Opillisia kysymyksiä

Eivät ole opillisia kysymyksiä vaan tapakulttuuria.

Raamatussa on vanhassa testamentissa kauniita kohtia naisen kaunistautumisesta. On uskon esi-isä Abraham joka lähettää poikansa tulevalle vaimolle arvokkaita koruja mm nenärenkaan. Voinee verrata korvakoruun.

Maalaisyhteiskunnassa 1950-1960- luvuilla vetyperksidilla värjätyllä valkoisella tukalla, todella merkittävillä tekoripsillä (peyton place look Constance, joka tosin ei ollut kevytkenkäinen vaan teini-ikäisen äiti) minihameeseen tai mikrohousuihin ja pitkävartisiin korellisiin kiiltäviin (muovi) saappaisiin pukeutuivat baareissa tiskeihin nojailevat prostituoidut. Siihen aikaan ihan tavallisissa kodeissa keskusteltiin perhetytylle sopivasta pukeutumisesta. Muut ovat vaan jo siirtyneet tästä asiasta pois, siis pukeutumisen seksistisyyden osalta. Outoa on vain että tämän päivän ry:llä on näkynyt nuoria naisia niin anteliaissa asuissa, legginseissä ja minimaalisessa paitulissa että olaan suunnilleen siinä mitä minun vanhempani olisivat kovasti paheksuneet. Mutta sitten ei tämän paitulin kanssa sovi käyttää korvakoruja, jonkun mielestä keski-ikäinen nainen jakkupuvussa mutta korvakoruissa on siten kieltänyt uskonsa.

Minut on kasvatettu siihen periaatteeseen, että yleisvaikutelma on se mikä ratkaisee säädyllisyyden.

Tässä suomalainen sovellus.
http://www.google.fi/url?sa=t&rct=j&q=&esrc=s&source=web&cd=7&ved=0CGAQtwIwBg&url=http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/peyton_place_suomalaisittain_26248.html&ei=HxQ6UqOxCIPa4AS6_ICoCQ&usg=AFQjCNELZKpbOt0Ej99aYKJq5RqEJT1hIA&bvm=bv.52288139,d.bGE&cad=rja

Sun väittämäsi ei ole tätä päivää.
Vanhoillislestadiolaiset eivät ole käyttäneet korvakoruja, koska se ei ole kuulunut tapoihin. Sama koskee myös meikkejä. Tavat kuitenkin muuttuvat ja tänä päivänä on jo joitakin vanhoillislestadiolaisia, joilla on korvakorut minä mukaan lukien.
Meikkaamista on ollut paljon pidempään. Korvakorut ovat vasta hiljattain tulossa... En usko, että niistä koskaan tulee kuitenkaan liikkeemme keskuudessa yhtä yleisiä, kuin valtakulttuurissa. Uskon, että tietynlainen maltillisuus tulee säilymään meikäläisten keskuudessa. Liikaa emme halua tärvellä Jumalan kuvaa. Jos on pienet nätit korvakorut, niin ne vain korkeintaan korostaa Jumalan luomisjälkeä.
Sen sijaan, jos laittaa naaman täyteen lävistyksiä, värjää hiukset ihan eri värisiksi ja muuttaa muutoinkin ulkonäköä meikillä, ei mielestäni anna oikeutta Jumalan kädenjäljelle, vaan pikemminkin piilottaa se. Emme halua liiaksi koristautua.

Korkokenkiä on ollut niin kauan meikäläisillä, mitä ite oon elänyt. Eihän ne ole koskaan olleet sopimattomia. Sen sijaan minihameita ja muita paljastavia vaatteita emme halua käyttää, sillä haluamme, että myös miehet säilyisivät uskomassa.
Teattereissa emme mielellään käy, koska ne eivät yleensä ole uskolle rakennukseksi. Sama koskee myös useita televisio-ohjelmia. Emme mielellään halua katsoa elokuvia tms. mutta jos joku haluaa asettaa tällä tavoin uskonsa vaaroille alttiiksi, niin se on sen asia. Itse haluan tehdä sellaisia valintoja, jotka rakentavat minua uskossa. Tämän vuoksi en mielellään myöskään tanssi. Tanssi voi ruokkia alkukantaisia himoja.

Sitä juuri siis kysyn, mihin nämä opit perustuvat...