Elämänhalua päiviinne !

Huomenta maanantai aamuunne vielä kovin hämärää ja pilvistä sadetta luvattu aamusta.
On tullut otettua jo langat ja neuleet esille, mitään uutta ideaa ei ole syntynyt mutta vanhoissa kaavoissa pysyn, sukkia, kaulahuiveja ja lapasia, miks'ei myssyjäkin ne vain täytyy haluavalle kutoa mallin mukaan.

Pitkään viipyvä hämärä aamuin illoin ja vielä kylmä sade pitää minua ainakin sisällä, pikkupakkasia joutuu vielä odottamaan.
Kyllä tästä innostutaan kirjoittelemaan syksy pitää meitä päivä päivältä enemmän sisätiloissa.
Vain kolme kokonaista kuukautta, ja pimeys alkaa pikkuhiljaa väistymään.

Nyt haluaa luoda lämpöä mieleen ja kehoon. Ruskan värit ovat lämpimiä oransseja, keltaisia , punaisia, niitä mieleen säilöön harmaan kauden varalle. Niitä etsimään villalangoista ja kukkakimpuista, sohvan torkkupeitoista ja lukutuolin shaalista, villasukista. Lämpöä elävästä tulesta ja kynttilänliekeistä, mausteisesta teestä ja kullankeltaisesta hunajasta. Jos vaikka ruokkisi ajatuksiaan kirjapinolla, ehkä jotain mietteitäkin avautuisi kirjoituksiin asti, kun kesän touhukkuus on hellittänyt ja se puuhastelu on elänyt kirjoituksissakin. Eipä minusta toivotuksi "välittömän kirjoittamisen uskalluksen" virittäjäksi ole, mutta koetan mukana pysytellä. Eilen illalla katseltiin luonto-ohjelmaa, jossa esiteltiin siilien talvipesiä, oli kokonainen siilikylä. Pieni perhoshotelli on, olisi ihana saada siilejäkin pihapiirin asukkaaksi.

Unta riitti pitkään viileässä ja hämärässä. Ensimmäinen kylmä aamu oli täälläkin, syksyn ote kirpaisi kinttuja, kun kesälipokkailla postin hain ja koira aikaili syysaamua haistellen. Minulla on nyt villasukkatilaus 46 ja 30 numeron kumisaappaisiin. Isoäidin neliöitä virkkaan langanlopuista ja yhdistän ne lopulta torkkupeitoksi, sen sommittelu on hauskaa.

Sirkeää syyspäivää !

Olisi hauskaa pystynkö vielä neulomaan,kesken talven piti lopettaa viimetalvena ,kovien hartia kipujen johdosta.. Kävin tiukkaamassa kortisooni piikkejä terveys-
keskuksesta ja mmuutaman kuukauden oli helpompaa.. Pillerit ei imeydy,joten nytkin on puolen vuoden piikki kuurilla...

Sataa-sataa syksy saapui,olemme sisällä enemmän,joten käsille tarttis työtä jotai saada. Onneksi viime vuonna tein kahdet sukat kaikille,jo sattuu ettei se työ luista materaalia olisisi..
Varokaa ettei keuhkokuume tulisi on kuulema vaarallista meille vanhoille.Suunnitteleehan ne meillt sitä piikkiä,mut ei terveyskeskuksessa tienneet hoiturit mitään,vaikka siitä suunnittelusta oli kirjoitettu lehteen..

Syksyn tulleen löytyy kodin sisätiloissa paljon mieluista askarteltavaa. Vielä riittää kuitenkin ulkopuolellakin harvoimista ja somistamista ennen varsinaista talven tuloa.

Kutominen tuntuu olevan mieluinen harrastus lähes kaikilla:D siinä suhteessa olen poikkeus, kaikki muu Ramoonan*kin luettelemat asiat liittyvät viihtymiseeni, paitsi puikkojen kilinä.

Ei niin, ettekö osaisi, vaan ei istu tyyppiini tekemälläkään! Aikanani kudoin ne välttämättömät lapsilleni lähes vastentahtoisesti:D. Liekö taustalla olisi äitini himokutominen päivätyön ohella, kun aika ei antanut muuten myötä, hän kutoi yölläkin:D Sisko vielä lisäsi vastenmielisyyttäni kutoessaan kävellen koulumatkallakin, kunnes jätin yksin kutomaan ja siirryin toiselle puolen katua:D
Torutkin sain siitä hyvästä kuulla, joten sain vissiin tarpeekseni silloin:D

Silti ihailen kyllä niitä lämpimiä vaateparsia mitä ahkerat kädet saavat aikaan, ja ostan niitä myyjäisistä mielelläni. Vanhin tyttäristäni on erinomainen käsityöihminen, ja hyvä niin.

Syysiltojen pimeys lankeaa jo klo 19.00 jälkeen, siihen havahduin juuri äskettäin, samoin on aamuisin jo napsautettava valo työpöydän yläpuolelle aamupalaa laittaessa.
Ensimmäisen kunnon lihakeitonkin vuoro oli jo, ruoka jota kesäkuumalla en keittäisi. Ihana aika on syksykin, joka oikeastaan vasta tänään on viilennyt.
Illalla tuntuikin makuuhuoneen viileys hetken ikkunan ollessa raollaan, muttavielä en lämpöpatteria kytke, peiton alla nukkuu kyllä makoisasti viileämmässäkin.

Lankoja tuntui ystävättärenikin kaipailevan, jostakin puuvillalangasta muun juttelun lomassa olin erottavinani. Hän kun kutoo pääsiäismuniakin, ja virkkaa jouluenkeleitä liihoittamaan kuusenoksllle.

Lukeminen minulle on mieluisempia syysharrastuksia maalaamisen ohella, kirjastossa onkin käynti tällä viikolla.

Syysintoa kirjoitteluunkin!

Opettelisinko sen tikkujenvilikuttelun vielä vanhoillapäivilläni. No en sentään, mutta kirjoitella voin näitä tyhjänaikuisia. Luin erään nuoren äidin viestin tuolla FB ssa. "Frustraatio". Olipa lyhyt ja ytimekäs viesti. Arvelen lasketun ajan ylittyneen jonkin verran ja aiheuttanut tuntemuksia, mutta hyvä kuitenkin, että jotakin sanoo.

Ilmoitusluontoisesti pitänee puolustautua.
En toki istu ja kilisytä puikkoja aamusta iltaan vaan liikun paljon lähipaikkakunnilla, on aivan uskomattoman paljon nähtävää, eilenkin Salpausselän harjanteilla sain upeita syksyisiä kuvia.
Eilinen värien loisto auringossa oli kyllä kalliidenkin taulujen arvoista kuvattuna, ja värit kohdillaan.
Jalkarannan lehtipuut, veden ja taivaan sini ovat syksyn väreissä jäljentämättömiä muulla kuin kameralla.


.

Hieman arvelutti kirjoitettuani, etten vain loukkaisi ketään, joka osaa hyödyntää tuon taidon ihan tv:tä katsellessa.

Ihanaa ja tarpeellista jälkeähän siitä syntyy! Ei saa kuvitellakaan, että väheksyisin sitä taitoa, mikä itseltäni puuttuu, mikä sitten syy siihen onkaan.

Sain kyllä käsityöstä koulussa ihan hyvän arvosanan, napinläpiompelu ja neulalla tehdyt koruompeleet kaikkineen sujuivat nätisti, vain tuo monotoninen kutominen pitkästytti silloin, vaikka sormikkaat jouduinkin kutomaan tyttökoulussa ja kantapään opettelun.

Pitkäjännitteisyyttä on joutunut monessa asiassa treenaamaan elämässä, mutta kutomista ja virkkaamista kun en kestä, etusormeen sattuu pelkkä ajatuskin, taisi olla karheaa lankaa liian kireällä! (meen häppeemään:D)

Sattuman satoa elämässä. Pari kuukautta sitten olin niin alamaissa etten saanut aikaseksi oikein mitään, ulkoilukin meni autoiluksi.
Onneksi sanon onnekseni naapurin rouva pyysi mukaansa eläkeväen keskustelu ryhmään, pitkin hampain lupauduin. Kahvitellessa totesin elämässä mikään ei tunnu miltään, en saa itseäni edes ulkoilemaan.

Jonkin ajan kuluttua tuli soitto, miesääni kysyi lähtisinkö kävelylle koska hänelläkin on käynnistys vaikeuksia. Hiukan pitkin hampain lupauduin ja niin meistä tuli musiikista keskustelevia ulkoilijoita.

Taas tuli esiin vanha viisaus, on pidettävä silmät auki ja korvat kuulolla jotakin uutta voi tulla elämän tielle matkaseuraksi, kun vain viitsii lähteä ulos neljän seinän sisältä.

ja ihan soittelemaan tulee noin kultturelli herra kuin tilauksesta, ihan katteeks käypi. Alampa oottaa että joku kirjailija tulee minun ovikellooni rimputtamaan, on varmasti pannut merkille kaupungin kauneimman naisen.

Liekköhän muita yhtä höperöö kuin minä ja yhä vaan tunnun höperöityväni, mutta se on oikeestaan hyvinki hauskaa. Taas tuolla kauppareissullani jäin suustain kiinni, niin monta tuttua tuli vastaan, että piti kuulla yhtä sun toista, miehen mahantoiminnasta lähtien, siis vaimonsa kertoi. Mukavia ihmisiä, niin virkistikin reilun tunnin reissu, puhumisseen siitä meni suurin osa.

No vielä tuosta neulomisesta, en sano kutominen, se on nii eri tavalla eri puolilla Suomee. Enhän minä ossaa muuta kuin sukkia ja lapasia neuloo ja vasta neulomisen alotin vrsinaiset työhommat lopetettuain. Kahesta asiasta oon saanu kansakoulussa karttakepillä sormillein, toinen oli se katekismusläksyn ossaamattomuus ja toinen kun en meinannu oppii neulomaan. Eikö oo ihan hirvittävää, kun tuommosesta rankastiin lapspolosta. Kyllähän se nyt sujuu jotenkuten, muttei vieläkään mikkään intohimo ole.

Virkkaamaan voisit sinäki jjoutava joutessais talvipuhteilla ruveta, pannulappuja vaikka, niinku oma ukkoin aikoinaan ystävälleen joululahjaks innostu tekemään. Arvaatte varmaan, millanen siitä pannulapusta tuli....niin, se kutistu kutistumistaan, hyvin originelli uniikkityö tosiaan. Ja aika huvittakin näky oli miehein virkkuukoukku mahottoman isoissa kourissaan. Se oli tosiystävän lahja se, seinälle laittovat muistoks.
Nii että voit ottaa jjoutava vaarin nyt neuvosta, ja toivottavasti teillä on kiikkustuoli, keinuttelet ja virkkailet siinä sitten kodin lämmössä.

*Kukkahame* ja muut, mikäs nyt on kirjoitellessa kaikessa rauhassa. :)))))))))))))))))
)))))))))))))))))))))))))))))))))))))))))))))))))))))))))))))))))))))))))))))))))))))))))

Tottakai, eihän kukaan ole kieltänyt ja vastauksen tuossa aamulla ennen starttaamista skrivasin.
Eipä tässä täyden vatsan kanssa kuin MTV sarjojen seurantaan!
'
'Ulkona' on syöty ja kahviteltu niin kuin usein muulloinkin ystävien parissa poristiin kaikki tärkeimmät asiat, taas on eväät saatu ja jaettu sisärenkaan kesken.
Rengas on teräskudosta ja on kestänyt jo yli kymmenen vuotta, toivomus olisi että vielä saman verran voisimme kokoontua vaihtaa terveellä tavalla ajatuksia kasvoista kasvoihin.

Elämä on laiffii! Sanoo Mattikin ja Matti on viisas mies.

Kirjoittamisen uskallusta toivoi sus ja nyt aijon uskaltaa kirjoittaa vielä tuosta virkkuusta. Ilmeisesti sana virkeä on siitä virkkuusta peräisin, hyvä virkkaaja on virkeä.
Eri asiaa taas on virkkaaminen enkä nyt siitä virkkaa sen sen enempi.

Koulussa en ollut virkeä enkä hyvä virkkaamaan kun sitä opetettiin ja palloa virkkasin jotakin korkinmuruja täytteenä. Puolessa välissä unohdin miten virkataan ja vetelin vaan lankat ristiin yli puoliskon jolloin pallosta tuli puolimuoto.

Joopa joo, jäi minullakin kansakoulussa toisen sukan terä kutomatta, hyvä että puikot sain irti kotona, niin kamalan kireälle olin kutonut.
Ei se ikinä tullut kudottua loppuun, kun siitä pääsin, käytin sukat silti, eikä ole paleltumia ole näkynyt varpaissani:D

Käsityökerhossa olin mieheni suvun vanhempien naisten kanssa nuorena aviovaimona, kuunteluoppilaana lähes, mutta en enää viihtynyt siinäkään työelämän alettua!
Siellä viihdyinkin sitten koko rahan edestä:D

Nytpä tuntui jo syksyinen tuuli kolealta kymmenasteisessa ilmassa. Hyvä oli kun laitoin pitkähihaisen neuleen pusakan alle. Kypärän raoista tuntui tuuli viilentävän pään pintaa. Kauniiksi ovat lehtipuut värjäytyneet, etenkin vaahterat ja jotkut pensaat aivan punahehkuisiksi.

Sisällä on kodikkaan lämmintä kun pattereissa tuntuu pienoinen lämmitys päällä olevan. Nyt pitää laittaa nuo tyttären juurruttamat anopinkielet multaan, mullan ostoa varten olikin cittariin lähdettävä. No tulihan muutakin ostettua, kuten aina kun kaupassa käy.

Tuohon puheena olevaan kudontaan ja virkkaamiseen sen verran, että kutonut olen paljon lapasia, sukkia, villanuttuja ja pipoja aikoinaan. Ikinä en ole pitänyt virkkaamisesta, joka oli ainakin yhteen aikaan kovin muodikasta. Kaikki virkkasivat pitseja ja päivä- ja keinutuolipeitteitä.

Pitäisikin kutoa noista jäännöslangoista, joita minulla on muovikassillinen ollut komerossa iät ja ajat, vaikka sukkia.

Muistan miten kansakoulussa ollessa kudoin itselleni ns mono-sukat joiden varressa oli kirjokuvio, ei mikään raita. Mummo oli opettanut neulomaan jo ennen kouluun menoa. Oli se niin mahtavaa vetää monosukat jalkaan ja kääntää varsi monon päälle.

Uskokaa tai älkää, se oli muotia silloin kun hiihtohousut vasta alkoivat tulla muotiin. En enäämuista millaista oli hiihtää hameella villakangastakki ja karvahattu ja pässin pökkimät sukkina. Oi aikoja, voi tapoja!

Tuipsahti mieleeni tupasvilla turvekuitu jota Kultaturve valmistaa.
En ole rohjennut käyttää sitä sukkien valmistuksessa, mutta yhdet sukat olen ostanut vuosia sitten eräälle tädille joululahjaksi, ei valittanut mutta kehui kovasti että on pehmeät ja lämpimät.
Tuosta materiaalista valmistetaan samoja vaatteita kuin villasta, mielestäni ovat kevyempiä, enempiä luettelematta laitan linkin.

www.google.fi/search?q=kultaturve&tbm=isch&tbo=u&source=univ&sa=X&ei=15FBUvuzOoen4gSYxIGQDw&ved=0CEgQsAQ&biw=1066&bih=511&dpr=1

Lisään vielä, jos Sammattiin menee niin kannattaa reissu tehdä kesällä, Paikkarin Torpasta saa oikeaa porokahvia isosta pannusta

Verkkaan heräillen huomaan, autojen katoilla kuuraa mittarilukemat lähellä -0.
Vilu hiipii verkkaan ja varmoin askelin, olen joskus tänne kirjoittanutkin että pikkupakkanen tekee vain hyvää, kävely kadulla on reipasta, lapsetkin pistävät juoksuksi mieluummin kuin viipyvät koulumatkoilla.

Auringon noustessa lämpö vielä lisääntyy vauhdilla ja tänäänkin saamme nauttia raikkaasta aurinkoisesta syyspäivästä.

Kuten otsikossa, toivotan kaikille -.- Elämänhalua päiväänne -.-

Kiitos tuosta hyvästä toivotuksesta. Katselinkin mihin kirjoittaisin hyvän mielen tuntemuksiani :)

Katselin nimittäin tuon TV 1 "Sydämen asialla" äsken, ja niin hyvä tarina sai sydämen lämpenemään. Menemättä nyt kokonaan aiheen kertomiseen, oli kuitenkin ihmisten kovuuden ja oman edun vaalimisen aika väistyä, elämän todellisuuden edessä.
Ihan hyvää tekee joskus katsoa näitä englantilaisia vanhoja sarjoja, jossa näyttelijätkin on taattua laatua kaikki.

Pienen kylän tavallisia ihmisiä, huumorin ja ennenkaikkea sydämellisyyden saadessa aina voiton.

Katoilta onkin huurre jo sulanut - epätavallisen kylmää on kuitenkin vuodenaikaan nähden, mutta nuttujahan sentään löytyy, ylle ja miks'ei allekin.