pelkään kaverini vihaa

Suossaoleva kirjoitti:

Kaverini ja minä ollaan nyt tunnettu 10 vuotta. Ja uskokaa pois: niihin vuosiin on mahtunut meidän välisiämme tunteita laidasta laitaan. Olemme olleet pitkiä aikoja sydänystäviä ja meillä on paljon ihania yhteisiä muistoja. Mutta on ollut pari vuotta milloin olemme olleet kuin veriviholliset. Olen kokenut päiviä, jolloin hän on suorastaan janonut vertani ja rukoillut tuskaani ja henkistä väkivaltaa tuli silloin paljon koettua. Olen kuitenkin ylä-asteelle mennessäni ajatellut, että ne ajat ovat ikuisesti ohi. Olemme olleet viime vuonna hyvin läheisiä ja olemme kävelleet melkein joka aamu yhdessä kouluun. Tosin aina kun kävelemme emme sano toisillemme sanaakaan, emme edes tervehdi. Omituista, eikö? No se ei ole ollut ongelma, sillä olemme koko ajan yhdessä. Ja se että olemme koko ajan yhdessä alkaa olla aika isokin ongelma. Meillä on paljon yhteisiä harrastuksia ja ohjaamme yhdessä kokkikerhoa. Mutta VÄLIMME ovat alkaneet kiristyä hurjan paljon. Emme ole enää rentoja ja iloisia toistemme seurassa. Pikemminkin mykkiä ja masentuneenoloisia ja surumielisiä. Ja kun tänään kotimatkallakin koitin saada juttua ylle, oli hän hyvin passiivinen. Johtuuko tämä minusta? Onko hän kyllästynyt minuun, sillä hän tiuskiikin minulle tavallista enemmän. Hyvä on. Myönnän, että olen itsekin henkisesti rasittunut ollut viime päivinä, kun on ollut niin paljon kaikenlaista. Oikeastaan ihan liikaa. Ehkä olemme molemmat vain väsyneitä ja henkisesti rasittuneita, mutta muo pelottaa silti ihan kauheesti. On niin tyhjä olo. Meidän aikataulu pakottaa meidät olee yhdessä ihan liikaa olosuhteet huomioon ottaen. Liika taitaa vaan aina olla liikaa. Mä en tiedä miten jatkaa. Oon muutenkin ihan poikki kaikesta. Oon iteki masentumassa yhä enemmän ja enemmän... Miten nousta tästä suosta ja palata sydänystävyyden aurinkoon takaisin?

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä