Roslund&Hellström: Kolme sekuntia

Samoilla sekunneilla kun Anders ja Börge-sedät aloittivat luentonsa rikollisuudesta Ruotsissa (Pohjoismainen kulttuurikeskus, Hki) sain päätökseen kaksikon viidennen käännetyn,Kolme sekuntia. Alkuteoshan on neljän vuoden takaa ja komisario Grens hivenen nuorempi kuin viimeisimmässä, Kahdessa soturissa.

Rikollisuudesta tässä Kolmessa sekunnissakin tietennii on kyse. Valitettavasti. Teema vain poikkeaa suuresti traditionaalista murhamysteeristä. Nyt liikutaan poliisitoiminnan harmaalla alueella, julkisuudelta mielellään piilossa pysyvässä soluttautumistoiminnassa. Ruotsin poliisi värvää pikkurikollisia soluttautumaan jengeihin, kiristämällä ja nollaamalla aiemmat synnit pienen vaivanpalkkion lisäksi. Soluttautujalle luodaan tarvittaessa uusi kriminaaliCV, ihan uskottavuuden vuoksi.
Tällä kertaa käy köpelösti. Puolalaiseen huumeliigaan ujuttautunut ruotsalainen maahantuontipuolen mies ( Piet-Paula) törmää myyntitilanteessa tietämättään ostajana esiintyvään tanskalaiseen soluttautujaan. Yhteistyö ei kulje Juutinrauman yli, vaikka Silta (hieno sarja! ) onkin. Ostajan virtuaali-image ei kestä kriittistä tarkastelua ja myyjän apurit innospäissään päästävät tyypin päiviltä.
Tätä verityötä tutkii vanha kunnon Grens, komisario joka ei hellitä koskaan. Liki kolmesataa murhajuttua uralla ja vain kolme ratkaisematonta. Jos uskomme kirjallisuuteen.
Tutkintaa vaikeuttaa ja hidastaa saman poliisitalon väki, soluttautujaa ohjailevat hiljaiset kollegat sekä ylin poliisijohto. Piet-Paula on päätetty sujauttaa vankilaan, ottamaan haltuun ja tuhoamaan vankilan huumekauppaverkosto. Muutaman vankipäivän jälkeen ohjailijat huomaavat Grensin olevan liian lähellä totuutta ja Piet-Paulan läsnäolon taannoisella tappopaikalla paljastuvan aivan kohta. Silloin he päättävät päästä eroon vaaralliseksi osoittautuneesta kaksoisagentista käräyttämällä tämän vasikan rikollisille. Silloinhan elon päivät käy vähiin alamaailman moraalikoodiston mukaan toimittaessa.
Se juonipaljastuksista. Varsinainen jännitys alkaa vasta tästä. Miten paljastunut Piet-Paula selviää vankitoverien kostolta, vai selviääkö? Kolme sekuntia on aika joka kuluu tarkka-ampujan liipasimenvedosta luodin mäjähdykseen kohteen kalloon. Kun matkaa on 1503 metriä.
Suuria ja vaikeita asioita sedät käsittelevät sangen perusteellisesti ja massiivisti (436 sivua). Voiko rikoksia jättää tutkimatta jos saavutetaan muuta etua yhteiskunnalle? Voiko julkisia rekisterejä väärentää, jos tarkoitus on oikea? Onko huumeeton vankila kaoottinen ja ahdistava vaihtoehto pilvessä pörrääville kantakundeille? Mikä on käskyn antajan vastuu jos hän ei itse kastele käsiään vereen? Ja mikä on soluttautujan oikeus- ja eläketurva, kun mitään ei ole paperilla missään?
Syyllisyyden tematiikkaa kuljetetaan läpi kirjan. Grens suorastaan piehtaroi siinä ajettuaan vaimonsa pään yli liki kolmekymmentä vuotta aiemmin. Kontaktoimaton vaimo on kuollut vuosi sitten, eikä Grens ole vielä kyennyt käymään haudalla. Tuttua tavaraa poikien kirjoja lukeneille. Yhtä tuttua on se jankuttava toisto, joka koettelee lukijan hermoja. Samaa asiaa kerrotaan yhä uudelleen, vaikka täysjärkinen lukija ymmärtäisi kertalukemisella. Sata sivua olisi hyvin voinut karsia vaikuttavuuden kärsimättä. Tekniset yksityiskohdat modernista salakuljetustekniikasta lienevät kohdallaan ja alamaailman julkista tietoa. Vaikka välillä kuvottavaa.
Rohkenen suositella vahvahermoisille ja kärsivällisille.