Miksi et ole hänen kanssaan?
Miksi kaipaat, etkä elä?
Mitä tapahtui?
52957
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 52
Vanhimmat
Mitään ei tapahtunut.
elämiseen tarvitaan kaksi mutta kaipuu käy yksin ...
Kyllä ihminen elää, oli sitten yksin, kaksin, kolmin, nelin tai viisin. Ei se sitä elämää mittaa tai määritä.
Runkkasin liikaa.
miksikö kaipaan? hyvä kysymys :(
Tunteet oli tosi rajut kyllä, nyt olen aika etäällä niistä. Kai se oli niin kaukana oikeasta maailmasta, haaveilua vaan, vaikka ajattelin, että kauneinta ja parhainta maailmassa. Ei kai uskottu tarpeeksi / hän ei uskonut tarpeeksi.
Tietääkö / tiesikö hän että se olit sinä? Siis oletteko keskustelleet kasvotusten?
Ei olla keskusteltu, ei ollut kanttia, elämä on.
kummalla vai molemmia?
ei kai kummallakaan
On vielä niin alkuvaiheessa tämä meidän yhteinen juttumme..siksi kaipaaan..
m->N
Minulle kävi kerran kans niin että pyysin varattua miestä treffeille. En muuta.En lupauksia tai mitään. Hän antoi ymmärtää ettei ollut varattu. Hän leikitteli muttei tullut. Itse en ollut muille itseäni luvannut, tapailin vain. Mutta tätä rakastin.
yksipuoleinen ihastus. Siksi olen täällä...
hän meni naimisiin
olisit menny vihkikirkkoon huutelemaan että ei käy, minulla on jotain tätä avioliittoa vastaan
Elämää se on kuule kaipauskin. Välillä niin rajua että on vetänyt polvilleen, mutta elämää.
Annapa virtuaalisuukko J*** niin kerron miksi kaipaan sinua, enkä elä sitä todeksi. Tämä on niin väärin...
Pusi pusi. Et kaipaa yksin.
Mies ei halunnutkaan.
Häkellyin hänen silmistään niin, että mokasin koko tilanteen. Nyt pohdin joka päivä kuka tämä mies oli ja mistä hänet löytäisin...
Tahtoisin kysyä sitä häneltä
vaan kelpaa, en ole tarpeeksi hyvä tuki vaikeina aikoina. tai sitten olen liian lapsellinen. haluaisin itsekin tietää.
Elänhän minä, nimittäin tässä kaipauksessa..
Yksipuolinen ihastus täälläkin.
Eikä ole mitään mahdollisuuksia häneen.
Kaippa se tästä ajan kanssa, pakkohan se on. Aika tekee tehtävänsä.
Suutuin. Epäilin -syystäkin. Yritin luottaa, koin nöyryytystä. Olen ymmärtänyt että en koskaan tule olemaan hänen kanssaan enää missään tekemisissä. Olen surullinen.
En tiedä kuuleppa
En tiedä, miksi en ole hänen kanssaan vieläkään? Tahtoisin hänet, mutta hän...m>n
Kaipaan hellyyttä,kainalossa oloa,puhumista lämpimästi toiselle. Kaikkea kaipaan tähän kuolleeseen liittoon.
aloittaja nyt valitsee siksi oikeaksi? Sukupuolia ei edes mainita kuin parissa. Noh itse sanoisin, että.... hmmm..... mitenkäs tuo lie. Kyllä mä elän ihan siinä missä kaikki muutkin. Niin kuin se sunkin kaipailemasi.
Miksei me puhuta toisillemme? Miksei me olla avoimempia? Miksi pitää olla niin ujo? Meillä menee hienoja tilaisuuksia joka päivä ohi kun me ei uskalleta olla onnellisia! Onnellisuus on ihmisen perusoikeus siinä missä hengittäminenkin.
Lukenut täällä juttuja kylmistä liitoista, peloista ja yksinäisyydestä. Se on karua todellisuutta, mutta ei sen tarvi olla sellaista. Jos on mahdollista vaikuttaa asioihin, tee se!
Mä "ajauduin" tälle sivustolle n. kuukausi sitten kun missasin mahdollisuuteni yhteen mieheen. Juuri tuon ujouden takia kai pakenin paikalta. Ja sen jälkeen olen lyönyt päätäni seinään joka päivä, et kuinka h*lvetin tyhmä voi nainen olla?!
Että näin...
Täysillä eläen,
mut siinä sivussa,
hiukan kaivaten.
En oikein koskaan ole sopinut mihinkään lokeroihin... Aina on kauhea ongelma, jos joutuu johonkin kyselyihin vastaamaan. Aina niistä puuttuu ne mun vaihtoehdot.
Kai ne vaihtoehdot on elää tai olla. Mä haluaisin elää ja olla pelkäämättä sitä että jos en onnistu tai toinen ei välitä Itse tiedän tunteeni ja olen valmis ottamaan riskejä, vaikka saatan mennä metsään.
Minä elän kaipuuni kanssa. Elän niin ajatellen, että tunnen, mitä tunnen, riippumatta hänen tunteistaan. Vaikka se kipeää tekeekin.
Sellasta on elämä. Yksinäistä, ei yhteistä.
Miksi näin. Siksi, että tiedän hänen välittävän, näin hän on kertonut. Se ei ehkä ole samanlaista kuin se, mitä itse tunnen häntä kohtaan.
Niin olen itseni rikkonut.Sydämeni särkenyt. Mutta mitäpä siitä. Tämä rakastuminen oli kolmas elämässäni. Kai se kertoi toden, sen, ettei tässä elämässä ole tarkoitus tapahtua muuta.
Tämä on myös hänen menetys. En voi yksin enempää. Jatkan elämääni näin. Niin hänkin.
Olen naimisissa, hänkin on. Emme siis keskenämme.
Tämä on totuus. Totuus meistä. Ja mitä opin. Rakkaus on unta.Haavetta ja unelmaa. Arjelle vierasta.
Tiedän, ettei niin ole. Mutta hän jätti minut yksin.
että kohta työsopimus päättyy ja mä lähden, hän jää..enkä voi kertoa hänelle tunteistani, koska hän on varattu ja mä vapaa. Kaipa se on vaan tultava toimeen sen jäytävän ikävän kanssa :(, muutakaan vaihtoehtoa ei ole.
Kylmät tunteet.
ihminen on susi toiselle. Mitä v.ttua työsopimus kuuluu tunteisiin ja kaipauksiin. Mene heti sen ihmisen luo puhumaan jos tunteita on. Joskus kannattaa toimia sydämellä.Heitä järki pois. Minä olen toiminut sydämellä ja en saanut kuitenkaan rakastani takaisin, mutta en kadu että tein itsestäni pellen. Koska nyt tiedän että tein kaiken mitä minulla on lupa tehdä, koska hän on löytänyt uuden.
Nimim." toimi......."
Olet ihan oikeassa. Pitäis olla avoin ja kertoa hänelle, ei se ota jos ei annakaan...
varatut rauhaan jos et halua tulla tunnetuksi epätoivoisena tyrkkynä...
Tähän liityy niin moni asia. Ensinnäkin alkaneesta suhteestamme on aikaa ja välissä on vuosia, jona aikana tapahtui paljon asioita. Yritin unohtaa tunteeni häntä kohtaan ja puurtaa, tehdä erilaisia juttuja, käydä treffeillä ja tehdä itsestäni vähän paremman ihmisen. Kunnes tapahtui romahdus viime kesänä (monen tekijän summa). Jos hän oikeasti olisi välittänyt minusta, hän ei olisi jättänyt minua yksin. Olen ollut aika surumielinen ja ei sellainen olotila ole kovin viehättävää. Tiedän, että minun pitää repäistä itseni "eloon", mutta minulla ei ole motivaatiota.
Olen täällä hänen kanssaan...
*mustasukkaista mulkoilua*
https://www.youtube.com/watch?v=w_DjToymOtk
Kaipaan, koska rakastan ja en ole hänen kanssaan koska en kelvannut hänelle. :(
Hän oli ihastunut toiseen naiseen...
No selvis että parisuhde jo olemassa..
Elän kaipaukseni kanssa. Rakas kaipaus. Hän ei halunnut minua rakkaakseen on yhtäkuin en ole?!
Minä olen, sinä olet, hänkin on, me olimme, te olette. He tulevat olemaan.
Hän teki valintansa. Ja se en ollutkaan minä.
Minun Hän teki valintansa ensin, valitsi sijastani toisen. Jäin toiseksi, taustalle ikävöimään.
Hän sattuu olemaan tukevasti naimisissa. Elämää se on kaipauskin, kuten ylempänä jo todettiin. Ihmisen tunteet eivät ole yhtään arvottomampia tai pliisumpia, vaikka hän ei voi niitä jakaa kenenkään kanssa. Ne on vaan elettävä läpi päivä kerrallaan.
Äh, on se niin vaikeeta olla kun ei tiedä mitä toinen ajattelee. Tai luulee tietävänsä, mutta sitten iskee se epävarmuus, että jospa sitä onkin vain omien tunteidensa sokaisema. Eikä pysty kysymään. Ei sitten millään, vaikka sähköpostikin on keksitty.
Olen naimissa, ei varmaan tavitte enempää kertoa.
Olisin voinut olla hänen kanssaan, voisin olla tulevaisuudessakin hänen kanssaan mutta en halua. Näin on hyvä. Ei tarvitse elää toisen kanssa ollakseen onnellinen.
Hän halus erota, minä en, minä rakastin ja kaipaan ja kidutan itteäni kaipaamalla vaan lisää. Sairasta, tiedän sen.