Muutin työn perässä noin 100km päähän kotipaikkakunnaltani. Sinne jäi perhe ja muutama ystävä , tuttavat. Olen aina ollut itsenäinen eikä uusi paikkakunta pelota tai ole este ollut minulle, pitämästä yhteyttä hetken matkan päässä oleviin "ystäviin / tuttaviin".
Paljon oli puhetta, kuinka sitten nähdään - vierailuja minun luokseni, vierailen heidän luona.
Kuinka kävikään..kaikki on kadonnut kuin savu ilmaan.
On valmiiksi jo yksinäistä olla vieraalla paikkakunnalla, satunnaiset vapaapäivät vuorotyössä olevalla tulee vietettyä yksin, mutta tiesin sen ja luotin siihen että vanhat ystävät ei jätä. On edes puhelimen ja muiden viestimien kanssa seuraa. Mutta ei.
En kehtaa edes äidilleni/isälleni soitella päivittäin..he kun ovat ne ainoat joihin yhteyttä saa.
Näin taas näkee, kuka on oikea ystävä ja kuka ei.
Paljon oli puhetta, kuinka sitten nähdään - vierailuja minun luokseni, vierailen heidän luona.
Kuinka kävikään..kaikki on kadonnut kuin savu ilmaan.
On valmiiksi jo yksinäistä olla vieraalla paikkakunnalla, satunnaiset vapaapäivät vuorotyössä olevalla tulee vietettyä yksin, mutta tiesin sen ja luotin siihen että vanhat ystävät ei jätä. On edes puhelimen ja muiden viestimien kanssa seuraa. Mutta ei.
En kehtaa edes äidilleni/isälleni soitella päivittäin..he kun ovat ne ainoat joihin yhteyttä saa.
Näin taas näkee, kuka on oikea ystävä ja kuka ei.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Aikuisena on tosi vaikea saada uusia ystäviä. Jostain harrastuksesta voisi yrittää.
En tiedä lohduttaako (tuskin), mutta ei niitä samalla paikkakunnalla asuviakaan ystäviä näe enää sitten, kun kaikilla on perhe. Ei ehdi nähdä. Nykyään kaikki elämä pyörii ydinperheen ja harrastusten ympärillä. Jos ei ole perhettä, niin vanhemmiten syrjäytyy helposti.
Kyllä siitä aina aina pieni pilkahde valoa näkyy, kun huomaa jonkun vastanneen tai käyvän samoja asioita lävitsi.
Kiitos näistä, myös sinulle "nauraja". Olethan sentään avannut keskustelun ja lukenut tekstin. Tunteita ne sinunkin naurut on. :)
Sama mulla, paitsi että työpaikka on 250 km päässä kotoa. Kyllähän arkielämä täällä pyörii, mutta illat ja viikonloput ovat melko lailla yksinäisiä. :(