En tiedä, onko tilanteeni kuinka normaalia. Olen ajautunut laitamille kristillisyydessämme. Ulkoisesti olen hyvinkin sisällä joukossa mukana, minulla ei liiemmin ole ystäviä vl-liikkeen ulkopuolelta ja osallistun tosi aktiivisesti siionimme toimintaa.
Uskoni sen sijaan on ollut koetuksella johtuen lukuisista vastoinkäymisistä.
Olen kokenut enenevissä määrin kiusaamista rauhanyhdistyksellämme muiden miesten taholta ja tästä johtuen seuroihin meno on ruvennut tuntumaan yhä vaikeammalta. Olen jaksanut kuitenkin aina mennä seuroihin. Käsitykset itsestäni ovat menneet aina vain negatiivisempaan ja negatiivisempaan suuntaan, mitä enemmän olen kokenut kiusaamista. Kiusaamisen on luonteeltaan lähinnä henkistä väkivaltaa, ei niinkään hengellistä. Minua on nolattu, minun kustannuksella on pidetty hauskaa ja yhdessä naurettu minulle. Tiedän, että siionissamme on niitäkin, jotka jaksavat ymmärtää minua ja jotka ovat tukeneet minua.
Mutta elämän tarkoitus on päässyt hukkumaan.
Aiemmin uskoin vahvasti siihen, että minunkin elämälläni on tarkoitus, ja että paikkani on varmasti jossain, vaikkei sitä vielä olla näytetty. Uskoin, että Jumala kyllä johdattelee minua ja osoittaa paikan. Uskoin, että olin vähitellen löytämässä paikkani. Aloin kouluttautumaan alalle, jossa voisin hyödyntää omia kokemuksia. Ajattelin, että voin olla tukena niille, jotka kokevat, tai ovat kokeneet samoja asioita elämässään, kuin minä.
Usko itseeni on mennyt kokonaan kiusaamisesta johtuen. Enää en pidä itseäni minään. Enkä oikein jaksa enää uskoa, että elämälläni on ollut mitään johdatustakaan. Näen elämäni pelkkänä rämpimisenä ongelmasta toiseen..
Ja haen syitä siihen itestäni. Olenko vain ominaisuuksiltani sellainen, jolla ei ole elämän mahdollisuuksia. Joka ei kertakaikkiaan tule toimeen omillaan.
Olenko vain yleinen narri ja yhteinen naurun aihe. Täytänkö tämän ajan vaatimukset mm. älyn osalta.
Mulla on tuntemus siitä, että näen ympäröivän maailman hyvin rajallisesti keskivertoihmisiin nähden. En ehkä pysty hahmottamaan ja ymmärtämään ympäröivää maailmaa samalla tavalla, mitä keskivertoihminen.
Jos olen vähä-älyinen, tai keskivertoa tyhmempi ihminen, mitä mieltä elämässäni on. Jos ongelmat, joihin olen jatkuvasti johtunut, johtuvat tyhmyydestäni, onko elämässäni mitään mieltä.
Olenko ansainnut tulla kiusatuksi jopa monien uskovaisten keskuudessa?
Eikö kaikkien ihmisten pitäisi olla Jumalalle yhtä tärkeitä? Entä jos samaa mieltä ei olekkaan ympärillä olevat muut uskovaiset ihmiset?
Olen käynyt läpi yhden masennusjakson, johon hain apua, ja josta selvisin puheterapian avulla. Tunsin, että olen oppinut tuntemaan itesäni paremmin ja saanut tietoa niistä mekanismeista, mitkä johtivat masennukseen. Minulla oli vahvistunut käsitys, että olen ihan normaali, mutta masentuessani en kyennyt käyttämään resurssejani täysvaltaisesti. Kun selvisn masennusjaksosta, aloin saamaan paljon ystäviä. Mutta nyt monet näistä ystävistäni ovat "palauttaneet" minut takaisin pinnalle... Olen ehkä sittenkin tyhmä kuin saapas!
Vaadin päästä testeihin, joissa saisin selvää, että mitä oikeasti olen.
Testit eivät menneet vakuuttavasti; olen monelta alueelta keskiverto, en missään keskivertoa parempi. Kokonaisuuksien hahmottamisessa ja muistamisessa sen sijaan oli häikkää... Testeissä ei selvinnyt, mistä nämä häiriöt voisivat johtua. Jos olisin halunnut mennä jatkotesteihin, se olisi maksanut ja minulla ei olisi ollut siihen varaa. Tyhmä kuin olen, niin en ole oikein työelämässäkään menestynyt ja olen ollut koko elämäni aikamoisen köyhä. Omaisuutta en ole päässyt kartuttamaan. Vertailua sisaruuksiin tapahtuu väjäämättä; jo nuoremmilla sisaruksillani on ihan kokonaan omia taloja, harrastusvälineitä, kuten moottorikelkkoja, sukellusvälineitä yms yms. suurista perheistä huolimatta. Itse olen edelleen sinkku ja silti hyvin vähävarainen...
Motivaatio itseni kehittämiseen on mennyt lopullisesti.
Kysymykset, miksi minut ylipäänsä luotiin, vellovat jatkuvasti mielessäni.
Olen ruvennut uudelleen masentumaan, mutta avun hakemiseen ei ole enää motivaatiota. Jos masennukseni johtuu tyhmyydestäni, voinko edes tehdä asialle mitään. Voinko hyväksyä tyhmyyteni.
Onko elämälläni oikeasti tarkoitusta?
Onko Jumala unohtanut minut?
Vai onko edes Jumalaa?
Olen yrittänyt hakea erilaisista nautinnoista uutta tarkoitusta elämälleni siinä onnistumatta. Elämän tarkoitus tuskin voi olla nautintoaineisiin perustuva. Näkeehän sen monista syrjäytyneistä ihmisistä, että he ajavat itseään entistä vaikeampaan jamaan alkoholilla, huumeilla jne.
Voinko rohkeasti rukoilla Jumalalta, että ottais minut pois?
Entä riittääkö uskoni taivaaseen pääsyyn?
Voinko itse avustaa Jumalaa kotiinpääsyn nopeuttamiseksi?
Eikö Jumala jaksa sen verran armahtaa, että antaa väsyneen päästä perille Taivaan kotiin, jos hänen voimat loppuu ja päättää itse tämän vuoksi elämän.
Kertokaa rakkaat uskovaiset sisaret ja veljet, mistä voisin löytää mielekkyyden elämälleni? Narri, pelle, ja yleinen naurun aihe en halua olla...
Uskoni sen sijaan on ollut koetuksella johtuen lukuisista vastoinkäymisistä.
Olen kokenut enenevissä määrin kiusaamista rauhanyhdistyksellämme muiden miesten taholta ja tästä johtuen seuroihin meno on ruvennut tuntumaan yhä vaikeammalta. Olen jaksanut kuitenkin aina mennä seuroihin. Käsitykset itsestäni ovat menneet aina vain negatiivisempaan ja negatiivisempaan suuntaan, mitä enemmän olen kokenut kiusaamista. Kiusaamisen on luonteeltaan lähinnä henkistä väkivaltaa, ei niinkään hengellistä. Minua on nolattu, minun kustannuksella on pidetty hauskaa ja yhdessä naurettu minulle. Tiedän, että siionissamme on niitäkin, jotka jaksavat ymmärtää minua ja jotka ovat tukeneet minua.
Mutta elämän tarkoitus on päässyt hukkumaan.
Aiemmin uskoin vahvasti siihen, että minunkin elämälläni on tarkoitus, ja että paikkani on varmasti jossain, vaikkei sitä vielä olla näytetty. Uskoin, että Jumala kyllä johdattelee minua ja osoittaa paikan. Uskoin, että olin vähitellen löytämässä paikkani. Aloin kouluttautumaan alalle, jossa voisin hyödyntää omia kokemuksia. Ajattelin, että voin olla tukena niille, jotka kokevat, tai ovat kokeneet samoja asioita elämässään, kuin minä.
Usko itseeni on mennyt kokonaan kiusaamisesta johtuen. Enää en pidä itseäni minään. Enkä oikein jaksa enää uskoa, että elämälläni on ollut mitään johdatustakaan. Näen elämäni pelkkänä rämpimisenä ongelmasta toiseen..
Ja haen syitä siihen itestäni. Olenko vain ominaisuuksiltani sellainen, jolla ei ole elämän mahdollisuuksia. Joka ei kertakaikkiaan tule toimeen omillaan.
Olenko vain yleinen narri ja yhteinen naurun aihe. Täytänkö tämän ajan vaatimukset mm. älyn osalta.
Mulla on tuntemus siitä, että näen ympäröivän maailman hyvin rajallisesti keskivertoihmisiin nähden. En ehkä pysty hahmottamaan ja ymmärtämään ympäröivää maailmaa samalla tavalla, mitä keskivertoihminen.
Jos olen vähä-älyinen, tai keskivertoa tyhmempi ihminen, mitä mieltä elämässäni on. Jos ongelmat, joihin olen jatkuvasti johtunut, johtuvat tyhmyydestäni, onko elämässäni mitään mieltä.
Olenko ansainnut tulla kiusatuksi jopa monien uskovaisten keskuudessa?
Eikö kaikkien ihmisten pitäisi olla Jumalalle yhtä tärkeitä? Entä jos samaa mieltä ei olekkaan ympärillä olevat muut uskovaiset ihmiset?
Olen käynyt läpi yhden masennusjakson, johon hain apua, ja josta selvisin puheterapian avulla. Tunsin, että olen oppinut tuntemaan itesäni paremmin ja saanut tietoa niistä mekanismeista, mitkä johtivat masennukseen. Minulla oli vahvistunut käsitys, että olen ihan normaali, mutta masentuessani en kyennyt käyttämään resurssejani täysvaltaisesti. Kun selvisn masennusjaksosta, aloin saamaan paljon ystäviä. Mutta nyt monet näistä ystävistäni ovat "palauttaneet" minut takaisin pinnalle... Olen ehkä sittenkin tyhmä kuin saapas!
Vaadin päästä testeihin, joissa saisin selvää, että mitä oikeasti olen.
Testit eivät menneet vakuuttavasti; olen monelta alueelta keskiverto, en missään keskivertoa parempi. Kokonaisuuksien hahmottamisessa ja muistamisessa sen sijaan oli häikkää... Testeissä ei selvinnyt, mistä nämä häiriöt voisivat johtua. Jos olisin halunnut mennä jatkotesteihin, se olisi maksanut ja minulla ei olisi ollut siihen varaa. Tyhmä kuin olen, niin en ole oikein työelämässäkään menestynyt ja olen ollut koko elämäni aikamoisen köyhä. Omaisuutta en ole päässyt kartuttamaan. Vertailua sisaruuksiin tapahtuu väjäämättä; jo nuoremmilla sisaruksillani on ihan kokonaan omia taloja, harrastusvälineitä, kuten moottorikelkkoja, sukellusvälineitä yms yms. suurista perheistä huolimatta. Itse olen edelleen sinkku ja silti hyvin vähävarainen...
Motivaatio itseni kehittämiseen on mennyt lopullisesti.
Kysymykset, miksi minut ylipäänsä luotiin, vellovat jatkuvasti mielessäni.
Olen ruvennut uudelleen masentumaan, mutta avun hakemiseen ei ole enää motivaatiota. Jos masennukseni johtuu tyhmyydestäni, voinko edes tehdä asialle mitään. Voinko hyväksyä tyhmyyteni.
Onko elämälläni oikeasti tarkoitusta?
Onko Jumala unohtanut minut?
Vai onko edes Jumalaa?
Olen yrittänyt hakea erilaisista nautinnoista uutta tarkoitusta elämälleni siinä onnistumatta. Elämän tarkoitus tuskin voi olla nautintoaineisiin perustuva. Näkeehän sen monista syrjäytyneistä ihmisistä, että he ajavat itseään entistä vaikeampaan jamaan alkoholilla, huumeilla jne.
Voinko rohkeasti rukoilla Jumalalta, että ottais minut pois?
Entä riittääkö uskoni taivaaseen pääsyyn?
Voinko itse avustaa Jumalaa kotiinpääsyn nopeuttamiseksi?
Eikö Jumala jaksa sen verran armahtaa, että antaa väsyneen päästä perille Taivaan kotiin, jos hänen voimat loppuu ja päättää itse tämän vuoksi elämän.
Kertokaa rakkaat uskovaiset sisaret ja veljet, mistä voisin löytää mielekkyyden elämälleni? Narri, pelle, ja yleinen naurun aihe en halua olla...
Vastaukset 51
Vanhimmat
Sori, että tekstistäni tuli kamalan pitkä. En osaa tiivistää sanomaa lyhyempään muotoon. En ole koskaan ollut kirjallisesti kovinkaan lahjakas. Ja nyt masentuneena en kykene tuottamaan myöskään kovin laadukasta tekstiä. Toivottavasti joku jaksaa lukea psalmini.
"En ole koskaan ollut kirjallisesti kovinkaan lahjakas. Ja nyt masentuneena en kykene tuottamaan myöskään kovin laadukasta tekstiä."
Kirjoittamasi teksti oli selvää ja laadukasta. Johonkin vertaistukiryhmään mukaan meneminen voisi auttaa sinua. Tietoa niistä löytynee terveyshuollon puolelta. Toivon, että löydät positiivista sisältöä elämääsi. Jokin harrastus ja sen mukana tulevat ihmissuhteet voisi virkistää.
" Jokin harrastus ja sen mukana tulevat ihmissuhteet voisi virkistää."
Kansalaisopistoissa on paljon tarjontaa. Googleta kansalaisopisto.
Jaksoin lukea "psalmisi"
Toivon ja uskon,että saat apua tilanteeseesi.Rukoileminen auttaa.
Hiljentyminen kädet ristittyinä tuo lohtua.
Alkoholista ja huumeista sanoisin..."Jos ihmisellä menee huonosti ja hän ottaa pahaan oloonsa alkoholia,tilanne vaan huononee entisestään"
Tämä on hyvin osuvasti sanottu,kuulin sen joskus.
Olen rukoillut ja hiljentynytkin. Valitettavasti se ei ole lisännyt älykkyyttäni, eikä vähentänyt kiusaamista. Olen kokenut rukoilemisesta huolimatta kiusaamista jo neljä vuotta. Alkuun en pitänyt sitä edes kiusaamisena.
Neljä vuotta sitten uskoin, että rukouksiini on vihdoin vastattu ja pääsin toteuttamaan itseäni kunnolla. Aloin saamaan ystäviä... Mutta nämä ystäväni ovat jo huomanneet tyhmyyteni. Se näkyy siinä, että osa kiusaa minua. Osa haluaa olla tukena, mutta uskoisin, että hekin ovat yhtä mieltä kiusaajien kanssa, että olen yksinkertainen. He vain yrittävät hyväksyä minut tällaisena poikkeuksellisen puutteellisena ihmisenä. Itse en enää kykene itseäni hyväksymään.
Voiko rukoilulla oikeasti parantaa älykkyyttä?
Taitavasti sommiteltu feikki. Varmaan naurat hartaasi, kun yksinkertaiset keksivät vastauksia "ongelmiisi", ja lopuksi ryhtyvät tappelemaan keskenään.
Olet esiintynyt täällä aina silloin tällöin taitavasti sommiteltuna valhepersoonana ja aina näistä avauksista on sota synnyt.
Jos olisit todellinen henkilö niin kykenisit kuvaamaan sanantarkasti mitä tuo mainitsemasi kiusaaminen on. Ystävyys ei ole koskaan sellaista, joka tuosta
vain loppuisi. Kukaan todellinen henkilö ei täällä kirjoita tyhmyydestään.
Ilmeinen tarkoituksesi on mustamaalata vanhoillislestadiolaisia, jotka kiusaavat omiaan joukossaan
Ja sitten tiedoksi, minä en ole vanhoillislestadiolainen, enkä ole koskaan ollut!!
Mitä joku saa siitä, että tällaisen sepustuksen huvin vuoksi kirjoittaa?
Minulla ongelma on todellinen, haluan löytää elämälleni tarkoituksen.
Kirjoitit "Jos olisit todellinen henkilö niin kykenisit kuvaamaan sanantarkasti mitä tuo mainitsemasi kiusaaminen on."
Minä en voi kovin sanatarkkaan tapahtumaa kirjoittaa, koska sitten minut mahdollisesti tunnistettaisiin. En ole suinkaan ottanut ongelmaani kaikkien kuullen puheeksi. En halua, enkä kykene, koska en tiedä, mitkä ovat reaktiot.
Toisekseen, kenelle minä avautuisin? Täällä asian tuominen anonyymisti on jotenkin helpompaa.
P.S. Joskus takavuosina noin kuutisen vuotta sitten viimeksi kirjoitin pitkän psalmini tänne ja arvaa mitä siinä kävi? Äitini tunnisti minut siitä ja jouduin puhutteluun. Kirjoitukseni oli päätynyt myös monien muidenkin luettavaksi ja hekin olivat tunnistaneet minut siitä. Tässä siis syy, miksi en halua kertoa asioita liian yksityiskohtaisesti. Mahdollisesti sinä saattaisit olla yksi niistä kiusaajistani...
Feikki minunkin mielestäni, sorry !
Tyypillinen vanhoillislestadiolainen, joka haluaa sulkea kaikilta epäkohdilta silmät! Luuletko, että asiat edistyvät näin?
Pedofilialtakin suljettiin silmät. Mutta asiat tulevat ennemmin tai myöhemmin esille. Uskoisin, että näistä kiusaamistapauksistakin tullaan tulevaisuudessa puhumaan enemmän ja enemmän julkisuudessa. Onhan muutamia kiusaamistapauksia jo käytykkin julkisuudessa, kuten mm. Lempäälän tapaus.
fake mikä fake -nimimerkki, taidanpa tietää kuka olet.
Ehkä olisi parempi, jos et toteuttaisi missiotasi millään hengellisillä palstoilla!
Luulet olevasi fiksu, mutta kirjoituksesi kertovat muuta.
Väsyneellä on kirjallista-lahjakkutta ainakin. Mitähän jos jättäisit uskonliikkeen kun tollai kohdellaan ? Minäkin muistan erään läheiseni kohdalla, hänestä vääntivät vitsiä muut vl:llät, ja sitten viimeksi erottivat, heittivät saatanalle.
"Mitähän jos jättäisit uskonliikkeen kun tollai kohdellaan"? ha ha ha ha ha
Tällaisiin viesteihin tämä feikki nimenomaan teoksillaan pyrkii.
Uskonliikkeen jättäminen ei ole niin helppoa. Olen syntymästä asti tähän kasvatettu ja jotenkin tuntuu vieraalta eläminen tämän yhteisön ulkopuolella. Sitten se yksin joutumisen vaara vasta onkin suuri. Minä haluaisin tulla hyväksytyksi uskovaisten keskuudessa ja miksei myös kaikkien muidenkin ihmisten keskuudessa. Ensin minun vain pitäisi tietää, mihin minua tarvitaan. Mitkä ovat vahvuuteni. Mihin oikeasti kykenen. Vai olenko vain ylimääräinen?
Oletko kenties yksi kiusaajista, kun haluat tyrehdyttää tämän keskustelun?
Haluatko salata muilta, ettei vl:ienkin keskuudessa tapahtuisi kiusaamista?
Toisin tämän nimellä ihan seurakuntaillassa esille, jos minulla vain riittäisi rohkeus. Ehkä saatan tuodakin, kunhan saan itseni ensin kuntoon...
Jumalaa ei ole olemassa. Mieti kaikki uusiksi tämän tiedon pohjalta.
Olipa murjaisi. Katso ikkunastani pihalle ja mieti uudestaan!
iPad tuottaa kielivirheitä.
Ei näkynyt jumalia pihalla tänäänkään.
Avaajalle sanoisin, että vl-herätysliikkeen jäsenyys ei ainakaan vähennä sinun ongelmiasi - pikemminkin pahentaa.
Vointisi mukaan ulkoile ja harrasta liikuntaa. Silloin elimistö tuottaa hyvänolon hormoneja.
Jos jaksat ja voit mennä mukaan johonkin harrastustoimintaan, niin mene. Se voi olla lentopallo, koripallo, opiskelu kansalaisopistossa tms. Sinun itsetunto on lyöty aika lyttyyn kiusaamisen ja mollaamisen kautta. Nyt pitäisi saada sinun itsetunto nousuun.
Aika epätoivoinen ohje sinulle on: Rukoile! Tee sitäkin, mutta tee muutakin kykysi ja voimarojesi mukaan.
Tsemppiä elämään sinulle!
Vanhoillislestadiolaisuutta ei noin vain vaihdeta toiseen uskoon, tai yhteisöön. Harvat liikkeet antavat samanlaista yhteisöllisyyden tunnetta, mitä vanhoillislestadiolaisuus. Sitä ei kykene tarjoamaan edes urheiluseurat. Jos jostain syystä ei koe enää oloa mukavaksi omassa yhteisössä, siitä irtautuminen voi olla silti todella vaikea paikka. Monesti vl-liikkeen jättäneet joutuvat täysin tyhjän päälle. He eivät osaa elää yksilökeskeisessä maailmassa. Ap. haluaisi selkeästi säilyä vanhoillislestadiolaisessa yhteisössä, mutta hänellä on päässyt voimat loppumaan, kun hän on kokenut jonkinlaista torjuntaa tai kiusaamista omassa yhteisössään. Jos Ap.n tilanne menee huonompaan suuntaan, niin yksi varteenotettava vaihtoehto on Uskontojen uhrit tuki ry.
Millä tavoin perustelet sen, että ongelmani pahenisi tähän joukkoon kuulumalla. Vanhoillislestadiolaiset ovat mielestäni ihan samanlaisia ihmisiä, kuin muutkin. Ne eivät ole yhtään pyhempiä, eli he voivat olla yhtä raadollisia, kuin epäuskovaisetkin ihmiset. Voin ihan yhtä hyvin joutua kiusatuksi myös vl-liikkeen ulkopuolella. Ja onhan mulla kokemusta koulukiusatuksi joutumisesta. Kiusaajissa oli niin vl:iä, kuin muitakin.
Harrastan ulkoilua, lähinnä juoksua. Olen käynyt myös pelailemassa eri pelejä.
Täytyy tarkkailla tilannetta ja ottaa harkintamyssyyn muutamien ehdottama ryhmäterapia... Ehkä olen sen verran rikki, että tarvin loppuelämän ajan terapiaa....
Heippa "väsynyt mies"!
Vaikea antaa hyviä neuvoja, kun en tunne sinua. Mutta kirjoituksesi oli hyvä. Siispä yritän.
Olen itse entinen vanhoillislestadiolainen. Erottuani liikkeestä havaitsin, miten "pussissa kasvatettuja" me vl:t olemme. Voisi sanoa, että meillä ei ole ehjää omaa identiteettiä, sillä yhteisö vaatii niin paljon. Osa identiteetistämme kuuluu siis yhteisölle. Ja luulenpa, että tämä suuresti sinuakin haittaa. Ja vieläpä tuo kyseinen osa identiteetistäsi kääntyy sinua vastaan. Kuten joistain vl:en vastauksistakin huomaa.
Siispä keskityin kasvattamaan itseäni ja rakentamaan itselleni ikioman ja ehjän identiteetin. Menihän siihen jokunen vuosi, ja varmasti sitä saan harrastaa hautaan saakka. Mutta koen onnistuneeni erinomaisen hyvin.
Siispä minun neuvoni on, että keskity itsekkäästi itsesi kasvattamiseen, iästä huolimatta. Tee itsestäsi itsenäinen sinä. Anna itsellesi aikaa ja armoa. Mutta ole sinnikäs. Onnistut kyllä.
Hyvä ja luotettavat ystävät ovat erittäin hyvästä. Täältä "maailmasta" niitä kyllä löytyy ;p
Melperi ja Pas vei antoivat hyviä neuvoja. Pyri toteuttamaan niitä. Muista, että ihmiset ovat yleensä mukavia ja ymmärtäväisiä ulkopuolella ry- kuvioiden. Pääasia on, ettet jää kotiin, vaan lähdet harrastamaan hyviä asioita.
Selvä feikki tai henkilö on henkisesti sairas joka on käpertynyt vain itsensä ympärille,psykiatrinen sairaala on oikea paikka jos kirjoitus on totta.
Olen pahoillani puolestasi. Kiusaamista riittää vl-yhteisössä, et ole ainut. Minä en tiedä yhtään keinoa miten kiusaamisesta voisi päästä eroon, toiselle paikkakunnalle muuttaminen voi joissain tapauksissa toimia, mutta vl-yhteisön pienissä piireissä maine saattaa kantautua edellä minne tahansa menee.
Tyhmä et selvästikään ole, kirjallinen ilmaisusi on varsin analyyttista ja rehellistä. En tiedä missä testeissä olet käynyt, mutta ainakaan älykkyystesteihin ei minusta liiemmin kannata luottaa. Töihin pääseminen on yleensä erittäin vähän älykkyydestä riippuvaista, esim. sosiaalisuus ja verkostot vaikuttaa paljon enemmän. Masennuksesi on voinut vaikuttaa työkykyysi ja myös sosiaalisuuteesi, luultavasti enemmän kuin älykkyytesi.
Minulla on aika samanlaisia kokemuksia, minua kiusattiin (tosin kiusasin myös itse muita), masennuin vakavasti mutta kukaan ei huomannut enkä itse osannut hakea apua, nyt olen opetellut elämään ilman muita ihmisiä. Vaikka läheisyyttä kaipaakin niin ainakin pahin masennus on nyt takana ja maailmankuvanikin on vakiintunut ainakin sen suhteen etten tarvitse vl-yhteisön kontrollia. Tuo viimeksi mainittu oli vaikeinta, vaikka v-lestadiolaisuus on ahdistavaa, niin ei sitä heti opi elämään kun on aina ennen turvannut johonkin valmiiksi määriteltyyn.
Jos lestadiolaisuudesta irtautuminen kiinnostaa niin hakomaja.net:issä on keskustelupalsta. Tai mullekin saa laittaa viestiä [email protected], olisi mukava jutella (melkein) samassa elämäntilanteessa olevan kanssa.
Vanhoillislestadiolaisen ajattelutavan mukaan kaikki ne hyvät sanat, joita ulkopuoliset sanovat, ovat s...tanan kuiskutuksia. Sellaisesta voi nähdä selvästi, että vl-opetus ei edes odota mitään hyvää ulkopuoliselta maailmalta. Vaikka ihmiset aivan vilpittömästi tarkoittavat hyvää. Sen sijaan he tyytyvät mollaamaan ulkopuolisia ja oman joukkonsa kärsiviä. Se on erinomaisen väärin ja Raamatun opetusta vastaan.
Siispä kannattaa olla ihan tarkkana, millaisiin asioihin uskoo.
Jt väsynyt mies,
Voisitko kertoa minkälaisesta perheestä olet lähtöisin, luultavasti sinunkin ongelmat johtuvat lapsuudesta.
Minä olen käynyt Kelan tukemassa ryhmäterapiassa, josta oli paljon apua minulle.
Ryhmästä saa vertaistukea ja oppii pitämään puoliaan.
http://www.suomenryhmapsykoterapia.fi/sivut/ryhmaepsykoterapia--palvelut/alkavat-ryhmaepsykoterapiat.php
Jos olet muualtapäin Suomea, niin tässä on yhteystietoja
http://www.suomenryhmapsykoterapia.fi/sivut/ryhmaepsykoterapia--palvelut/ryhmaepsykoanalyytikot-ja--terapeutit.php
Jos ei halua ryhmäterapiaa, voihan sitä kysyä yksilöterapiaakin.
Kelan tukeen tarvitaan psykiatrin lausunto, kannattaa ensin soittaa terapeutille ja käydä alkuhaastattelussa, he osaavat neuvoa, miten Kelan tukea haetaan.
Hei " väsynyt mies " !
En osaa oikein lohduttaa, mutta Sulla on varmaan masennus, silloin
kaikki näyttää synkältä.
Ja kiusata ei saa ketään, se on synti.
HELLÄ HALAUS SINULLE!
Mehän ollaan kaikki henkisesti sairaita jotka ei uskota samalla tavalla kuin te ainoat oikeat, varsinkin jos on eronnut/eroaa liikkeestä, vähintään aina kehua teitä ja olla mielin-kielin, pysyy jotenkin viisastekirjoissa.
Tiedän mikä tuon kiusatun diaknoosi on eikä sitä saa missään tapauksessa vähätellä.Tiedän tapauksia kun asianomainen on päässyt hoitoon niin pystyy elämään lähes normaalia elämää.Älkää hyvät lähimmäiset sotkeko enää mielipiteillänne hänen ajatuksiaa,voi tulla enämpi vahinkoa vain.Ensin psykiatriselle klinikalle siitä se parempi elämä alkaa,asiantuntijalääkärit kyllä tunnistavat mistä on kysymys.STEMPPIÄ!
Pyhä Henki antaa voimaa elää voitollisesti tässä lopunajassa ja tässä linkssä Hän vaikuttaa. Pistä ääni suurelle niin täytyt Jumalan voimalla. http://www.kolumbus.fi/pentti.toikkanen
Väsynyt mies tarvitset terapiaa ja psykiatrin hoitoa.Olen nähnyt vastaavia tapauksia ja he ovat hyvällä terapialla ja lääkityksellä päässeet kutakuinkin normaaliin elämään.
Tällä palstalla on monenlaista huuhaa neuvojaa jotka sekoittavat vaan ihmistä. Ei kannata uskoa heitä.Äskettäin toimitin yhden itseään vähättelevän lähes psykoosissa olevan psykiatriselle klinikalle ja nyt hän on jo paremmassa kunnossa,harhaisuus vähentynyt. Siä väsynyt mies......kaikilla sairauksilla on nimi ja meillä on hyvä terveydenhoito.Et ole sinä väsynyt mies sen huonompi kuin muutkaan.Tulet näkemään miten mielesi tulee paremmaksi ja osaat iloita elämästäsi
Älä jää paikoillesi vaan hae apua.!
Silloin psyyke on epätasapainossa niin ihminen sekoittaa uskonnon ja sairauden.Ei tunnista mikä on uskoa ja mikä sairautta.Väsyneelle miehelle sanoisin että hoidata itsesi kuntoon,Älä ota todesta noita kaikkia neuvoja.Masennuskin on vakava oire mikä voi viedä hyvinkin syvälle ihmismielen.En usko että kaikki on sinua vastaan,onhan keskuudessamme kehitysvammaisiakin ja monenlaisia sairaita enkä ole koskaan kuullut heitä pilkattavan.Olen samaa mieltä niin monen kanssa näistäkin kirjoituksista että tarvitset pykiatrista hoitoa mitä pikemmin sitä parempi.
Kehitysvammaiset on ihan eri asia, he ovat niin selvästi eri tasolla kuin muut ihmiset, että ei kukaan yli murrosikäinen heitä pilkkaa. Sen sijaan sellaista joka on samanvertainen mutta ehkä hieman puolustuskyvytön, on paljon helpompi kiusata, joskus jopa niin että kiusaaja ei itse tajua kiusaavansa. Masennus on sitä paitsi ihan normaalia ihmiselle, ei sitä voi missään mielessä verrata kehitysvammaisuuteen.
Psykiatrisesta hoidosta puolestaan: jonkinlaista apua, psykologin tai ihan vain keskusteluapua on varmasti hyvä saada. Mutta jos esim. keskustelee vain lestadiolaisten kanssa, ja ongelma on lestadiolaisessa maailmankuvassa, niin silloin ongelmien todellinen syy ei löydy. Ei ole tarkoitus mollata uskovaisia vaikka en henkilökohtaisesti lestadiolaisista pidäkään, mutta ongelmat vain syvenevät jos niitä yritetään parantaa keinoilla, joista ongelmat alunperin johtuvat, eli uskon aiheuttamaa ongelmaa yritetään parantaa uskolla. Sinänsä jos masennus on pelkästään kiusaamisperäistä niin lestadiolainenkin varmaan voi auttaa. Kaikki vaihtoehdot kannattaa varmasti kokeilla.
Ei ongelmia paranneta uskolla ne ovat aivan kaksi eri asiaa.Eikä lesdatiolaiset halveksi lääkärien apua,hän aloittaja on aivan selvästi avun tarpeessa.En näe ongelmana hänellä lesdatiolaista maailmankuvaa vaan oman itsensä ja mielikuviensa vangiksi hän on joutunut.Voi tarvita pitkänkin psyköterapian heitä kuunnelleena tiedän ainakin osittain mistä on kysymys.Oman mielen solmuista johon tarvitaan myös sopiva lääkitys.
Ongelma on siinä, että vl-ihmiset eivät lähde terapiaan.
Kerran minulle kertoi eräs vl-ihminen, joka oli terapian tarpeessa, ettei hän tiedä, mistä hän puhuisi terapiassa.
Onko niin, että 70 -luvun hoitokokoukset aiheuttivat senkin, että vl-ihmiset eivät pysty puhumaan omista asioista ulkopuolisille, ei edes terapeutille.
Kuka avaan nämä lukot ja pelon, miksi puhumista pelätään.
Se on piiiiiiitkä valhe,uskovaiset eivät koskaan ole karttaneet lääkäreitä ja terapioita.Eiköhän se niin ole että epäuskoiset karttaa ja hukuttavat pahan olon huumeisiin ja viinaan että ei tarvitsisi kuunnella itseään.Ilmankos tuolla ulkona hilluu niin sairaita,niin sairaita monissa kaupungeissa ja maaseudullakin että varoa täytyy mitä polkuja liikkuu myöhään yöhön.
Jos joku on noin sanonut että ei tiedä mitä puhuu terapiassa,tuo on vain yksityinen mielipide ja vaikka hän ei olisikaan VL niin varmasti tulisi sama vastaus.
Kyllä on niin tietämättömän ihmisen mielipide tuo.
Seuroissa kun poikasesta lähes aikuiseen, kunnes pois
muuttaa kotoa- kuuntelee vanhojen pappojen fraaseja, niin
jäljelle ei elämästä jää kuin h-moinen pelko tulevaisuuteen.
Kun pois muutin kotoa, jätin vl seurat. Muutin paikkakuntaa,
joten jälkijättöiset eivät päässeet nuhtelemaan.
ja nyt elämä maittaa. naimimissa, lapsia, OK talo, MB pihalla,
asuntoautot jne.
Hirteen ajetaan kaikenlaisilla peloilla......
Kantsis vähä tasoitella SRK elämänoppia, ettei kaikki lähre.......
Eikä ole Bummupuhetta.
Minäkin olen joka päivä leipää syönyt vaikka en kuulu mihinkään uskonliikkeeseen, enkä tule ikinä kuulumaan, aikoja sitten olen jättänyt askonasiat toisarvoiseksi.
Näinhän se on että usko ei ole jokamiehen ja onhan se valinnanvapaus uskoa vaikka pakkas-ukkoon tai joulupukkiin.
Eihän sitä tätä elämää varten uskotakaan,mihin turvautua sitten kun "viikatemies"kolkuttelee ovea?Usko antaa turvan jo elämässä ja ennenkaikkea kun olemme ylittämässä sitä suurta virtaa jonka takaa ei ole enää paluuta.
Me ollaan silloin sarkamme kuokittu kun lähto täältä tulee, ja elämän ihanuus ja kurjuus on nähty, moni on lähtenyt kuulumatta uskonliikkeisiin, niin minäkin kun se aika tulee. Valinnanvapautta uskoa tai olla uskomatta ei nuona aina ole. ei myös minun kohdalla, vanhempanakin sitä jatkuvasti tuputetaan, ja tuomitaan sitten, kun näkevät ettei heidän usko mene perille.
Kuitenkin sen huomaan erittäin selkeästi, että moisissa liikkeissä vallitsee raadollisuus. Kulissit vain pystyssä.
tekstisi paljastaa, että olet kyvykäs. Näin se menee: seura, joka ei ole tasoistasi, lannistaa. He tajuavat tasoeron ja siksi yrittävät polkea sinua. Itseluottamuksesi ei riitä nousta heitä vastaan. Entä jos avoimesti sanot heille tuntemuksistasi?
Viisainta on kuintekin rakentaa uutta ja etsiä kaltaistasi seuraa. Jotta siihen saat voimia, hae ammattiapua masennukseesi. Uskon, että olet ollut aina alisuoriutuja ja sinusta löytyy kykyä vaikka mihin. Pitää uskaltaa, uskoa itseensä ja elää kannustavassa, ei lannistavassa seurassa.
Uskonliikkeistä yleensä, en tunne kaikkia, ei ole apua jos ja kun ihmisen psyyke syystä tai toisesta osoittaa heikkoudenmerkkejä, heittävät lisää vettä hukkuvalle. Pitää olla vahva, näytellä ainakin uskovaista, käydä seuroissa, ei saa esittää missään tapauksessa eriävämielipiteitä.
Kyllä saa olla niin heikko kun on,saa olla aivan omana itsenään.Sinulla "näin se kävi" on turhia luuloja kunhan haluat taas mollata uskovaisia.Olemme samasta aineista tehty kuin kaikki maailman ihmiset.Vahvuus on monesti heikkoutta ja heikkous on vahvuutta.Meissä kaikissa on vastaavia ominaisuuksia.
Tule Onewaymission 30v. juhlaan tänään lauantaina k:14-16, 18-21 Näet että Jumala edelleen toimii. Vapaa pääsy, avoin kaikille.
En tule Tapani Suonnon tilaisuuksiin. Hänhän epäili Kiinan lähetysreissuillaankin, mahtoiko kaste olla pätevä, kun suurikokoinen kiinalaismies ei kunnolla mahtunut ammeeseen vaan kastettavan nenänpää jäi vähän veden pinnan yläpuolelle pilkistämään. Tästä Suonto pohti: "Kaipa se näissä oloissa riittää".
Ajatella, että pelastus voisi olla kiinni nenännipukasta?
"Se on piiiiiiitkä valhe,uskovaiset eivät koskaan ole karttaneet lääkäreitä ja terapioita."
Sinulle on tullut paljon vastauksia. Paljon vinkkejä. Sanoisin vielä yhden vinkin, joka on toiminut kohdallani.
Esitä itsellesi kysymys: kiusaavatko ystävät? Ei. Eivät ne ole ystäviäsi. Olin itse rasittunut kaveripiiristäni, kunnes huomasin tarvitsevani ihan toisenlaista seuraa. Irtaannuin niistä väsyttävistä kavereista. Nyt olen yksin, kun sitä kaipaamaani seuraa ei ole löytynyt. Aluksi yksin olo tuntui pahalta, mutta nyt huomaa siinä paljon hyviä puolia. Ei enää väsyttäviä ystäviä.
Jos tuo kysymyksesi on sosiaalinen, älä luovu uskosta. Pyri keskelle. Saat siihen mahdollisuuksia. Mutta jos kysymys on uskon kysymys, asia on toinen.
Kirjoittaisin tähän lisää kiusaamisesta. Mutta väärä paikka. Jos haluat kuulla lisää, ota yhteyttä.