Oma teoriani horoskoopeista ja niiden toimivuudesta on varmasti toimivampi kuin yksikään taivaankappaleihin ja niiden liikkeisiin perustuva horoskooppi.
Lyhyesti:
9kk raskauden aikana kehittyvään lapseen vaikuttaa napanuoran kautta kantavan äidin hormonikierto. Esimerkiksi SEROTONIINIn määrään vaikuttaa auringonvalo. Esimerkiksi syksyllä ihmiset ovat masentuneita, koska on pimeä vuodenaika ja serotoniinia syntyy vähemmän. Keväällä / kesällä taas valoa on reippaasti ja serotoniinia on runsaasti.
Jokainen esim. kesäkuussa syntyvä lapsi tietyllä alueella (esim. Suomi) on käynyt suunnilleen samanlaisen hormoneille alistavan 9kk käsittelyn.
On perusteltua olettaa, että tämä hormoni käsittely tuottaisi luonteeltaan samantyyppisiä ihmisiä, koska lapsen kehityksen alkuvaiheessa tapahtuu valtavimmat ja vaikuttavimmat muutokset.
Horoskoopit ovat siis vain tapa kategorioida erilaisia hormonikiertojen tuottamia luonteita.
Horoskoopeilla ei siis ole mitään tekemistä planeettojen kanssa (ellei aurinkoa lueta mukaan, koska se tuottaa käyttämämme luonnollisen valon ja siten aiheuttaa serotoniinin tuotannon).
Jos ajattelette järjellä, niin on todennäköisesti oikeampaa hakea faktaa biologiasta ja luonnosta kuin kaukaisista planeetoista ja niiden sijainneista.
Lyhyesti:
9kk raskauden aikana kehittyvään lapseen vaikuttaa napanuoran kautta kantavan äidin hormonikierto. Esimerkiksi SEROTONIINIn määrään vaikuttaa auringonvalo. Esimerkiksi syksyllä ihmiset ovat masentuneita, koska on pimeä vuodenaika ja serotoniinia syntyy vähemmän. Keväällä / kesällä taas valoa on reippaasti ja serotoniinia on runsaasti.
Jokainen esim. kesäkuussa syntyvä lapsi tietyllä alueella (esim. Suomi) on käynyt suunnilleen samanlaisen hormoneille alistavan 9kk käsittelyn.
On perusteltua olettaa, että tämä hormoni käsittely tuottaisi luonteeltaan samantyyppisiä ihmisiä, koska lapsen kehityksen alkuvaiheessa tapahtuu valtavimmat ja vaikuttavimmat muutokset.
Horoskoopit ovat siis vain tapa kategorioida erilaisia hormonikiertojen tuottamia luonteita.
Horoskoopeilla ei siis ole mitään tekemistä planeettojen kanssa (ellei aurinkoa lueta mukaan, koska se tuottaa käyttämämme luonnollisen valon ja siten aiheuttaa serotoniinin tuotannon).
Jos ajattelette järjellä, niin on todennäköisesti oikeampaa hakea faktaa biologiasta ja luonnosta kuin kaukaisista planeetoista ja niiden sijainneista.
Vastaukset 29
Vanhimmat
Hyvä, että joku ottaa esille tämän asian.
Astrologia ei suostu ottamaan kritiikkiä vastaan, eikä sen kautta korjaamaan teorioitaan. Väittävät, että ainoastaan astrologit voivat kritisoida astrologiaa, mikä osoittaa, että kestämättömällä perustalla ollaan.
Lisäksi koko juttu perustuu nykyisen Irakin yläpuolella olleeseen tähtikarttaan, ja ainoastaan niihin tähtiin, jotka nähtiin paljain silmin. Tähtitaivas on muuttunut n. 3000 vuodessa huomattavasti.
Ottavatko astrologit mitään vastuuta tekemistää ns. analyyseista, jotkut jopa osaavat kertoa mikä olet ollut edellisessä elämässäsi.
Jos joku voi osoittaa että taivaankappaleiden sijainnista biologisen vaikutusyhteyden kehittyvään lapseen, niin OK.
En usko sellaista kuitenkaan löytyvän.
Kaikki valistus astrologiasta tuntuu myös kaikuvan kuuroille korville. Kuka on väittänyt, että ainoastaan astrologit saavat kritisoida astrologiaa??? Itse olen monta kertaa todennut, että siitä vaan, kunhan ensin pystyy osoittamaan, että omaa myös TIETOA siitä mitä kritisoi.
Prekessiosta ja sen suhteesta länsimaiseen astrologiaan on myös väännetty skeptikoille rautalangasta jo niin monesti, että on sekin jo pieni ihme, ettei asia mene perille.
Vaikka itse olenkin kiinnostuneempi Auringon sähkömagneettisen säteilyn mahdollisesta vaikutuksesta syntyvään lapseen, niin käyhän se noinkin.
Mutta mites tämän kanssa, että minä olen nuoresta asti ollut masentunut KEVÄISIN, enkä todellakaan ole ainoa? (Olen syntynyt maaliskuun alkupuolella.)
Auringon sähkömagneettinen säteily on varsin satunnaista, joskin siinä jaksoja on. En poissulje sitä jos voidaan osoittaa jokin vaikutus mekanismi joka voisi vaikuttaa kehittyvään lapseen.
Etkä ole suinkaan ainoa joka on keväisin masentunut, se on varsin yleinen ilmiö (=kevät väsymys) joka käsittääkseni johtuu siitä, että serotoniini (tai melatoniini, joka on serotoniinin johdannainen) jotenkin palautuu takaisin käpylisäkkeeseen. Tätä hoidetaan serotoniini blokkareilla. En ole lääkäri joten en osaa sanoa tarkkoja vaikutusmekanismeja. Mutta yhtä kaikki, valon määrä vaikuttaa serotoniinin määrään mikä taas vaikuttaa lapseen.
melatoniini:
pimeähormoni; käpylisäkkeessä serotoniinista syntyvä hormoni, jota valmistuu enemmän pimeässä (yöllä, talvella) kuin valoisassa (päivällä, kesällä)
Lisäinfoa:
http://www.google.fi/search?hl=fi&ie=UTF-8&q=serotoniini&lr=
Itse asiassa serotoniiniteoriat eivät sinänsä sulje pois astrologian toimivuutta.
Eivät toki, mutta ilman todisteita biologisesti vaikuttavasta mekanismista on syytä suhtautua perusteettomiin teorioihin varsin skeptisesti.
Sitäpaitsi serotoniini on vain yksi hormoni. Toki ihmiseen vaikuttaa myös useampia hormoneita. Mm. Adrenaliini. Kysymys on itseasiassa siitä, että miten olosuhteiden muutokset aiheuttavat hormoneiden tasoihin vaihteluita ja siten antavat kasvavalle lapselle hormoni altistuksen. Mikäli olosuhteiden muutokset ovat kaikille samanlaisia (esim. valon määrä) niin on perusteltua olettaa, että tuloksetkin olisivat samansuuntaisia.
Samansuuntaisia ehkä, mutta yksilölliset tekijät (Joita näkee hyvin astrologiselta syntymäkartalta)joka tapauksessa tuottavat merkittäviä eroja tapauskohtaisesti.
En ole aivan varma, missä määrin astrologisten tekijöiden ja hormonien välistä suhdetta on tutkittu, mutta tutkimussarkaa varmasti on tällä suunnalla. Kyllä noita todisteitakin skeptikkojen väitteistä huolimatta alkaa tälläkin saralla varmaan löytymään.
Odotan esityksiä planeettojen vaikutusmekanismista.
Auringon vaikutus serotoniinitasoon on varsin selvä. Kuunkin vaikutusta voinee selittää ehkä hieman valolla (esim. täysikuu) ja toisaalta ehkä kuun vaihtelevan vetovoiman vaikutukset (kuten vuorovedet). Eilen kuulin kertomuksen synnyttäneestä äidistä jolta oli kysytty laitoksella, että onko viettänyt aikaa raskausaikana etelässä, koska silloin syntyy pitkiä lapsia. Lisäksi kyseisen äidin mielestä hänen pojistaan tämä etelässä raskausaikaa masussa viettänyt on huomattavasti valoisampi luonteeltaan kuin toinen.
Esimerkiksi adrenaliinin vaikutuksista syntyviin lapsiin on olemassa tutkimuksia => Vihaiset vanhemmat saavat vihaisia lapsia.
Horoskoopeista kirjoitetut luonneanalyysit saattavat pitää pääpiirteittäin hyvinkin paikkansa. Niitä ei kuitenkaan voida pitää todisteina planeettojen vaikutuksesta. Ainoastaan "dokumentoituna" tietona siitä minkälaisia luonnetyyppejä syntyy eri ajankohtina. Ts. on voitu päästä oikeaan johtopäätökseen, mutta täysin vääristä syistä.
Toisaalta, tuli kyllä mieleeni että saattaahan olla niinkin että maailmankaikkeuden fraktaalirakenteen muistaen voihan olla että planeettojen sijainti korreloi jotenkin hormonivaihteluihin mitä eri ajankohdat saavat aikaan. Tämä, jos mikä, osoittaisi universumin rakenteen sisältävän aimo annoksen huumoria :-)
Hyvä että joku osaa ajatella näitä asioita kevyesti, astrologian ollessa kyseessä menee monella kovin helposti otsa ryppyyn!
Itse olen pitkään ollut lääpälläni Maurice Cotterell -nimisen tyypin kirjaan "The Tutankhamun Prophecies" joka muiden hänen kirjojensa ohella käsittelee auringon sähkömagneettista vaikutusta ihmiseen. MC arvelee tähtimerkkien itseasiassa kuvaavan auringon noin vuoden pituista sykliä ja sen varrella tapahtuvia muutoksia negatiivisesta positiiviseen ja takaisinpäin. (MC on ollut löytävinään lisäksi vajaan 12 v syklin, jota hän pitää kiinalaisen astrologian perustana.)
Kirja on toki "vaihtoehtohistoriaa" (controversial history), mutta tuskinpa se sen ansiottomampaa on verrattuna muihin astrologian selitysyrityksiin... Kirjan lopussa MC intoutuu näkemään kaiken olemassaolevan "jumalan" osina, joiden tarkoitus on kokea mahdollisimman paljon rikastaakseen alkulähdettään johon osat palaavat. Tämä rikastuminen tapahtuisi sitten auringon vaikutusten ja astrologisten eroavaisuuksien avulla. Suosittelen kirjaa, vaikka pahalta kuulostaisikin korvissa... :)
Nimittäin kyllähän se jumala (god) voidaan korvata hologrammivempaimella mennen tullen. Se on vaan noille angleille se jumala niin tärkeä nimike...
Muistelisin, että auringon toiminnassa on jotain 11 vuoden sykli. Auringonpilkuissa muistaakseni.
Mutta siirrytäänpä offtopikkiin:
Mikä se jumala on? Väitän, että kaikki uskonnot käsittelevät itseasiassa samaa jumalaa, mutta eri näkökulmasta. Jumala on ääretön ja ihminen äärellinen. Äärellinen ei voi ymmärtää ääretöntä. Uskonto on vain yksi välähdys Jumalasta jostain näkökulmasta katsottuna.
Sinänsä tuo MC:n idea siitä, että olemme Jumalan osasia voi olla tottakin. Jos tulkitaan asiaa kristillisteologisesti, niin mielestäni kabbalah ja raamattu tukevat sitä, että ihminen joko on tai ei ole yhteydessä Jumalaan. Toisinsanoen, ihmisellä on kyky Jumaluuteen. Kyky olla yhteydessä Jumalaan. Kyky olla Jumala.
Esimerkiksi Jeesus sanoi jotain tyyliin: "Helpompi on kamelin kulkea neulansilmästä kuin ihmisen päästä taivaaseen." johon opetuslapset hämmästyneinä "Kuka sitten voi päästä taivaaseen?". Jeesus vastasi: "Ihmiselle se on mahdotonta, Jumalle kaikki on mahdollista."
Ihminen ei siis voi päästä taivaaseen. Ihminen joka on Jumala, yhteydessä Jumalaan, taas voi.
Ei. Jumalaa ei voi korvata hologrammivempaimella.
Jos näin olisi, voisin korvata sinut hologrammivempaimella.
Elämän tarkoitus on ottaa yhteys Jumalaan.
Niin no se vempain oli tietysti huono termi. Itse olen ollut jo balttiarallaa iät ajat panteisti, enkä kykene uskomaan mihinkään luodusta (emanoituneesta tai ilmentyneestä) maailmankaikkeudesta erilliseen jumalaan. En silti väitä että materia, galaksit yms. ON jumala, vaan että jumala voisi olla se kaikki mitä on olemassa niin materian kuin energiankin/hengen tasolla. Ehkäpä materia on jumalan "keho"...
Ajattelen olemassaolon symbolisesti myöskin palloksi tai ympyräksi, jonka reunalla/reuna on materia ja katoavaisuus. Keskusta eli ydin sitten taas on pysyvä(mpi?) osuus eli henki, jumalallisuus. Joskus myös ajattelen kaiken olemassaolevan fraktaalikuvioksi josta tunkee yhä uusia kärhiä esiin. Me elävät olennot olisimme näin jumalan ulokkeita, ja meillä tietysti voi taas olla omat ulokkeemme (lähinnä tulee inkarnaatiot mieleen, kun itse kumminkin reinkarnaatiota pidän luonnonlakina).
Liian varhain ei tietenkään voi täältä katoavaisuuden reunalta tähytä jumalaiseen keskustaan, koska silloin jäisi näkemättä ja kokematta vaikka huru mycket paljon. Tämän vuoksi pitää eksyttää itseään ja olettaa ettei muka ole jumalaa, jumalan kanssa yhtä.
Ajattele mittakaavaa. Elollista organismia jolla on tunto, omatunto, sisäinen tieto omana oliona hyvänä ja toimivana olemisesta "hyvinvoinnista"... vaikka solu sinussa. Ne usein "tietää" miten on hyvä toimia, silloin ne usein palvelevat "jotain suurempaa", tässä tapauksessa sinua. Solujen jumala olet sinä. Musta tuntuu että, eikö ole hellyttävää, että katsos, tässä samassa mittakaavaisessa mielessä me ollaan jumalan pikku solusia!!!!
Jollakin tavalla tosiaan luonteen perusrakenteen muotoutumiseen tosiaan varmaan valo ja lämpö vaikuttavat. Täytyypä ruveta vähän pohtimaan.
alat pohtia ja tutkia, niin olisi mielenkiintoista vaihtaa ajatuksia aiheesta.
enempi semmoista pöytälaatikkoajattelua
sen kummempaa ole. Kunhan funtsin epähuomiossa.
jos haluat kertoilla funtsimisen tuloksia, kerro osoite.
Itse uskon (huomatkaa sana usko), että astrologia perustuu vain uskoon. Mitään yhteyttä ei syntymäajalla ja luonteella ole. Ei ainakaan astrologisessa merkityksessä.
Ihminen lukee luonneanalyysin itsestään. Usein tuo analyysi on sen verran yleinen, että hän alkaa löytää itseään hyvin kuvailevia piirteitä. Kaikki sopimattomat piirteet hän käsittää poikkeuksiksi (koska hän jopa ymmärtää yksilöllisyyden) ja sulkee ne uskonsa ulkopuolelle. Kaiki osuvat piirteet hän taas (hämmästyneenä) omaksuu ja sitäkautta hänen uskonsa vahvistuu. Lopuksi hänen aivoihinsa muodostuu kuollut piste (niinkuin erääntyyppiselle aivohalvauspotilaalle, joka ei erota oikeaa vasemmasta).
Runoilijan sanoin: "Olin muurahaisena muurahaisten joukossa, kunnes joku oli huomaavinaan minussa heinäsirkan piirteitä. -Toden totta, hänessä on heinäsirkan piirteitä, vastasi eräs. -Mutta hänhän on heinäsirkka, totesi kolmas. Kolme kohtalon luotia ammuttuna ihmisen minuuteen ovat: Ensimäinen toteava, toinen vahvistava ja kolmas tappava" (toivottavasti siteerasin oikein)
Ihminen ei hevillä luovu uskostaan astrologiaan, koska samalla hän menettäisi sen varmuuden, jonka hän aikoinaan löysi epävarmuutensa "peitoksi".
Kovin varma on sinunkin mielipiteesi, mutta niitähän tästä aiheesta riittää. :-) Saanko kysyä, miten hyvin olet itse perehtynyt astrologiaan? Tiedätkö esim., miten astrologit tekstinsä laativat?
en kommentoinut sanaakaan astrologiasta. Olen kiinnostunut vain mahdollisesta biologisesta vaikutusmekanismista syntyvään lapseen.
Itse olen varsin vakuuttunut siitä että jokin mekanismi, joka vaikuttaa systemaattisesti luonteenpiirteiden syntyy, on olemassa. Luonnollisesti joudun antamaan vakuuttumiselleni joitain perusteita.
Jostain kumman syystä olen havainnut tulevani toimeen hirvittävän hyvin ns. ilman merkkien kanssa. Kaksosten, vesimiesten ja vaakojen. Tämä ei tarkoita sitä, etten tulisi toimeen muita skooppeja omaavien ihmisten kanssa. Ainoastaan sitä, että noiden skooppien kanssa saa jutun juurta kiskottua vaikka kuinka pitkään. Enkä tosiaankaan ensimmäisenä tiedustele horoskooppia jokaiselta juttukumppaniltani.
Lienet sosiaalinen ihminen, joka pitää puhumisesta. Ilman elementti astrologiassa kuvaa juuri älyä, tietoa ja viestintää ja ilman merkit ovat perusluonteeltaan kommunikoivia. Omallakin kartallasi saattaa tuo ilma-elementti olla esillä. Myös tuli-elementti sopii ilman kanssa mainiosti yhteen.
Itsekin tulen hyvin toimeen ilmamerkkien edustajien kanssa. Vaikka aurinkoni on vesimerkissä, on kuuni ilman merkissä Vesimiehessä ja Kaksosten hallitsija Merkurius on yhtymässä siihen.
Kerro joskus edes jotain omaa...
Tässä nyt repäisen eräänlaisen vastauksen Tomi 14.6:lle, Kulkijalle ja krhm..Lapiolle!, koska aikaa on vähän (loppuelämä?) muitten harrastuksien takia ja koska nyt on lauantai!
Suhtaudun astrologiaan aika skitsolla tavalla. Äitini (skorpioni, jos joku haluaa nähdä tässä aurinkomerkkien perhedramatiikkaa) on varsinainen tietäjä astrologiassa. Hänen kauttaan tiedän periaatteessa "planeetojen liikkeet" ja vaikutukset. Usein joudun hänen kanssaan riitaan, koska hän mielestäni liian usein tuo esille nämä horoskooppijutut. Olen niitä melkein lapsesta asti joutunut kuuntelemaan, mutta viime aikoina olen alkanut kyseenalaistamaan häntä. Huomaan myös sen, että hän jää tahallaan tappiolle väittelyissämme. Kai hänen tarkoituksensa on asettaa minulle haasteita, koska hän ajattelee tulevaisuuttani. Isäni (oinas, melkein hänen takiaan uskon astrologiaan, vaikka hän ei itse usko) asettuu aina minun puolelleni kilpailun hengessä ja yhdessä (kaikki hymyillen) minun näsäviisaan aina annetaan voittaa.
Pointtini tässä stoorissa on se, että kun muut etsivät atrologiasta suurempia syvyyksiä, niin minä etsin siitä heikkoja kohtia, joiden avulla voisin kieltää astrologian. Tämä johtuu vastareagtiosta, koska yliannostus tekee allergiseksi. En mielelläni usko muitten tekemiin tutkimusretkiin, vaan haluan tehdä omani! Eikö itsensä löytäminen versus sokeasti uskominen muitten löytöihin tee oikeutusta yksilöllisyydelle! Ei kai tänne ole synnytty halveksimaan itseään. Koettu ja tutkittu tieto kanattaa kyseenalaistaa, koska epäily todistaa ihmisen ihmiseksi. Voi pööh taas!
Luultavasti sinun tilanteessasi kokisin samoin. Jos jotkut lapsista tulevatkin vanhempiensa aivopesemiksi (esimerkkinä vaikkapa kommunistivanhempien lapset, olen itse tuntenut tällaisen), niin jotkut asettuvat vanhempiensa oppeja vastaan - ja jotkut aivopestytkin sitten kyllä aikanaan. Tämä on luonnollista. Nuoren pitää kehittää oma identiteettinsä.
Omassa kodissani ei ollut mitään vahvoja oppeja tai käsityksiä mistään, joten sain aivan vapaasti (ainakin uskon niin) valita mihin huvittaa uskoa ja mihin ei. Omia lapsia minulla ei ole eikä tule, joten enpähän tule viattomia lapsukaisia ainakaan koskaan pilaamaan...
Sääliksi vain käy psykiatrien lapsia. Millaista mahtaa olla kun kesken kiukuttelukohtauksen saa kuulla että sinullapa nyt on paha anaalivaihe menossa... xD
Jos tuo -86 on syntymävuotesi, sanonpa että olet ikääsi nähden ehtinyt pohtia asioita.
Sain itse nuoruudessani rokotuksen kaikenlaista huuhaata vastaan ahdasmielisen teosofivanhemman ansiosta. Sen sijaan että hän olisi ruokkinut minun ajattelukykyäni, hän naureskeli nuoruuden innolleni ja pilkkasi kaikki ajatuksia, jotka poikkesivat hänen omaksumastaan maailmankuvasta. Hyvä ettei väittänyt maapalloa litteäksi!
Mutta sen minkä hän opetti, oli kriittinen ajattelu. Nimittäin ymmärsin kriittisen ajattelun merkityksen, kun näin miten kritiikittömästi hän hyväksyi kaiken tiedon ja taiteen, joka oli peräisin hänen hengenheimolaistensa päästä.
Aika harvoin tulee "osuttua" tälle palstalle, koska en aina välttämättä muista mihin kaikkeen on tullut osallistuttua. Anteeksi viivästynyt vastaus! Tietenkin olisi hyvä voida pitää asiat hallinnassa, etteivät keskeneräiset asiat alkaisi vaivaamaan (painostamaan) mieltä ja estämään vapaata ajattelua.
Usein vanhemmat luulevat kasvattavansa lapsensa oikein siirtämällä omat kokemuksensa, omat tietonsa ja jopa omat psyykkensä lapseensa. Kai he etsivät lapsestaan jatketta omalle elämälleen. Lapsi on kuitenkin kuin kirjoittamaton arkki, joka elää elämäntarinaansa omalla nimellään. Oman luontonsa löytämisen kautta hän löytää muunkin luonnon. Vanhempien tehtävä on oikeastaan vain kertoa hänelle moraalista ja heijastaa häneen rakkauden sanomaa.
Äsh, nolottaa vähän tuo klassikkokirjoista oppimani "korkea kieli", mutta joskus uhmallakin harrastan sitä ja koska se kuitenkin on osa "vapaata minääni". Puhekieleni ei paljoakaan poikkea muiden samanikäisten käyttämästä kielestä, koska muuten tuntuisin liian erilaiselta...? Ärsyttää vain joskus tyhjänpäiväinen jargonismi!
Kiitos hienoista kommenteista! Samaa mieltä olen minäkin!
Jäin ajattelemaan kommenttiasi "tulen hyvin toimeen ilmamerkkien kanssa"? Oliko tarkoituksesi käyttää tuota havaintoasi todistuksena astrologian paikkansapitävyydestä? Nyt mun on pakko kysyä, että tiesitkö nuo ihmiset "ilmamerkeiksi" ennen vai jälkeen heihin tutustustumistasi?
Usein ennakkoluulo sanelee ihmisen psyykkisen käyttäytymisen toisten seurassa. Otetaan karkea esimerkki: Jos tietäisit kohtaamasi ihmisen olevan kuninkaallinen, niin olisiko suhtautumisesi häneen estyneempi kuin jos tietäisit hänen olevan joku pummi? Edellisen kohdalla ehkä et olisi kovinkaan vapautunut, koska hän hallitsee (kuristaa)sinua yläpuolelta, mutta jälkimmäisen kanssa "tulisit toimeen" koska olisit vapaa vaikka piereskelemään.
Olen todeksi elänyt elämässäni lukuisia kertoja sen mitä olen ajatellut. Olen samaa mieltä kanssasi. Miksi lukea ensin jonkun tulkintoja huomisesta ja antaa alitajunnan toteuttaa ne kun voit luoda huomisen ihan mieleiseksesi kun noudatat vaan maailmankaikkeuden lakeja.