Kävin taas hiljattain Venäjällä, tällä kertaa perjantai-sunnuntai. Viipurissa käytiin autokorjaamolla ja kun auto saatiin kuntoon niin päätettiin sitä testata "hieman"
Kello 19 aikoihin auto oli valmis ja päätimme ajaa Novaya Ladogan kaupunkiin. Tasaista mustaa asfalttia oli koko matka. Välillä ruuhka oli kiusana mutta 23-24 aikaan oltiin perillä ja paikallisesta murjusta "Raduga" löytyi vapaa huone kahdelle.
Aamupalalla kävimme kahvilassa josta sai maukasta keittoa ja pihviä perunoiden kera. Kävimme pyörähtämässä Staraja Ladogan sekä Volhovin kaupungeissa ja jatkoimme "kola" tietä Murmanskin suuntaan. Mukana oli Venäläinen navigaattori ja aiemmalta matkalta mukaan tarttunut Leningradin alueen maantiekartta. Niiden avulla suunnistaminen kävi helposti. Tulimme Lodeinoe Polen kaupunkiin ja päätimme että käännymme itään ja kierrämme vielä Äänisen järven.
Ennen Podporozhen kaupunkia tie oli vielä todella hyvässä kunnossa. Sen jälkeen tie muuttui normaalitasoiseksi epätasaisuuksineen satunnaisten kuoppien kera. Vologdan alueelle saavuttaessa tie muuttui hiekkatieksi jota kuitenkin kärsi ajaa 80-100km/h nopeudella. Vologdan alueella on selvästi nähtävissä alhaisempi elintaso. Paikalliset tuntuivat nauttivan metsästyksestä kun suurimmalla osalla miehistä oli maastopuku ja osalla vielä kiväärit mukana.
Samalla poistuimme kartan alueelta mutta olimme netistä katsoneet että Vytegra-kaupunki on lähellä. Noin sata kilometriä ilman mitään opastuksia saavuimmekin Vytegran kaupunkiin. Huoltoasemalta ostimme öljyä, bensaa, pesunestettä ja Karjalan tasavallan kartan joka kattoi osan isosta Vologdan alueesta.
Kello taisi olla noin 18 ja kyläkierroksen jälkeen jatkoimme matkaa kohti Medvezhegorskia. Tie oli taas uutta ja hyvätasoista. Samalla saavuimme Karjalan tasavaltaan. Gakugsa-kylästä ostimme vettä ja piirakoita ja singittelimme Pudozh-kaupunkiin jossa söimme halvalla mahan täyteen ja ruoka oli taas maittavaa.
Vihdoin Medvezhegorskiin saapuessa kello 23 etsimme yösijaa... mutta tuloksetta. Kaikki alueen hotellit ja motellit (4kpl) oli täynnä, enempää emme löytäneet. Ei siinä auttanut kuin jatkaa matkaa kohti Petroskoita. Petroskoissa viiden hotellin jälkeen menetimme toivomme ja päätimme nukkua autossa. No, eihän siitä mitään tullut.
Aamulla anivarhain menimme rautatieasemalle josta sai kofeiinipitoista juomaa automaatista ja samalla testasimme tualettia jossa ei ollut sitä pönttöä.
Kun alkoi tulla valoisaa noin 7 aikaa, jatkoimme matkaa. Sumu oli kauhea ja ilma kylmä. Lähdimme Suojärven suuntaan. Pikkuhiljaa aurinko nousi ja sumu hälveni. Tiekylteissä näkyi suomalaisia nimiä ja kylille ei oltu annettu venäläisiä nimiä niinkuin Leningradin alueella.
Suojärvelle pääsi vielä kohtalaisen hyvää tietä. Suojärven jälkeen tie muuttui hiekkaiseksi mutta sitä kärsi vielä ajaa. Loimolan kylässä kävimme kaupassa ja ostimme naposteltavaa, vettä ja jotain jaffan tapaista juomaa.
Loimolasta tie muuttui huonoksi ja kuoppia oli ja jyrkkiä mutkia ja mäkiä. Selvisimme kunnialla Sortavala-Petroskoi tien risteykseen. Läskelässä pysähdyimme uuden näköiseen kahvilaan aamupalalle. Tie kulki pienen matkan Laatokan rannan mukaisesti. Pysähdyimme kauniiseen paikkaan jossa kokeilimme vettä ja kiipesimme ylös kalliota pitkin. Se oli mukavaa vaihtelua autossa istumiselle.
Jatkoimme Sortavalaan ja kohti Lahdenpohjaa. Lahdenpohjan jälkeen alkoi hiekkatietä tie oli oikea katastrofi. Isoja kuoppia ei ollut mutta se oli täristävää. Piti valita että ajammeko 30km/h autoa säästellen vai painammeko reilusti 70 lasissa. Valitsimme jälkimmäisen vaihtoehdon. Kurkijoella näkyi 2 hylättyä bensa-asemaa. Lähempänä Käkisalmea tuli tietyöt vastaan. Ilmeisesti Käkisalmi-Sortavala tie halutaan kuntoon. Käkisalmen jälkeen kaarsimme länteen kohti Melnikovoa. Tie oli hyvää. Sieltä ostimme kotiin suklaata ja tupakkia. Mel'nikovossa on epäselvä liikenneympyrä josta lähdimme väärään suuntaan. Viiden kilometrin harharetkien jälkeen palasimme takaisin.
Sitten kuului outoa ääntä.. rengas tyhjeni ja hajosi. Onneksemme se tapahtui juuri Mel'nikovossa leveän tien varrella. Pysähdyimme tien laitaan ja vaihdoimme renkaan ongelmitta. Pesimme kädet viereisessä kahvilassa ja söimme piirakat. Matka jatkui ennestään tuttua huonoa hiekkatietä Borodinskoyeen ja sieltä Kamenogorskiin. Tuollaistakin pääsi hyvin läpi ja kotona olimme 17 aikoihin.
Seuraava reissu lähiaikoina ehkä Arkangelin alueelle tai etelään Pskovin alueelle lähiaikoina.
Olen vasta 18 mutta pitää lähteä kotonta jo kauas että uusia paikkoja löytää. Jos sitä vanhaksi elää niin vaikeaksi homma käy.
Kello 19 aikoihin auto oli valmis ja päätimme ajaa Novaya Ladogan kaupunkiin. Tasaista mustaa asfalttia oli koko matka. Välillä ruuhka oli kiusana mutta 23-24 aikaan oltiin perillä ja paikallisesta murjusta "Raduga" löytyi vapaa huone kahdelle.
Aamupalalla kävimme kahvilassa josta sai maukasta keittoa ja pihviä perunoiden kera. Kävimme pyörähtämässä Staraja Ladogan sekä Volhovin kaupungeissa ja jatkoimme "kola" tietä Murmanskin suuntaan. Mukana oli Venäläinen navigaattori ja aiemmalta matkalta mukaan tarttunut Leningradin alueen maantiekartta. Niiden avulla suunnistaminen kävi helposti. Tulimme Lodeinoe Polen kaupunkiin ja päätimme että käännymme itään ja kierrämme vielä Äänisen järven.
Ennen Podporozhen kaupunkia tie oli vielä todella hyvässä kunnossa. Sen jälkeen tie muuttui normaalitasoiseksi epätasaisuuksineen satunnaisten kuoppien kera. Vologdan alueelle saavuttaessa tie muuttui hiekkatieksi jota kuitenkin kärsi ajaa 80-100km/h nopeudella. Vologdan alueella on selvästi nähtävissä alhaisempi elintaso. Paikalliset tuntuivat nauttivan metsästyksestä kun suurimmalla osalla miehistä oli maastopuku ja osalla vielä kiväärit mukana.
Samalla poistuimme kartan alueelta mutta olimme netistä katsoneet että Vytegra-kaupunki on lähellä. Noin sata kilometriä ilman mitään opastuksia saavuimmekin Vytegran kaupunkiin. Huoltoasemalta ostimme öljyä, bensaa, pesunestettä ja Karjalan tasavallan kartan joka kattoi osan isosta Vologdan alueesta.
Kello taisi olla noin 18 ja kyläkierroksen jälkeen jatkoimme matkaa kohti Medvezhegorskia. Tie oli taas uutta ja hyvätasoista. Samalla saavuimme Karjalan tasavaltaan. Gakugsa-kylästä ostimme vettä ja piirakoita ja singittelimme Pudozh-kaupunkiin jossa söimme halvalla mahan täyteen ja ruoka oli taas maittavaa.
Vihdoin Medvezhegorskiin saapuessa kello 23 etsimme yösijaa... mutta tuloksetta. Kaikki alueen hotellit ja motellit (4kpl) oli täynnä, enempää emme löytäneet. Ei siinä auttanut kuin jatkaa matkaa kohti Petroskoita. Petroskoissa viiden hotellin jälkeen menetimme toivomme ja päätimme nukkua autossa. No, eihän siitä mitään tullut.
Aamulla anivarhain menimme rautatieasemalle josta sai kofeiinipitoista juomaa automaatista ja samalla testasimme tualettia jossa ei ollut sitä pönttöä.
Kun alkoi tulla valoisaa noin 7 aikaa, jatkoimme matkaa. Sumu oli kauhea ja ilma kylmä. Lähdimme Suojärven suuntaan. Pikkuhiljaa aurinko nousi ja sumu hälveni. Tiekylteissä näkyi suomalaisia nimiä ja kylille ei oltu annettu venäläisiä nimiä niinkuin Leningradin alueella.
Suojärvelle pääsi vielä kohtalaisen hyvää tietä. Suojärven jälkeen tie muuttui hiekkaiseksi mutta sitä kärsi vielä ajaa. Loimolan kylässä kävimme kaupassa ja ostimme naposteltavaa, vettä ja jotain jaffan tapaista juomaa.
Loimolasta tie muuttui huonoksi ja kuoppia oli ja jyrkkiä mutkia ja mäkiä. Selvisimme kunnialla Sortavala-Petroskoi tien risteykseen. Läskelässä pysähdyimme uuden näköiseen kahvilaan aamupalalle. Tie kulki pienen matkan Laatokan rannan mukaisesti. Pysähdyimme kauniiseen paikkaan jossa kokeilimme vettä ja kiipesimme ylös kalliota pitkin. Se oli mukavaa vaihtelua autossa istumiselle.
Jatkoimme Sortavalaan ja kohti Lahdenpohjaa. Lahdenpohjan jälkeen alkoi hiekkatietä tie oli oikea katastrofi. Isoja kuoppia ei ollut mutta se oli täristävää. Piti valita että ajammeko 30km/h autoa säästellen vai painammeko reilusti 70 lasissa. Valitsimme jälkimmäisen vaihtoehdon. Kurkijoella näkyi 2 hylättyä bensa-asemaa. Lähempänä Käkisalmea tuli tietyöt vastaan. Ilmeisesti Käkisalmi-Sortavala tie halutaan kuntoon. Käkisalmen jälkeen kaarsimme länteen kohti Melnikovoa. Tie oli hyvää. Sieltä ostimme kotiin suklaata ja tupakkia. Mel'nikovossa on epäselvä liikenneympyrä josta lähdimme väärään suuntaan. Viiden kilometrin harharetkien jälkeen palasimme takaisin.
Sitten kuului outoa ääntä.. rengas tyhjeni ja hajosi. Onneksemme se tapahtui juuri Mel'nikovossa leveän tien varrella. Pysähdyimme tien laitaan ja vaihdoimme renkaan ongelmitta. Pesimme kädet viereisessä kahvilassa ja söimme piirakat. Matka jatkui ennestään tuttua huonoa hiekkatietä Borodinskoyeen ja sieltä Kamenogorskiin. Tuollaistakin pääsi hyvin läpi ja kotona olimme 17 aikoihin.
Seuraava reissu lähiaikoina ehkä Arkangelin alueelle tai etelään Pskovin alueelle lähiaikoina.
Olen vasta 18 mutta pitää lähteä kotonta jo kauas että uusia paikkoja löytää. Jos sitä vanhaksi elää niin vaikeaksi homma käy.
Vastaukset 12
Vanhimmat
ehkä sun kannatas noin nuorena kokeilla ajaa tatjanan viivaa pitkin edestakaisin elämyksiä pitää saada... älä ujostele
U menja russkaja podruzhka ;)
No, matkailun vaikeudet tulevat vastaan toki iän myötä, mutta asenne ja terveydentila ovat ainakin yhtä merkitseviä. Sinulla, meidän lukijoiden onneksi, on kumpaakin, toivottavasti vielä 50 vuotta, joten muista, että kiirehtiä ei tarvitse, eikä kannata.
Harmillista että Petroskoissa on ollut majoituksissa täyttä, vasta avattu linja-autovuoro kun muuten antaisi mahdollisuuden päähänpisto-matkoihin noin capriisina. Tämä haittaa tietysti vain, jos ei ole tuttuja paikkakunnalla. Netistä olen tulostanut listan hotelleista, mutta joskus vaan kun ei ole niin ei. Njet tak njet.
Kurkijoen ja Hiitolan mutkat ovat ikäviä, mutta se uusi tiehän sitten tulee, ja nopeuttaa matkaa, mutta samalla jättää sivuun todellisen elämän ja ihmiset kylissä. Sinä olet kolunnut huonojakin teitä, toivottavasti kartutat kielitaitoa niin kokemukset ja tarinat moninkertaistuvat.
Lykkyä pyttyyn.
Se on totta että valtatiet jättävät pikkukylät varjoon. Mielummin sitä katselee vanhoja hirsitaloja ja kyläkauppoja kuin tienkaiteita. Venäjää jo vähäsen puhun ja opiskelen innokkaasti lisää.
Nopeita reissuja teet, kokeilepa välillä ottaa reilummin aikaa, ettei mene pelkäksi ajeluksi, vaan ehdit ottaa rauhassa kuppia myös matkan varrella eri paikoissa.
Jos Arkangelin suunta on mielessä ja kaipaat lisää vinkkejä majoituksen, teiden, suositeltujen pysähdysten, kansalaistason kontaktien yms. suhteen, niin voit kysellä: zedappi(a)yahoo.com
Joo se olisi mukavaa käyttää enemmän aikaa mutta kesällä olin töissä ja nyt koulussa niin aikaa on rajallisesti. Nyt seuraavaksi ajattelin lähteä jo keskiviikkona ja tulla sunnuntaina takaisin niin jää enemmän aikaa paikkojen ihmettelyyn.
Kiitos linkistä.
Tuossa iässä on tärkeintä saada olla ratin takana mahdollisimman paljon, nähtävyyksistä viis ;)
Antoisia reissuja
Hienoa raportointia! Jatka samaan malliin! Nuo tienkunnossaolotiedot kiinnostavat meitä kaikkia.
Itse monasti jälkeenpäin olen harmitellut sitä, ettei tullut nuorempana valokuvattua paikkoja riittävästi. Jos innostut vielä kuvaamaan, niin laita aina tarkat muistiinpanot kuvien kohteista joko kuvan saatetiedoiksi tai erilliseen muistikirjaan, jotta aikanaan sitten muistat helpommin.
Toinen seikka, joka ehkä kannattaa huomioida. Nyt syksyllä on jo pimeääkin illalla ja autoilu klo 20 jälkeen alkaa olla a) vaarallista, koska tietä ei aina enää näe riittävästi ja siellä saattaa lojua mitä tahansa monttujen lisäksi ja b) ei pimeässä enää näe maisemaakaan. Joten harkintaa turhan pimeäajon välttämiseksi.
Mutta onnea vaan matkaan, sitäkin siellä tarvitaan!
Juu. Ajattelin että vielä kun on valoisaa niin voisi käydä sen yhden reissun heittämässä. Pimeinä aikoina sitten etelän lämpöön ;) en itsekkään pimeässä matkustamisesta pidä. Keväällä sitten taas Venäjän teille.
Valokuvia ja videoita on otettu jonkin verran. Seuraavana hankinnassa on autoon videokamera niin saa yllättävät tilanteet nauhalle ja mahdollisessa kolarissa siitä on apua. Näyttää siltä että pakolliset korpitaipaleet ovat pian historiaa ja halutessaan pääsee jokaiseen kaupunkiin tasaista asfalttitietä. Toki aina sivutietä voi käyttää :)
kelpaisko kieltä osaava nais immeinen mukaan kartturiksi ? olen asunut noilla seuduilla missä olette ajelleet .. sähköpostilla voi vastata [email protected]
Kiitos kertomuksesta!
Tuo majapaikan löytyminen on hiemen huono tilanne, ajaminen rasittaa ja pitäisi saada nukuttua. Pitäisi olla ennekkoon lukuisa määrä vaihtoehtoja tiedossa.
Petroskoissa on kyllä monenlaisia majapaikkoja, varmaan niistä olisi joku löytynyt yöksi.
Kiitokset kuitenkin, uskalsit lähteä Äänisen kierrokselle.
Tässä juttuja tietöistä.
http://yle.fi/uutiset/moottoritien_rakentaminen_suomen_rajalta_venajalle_alkaa/6841976
http://yle.fi/uutiset/suomi_jaamassa_jalkeen_karjalan_tasavallan_tiehankkeista/6738671
Kontupohjan keskeinen Kivats-hotelli on halpa (ellei ole tehty euroremonttia sitten viime käynnin syyskuussa 2010) ja siellä olisi voinut hyvinkin olla tilaa, joten kannattaa pistää kyseinen hotelli merkille, jos noilla kulmilla vastaisuudessa liikut ja yösijaa etsit.