Olen ollut kuukauden sairaslomalla masennuksen (siis burnout täydellinen) takia, joka on johtanut kahteen itsemurhayritykseen. Nyt olen viikon ollut sen verran voimissani, että olen jotain jaksanut tehdäkin. Kuitenkin itsemurha kolkuttaa takaraivossa. Olen käynyt työpaikkalääkärillä, työpaikkapsykolgilla ja terapiassa kaksi kertaa. Nyt on enää viikko sairaslomaa. Tuntuu että en ole vielä valmis menemään töihin.
Miten kauan voi tällaisena pitää sairaslomaa ja miten saada lääkäri uskomaan, etten ole kunnossa. Pelottaa mennä ensi viikolla työpaikkalääkärille, jos hän ei annakaan enää sairaslomaa.
Kyselin terapeutilta, että enkö voisi saada psykiatrin aikaa. Hän vastasi, ettei se nyt kannata kun on työpaikkalääkäri, jolla käyn. Kysyin myös lääkkeistä, että eikö niitä kannattaisi tarkistaa, mutta hän oli sitä mieltä että lepo on nyt tärkein. Mulla on Venlaflaxin 150 mg kerran päivässä ja yöksi Stella 10 mg 2 tabl. Tämä lääkitys on ollut sama jo useamman vuoden.
Mitäs nyt neuvoksi, pyytäisin kokemuksia ja neuvoja.
Miten kauan voi tällaisena pitää sairaslomaa ja miten saada lääkäri uskomaan, etten ole kunnossa. Pelottaa mennä ensi viikolla työpaikkalääkärille, jos hän ei annakaan enää sairaslomaa.
Kyselin terapeutilta, että enkö voisi saada psykiatrin aikaa. Hän vastasi, ettei se nyt kannata kun on työpaikkalääkäri, jolla käyn. Kysyin myös lääkkeistä, että eikö niitä kannattaisi tarkistaa, mutta hän oli sitä mieltä että lepo on nyt tärkein. Mulla on Venlaflaxin 150 mg kerran päivässä ja yöksi Stella 10 mg 2 tabl. Tämä lääkitys on ollut sama jo useamman vuoden.
Mitäs nyt neuvoksi, pyytäisin kokemuksia ja neuvoja.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Nyt kovasti tsemppiä.
Eikun kevyttä liikuntaa esim lenkkeilyä,uintia.
hyvää ja terveellistä ruokaa ja lepoa.
Anna itsellesi lupa levätä.
Käy lisää sairaslomaa ja älä mieti työtäsi.Ja sano rohkeasti että et jaksa miettiä töitäsi että haluat itsesi kuntoon.Ja tuokin on mielestäni hyvä asia että tiedät että tarvitset lepoa.Eli mietit jo positiivisesti omaa jaksamistasi.
Tee niitä asioita mitä sinä haluat tehdä.
Käännät väkisin ajatuksia positiiviseen suuntaan.
:)
Mä olen ollut nyt sairaslomalla 10 kk vastaavista syistä ja jatkuu. Toipuminen on kovin yksilöllistä ja ainakin myös ns. aaltoilevaa. Välillä hyviä aikoja ja sitten taas huonompia.
Mutta kyllä se tästä.
Sain lisää sairaslomaa 15.11. asti.
MAP olet oikeassa, että välillä on tosi hyvä olo mutta useimmiten huono. Se mikä minua masentaa entistä enemmän, työkaverit ei vastaa sähköposteihin. Jos minulla olisi jalka poikki, saisin kukkia ja tervehdyksiä. Mutta kun on burn out, kukaan ei välitä. Ja se masentaa entistä enemmän. Tuntuu mahdottomalta mennä ikinä enää tuohon työpaikkaan. Olen sen verran vanhakin jo, etten saa uutta työpaikkaa.
Toisaalta olen saanut uusia ystäviä. Olen uskaltautunut menemään valokuvauskurssille, siellä ei kukaan tiedä että olen masentunut ja sairas. Sillä sairaushan tämä on, eikä sille voi mitään. Lastenlapsien kanssa olen saanut olla enenmmän mukana heidän harrastuksissaan. Ja siitäkin on tullut molemminpuolista iloa.
Mutta niin se vain on, etten välillä jaksa lähteä edes ulos ovesta. Jopa roskien vieminen tuottaa niin suuren jännitystilan, että ensin on katsottava onko kukaan pihalla. Jos ei ole niin sitten uskallan mennä viemään roskat.
Miksi työkaverit "unohtavat" minut?
Nyt tää lähti. Sain lääkkeitä sen verran, että voin lähtee pois kaikesta kiusaamisesta ja epätoivosta. Hyvästi ystävät.