Meidän keskuudessamme on viime aikoina tapahtunut paljon muutosta, vaikka opilliset asiat ovatkin säilyneet ennallaan. Toisaalta käsitykset siitä, mitkä ovat opillisia, ja mitkä tapakulttuuriin liittyviä, saattavat vaihdella.
Suhde musiikkiin on jossain määrin vapautunut. Meidän keskuudessa on jo paljon ammattimuusikoita ja nykyään musiikkikilpailuihinkaan osallistumista ei enää juurikaan paheksuta. Pukeutumisesta ei enää puhuta niin paljon, kuin aiemmin. Seuroissa näkee paljon seuravieraita, jotka pukeutuvat aika vapaasti.
Puuteria ja sievää ehostusta näkee. Paineita tapojen uudistamiselle on; seassamme on jo jonkin verran niitä, jotka ovat ottaneet korvakorut.
Jotkin saattavat omistaa sähkökitaran (sillä voi soittaa yllättävän kaunista klassista), jotku television jne. Suhde televisioon on muuttunut tv-ohjelmien tullessa nettiin kaikkien katottavaksi. Tänä aikana ei paheksuta sellaista, joka ostaa varsinaisen television kotiin. Voin tunnustaa, että minulla myös itellä on sellainen ja se on ihan näkyvästi olohuoneessa. Minulla kyläilleet eivät kukaan ole puhunut sanaakaan siitä televisiosta. Ei sitä enää tarvi häpeillä, eikä piilotella kaappiin (minulla ei ollut koskaan salatelkkaria, vaan hommasin vasta nyt viime aikoina tämän oman telkkarini).
Korvakorulliselle ei näytetä ulko-ovea 70-luvun tapaan. Remonttiryhmiin kuuluvia tervehditään Jumalan terveellä. Ehkä jotku yksittäiset ihmiset voivat vielä tuomita toisia, mutta jos muutokset liittyvät vain tapoihin, niin ei usko niihin voi kaatua. Usko kun ei ole tekoja, tai tekemättä jättämisiä. Näinhän meille on aina opetettu.
Suhde musiikkiin on jossain määrin vapautunut. Meidän keskuudessa on jo paljon ammattimuusikoita ja nykyään musiikkikilpailuihinkaan osallistumista ei enää juurikaan paheksuta. Pukeutumisesta ei enää puhuta niin paljon, kuin aiemmin. Seuroissa näkee paljon seuravieraita, jotka pukeutuvat aika vapaasti.
Puuteria ja sievää ehostusta näkee. Paineita tapojen uudistamiselle on; seassamme on jo jonkin verran niitä, jotka ovat ottaneet korvakorut.
Jotkin saattavat omistaa sähkökitaran (sillä voi soittaa yllättävän kaunista klassista), jotku television jne. Suhde televisioon on muuttunut tv-ohjelmien tullessa nettiin kaikkien katottavaksi. Tänä aikana ei paheksuta sellaista, joka ostaa varsinaisen television kotiin. Voin tunnustaa, että minulla myös itellä on sellainen ja se on ihan näkyvästi olohuoneessa. Minulla kyläilleet eivät kukaan ole puhunut sanaakaan siitä televisiosta. Ei sitä enää tarvi häpeillä, eikä piilotella kaappiin (minulla ei ollut koskaan salatelkkaria, vaan hommasin vasta nyt viime aikoina tämän oman telkkarini).
Korvakorulliselle ei näytetä ulko-ovea 70-luvun tapaan. Remonttiryhmiin kuuluvia tervehditään Jumalan terveellä. Ehkä jotku yksittäiset ihmiset voivat vielä tuomita toisia, mutta jos muutokset liittyvät vain tapoihin, niin ei usko niihin voi kaatua. Usko kun ei ole tekoja, tai tekemättä jättämisiä. Näinhän meille on aina opetettu.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Joka tahallaan tervehtii remonttilaisia Jumalan lasten tervehdyksellä, niin hän tulee osalliseksi heidän pahoista teoistaan ja heidänn väärästä hengestään.
Jumalan lasten tervehdys on tämä: "Jumalan terve", ja tämä: "Jumalan rauhaan".
Vanh
Et perustellut esitystäsi Jumalan Sananlla? Tervehdyst' "Jumalan terve" ei löydu Uudesta Testamentista.
ME vastaamma yksilöinö omista pahoista teoistamme,, emme vastaan muiden synneistä vaihka ystävällisesti tervehdimme toisiamme. Opetat lesta-potaskaa.