kyllä, ärsyttää kun toinen tieten tahtoen jankkaa jostain mikä on tsestään selvyys, koti on siisti mutten mikään tip top kuitenkaan.
Vaatteet pitää olla hyvät niin itsellä ku lapsellakin, miehelle ostan, mutta haluu olla resupekka.
Ruokaa on yllin kyllin , jotta riittää kaikille. Toisen saamattomuus hitaus ärsyttää myös, samasta asiasta sanoa monta kertaa,eikä tapahdu mitään.
Tunnen olevani tekevä, teen tekemättömätkin ja kiiruhdan jo seuraavaan, kaikkim pitää saada tehtyä ja vähän enemmänkin.