en ole koskaan pettäny eikä ole tarkoitus aloittaa sitä nytkään. yksi tyyppi vaan pyörii koko ajan mielessä ja mietin jo vakavasti pitäiskö mennä terapeutille jutteleen tästä. puolisollekkaan ei oikeen voi mennä avautuun,tuskin ymmärtäis..
Olen aina ollut järki-ihminen,tehnyt kaikki ratkaisut järjellä, kumppanin hankkiminen perhe jne. pari vuotta sitten sattumalta tutustuin yhteen tyyppiin ja heti jotenkin kolahti.. mietin minkälaista sen kans ois.. MItä kovemmin koitan saada tän kyseisen ihmisen mielestäni sitä tiukemmin se siellä pysyy.. enkä oikeesti tiedä olisi hän edes kiinnostanut minusta, en varmaan koskaan uskaltaisi ottaa asiasta selvääkään vaikka elämäntilanteeni olisi erilainen. onkohan tämä jotain pakkomielteistä ajattelua ja kuuluuko tää toiselle palstalle koko tarina? vai oonko ihastunu tms? ja miten mä saisin ajatukset nyt kasaan?? siis ,että voisin keskittyä elämään tätä helvetin tylsää elämääni tässä suhteessa missä nyt olen..perhettäkään ei tarvisi hajoittaa..kiitollisena avusta
Olen aina ollut järki-ihminen,tehnyt kaikki ratkaisut järjellä, kumppanin hankkiminen perhe jne. pari vuotta sitten sattumalta tutustuin yhteen tyyppiin ja heti jotenkin kolahti.. mietin minkälaista sen kans ois.. MItä kovemmin koitan saada tän kyseisen ihmisen mielestäni sitä tiukemmin se siellä pysyy.. enkä oikeesti tiedä olisi hän edes kiinnostanut minusta, en varmaan koskaan uskaltaisi ottaa asiasta selvääkään vaikka elämäntilanteeni olisi erilainen. onkohan tämä jotain pakkomielteistä ajattelua ja kuuluuko tää toiselle palstalle koko tarina? vai oonko ihastunu tms? ja miten mä saisin ajatukset nyt kasaan?? siis ,että voisin keskittyä elämään tätä helvetin tylsää elämääni tässä suhteessa missä nyt olen..perhettäkään ei tarvisi hajoittaa..kiitollisena avusta
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mulla on saman tyyppinen tilanne ja miettinyt että olenko jotenki skitso jne... Varmaan tämä on sinullakin samaa kuin minulla, että arki tullut niin vastaan ja sitten alkaa haaveilla,ihastua ja kuvitteleen kaikkea muuta jne.. Mietin myös että varmaan jokainen käy läpi samanlaisia tuntemuksia,jotkut kriisi vaiheissa vähemmän ja jotkut enemmän. . Itsellä kestänyt noin alle vuoden mutta ajattelen vaihtamalla parane,kait . . .
Ettei vaihtamalla parane tarkoitin
pane minkä kerkeät, ei se elämä sen kummallisempaa ole. Jos kumppani saa vihiä niin ainahan voi selitellä ja jos menee suhde rikki niin hommailee uuden vaikkapa sen panon kanssa. Ei ihmisillä ole sen kummallisempaa arvoa, ainakaan yksilöinä. Aina löytyy uusia ja joka vuosi tulee lisää.
Jos se toinen puoli ajattelee samalla tavalla niin kellekään ei jää mitään