Väsymys

Kerro enemmän itsestäsi ja tilanteestasi. Saatko nykyään hoitoa ja mistä koostuu vuorokausirytmisi? En taida olla vielä iäkäs henkilö.

Olen nyt 34v. Olin hetken työelämässä, kun sitten sairastuin. Olin silloin ensimmäisen jakson sairaalassa vakavan masennuksen takia. Olin myös suicidaalinen. Jakso kesti pitkään. Kaikki alkoi stressistä ja uupumuksesta. Myöhemmin olin muutamat jaksot psykoosien takia sairaalassa. Viimeisin jakso oli tänä vuonna. Jouduin nyt eläkkeelle, kun minusta ei ole enää työelämään. Krooninen masennus. Olen avohoidossa.

Nyt olen siinä kunnossa, että en jaksaisi nousta sängystä. Makaisin vain koko ajan. Nukun vähän ja huonosti. Voimat vähissä. Nyt olen niin väsynyt kaikkeen... Itsemurhaa mietin paljon. En jaksa enää tätä...

Oliko sinusta tuo eläkepäätös lohdullinen vai koetko sen jotekin tyrmäävänä. Nyt sinun ei ainkaan tarvitse miettiä toimeentuloasiaa eikä yritetä väkisin kuntouttaa. Pidä nyt huoli, että saat ruokaa, ja käyt ainakin kaupassa ja yritä saada itsellesi jonkinlaista rytmiä. Älä vaadi nyt itseltäsi mitään ylimääräistä jaksamista. Kun paljon makaat niin ehkä unentarve ei ole suuri.
Kyllä eläkeläisenäkin voi löytää mielenkiintoisen otteen olemassaoloonsa. Kirjoittelehan palstalla.

Oma mielenterveys on aikalailla mennyttä!!! Työkkäri ja kela pomputtaa, aina saa olla kerjäämässä toimeentuloa! Todellakin olen yrittänyt parhaani opiskella ja käydä töissä! Vaan mikään ei ole hyvä. Aina on rahapulassa ja päälle saa inhottavia ihmisiä ja inhottavia kirjeitä!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Fantasion joskus maapallon tuhoutumisesta, ja etenkin kaikkien ahneiden ja tunnekylmien ihmisten joukkutuhosta!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Olen todella väsynyt. En muuta kuin nukkuis mutta mies "vahtii." Sekin v1tuttaa. Tekis mieli oikeesti vetästä ranteet auki ja sanoa adjo koko paskasakille!!!!!!!!!!!!!!!!! Toivottavasti syövät toisensa tulevaisuudessa!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

B-vitamii piristää , samoin rautatabut , kokeile niitä. ( Väinönputkiuute myös)

Olihan se eläkepäätös tavallaan helpotuskin. Pitkään myös kamppailin raha-asioiden kanssa ja paperisotaa oli. Olen yrittänyt syödä vitamiineja... Vointini on huono. Ahdistunut olen. Lääkitys ei auta tähän pahaan olooni... En tiedä onko tämä viimeinen syksyni...

Saitko ensimmäiset psykoosisi silloin kun olit jo syönyt lääkkeitä ja oli lääkitys (hoito) päällä kun psykoosi tuli?

Olen syönyt masennuslääkkeitä nyt 10v. Erilaisia lääkkeitä paljon on kokeiltu. Sairaalassa aina vähennetty ja avohoidossa lisätty voinnin takia. Söin masennukseen lääkettä kun psykooseja ollut. Psykoosien estolääkitystä syön nyt.
Olen todella poikki... Tilanteeni tuntuu toivottomalta... :(

Minulla on se tilanne että pitäisi edelleen vain jaksaa yrittää kuntoutusta vaikka pelkään sitäkin enkä halua mennä sinne. Eläke olisi todella suuri helpotus.

Minulla on varmaan vielä ainakin 10 vuotta erilaisia kuntoutuksia edessäpäin ja siihen mennessä olen varmaan jo tappanut itseni. Olen jo ainakin 2 vuotta miettinyt itsemurhaa enemmän tai vähemmän.

Lääkkeitä en ole suostunut syömään ja voi olla että asiat olisivat vielä huonommin jos olisin suostunut. Psykiatreille en uskalla kertoa itsemurha ajatuksistani etteivät he laita minua mihinkään suljetulle osastolle.

kun luin toivoton tilanne kommentin, että kuinka ihmeessä olet voinut käydä psykiatreilla (siis monella) ilman, ettet ole lääkitty millään tavoin. Nostan hattua tällaiselle ihmiselle, tilanne olisi kyllä pahempi jos söisit psykiatrien lääkeitä.

Mutta miten ihmeessä psykiatrit hoitavat sinua, minun tietääkseni heillä ei ole muita keinoja kuin lääkkeet?

No ei psykiatreista ole minulle mitään apua koskaan ollutkaan. Olen kyllä joskus kokeillut masennuslääkettä aika pitkänkin aikaa. Sen jälkeen kun selvisin niistä kamalista vieroitusoireista en ole enää lääkkeitä suostunut syömään.

Minulla on myös sama tilanne. En jaksa tehdä paljon mitään enää... Haluaisin vain pois tästä pahasta olosta... :( olen rikki... Voimia teille.

Jaksoin käydä tänään hoitajalla juttelemassa. Sanoi, että olen masentunut (sen tiesinkin jo). En tunnu selviäväni tästä olosta... :(
Onko teillä muilla samoja oloja? Ja miten tästä selviäisi?

Varmaan turhauttavaa kuulla toistuvasti joltain hoitajilta tuollaisia itsestäänselvyyksiä. En kyllä osaa itsekkään muuta sanoa kuin toivottaa voimia. Olen itsekkin ollut ihan rikki jo monta vuotta eikä apua tunnu saavan mistään.

Kiitos. On joo turhauttavaa. Lääkäriaikaa varattiin, josko lääkkeille tehdään jotain. Minulla on ollut nyt harhoja... En tiedä mistä johtuu? En uskaltanut kertoa hoitajalle asiasta...

Olen nähnyt enemmän koko ajan harhoja. Esim. valkoinen koira käveli sisällä ja hävisi sitten. En omista mitään lemmikkiä. Olen pelokas.... Mitä minulle tapahtuu? Mitä voisin tehdä, että saisin näyt pois?