Voi nyt olla tyhmä kysymys, mut...Osaisiko kukaan minua viisaampi kertoa, että mistä tietäisin olevani valmis koiran emännäksi? Olen n.vuoden ajan miettinyt koiran ottamista. Perheelläni on aina ollut koiria, mutten ole mikään asiantuntija. Olen nyt asunut pari vuotta avopuolisoni kanssa ja haluaisin oman koiran. Välillä olen aivan varma, että minusta/meistä on siihen, mutta sitten taas epäröin. Entä jos en osaakkaan kouluttaa koiraa, pitää siitä tarpeeksi hyvää huolta, entä jos se joutuu olemaan pitkään yksin??? Olen eläinrakas ihminen, rakastan koiria yli kaiken, ja sen takia haluankin miettiä olenko varma päätöksestäni!! Voisiko kukaan antaa kannustavia kommentteja koiran hankintaan? :)
Miten saan varmuuden?
Henna20
16912
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
osaa vastata vain yksi ja ainoa ihminen - sinä itse! Niin kauan kuin epäröit, niin älä ota, sillä olethan sidoksissa koiraan mahdollisesti jopa 10 - 15v. Hetken mielijohteesta ja pelkästä koiran omistamisen halusta ei kannata pitkään projektiin ryhtyä! Asiasta tulee olla ehdottoman varma, silloin koiran ottamiseen/omistamiseen myös osaa suhtautua kaikin puolin asiallisesti ja hoitaa sen alusta loppuun asianmukaisesti! Tämä on minun mielipiteeni kasvattajana, eikä siitä pidä loukkaantua kenenkään!
Mieti asia alusta loppuun kaikkine mahdollisine vaikeuksineen jne. ja kun olet hankkeen itsellesi täysin sisäistänyt, niin silloin on oikea hetki ajatella asia uudelleen ja hankkia pentu!
Itse tiedät parhaiten vastauksen. Olen samaa mieltä Issukan kanssa siitä, että jos hiukkaakaan epäröi, kannattaa siirtää koiran ottamista eteenpäin. Koirahan sitoo sinua vuosiksi eteenpäin ja todellisuudessa elämä on "koiran ehdoilla" menemistä.
Issukka! Harmittaa, miten sait taas jonkun lukijan pahan olon niskaasi tuolla lasinpala-keskustelussa! Onneksi et taida ottaa nokkiisi kovin helposti.
Kaikkeen tottuu matkan varrella! En todellakaan ole mikään lyhytnokka, pinna kyllä venyy, mutta kun se katkeaa, on ihan toinen ääni kellossa :=)
hakee sijaisperheitä,tiedän 2 perhettä jotka mietti onko heistä koiraperheeksi molemmat otti vuodeksi opaspennun.Jos pennusta ei tule opasta ,sinulle on etuosto-oikeus.
Olen kasvattanut opaskoirakoulun pennun. Se on niin vaativaa puuhaa, että kokemattomana koiran kasvattajana miettisin kahdesti. Tosin sieltä saa apua mutta hyvät kasvattajatkin neuvovat pennunostajia kaikessa.
Mielestäni tietty epävarmuus kuuluukin koiranhankintaan.
Monet pennunostajat päivittelevät, onko heistä koiran kasvattajiksi. Ei pidä ottaa liikaa paineita kasvattamisesta. Rauhallisesti ja lempeällä, mutta määrätietoisella otteella pennuista kasvaa kunnon koiria. Ihan maalaisjärjellä siitä selviää.
Mitä mieltä miehesi on koiran hankinnasta. Sitä kannattaa myös miettiä, koska jos toista ei koira kiinnosta, tulee varmasti ryppyjä myös suhteeseen. Koira kun ei mielestäni voi olla vain toisen projekti, tosin siltä aina välillä tuntuu... eli sitten kun mieskin on valmis lähtemään koiran kanssa ulos vaikka motorfoorumi tuleekin just telkkarista, räntää tulee taivaantäydeltä ym. Niin sitten voisi olla oikea aika hankkia se koira. Samoin säännöistä tarvitsee hiukan keskustella sen miehen kanssa, ainakin meillä on välillä ollut yhteinen "sävel" hukassa, kun on ollut kyse asioista, joita koirat saa/ei saa tehdä...
Kokemuksesta voin paljastaa, että meillä ainakin usein käy niin, että sadekelit ym. on sellaisia, että silloin on mun "vuoro" lähtee lenkille! Itseäni se ei tosin haittaa, kuulun siihen hullujen ryhmään, joista on kiva kulkea sateessa...
Kiitos vastauksista! Olen tosiaan kysynyt mieheni mielipidettä moneen kertaan, ja hänkin haluaa koiran, mutta on myös epäröinyt. Yritän olla hätäilemättä asian kanssa, eiköhän sekin päivä koita kun olen/olemme täysin varma hankinnasta. Yksi asia on kuitenkin varma, koira jonka joskus hankimme, ei tule jäämään ilman rakkautta:)
Se yhteinen sävel pitää todellakin olla olemassa. Kummankin pitää sisäistää kaikki mitä on tulossa, myös ne negatiiviset asiat. Pitäisi sopia koiran hoidosta, lenkityksestä ym. Olisi hyvä jo etukäteen sopia sellaisetkin asiat, että saako koira olla sohvalla, sängyssä, ettei se muutu riidaksi sitten kun toinen päästää koiran sänkyyn, sitä kun voi olla vaikea sitten opettaa pois sieltä jos toinen ei sitä suvaitse.
Meillä on käynyt vähän niin, että vaimo enemmänkin halusi koiraa, mutta hänpä ottaakin siitä irti vaan ne myönteisemmät puolet. Muu on jäänytkin sitten minulle, sisäsiistiksi opettaminen ja jälkien siivous, turkin hoito, pesu, lenkitys 2 kertaa hänen yhtä vastaan, koulutus. Siitäkin huolimatta näin, että vastuullani on jo suurempi osa kotitöistä.
Niinpä koirasta onkin tullut enempi minun koirani, eipä sitä vastaan mitään, mutta närää tuo kaikki kyllä aiheuttaa.
Sinähän vasta ihannemies olet! Ja vielä rikas ja remonttitaitoinen?
minulla on kaksi koiraa ja olen pärjännyt niiden kanssa oikein hyvin.se kyllä tietenkin riippuu siitä millainen talo teillä iso vai pieni ja se vaikuttaa myös siihen minkä kokoisen koiran voi ottaa.mutta jos olet eläin rakas niin minä ainakin luulen että pärjäisit varmasti koiran kanssa hyvin ja koulutus neuvoja tietenkin saat kirjoista ja internetistä.tietenkin sinun on päätettävä asiasta miehesi kanssa. yksin jäämisestä on tietenkin huolehdittava,siihen ratkaisu voisi olla esim.koiralle paljon viihdykettä tai sitten pyytää joku huolehtimaan siitä.haluaisin myös tietää valintasi jos vain se on mahdollista.t.mari eläin rakas!
Mielestäni asunnon koolla ei le MITÄÄN merkitystä siihen, että kuinka ison koiran voi ottaa.
Itselläni oli kaksi koiraa (saku ja dobermanni) sekä minä ja mies 32 neliön kerrostaloyksiössä ja todellakin mahduttiin hyvin sinne. Kas kun minä lenkitän koirat pihalla, sisällä ne vaan nukkuivat.
Oletko valmis siivoamaan pennun pissoja ja kakkoja lehden päältä? Häiritseekö niiden paha haju sinua? Tai vaihtoehtoisesti viemään pentua ulos 2 tunnin välein tarpeilleen? Onko sinusta kiva jos pentu vähän nakertaa huonekalujasi kun et ole kotona? Tai ehkäpä pentusi repii kalleimmat kenkäsi poissaollessasi? 12 viikkoisena koira pitäs rokottaa, hinta noin 30-40 euroa. Toinen, kalliimpi, 40-50 euron rokotus annetaan 16 viikkoisena. Sitten vuoden ikäisenä jne. Onko rahaa? Sitten kun maitohampaiden pitäisi irrota, ne ei ehkä kaikki lähdekään itsestään, onko sinulla varaa maksaa eläinlääkärille 80-100 euroa koirasi koosta riippuen jotta hän nyhtää maitohampaan suusta? Kun olet saanut puolivuotiaan koirasi sisäsiistiksi ja levittänyt lattialle arvokkaan persialaismattosi, haittaako jos koira oksentaa tai päästää ripulit sen päällä? Koira kannattaa aina vakuuttaa, vakuutus maksut ovat useita satoja euroja vuodessa. Jos et vakuuta koiraasi joudut itse maksamaan kokonaan sen eläinlääkärikulut jotka voivat olla hyvinkin tyyriitä. Vanhimmalla koirallani ei ole enää vakuutus voimassa ja se on sairastanut 3000 euron edestä viimeisen vuoden aikana! Pennulle ostettavat tarvikkeet ovat hyvin kalliita, riippuen rodusta, mitä tarvit! Olet koiranhankinnan jälkeen siihen sidoksissa, eikä matkustaminen koiran kanssa ole helppoa! Koirahoitolat ovat raakoja paikkoja jossa koirat on pikkuhäkeissä! Onko sinulla luotettavaa tuttavaa joka voi hoitaa koiraa jos olet matkalla? Pennusta on kauhean paljon työtä: Sitä pitää kouluttaa ja sopeuduttaa maailmaan. Aikuinen koira voi käyttäytyä ongelmallisesti esim. räksyttää, vetää sut kumoon, olla vihainen tms.
"Koirahoitolat ovat raakoja paikkoja jossa koirat on pikkuhäkeissä!"
Koirahoitolat ovat ammattilaisten ylläpitämiä paikkoja, joita myös eläinlääkärit ja eläinsuojeluviranomaiset valvovat. Koirilla on tilavat, lakimääräysten mukaiset häkit.
Koiralla on myöskin vakuutus koirahoitolassa ollessaan, vakuutus tulee koirahoitilan puolesta. Sukulaisille kun koiran vie hoitoon niin ei ole vakuutuksia, ei ammattilaisia hoitamassa.
tuo sinun kommentti on kyllä ihan asiaa...mutta kuten kerroin, että perheelläni on aina ollut koiria, eli olen siivoillut pienestä pitäen koiran kakkaa ja oksennusta, kironnut kuolattuja, purtuja kenkiä ja muuta mukavaa. Mutta silti olen rakastanut joka ikistä niistä:)
Rahaa ei ole ikinä liikaa, mutta uskon, että meillä on varaa rokottaa ja hoitaa koiraa. Kerrot ihan tosiasioita, mutta tiedän ettei se koiran kasvattaminen ole pelkkää rahan kulutusta ja huonekalujen tuhoutumista (vaikka et kyllä niin väittänytkään)
Kun kerran olet harkinnut sitä jo noin pitkään, olet eläin rakas ja kärsivällinen ihminen, niin minusta olisi hyvä, jos ottaisit koiran! Jos et kerran tiedä koirista mitään niin lainaa hyvä ihminen koirankirjoja! ;) Koirahan ei tietenkään aina ole pelkkää iloa, mutta siitä saa ihunan ystin!
Varma ei voi mun mielestä koskaan olla. Vaikka kuinka luulisi osaavansa odottaa kaikkea, niin aina tulee yllätyksiä. Mutta se, että pohtii noin kovasti, onko valmis, osoittaa mun mielestä todellista välittämistä ja kypsyyttä ja nimenomaan sitä, ettei ole liikenteessä hetken mielijohteesta. Mä mietin mieheni kanssa samaa pitkään ja sitten, kun sopiva pentue syntyi sopivaan aikaan, niin päätettiin kasvattaa perhettä. Nyt ollaan onnelliset puolivuotiaan dogin "äiti" ja "isä". Kyllä välillä menee hermo, mutta kun toinen suurilla silmillään toljottaa ja kielellä lipaisee, niin taas jaksaa revityn sanomalehden tai muutamat kikkareet siivota lattialta!