Olen 16-vuotias ja yksinhuoltajan lapsi. Pelkään, että hän kuolee, sillä hänellä on alkoholismia ja masennusta ym. jonka pelkään joskus vielä näkyvän itsetuhoisuutena tai sairauskohtauksina... Mulla ei ole mitään tuloja vielä tai muutakaan riittävää tukea että voisin yksin asua. (vaikka henkisesti onnistuiskin)
Sukulaisiin ei ole välejä joten en todellakaan haluisi joutua heidän luokseen asumaan. Mietin että jos kävisikin niin että huoltajani kuolisi voinko toivoa pääseväni sijaisperheeseen? Millaisia sijaisperheet yleensä ovat?
Sukulaisiin ei ole välejä joten en todellakaan haluisi joutua heidän luokseen asumaan. Mietin että jos kävisikin niin että huoltajani kuolisi voinko toivoa pääseväni sijaisperheeseen? Millaisia sijaisperheet yleensä ovat?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Hyvä 16-vuotias. Sinusta pidetään varmasti hyvää huolta. Kerro toiveesi ja varmasti sinua kuunnellaan.
Mietin, miten sinä pärjäät nyt alkoholisoituneen ja mielenterveysongelmasta kärsivän äidin kanssa?
Tuntuu, että olet asian kanssa nyt aivan yksin.
Ota yhteyttä vaikka etsivään nuorisotyöhön, nuorisokuraattoriin. Googlaa kuntasi ja nuorisotyö.
Sijasiperheitä on monenlaisia. Hyviä on olemassa. Tukea sinä tarvitset ilman muuta. Tukiperhekin on hyvä vaihtoehto. Sosiaalityöntekijäkin sinulle varmasti löytyy.
Kyllä sinä laitokseen tai sijaisperheeseen pääset lennossa, vaikka jo ennen äitisi kuolemaa, jos vain haluat.
Aivan sama ongelma nykyään on muuten yksinhuoltajien lapsilla silloinkin kun huoltaja EI ole alkoholisoitunut tai mielenterveysongelmainen. Perheet ovat pieniä, siten myös suvut ja vähäisiin sukulaisiin ei aina ole ollut yhteyttä. Jos yh kuolee, on lapsella tie auki sijaishuoltoon taivasta myöten.
Tätä minunkin lapseni on pelännyt, koska tietää sen, että eivät ne ollenkaan niin autuaita paikkoja ole, kuten täällä annetaan ymmärtää.
Pääset varmasti jonnekin. Jos sinulla käy onni, sosiaalityöntekijä on reilu ja kuuntelee mielipidettäsi ja saat vaikuttaa , minne menet. Jos ei, sinulle määrätään sosiaalityöntekijän mieleinen paikka, joka voi olla mitä tahansa.
Joskus laitos voi olla parempi sijoituspaikka. Siellä on enemmän korvia ja silmiä ympärillä ja työntekijöissäkin voi olla muutama mukava.
Sijaisperheitä ei käytännössä valvo kukaan. Käyntejä tehdään kerta vuodessa, jos sitäkään ja niistäkin etukäteen ilmoittaen.
Ystäväni, joka on ollut sijoitettuna sekä sijaisperheisiin että laitokseen kannattaa laitosta juuri väkivallan ehkäisyn takia vaikka myöntääkin laitostuneensa.
On toki laitoksiakin, joissa koko henkilökunta on liittoutunut keskenään ja joissa on mielivaltaa ja väkivaltaa.
Kunnat eivät valvo kumpiakaan, eivät myöskään sosiaalityöntekijät vaikka pitäisi. Parhaiten selviät kun osaat itse puolustaa itseäsi, tunnet lastensuojelulain ja valitusreitit ja sinulla on järjestöjäsenyyksiä tai vaikutusvaltaisia ystäviä tukenasi.
Ja hermoja tai toivoa paremmasta ei kannata menettää koskaan.