Peliriippuvaisuus unholaan

Olen lähes 30-vuotias mies ja kärsin mielestäni pahasta peliriippuvuudesta. Tämä alkoi jo alaikäisenä. Asia on vuosikausia vahingoittanut taloudellista ja henkistä elämääni kunnes yhtäkkiä tänä yönä päässä naksahti: Pakko tehdä asialle jotain.

Nuorempana aloitin pelaamaan raha-automaatteja kaupoissa, kioskeilla etc. Jossain vaiheessa löysin internetin kätköistä kasinosivustot yms. ja tuo touhu on kestänyt jo vuosia. Pelaaminen pahentui hiljalleen ja rahaa on palanut niin paljon, että se on haitannut huomattavasti taloudellista elämääni. Myös parisuhteeni ovat kärsineet tämän "sairauden" seurauksena. Ja koska pelihimo on erittäin paha on myös tullut otettua pienempiä lainoja todella paljon vuosien saatossa jotka onneksi on maksettu takaisin. Luottotiedot ovat osittain edelleen pakkasella. Tälläkin hetkellä ainut ongelma elämässäni on se miten selviydyn raha-asioista pelihimoni takia koska parit laskut ovat pelaamisen takia ojassa siten, etten tiedä miten maksaisin ne ajoissa.

Tänään tosiaan havahduin siihen, että on aika tehdä asialle jotain. Tai ainakin vakavissaan yrittää - suljin kaikki internetissä olevat pelitilini. En sääli itseäni enkä kaipaa sääliä, olen totaalisen vihainen itselleni kaikista näistä vuosista. En syytä tästä ketään muuta kuin itseäni. Pelihimostani ei tiedä kuin muutama ihminen joista vain osa on edelleen elämässäni, häpeän asiaa joten en haluakaan, että muut tietää. Toisaalta tekisi mieli hakea ammattiapua, mutta ehkä tämä häpeä liittyy siihen etten halua vaan pyrin selvittämään tämän itse.

Niille jotka ei ymmärrä miksi jotkut pelaa yli varojensa sanottakoon, että ette todellakaan voi edes ymmärtää jos itsellänne ei ole tai ole ollut peliriippuvaisuutta. En itse osaa täysin edes selittää miksi pelaan ja olen koukussa. Varmasti osaksi siksi, että on mukava joskus saada suuria voittoja, mutta myös sen vuoksi, että siitä on vain tullut paha tapa ja jollain kierolla tavalla pelatessa tulee hyvä olo - tuli sitten voittoja tai ei. Peliriippuvaisuuksia on kaiketi monenlaisia.

Itselläni tulee olemaan yksi ihminen tukena tässä paketissa joka luultavasti helpottaa asiaa huomattavasti. Lähinnä mietin nyt, että miten selviän tällä hetkellä olevista laskuista jotta voisin mahdollisimman hyvin jatkaa elämää normaalisti puhtaalta pöydältä.

Seurustelen tällä hetkellä kaukosuhteessa ja naiseni ei tiedä tästä koko riippuvuudesta yhtään mitään. Ajattelen asian niin, että on parempi ettei saakaan tietää sillä edellytyksellä että saisin asiani nyt kuntoon vihdoin ja viimein. En haluaisi vähentää asian kertomisella luottamusta ja lisätä mahdollista vainoharhaisuutta sekä pelkoa siitä, että tulevaisuudessakin riippuvuus olisi esillä. Olen pilannut yhden parisuhteen tällä riippuvuudella ja se on elämäni pahin virhe jota kadun koko loppuelämäni. Asialle ei kuitenkaan voi enää mitään, mutta myös juuri siksi ehkä tänään havahduin tosissaan tähän koko juttuun etten halua enää yhdenkään suhteen menevän ojaan riippuuvuuden ja sen aiheuttamien seikkojen takia.

Toisaalta tekisi mieli vain rypeä itsesäälissä ja vuodattaa kyyneleitä, mutta sehän ei auta yhtään mitään vaan todennäköisesti haittaisi varsinkin tässä tilanteessa kun alan vihdoin tekemään asialle jotain. Niin kuin mainitsin - en sääli itseäni vaan ennemminkin olen vihainen. Ehkä sääliä jne. on ollut joskus aiemmin, mutta sehän onkin varmaankin liittynyt ns. tilanteen hyväksymiseen ajatuksella 'ok, pelihimo mulla on mut kyllä tää hei tästä'.

En oikein edes tiedä miksi kirjoitan tälle sivustolle tähän aikaan tällaisen stoorin, mutta te joilla on peliriippuvuus toivon, että kykenette tekemään asialle jotain ja haluan, että peliriippuvaisten läheiset yrittää hieman edes ymmärtää, että se todellakin on riippuvuus eikä syyllistäminen auta siinä tilanteessa ketään vaan kaikki mahdollinen tuki on eduksi mikäli peliriippuvainen sitä itse haluaa.

Vois myös olla, että kellonajasta riippuen ei välttämättä jokaista lausettani ymmärretä, mutta koittakaa antaa anteeksi ;)

Terveisin,
g4ame0ver