Punaisen mökin vuode ei ole
koskaan tuntunut näin pehmeältä
aamukahvi lämmittävältä
olosi oudon onnelliselta
Rauhalliset illat venyvät
kaikki samaan suuntaan
kädessä viihtyy koruommel
rukin tyytyväinen myhäily
hiljainen arjen askar
Ulkona ruusupensaiden lomassa
edelleen tuttu levottomuus
tuntuu tuulessa kutsuvana
kaiken epäilevänä sanana
Portin pieleen nojaamassa
muukalainen pitkässä takissa
koskaan tuntunut näin pehmeältä
aamukahvi lämmittävältä
olosi oudon onnelliselta
Rauhalliset illat venyvät
kaikki samaan suuntaan
kädessä viihtyy koruommel
rukin tyytyväinen myhäily
hiljainen arjen askar
Ulkona ruusupensaiden lomassa
edelleen tuttu levottomuus
tuntuu tuulessa kutsuvana
kaiken epäilevänä sanana
Portin pieleen nojaamassa
muukalainen pitkässä takissa
Vastaukset 6
Vanhimmat
Nyt jäi vaivaamaan. Oliko punaisessa mökissä peräti kaksi naista?
Koruommelta tekevä ja rukilla kehräävä... vai kuluiko vain aika?
Nämä ovat niin hienoja edelleenkin nämä sun runosi. :)
Kiitos paljon, säkenöivä neito. Ilahdun, että kauniit silmänne levähtivät ja tuikkivat runoni äärellä.
..Aika vain kului. Mutta en ihmettele vaivaannusta.. jossakin runossani itsekin jäin miettimään, että kuka oikein sanoo ja tekee ja missä järjestyksessä. Mutta runo ei ole perinteinen romaani.. ainakin minun runossani on vapaus: Kuka tahansa voi tehdä mitä tahansa milloin tahansa. Eli siis tunnen vapautta kirjoittamisessa, ja olen iloinen että se välittyy. Itseänikin miellyttää. :)
Ehkäpä tuossa piili juuri se salaisuus, miksi runosi ovat niin hyviä ja aikaakin kestäviä. Historia on kiehtovaa.
Ja kiitos kohteliaisuudesta.... :)
Kiitos, kiitos:) Nytpä hivelet sieluni koskettimia kauniilla tavalla, sulosävelet vain korvissani kaikuvat:)
Yes, tässä tämä!!!
Toivoisi runon olevan ikuinen, että jäisi hillumaan sinne...vavisti muukalainen minua raskaasti. Miksi hänen piti tulla?
Miksi kaikialla on vastakohtia?
Jos olisin neula, olisin onnellinen kanssasi.