Nyt ollaan vihdoim otettu tämä asia esille, kiitos Sailas!Onko muita jotka on samaa mieltä että nämä työttömät ja äitiyslomalaiset vievät ihan turhaan tosi tarvitsivien paikkoja?
Olen läheltä seurannut erään perheen lois-elämistä ja todella suututtaa. Isä on työtön ja äiti äitiyslomalla, vanhempi lapsi kuskataan joka päivä kokopäivähoitoon kunnalliseen päväkotiin. Lapsi on ihan ihmeissään ja huutaa kuin syötävä kun pitää lähteä kotoa kun vauva saa olla kotona.
Viereisessä rapussa sai töihin palaava mamma kielteisen hoitopäätöksen 3-vuotiaalle. Onko tämä oikein,kunnolliset työssäkäyvät ihmiset joutuu aina kärsimään tämmöisissä asioissa. Laiskat vanhemmat makaa vaan kotona ja käyttää kaikki mahdolliset tuet hyväkseen.
Ei jakseta kasvattaa itse lastaan vaikka aikaa olisi.Tiedän kokemuksesta että lapset voi hyvin jos ne saa mahdollisuuden olla kotona äidin hoivissa mahdollisimman kauan. Itse en kyllä olisi raaskinut viedä vanhinta lasta hoitoon ollessani äippälomalla. Se aika oli yksi parhaimmista. Meidän perhe on hyvin rakastava ja toiset huomioonottava.Ja lapset on hyvin käyttäytyviä.
Olen läheltä seurannut erään perheen lois-elämistä ja todella suututtaa. Isä on työtön ja äiti äitiyslomalla, vanhempi lapsi kuskataan joka päivä kokopäivähoitoon kunnalliseen päväkotiin. Lapsi on ihan ihmeissään ja huutaa kuin syötävä kun pitää lähteä kotoa kun vauva saa olla kotona.
Viereisessä rapussa sai töihin palaava mamma kielteisen hoitopäätöksen 3-vuotiaalle. Onko tämä oikein,kunnolliset työssäkäyvät ihmiset joutuu aina kärsimään tämmöisissä asioissa. Laiskat vanhemmat makaa vaan kotona ja käyttää kaikki mahdolliset tuet hyväkseen.
Ei jakseta kasvattaa itse lastaan vaikka aikaa olisi.Tiedän kokemuksesta että lapset voi hyvin jos ne saa mahdollisuuden olla kotona äidin hoivissa mahdollisimman kauan. Itse en kyllä olisi raaskinut viedä vanhinta lasta hoitoon ollessani äippälomalla. Se aika oli yksi parhaimmista. Meidän perhe on hyvin rakastava ja toiset huomioonottava.Ja lapset on hyvin käyttäytyviä.
Vastaukset 45
Vanhimmat
Olen kyllä kanssasi samaa mieltä. Miksi sitä vanhempaa lasta ei viedä esim kerhoon pari kertaa viikossa jos tarvitsee niitä kavereita ympärilleen ? Ei sen paikan tarvitse aina olla päiväkoti !!!
Ja jos jotkut viisaat haluu tehdäkki lapset just silleen et toinen on jo päiväkoti-iässä,et saa sen vanhemman lapsen päiväkotiin.Joku haluaa tehdä näin ihan omanki jaksamisen takia,eikä pukata niitä lapsia vuoden välein.Et sitte on ihan väsynny ku niitä hoitaa,ja sitte taas ihmetellään ku joku äiti tappoi/pahoinpiteli lapsensa jne.Jos valtio haluaa tälläsistä asioista ruveta supistamaan,niin kantaa sitte seuraamuksetki.
Vauva ei mene rikki, jos hoitaja sen jättää joskus yksin huutamaan mennessään itse muualle rauhoittumaan. Vauva menee rikki, jos sen vaientaa ravistamalla sitä voimakkaasti tai lyömällä sen pään seinään.
Mutta kun kaiken pitäisi aina olla niin täydellistä. Sitten petytään ja kohta on taas lehdessä uutinen äidistä, joka tahallaan hukutti pienet lapsensa kylpyammeeseen.
minusta on se, lapset viedään hoitoon sillä syyllä että siellä saa virikkeitä,mutta kuulin että suurin osa näistä lapsista on hoidossa 8-10 tuntia,silloin on kyllä kysymys ihan jostain muusta kuin lapsen tarpeista.Kyllä kaupungeissa ainakin on lapsille näitä lyhytkestoisempia virikepaikkoja muitakin kuin päiväkodit.Mitä vanhemmat kerkeävät tehdä lastensa kanssa jos lapset on hoidossa koko päivän?Ja jos oletetaan että se ainoa lapsi olis siellä hoidossa sen 8 tuntia niin mitä ne vanhemmat/vanhempi tekee kotona koko päivän.Kyllä ymmärrän että silloin tällöin tarvitsee koko päivänkin vapaata,mutta itse en saisi kyllä joka päivä aikaa kulumaan jos ei tuo pienimmäinen olisi kotona.Meillä täällä maalla ei ole näitä virikemahdollisuuksia kuin kerran viikossa parin tunnin seurakunnan kerho,kolme vuotta täyttäneille ja päiväkotejakaan ei ole ja perhepäivähoitopaikat on täynnä,joten "joutuu" itse omansa hoitamaan,eli ottakaa maalle muuttoa suunnittelevat tämäkin seikka huomioon...
Kunnathan ovat lopettaneet kerho ja puistotoiminan. Seurakunnat ovat ainoita, jotka vielä järjestävät kerhoja. Jos ei ole kiinnostunut uskonnolisesta hapatuksesta, niin ohjatun toiminan vaihtohedot on vähissä.
Meidän kunnassa tuo ei pidä paikkaansa. Täällä meidän lähiössäkin on usemmankinlaista toimintaa lapsille, mutta silti lähiseudun kotona olevat äidit ja isät vievät lapsensa mieluummin koko päiväksi päiväkotiin. Ja sitten kohta ihmetellään, miksi kerhot ym. lopetetaan...
Samalla alueella päiväkodin kanssa on srk:n kerhojen lisäksi MLL:n ylläpitämä kerho, puistotoimintaa, liikuntakerho päivällä kahtena päivänä viikossa jne.
päivähoitolain mukaan kukaan ei voi saada kielteistä päätöstä päivähoitopaikasta, jos lapsi on alle oppivelvollisuusiän.
hoitopaikat niin täyteen kuin suinkin ja samalla vähennetään työntekijöitä...pääsee sitten ne kotona makoilevat vanhemmat marmattamaan kun heidän lapsensa ei saa yksilöllistä hoitoa ja kun ei askarrella eikä muutakaan.Ei varmaan kun ei kerkeä....hyvä jos perushoidon kerkeää antaa,uskoisin jos nämä lapset jäisivät pois kenellä on vanhempi kotona niin hoidon laatu paranisi heti.Tiedän tapauksia kun on hoitajien loma-ajat ja lapsia sijoitellaan varahoitoihin ja tulee tiukkaa että minne kaikki lapset mahtuu niin edes tällöin ei kotona olevat vanhemmat jousta ja ota lapsia pois...törkeää...
hyvät ihmiset äänestämässä !
Valtuutetuthan noista päivähoitoasioista päättää kunnan tasolla ja nekin on ihmisiä, kyllä niille voi jutella.
Asia, josta kirjoitit, on nimittäin _oikea_ ongelma ja sen ratkaisun avain on tavallisten ihmisten taskussa äänioikeuden muodossa.
Äänestämällä ei välttämättä päädytä siihen mihin halutaan! Valitettavan usein käy niin, että vaalilupaukset tai ainakin osa niistä unohdetaan, kun vaaleissa on voitettu!
mutta eihän työ siihen äänestystapahtumaan lopukaan. Nuokin on jatkuvia prosesseja. Joka vuosi tehdään uusi budjetti. Äänestäjän homma on pitää huoli siitä, että vaalilupaukset muistetaan.
Minusta tuntuu että marmattajia on ne jotka eivät vie lastaan hoitoon?!?!? Sen kuvan näistä keskusteluista saa.
marmattaakin. Lapsen parastahan tässä ajatellaan. Tosin esim. sinun kohdallasi lapsen paras voisi olla se, että hän olisi mahdollisimman kaukana sinusta. Tai ettei olisi koskaan syntynytkään perheeseen jossa hän on vain yksi rasite joka heti tilaisuuden tullen lykätään toisten vastuulle. Mielestäni on uskomatonta, että ihmiset kilvan tappelevat siitä, että saavat vielä lapsensa hoitoon kun ennemmin pitäisi tapella siitä oikeudesta, että saisi olla lapsensa kanssa kotona.
Jaha. Voit vetää mitä johtopäätöksiä haluat. Tässä keskustelussa en ole muistaakseni puhutnut omista hoitoasioistani yhtään mitään.
Hämmästelin vain sitä että ne jotka eivät vie lastaan hoitoon, haluaisivat oikeuden pois niiltä jotka vievät. Miksi? Jokaisessa perheessä tilanne on omanlaisensa ja on aika naivia väittää että joku tietty ryhmä ei voi tarvita päivähoitopaikkaa.
Lapselle pitää antaa työtätekevän naisen ja miehenmalli. Ikuista kesälomaa viettävät hoitovapaalaiset tekevät karhunpalveluksen lapsilleen. Eivät työtätekevät inu ja kinua korvauksia iltaisin, viikonloppuisin ja vuosilomiensa aikana tekemästään hoitotyöstä.
Hoitovapaalaisten lapset harvoin nostetaan pinnasängystä pois. Tulevat sitten myöhemmin ekaluokalle ilman, että edes pyllyään itse pyyhkiä osaisivat. Tämä on nähty.
Aika raakaa tekstiä kirjoitat, mutta kyllä joillekkin käy noin.
Satun tietämään yhden perheen, joka ei missään tapauksessa ole halunnut pistää lapsiaan tarhaan ja ulos julmaan maailmaan. Nyt vanhin lapsi on tulossa koluikään, niin eiköhän heillä mietitä kotikolua ihan vakavissaan. Perhe on vielä sellainen että luuhaavat ennimmäkseen kotona seinien sisällä, muksuja ei koskaan näy edes pihalla leikkimässä. En tiedä minkälaiseen maailmaan nämäkin vanhemmat lapsiaan kasvattaa. Ensimmäinen kontaksi ulkomaailmaan tulee kai kun pitää mennä töihin... tai siis soskuun toimeentulotukea hakemaan.
minä en ole koskaan ollut päivähoidossa vaan äitini hoiti meidät kaikki kolme lasta itse kotona. Silti minusta tai sisaruksistani ei ole tullut mitään työnvieroksujia.
Toisaalta kysyisin mikä onkaan elämän tarkoitus? Tehdä töitä 16 tuntia/vrk, viettää vapaa-aikaa hereillä 2 tuntia ja nukkua 6 tuntia? Kuulostaa aika typerältä. Minä en arvosta pätkän vertaa tuollaisia työnarkomaaneja varsinkin jos heillä vielä sattuu olemaan lapsia.
Työ on pakollinen paha ja sitä tehdään jotta olisi voita leivän päälle. Jos sen voin hankkimiseen riittää, että töitä täytyy tehdä 4 tuntia päivässä niin sitten tehdään vain sen verran.
Tuntuu siltä, että monet ovat pitkään töissä juuri sen takia, ettei tarvitsisi olla kotona puolison ja lasten kanssa. Se se vasta säälittävää onkin. Ehkä sinäkin olet yksi heistä?
Tuo nyt on selvääkin selvempää työnvieroksuntaa, että suostuu tekemään töitä vain sen verran kun on pakko. Todistit sanani oikeiksi. Kotiäidin lapset jäävät saamattomiksi nyhveröiksi.
Jep jep. Tyyppi sanoo ettei vieroksu työtä, mutta tekee sitä kuitenkin vain juuri niin vähän kuin on pakko :) Eihän tuolla silti välttämättä ole oikeasti mitään yhteyttä kotihoitoon.
kun tulee ihan paha mieli kuinka voi toiselle ikävästi sanoa... et kai mikään selvinnäkijä ole ja Anssin kirjoittamien tekstien perusteella tuntuu, että hän on suvaitsevainen ja asiat monelta kantilta näkevä ihminen. Hienoa!
Kiva huomata että edes joku arvostaa suvaitsevaisuutta ja sitä että osaa asettua myös vastapuolen asemaan :) Toiset on sitä mieltä että en osaa päättää mitä miltä olen, kun välillä puolustan yrittäjiä ja toisaalla taas työttömiä.
Laatu ei sillä paranisi,että kotonaolijoitten lapset pantaisiin pois päiväkodeista,ei ainakaan näin päivähoitajan vinkkelistä katsottuna.Kotona olevat vanhemmathan ne tuovat lapsensa myöhemmin aamuisin hoitoon ja hakevat sieltä aiemmin;näinhän meille jää enemmän "laatuaikaa" käytettäväksi pienemmälle lapsijoukolle.
Meillä ainakin on toiminut hyvin ns. neuvotteleva systeemi,jossa jokaisen lapsen hoitoaika,vapaapäivät ym.sovitaan vanhempien kanssa.Vanhemmillahan on joka tapauksessa vähän huono omatunto tuodessaan lastaan hoitoon,ettei siinä patistamista tarvita.
Hyvin on saatu hoitajien loma- ja sairasaikoina sovittua kotona oleville vapaapäiviä.Kaiken lisäksi kotona olevat (äidit ainakin) ovat hyväntuulisia ja positiivisia verrattuna työssä oleviin kanssasisariinsa.Meillehän tämä käy.
Eri asia on sitten,kuka tämän maksaa..
... voipi olla niin että jos esim. äidillä on masennusta ja isä ei ole tippaakaan kiinnostunut lapsen hoidosta niin ovat ajatteleet hoitopaikan olevan hyväksi lapsellensa. En väitä että asia niin olisi, mutta kun on väsynyt ja masentunut niin ei ehkä pysty aina näkemään asioista oikeassa valossa. Jos kerran olette niin rakastavia ja toiset huomioonottavia niin luulisi teidän sitten tajuavan, että vaikeissa elämäntilanteissa ei aina ymmärrä mikä on oikein ja mikä ei.
puhuttu,että erityisestä syystä,hoitopaikkaoikeus säilyy.Eli silloin otetaan huomioon elämäntilanteet,sairudet yms.Tutkimuksen mukaan esim. Espoossa 800 sellaista perhettä pitää lapsia hoidossa,joilla ei ole todettu mitään erityistä syytä.Perheitä on n.1300 joilla on vähintään toinen vanhempi kotona ja lapsi silti hoidossa,eli 500 perheellä on se erityinen syy pitää lastaan hoidossa.
Oon seurannut keskustelua mielenkiinnolla.
Oma lapseni on 4 tuntia päivässä, 5 kertaa viikossa päiväkodissa.
En tunne syyllisyyttä siitä, että vien lapseni päiväkotiin vaikken itse käy töissä.
Hoidin lastani kotona melkein 3,5 vuotta.
Nyt on aamupäivisin sitten aikaa käydä työhaastatteluissa eikä tarvitse ottaa stressiä siitä, että kuka hoitaisi lastani sillä aikaa.
Hienoa, että uskalsit kertoa kantasi, vaikka täällä leimataan ja syyllistetään ihmisiä, jotka ajattelevat eri tavalla kuin muut.
Olen itse työssä käyvä - määräaikainen työni päättyy näillä näkymin vuoden loppuun. Lapseni on kunnallisessa päivähoidossa perhepäivähoitajalla. Aion ehdottomasti pitää lapseni hänelle tutun hoitajan luona ensi keväänäkin, olinpa työssä tai en. Sovimme hoitajan kanssa lähempänä kuinka tämä käytännössä toteutetaan.
Miksikö näin? No siksi, että tiedän, ettei työttömyyteni kestä kauaa. Minulle on luvattu uusi sijaisuus loppukeväästä, joten en halua menettää lapselle mieluista hoitopaikkaa muutaman kuukauden tähden.
Ja jos joku nyt aikoo sanoa, että minulla onkin hyvä syy, niin tähdennän, etten koskaan voi kuitenkaan todella olla varma siitä, aloitanko työn sovittuna aikana vai en...saattaahan se firma mennä vaikka konkkaan sillä välin...:)
Oltaisko taas sivistyneesti eri mieltä, siis niin, ettei tartteis ketään nimitellä vain siksi, että ajatellaan asioista eri tavalla.
Miksi sinun pitäisikään tuntea syyllisyyttä siitä, että lapsesi on viitenä päivänä viikossa 4 tuntia hoidossa? Sehän on juuri yksi vaihtoehto, esillä olevaan asiaan!
On hienoa, että löytyy vielä vanhempia, jotka kotona ollessaan eivät vie lastaan vähintään kahdeksaksi tunniksi päivähoitoon! Yksi erittäin hyvä vaihtoehto on juuri puolipäivähoito, jolloin vanhemmalle jää aikaa hoitaa asioitaan tai vaikka vain huilata kotona. Tällöin lapsikin saa tarvitsemansa virikkeet(?) ja kaverit hoidossa, mutta ei joudu viettämään siellä koko päivää aamusta iltaan, vaan pääsee nauttimaan myös omista vanhemmistaan.
'Virikkeet'-sanan jälkeen laitoin kysymysmerkin siksi, että tällä viikolla Tampereen Aamulehdessä oli artikkeli aiheesta, jossa terveydenhoitajat mainitsivat olevansa sitä mieltä, että lapsen alle kouluikäisen lapsen tarvitsemat virikkeet pitäisi löytyä kotoa, eikä virikkeet siis voi olla syynä lapsen päivähoitoon laittamiselle!
Hatunnoston arvoista on myös se, että olet hoitanut lastasi kotihoidossa melkein 3,5 vuotta! Näin pitäisikin toimia. Siihen ikään asti lapsen pitäisi saada olla oman vanhempansa kanssa (on tietenkin tilanteita esim. taloudellinen, jolloin tämä ei onnistu. Mutta silloin kun siihen on mahdollisuus!)
päivähoidon,itselläni ei ainakaan ole/olis varaa pitää lasta hoidossa,kun en tiedä jos nyt menisin töihin ja se työ olis joku tukityö todennäköisesti,että mitä se työnteko tointaisi kun suurin osa palkasta menisi hoitomaksuun?Eli ei tunnu järkevältä...
on myös hoito ilmaista. (työttömät, opiskelijat ym.vähävaraiset eivät välttämättä maksa hoidosta mitään. Tai jos maksavat,niin hyvin minimaalisesti)
Päivähoitomaksut on porrastettuja ja tulosidonnaisia. Ja kysyit siitä, että miksi käydä töissä, jos päivähoitomaksut vievät suuren osan palkasta. Minä ainakin saan myös työstä elämääni sisältöä, vaikka päivähoitomaksut vievätkin yhteensä lähes kaksi kolmasosaa palkastani. Minulla on kaksi lasta hoidossa, joista molemmista menee täysi kuukausimaksu. Lisäksi joudun maksamaan kotiin hoitajalle, koska itse teen vuorotyötä ja mieheni matkatyötä. En suostu laittamaan lapsiani vuorohoitoon, koska lapset joutuisivat olemaan siellä välillä yli vuorokauden kerrallaan. Katsoin siis parhaaksi palkata kotiin lisähoitajan, että lapset saavat olla edes kotona. Maksan maksuni iloisin mielin, koska uskon tekeväni nämä järjestelyt lasteni parhaaksi. Välillä tietysti harmittaa maksaa täydet maksut, vaikka kunnallisen hoidon tarve on esim iltavuoropäivinä vain 4 tuntia.
Minulla olisi myös toinen vaihtoehto: voisin hoitaa lapset kotona, mutta en vain jaksa olla vain äiti. Työni kautta saan myös arvokkaita muita sosiaalisia kontakteja. Ei ole helppoa olla aina vain lasten kanssa. Yksinhuoltajat saavat useimm9ten omaa aikaa silloin kun lapset ovat isällään. Minä en saa. Olen mieheni matkojen ajan täysin kiinni lapsissa, oli matkan pituus sitten viikko tai viisi kuukautta. Päivähoito jakaa osaltaan sitä minun kasvatusvastuutani.
Minulle tulee hoitoon eräs pieni tyttö, jolla on molemmat vanhemmat kotona, ollut jo vuosia! Perheessä on lisäksi neljä suurempaa lasta, kaikki jo koulussa. Lasten äiti alkoi tehdä jo lapsia peruskoulussa ollessaan ja tahti on jatkunut melkein lapsi per vuosi! Lasten isä on lääkeriippuvainen ja kumpikaan vanhemmista ei ole ollut päivääkään koskaan töissä kun yhteiskunta elättää heidät kokonaan! Äiti on jatkuvasti vaatimassa tukia itselleen sossusta, eikä edes suunnittele työhön paluuta. Työnhaun tullessa ajankohtaiseksi aloitetaan vaan uuden lapsen teko hyvällä menestyksellä ja yhteiskunta maksaa taas viulut! Ei laki ole sama kaikille, eikä Kela varsinkaan! Itse kahden lapsen äitinä en ikinä veisi lastani hoitoon kotona ollessani! Osataankin vaatia lapselle mahdollisimman pitkä hoitopäivä, jota jopa viranomainenkin ihmetteli. Hoitopaikka sijaitsee samassa pihapiirissä, joten lapsi on todellakin helppo "heittää" hoitopaikkaan!
Toinen kotona makaava äiti teki samanlaisen tempun: toi vanhemman poikansa hoitoon, puolipäiväiseksi. Jaksoi ensimmäisenä päivänä hakea ja tuoda, mutta sitten samoin kotona mukamas työttömänä oleva isä astuikin remmiin kuljettamaan poikaa. Ei tässäkään olisi ollut mitään pahaa sanottavaa, mutta kun isänkin kiinnostus pojan tuontiin hiipui melkein parissa päivässä! Tämäkin perhe asui viereisessä talossa, joten matkan pituus ei ainakaan rasittanut. Poika oli todella pahapäinen, kiusasi ja löi toisia ja ruokailu oli yhtä piinaa kun meillä ei tarjottukaan roskaruokia, vaan lain mukaista kotiruokaa! Pojalla oli jo ennestään kaikki etuhampaat reikiintyneet tyngiksi väärän ruokailun ja jatkuvien makeisten syönnin takia ja ne joudutaan poistamaan yksitellen hammaslääkärin toimesta! Lisäksi poika oli todella ylipainoinen. Pojalle en saanut antaa aamupalaa vanhempien tahdosta, joten isä kysyi lupaa tuoda omat eväät hiekkalaatikolle, mutta siihen en suostunut missään tapauksessa. Poika lopettikin hoidossa käymisen omalla ja vanhempien luvalla parin viikon kuluessa, eivät edes ilmoittaneet minulle lopettamisestaan! Soittaessani vähän myöhemmin pojan kotiin, vanhemmilla olikin vuolaat selitykset toimintansa tueksi! Jätin asian silleen,kunnes pari päivää sitten sain äidiltä tekstiviestin kännykkääni: Voisinko minä hoitajana käydä purkamassa päivähoitosopimuksen lapsen osalta päivähoitotoimistossa, he kun eivät nyt millään pääse sinne (vajaa 2 km)!Ilmoitin äidille, etten enää hoida mitään asiaa puolestanne ja itse se on purettava tekemänsä sopimukset ko. viranomaisen kanssa sopien! Minulla ei ole edes oikeutta purkaa mitään sopimusta vanhempien puolesta! Äiti ilmoitti asian olevan sillä selvä, eikä ole silti vieläkään käynyt purkamassa sopimusta! Meille jäi lapsen vaihtovaatemuovipussi ja sen äiti kertoi hakevansa joskus ensi viikolla! Kammottava perhe, isä entinen juoppo; nyttemmin uskoon tullut ja jatkuvasti valittaa kuinka huonosti heidän perheessä ovat kaikki asiat oikein narisevalla äänellä! Keskustellessani isän kanssa aika kauan omien töideni ohella, huomattiin yhdessä, ettei heillä asiat sittenkään olleet vielä ihan toivottomalla tasolla! Kehoitin isää hakemaan vaan pontevasti töitä ja hän lupasikin sen auliisti tehdä! Puhelimessa hän kuitenkin perui kohta kaiken ja sanoi jäävänsä kotiin hoitamaan poikiaan työttömyysturvalla yhdessä äidin kanssa.
Miksi terveet ihmiset makaavat vain kotonaan ja teetättävät omat työnsäkin toisilla ilmaiseksi yhteiskunnalla maksattaen!?! Mielestäni pitäisi vaatia kummallekin vanhemmalle tällaisissa tapauksissa velvoite edes itsensä elättämiseen ilman yhteiskunnan suoraa tukea. Useimmat henkilöt onneksi vielä elättävät itsensä ja perheensä omalla kustannuksellaan, eivätkä tee lapsia tukien toivossa.
"Perheessä on lisäksi neljä suurempaa lasta, kaikki jo koulussa. Lasten äiti alkoi tehdä jo lapsia peruskoulussa ollessaan ja tahti on jatkunut melkein lapsi per vuosi!"
Tuohan siis ei voi pitää paikkaansa. Ei tuosta tule edes lasta joka toiseen vuoteen.
totta se on, mitä kirjoitin. Pariskunnalla on perheessä äidin ja isänkin omia lapsia (2)ja tämä nuorin on yhteinen. Äiti on vähän päälle kaksikymppinen ja viiden lapsen äiti käytännössä. Jokainen saa puolestani elää tavallaan ja kaikkinainen elämän moninaisuushan on vain rikkautta.
En ota kantaa juuri mainitsemasi esimerkkiperheen hoitokäytäntöön. Heillä voi olla hyvät syynsä, tai sitten ei. Onhan meitä moneen junaan. Mutta suurin osa vanhemmista, aivan satavarmasti, on varsin vastuullista ja lasta ajattelevaa porukkaa.
Empä pitäisi asiaa tämän valtakunnan pahimpana verovarojen tuhlauksena. Kuten asian tiimoilta käydyt lehtiartikkelit (ainakin Hesarissa) ovat maininneet, osittain mielestäni aivan nappiin, lamavuosien jälkeiset hoitomahdollisuuksien yksipuolistamiset aiheuttaa tätä kokopäivähoidossa (ja puolipäivähoidossa) kirjoilla oloa. Ei ole ns. avoimia päiväkoteja, ei puistotätejä, ei välttämättä kerhoja. Olemmehan me kaikki kuulleet näistä säästöistä.
Kaikilla ei ole mummoja tai tätejä tai muitakaan tuttuja samassa läänissä käytettäväksi väliaikaisena lapsenkaitsijana.
Onko se 5-vuotiaan lapsen etu olla väsyneen, imevais-ikäistä vauvaa hoitavan ylirasitetun äidin seurassa aamusta iltaan kun kaikki kaverit jäivät sinne mieluisaan hoitoon? Eikö muutama tunti omanikäistä seuraa ole kohtuullinen 5-vuotiaalle joka jo tarvitsee myös vertaisryhmää?
Ajat ovat kovasti muuttuneet siitä kun Sailas oli itse pikkutaapero. Hoitotaakka on tänäpäivänä monissa perheissä yksinomaan vanhemmilla, hoitovastuun jakajia ei välttämättä ole mailla halmeilla. Ei myöskään leikkikavereita pihamailla. Katsokaa ympärille! Missä kaikki lapset ovat? Nehän ovat päivähoidossa koska vanhempien pitää tienata asuntolainan lyhennyksiä! Sailaksen lapsuuden aikaan eli perhe kohtuullisesti vaikka vain toinen oli töissä.
Oli entisaikaankin kovaa, kyllä sen tiedän. Mutta se on kyllä nykyajan ilmiö että perheet elävät sosiaalisesti eristyksessä. Ennen hoitovastuuta ja lasten valvontaa oli jakamassa eri sukupolvet ja kyläyhteisö. Kyllä kaikkien vanhempien, jopa äitien, pitää joissakin tilanteissa (tai jopa vain oman jaksamisen vuoksi) saada antaa se lapsi hetkeksi toiselle katsottavaksi.
Minusta nuorempia ikäluokkia lyödään muutenkin ihan riittävästi. Elämän realiteetit ovat koventuneet, ollaan ihan eri planeetalla kuin esim. 60 -70-luvuilla.
Minun tuntemani tuolloin nuoret vanhemmat pohtivat ostaisiko asunnon vai kesämökin ja onko 5km liian pitkä työmatka ja voivoteltiin viidenvuoden asuntolainan taakkaa jonka tuo kuuluisa inflaatio söi. Esim. nuorella opettajaperheellä oli varaa kultaisella 70-luvulla palkata lastenhoitaja kotiin, nyt se on vain TOSI rikkaitten lystiä. Ongelmansa ja epäkohtansa oli tuolloinkin, mutta nyt alkaa olla pelin henki sellainen että "maksa jätti verot ja et saa mitään palveluita etkä turvaa ja asut varpaat suussa ja pidä itseäsi vielä tuhlarina".
Subjektiivinen oikeus päivähoitoon tarkoittaa sitä että kaikilla lapsilla on oikeus päivähoitopaikkaan. Eli kunnan on järjestettävä lisää hoitopaikkoja, eli ne ei voi loppua kesken.
Niinpä, mutta käytäntö on eri. Ja olen samaa mieltä alkuperäisen kirjoittajan kanssa. Laiskat vanhemmat pitää lapsiaan turhaan hoidossa. Siis lois-eläjät!
Jos kunnalta ei löydy sinlle hoitopaikkaa, niin keskitä tarmosi päättäjien haukkumiseen, hehän tässä eivät hoida velvollisuuksiaan. Syyttömiä ne ovat, jotka ovat hoitopaikan saaneet.
Ei kai paikat kesken lopukaan, mutta vievät kyllä paikkoja.
Meidän lapsille haettiin hoitopaikkaa ja yksi joutui eri päiväkotiin kuin muut, koska lähipäiväkodin isompien ryhmään ei mahtunut. Ja sitten katselen vierestä, kun naapuri vie omaa saman ikäistä lastaan juuri siihen samaiseen ryhmään, johon meidän lapsi ei mahtunut. Tämä äiti kyseli, että miksi meidän lapsi ei ole samassa päiväkodissa ja kun sanoin, ettei mahtunut, naureskeli vain, että taitaa juuri heidän lapsi viedä sen paikan. Ja tämä äiti on itse nuoremman lapsen kanssa kotona.... että näin.... Ja kuulema olisi tyhmää olla viemättä, kun saavat maksuttoman paikan ja lapsi saa siellä aamupalan, ruuan ja välipalan ilmaiseksi.
Ja minä sitten kävelen ensin lähipäiväkotiin kaikkien lasten kanssa, jätän kolme sinne ja sitten linja-autopysäkille odottelemaan bussia, jolla pääsemme vanhemman kanssa toiseen päiväkotiin.
Kyllä se kieltämättä risoo, kun tietää juuri tästäkin päiväkodista useammankin lapsen, jotka viedään päiväkotiin, vaikka äiti, ja joillain jopa isäkin, on kotona päivät pitkät.
Ainakin Turussa pyritään saamaan sisarukset samaan tarhaan. Mielestäni teidänkin tapauksessanne olisi poikanne kuulunut saada paikka samasta päiväkodista kuin sisaruksensa. Tämä "yksittäinen" lapsi olisi sitten joutunut toiseen päiväkotiin.
Tietysti jos lapsenne ovat vasta aloittaneet päiväkodin, ja tämä naapurin poika on "vanha" päiväkotilainen, voinee paikkojen jaossa käydä juuri kuten teillä.
Lapsesi varmaan on jonossa lähipäiväkodin isojen ryhmään? Oletko puhunut asiasta päiväkodin johtajan kanssa?
Kiitos Sailakselle todellakin asian esille ottamisesta. Ikävä kyllä keskustelu ajautuu usein vain kovin mustavalkoiseksi. Niiden keskustelujen vastakkain asettelussa kohtaavat hyvät ja huonot vanhemmat.
Itse olen toiminut vuosia päiväkodissa lastentarhanopettajana ja kohdannut työssäni sekä lapsia, joille subjektiivinen päivähoito onkin ollut siunaus verrattuna kotihoitoon. Ikävä kyllä kaikilla vanhemmilla ei ole kykyä eikä aina mahdollisuutta hoitaa jälkipolveaan. On vaikea kuvitella, mitä annettavaa esim. mielenterveysongelmista kärsivällä vanhemmalla on lapselleen. Eikö silloin olekin hyvä että yhteiskunta tukee vanhemmuutta antamalla lapselle mahdollisuuden osallistua kunnalliseen päivähoitoon? Minusta on, siten tämä palvelu tukee vanhemmuutta vaikka päävastuu lapsistaan onkin vanhemmilla itsellään. Myös lapset, joiden hoito-ja kasvatus vaatii erityishuomiota,(esim. sosiaaliset-tai kielellisetvaikeudet) tarvitsevat mielestäni puolipäivähoitopaikan tai muutaman päivän viikosta harjaannuttaakseen taitojaan jo tulevaa koulumaailmaa ajatellen.
Mutta itse en ymmärrä vanhempia, jotka tuovat lapsensa hoitoon esim 8-10 tunniksi ilman perusteltua syytä. Ei ole helppoa katsoa sivusta lapsen ihmetystä siitä miksi hän on päiväkodissa vaikka äiti ei ole töissä vaan vaikkapa pikkusisaren kanssa kotona, edellyttäen, että vauva ja äiti voivat hyvin. Silloin ei ainakaan minulla riitä sanoja perustelemaan lapselle miksi tilanne on niin.
Etenkin alle kolmivuotias tarvitsee vanhempiaan enemmän kuin sosiaalisiasuhteita-suojelkaa hyvät vanhemmat lapsuutta mikäli siihen on mahdollisuus, uskon sillä olevan kauaskantoiset vaikutukset lapsen tulevaisuuteen. Kyllä oravanpyörään ehtii myöhemminkin mukaan!
Ei päivähoitopaikat kesken lopu vaikka kaikki työttömät ym. toisivat lapsensa hoitoon. Mutta ainakin täällä Helsingissä on perheitä joiden lapset on jouduttu sijoittamaan jopa eri alueille päivähoitoon. Lakihan suo oikeiden kunnalliseen päivähoitoon, mutta ei takaa sitä miltä alueelta lapsi sen saa, riippumatta vanhempien toiveista. Ja täytyy sanoa, että minusta tilanne tuntuu kohtuuttomalta niiden työssäkäyvien tai opiskelevien vanhempien ja lasten kohdalla. Kuinka moni kotona oleva vanhempi olisi valmis viemään lapsensa toiselle puolelle kaupunkia hoitoon-tuskin monikaan!? Mutta työssäkäyvillä tai opiskelijavanhemmilla ei ole mahdollisuutta valita-lasta ei voi kantaa päivää salkussaan tai pitää luokassa.
Itse toivoisin, että subjektiivinen päivähoito muutettaisiin tarveharkintaiseksi siten, että etusija on niillä perheillä, joilla hoitotarve on todellinen.
Ehkä nyt oikeasti olisi pakko kääntää katseet siihen lapseen, jolle päiväkoti työpaikka!!!!
Kyllä mun mielestä jokaisella yli 3 vuotiaalla on jo oikeus päivähoitoon.On sitte vanhemmat kotona tai ei.Raimo Sailaksen kommenteista paljoakaan välittämättä,joka ei kyseisistä asioista paljoakaan varmaan tiedä.En mä ainakaan haluais pakottaa mun sen ikästä lasta jäämään kotiin sen takia,ku vauva sattuu olemaan kotona.Kyl 3 vuotiaski leikkii mielummin ikäistensä kanssa ku kuuntelee kotona jonku vauvan itkua,ja äitinki huomio menee suurimmaks osaks vauvaan.Miks lapset halutaan jo pienestä pitäen syrjäyttää yhteiskunnasta,ja sit ihmetellään ku on niin paljon työttömiä ja syrjäytyneitä nuoria.Kyl lapsellaki on oikeus sosiaaliseen elämään,joka myöhemmin vaikuttaa aikuisuuteen.
Itsekkin olen hoitanut oman lapseni 3 vuotiaaksi kotona,joka on ehdoton raja.Eikä tulis mieleenkään otta häntä enää kotihoitoon,jos saisin taas lapsen.Tietysti hän voisi olla lyhyemmän päivän hoidossa,kun jos oisin töissä.Ja tuskin lapsi itsekkään haluaisi jäädä kotiin,koska on saannut paljon kavereita päiväkodista ja sattuu olemaan aika sosiaalinen luonne.En voisi tätä häneltä kieltää,vain joidenkin katkerien ihmisten takia.
Iso lapsi kokee rangaistuksena päiväkodista poisottamisen. Tästä on kokemusta niiltä ajoilta, jolloin päiväkotipaikan menetti, jos perheeseen syntyi uusi lapsi.
Keski-Euroopan vanhoissa sivistyskulttuureissa kaikki leikki-ikäiset ottavat osaa puolipäiväiseen päiväkotitoimintaan, vaikka iso osa äideistä onkin kotirouvia.
Niinpä, mutta alunperin alle kolmivuotiailla oli oikeus päivähoitoon ja vasta myöhemmin se tuli koskemaan myös yli 3 vuotiaita.
olet täysin kykenemätön äidiksi. Toivon todella, että tuollaisen asenteen omaavat jättäisivät lasten hankkimiset niille jotka oikeasti rakastavat ja välittävät lapsistaan. Sinä et sellainen henkilö ole.