Otsikko on hieman provosoiva, mutta tätä olen miettinyt kun olen seurannut tämän palstan keskusteluja milloin katakisaajista, milloin vyöarvoista ja milloin mistäkin. Vaikkei sitä ehkä aina tiedosteta, keskustelu kiertää kuitenkin aina samaa kysymystä: mitä on judo? Ja vaikkei sitäkään aina tajuta, määritellään tuota vastausta yleensä Jigoro Kanon lausumien kautta.
Itse olen Kanoni lukenut ja luulen ymmärtäväni ainakin suunnilleen sen miten hän judon määrittää. Judon perustamisesta on kuitenkin kulunut jo 130 vuotta ja Kanon kuolemastakin 75. Judo on levinnyt sittemmin ympäri maailmaa ja saanut muotoja, jotka eivät varmasti olleet monellakaan tapaa ennustettavissa hänen aikanaan. Voiko siis olla, että Kano olisi ollut kaikessa oikeassa?
Kanohan painotti nuorena miehenä shiaita ja randoria. Judon nousu Japanissa sen alkuaikoina perustui nimenomaan sen tehokkuuteen. Syvemmälle teoreettisiin pohdintoihin ja kansanterveydellisiin asioihin Kano paneutui vasta vanhennettuaan ja alkoi korostaa judoa tätä kautta. Mutta oliko tämä kaikki vaivan arvoista vai enemmänkin vanhenevan miehen omaa filosofista harharetkeä? Miten esimerksi erittäin filosofisen (mutta käytännössä mielestäni koomisen) Itsutusu-no-katan ymmärtäminen edistää judon tehokkuutta? Tai joku Sei-ryoku zenyo kokumin taiiku, joka näyttää lähinnä joltain kungfujumpalta?
Entä sitten randori no-kata, siitähän käytänössä puhutaan kun täällä vertaillaan kataajia ja kisaajia ja tekniikan todellista hallitsemista. Kano loi nage- ja kateme-no-katat hyvin pian Kodokanin perustamisen jälkeen. Sen jälkeen ne eivät perustaltaan ole juurikaan muutteneet, muutamia liikkeitä on vaihdettu. Iso tekijä niiden synnyssä oli se, että oppilasmäärä alkoi kasvaa ja oli tarve luoda katat, jotta perusteet pystyisi opettamaan samanlaisena. Kano sisällytti katoihin sen ajan käytössä olleita liikkeitä esimerkinomaisesti. Mutta oliko judo vielä kovinkaan pitkälle kehittynyt tuossa vaiheessa? Monista nykyliikkeistä ei ollut haisuakaan. Tekiskö Kano nykyään samanlaiset katat, jos tietäisi sen mitä nykyään tiedetään? Ja oliko ylipäätään tarpeen tehdä ko. katoja? Mielestäni ei välttämättä, koska katojen taustalla olevat asiat kuten horjutus, ajoitus, hallinta, uken liikkeen hyväksi käyttö pystyy opettamaan ilman katojakin. Ja joka tapauksessa näistäkin katoista puuttuu moni olennainen asia, joita ilman hyvää judokaa ei voi nykyään tehdä.
Ja sitten siihen pääkysymykseen: mitä judo on? Tätä vastausta voi toki etsiä Jigoro Kanon kirjoituksista, mutta kuten raamatussakin monesti vastaus riippuu tulkitsijasta. Aika varmaa on, ettei Kano ollut mikään jumala, jolta lopullinen totuus tulisi löytyä. Itse olen sitä mieltä, että Kanon jälkeen ja ehkä aikanakin on ollut monia monia muita yhtä viisaita ja hyviä judokoita, joiden määritelmät ovat yhtä hyviä tai parempia. Ja loppujen lopuksi täytyy jokaisen judokan määritellä tuo asia ihan itse ja olla oikeassa oman totuutensa kanssa.
Itse olen Kanoni lukenut ja luulen ymmärtäväni ainakin suunnilleen sen miten hän judon määrittää. Judon perustamisesta on kuitenkin kulunut jo 130 vuotta ja Kanon kuolemastakin 75. Judo on levinnyt sittemmin ympäri maailmaa ja saanut muotoja, jotka eivät varmasti olleet monellakaan tapaa ennustettavissa hänen aikanaan. Voiko siis olla, että Kano olisi ollut kaikessa oikeassa?
Kanohan painotti nuorena miehenä shiaita ja randoria. Judon nousu Japanissa sen alkuaikoina perustui nimenomaan sen tehokkuuteen. Syvemmälle teoreettisiin pohdintoihin ja kansanterveydellisiin asioihin Kano paneutui vasta vanhennettuaan ja alkoi korostaa judoa tätä kautta. Mutta oliko tämä kaikki vaivan arvoista vai enemmänkin vanhenevan miehen omaa filosofista harharetkeä? Miten esimerksi erittäin filosofisen (mutta käytännössä mielestäni koomisen) Itsutusu-no-katan ymmärtäminen edistää judon tehokkuutta? Tai joku Sei-ryoku zenyo kokumin taiiku, joka näyttää lähinnä joltain kungfujumpalta?
Entä sitten randori no-kata, siitähän käytänössä puhutaan kun täällä vertaillaan kataajia ja kisaajia ja tekniikan todellista hallitsemista. Kano loi nage- ja kateme-no-katat hyvin pian Kodokanin perustamisen jälkeen. Sen jälkeen ne eivät perustaltaan ole juurikaan muutteneet, muutamia liikkeitä on vaihdettu. Iso tekijä niiden synnyssä oli se, että oppilasmäärä alkoi kasvaa ja oli tarve luoda katat, jotta perusteet pystyisi opettamaan samanlaisena. Kano sisällytti katoihin sen ajan käytössä olleita liikkeitä esimerkinomaisesti. Mutta oliko judo vielä kovinkaan pitkälle kehittynyt tuossa vaiheessa? Monista nykyliikkeistä ei ollut haisuakaan. Tekiskö Kano nykyään samanlaiset katat, jos tietäisi sen mitä nykyään tiedetään? Ja oliko ylipäätään tarpeen tehdä ko. katoja? Mielestäni ei välttämättä, koska katojen taustalla olevat asiat kuten horjutus, ajoitus, hallinta, uken liikkeen hyväksi käyttö pystyy opettamaan ilman katojakin. Ja joka tapauksessa näistäkin katoista puuttuu moni olennainen asia, joita ilman hyvää judokaa ei voi nykyään tehdä.
Ja sitten siihen pääkysymykseen: mitä judo on? Tätä vastausta voi toki etsiä Jigoro Kanon kirjoituksista, mutta kuten raamatussakin monesti vastaus riippuu tulkitsijasta. Aika varmaa on, ettei Kano ollut mikään jumala, jolta lopullinen totuus tulisi löytyä. Itse olen sitä mieltä, että Kanon jälkeen ja ehkä aikanakin on ollut monia monia muita yhtä viisaita ja hyviä judokoita, joiden määritelmät ovat yhtä hyviä tai parempia. Ja loppujen lopuksi täytyy jokaisen judokan määritellä tuo asia ihan itse ja olla oikeassa oman totuutensa kanssa.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Erittäin hyvä ja asiallinen kirjoitus!
Tuo viimeinen lause kiteyttää sen oleellisen. Täytyy siis hyväksyä sekin mahdollisuus, että vieruskaveri valitsee erilaisen tien. Pääasia että saavat judon kautta elämäänsä hyvän harrastuksen ja mielekästä tekemistä.
Harmittaa, kun ei oikein aika riitä salille, on niin paljon kaikkea muutakin. Prioriteetit vaan ovat lapsissa ja parisuhteessa.
Mutta tänne ehdit hyvin kirjoitella....pahoittelut, epäasiallinen kommentti.
Kyllä ehtii, itsekkin ehdin vaikka on samat asiat kuin sulla ja vielä työkin ennen judoa, mutta kaksi kertaa viikossa a 90 min ja vielä jää aikaa viedä lapsia harrastuksiin ja viettää aikaa heidän kanssa, huomioida vaimo ja tehdä kokopäivätyötä.
Judo vaan on niin mahottoman hieno, monipuolinen laji ja kokonaisvaltainen juttu.
Kymmenen vuoden päästä aion viettää salilla huomattavasti enemmän aikaa kun pääsee näistä ruuhkavuosista.
Voi veikkoseni, minullakin työ, työmatkat plus muita harrastuksia. On muitakin vähintään yhtä hienoja harrastuksia kuin judo, kannattaa kokeilla, se saattaa avartaa salille jumittunutta ajatusmaailmaa!
Eikä tänne kirjoittaminen vie muutamaa minuuttia enempää...
Ju do (tie) vai jutsu (tekniikka)? Kanohan korosti tietä, mutta sille päästäkseen pitää olla ensin jutsu. Ja jutsu kehittyy randorissa ja shiaissa. Jotkut jäävät iäksi jutsu-tasolle. Kilpailijoita ei pidä syyllistää todellisen do:n ymmärtämättömyydestä, se tulee myöhemmin jos on tullakseen. Ja senseiksi ei voi kasvaa ilman molempia vaiheita, kaikki ajallaan. Ei pidä oikoa.
Kanon perustama ensimmäinen Kodokan "halli" muuten löytyy Tokiosta kun oikein etsii. Se on pieni buddhalainen Eishoji temppeli, jossa oli kokonaista 12 tatamia.
Siinä kaksi paria pystyi ottamaan kataa kerrallaan.
Siispä teretulemast ju-jutsuun judossen shiaista.
Koko ajan hyviä judokoita siirtyy jo sinne brasilian ju-jutsuun, toivottavasti eivät silti lopeta judoa. Olen saanut sellaisen kuvan että brasilian versio judosta on tavallaan lähempänä judon alkuperäistä henkeä kuin nykyjudo.
Bjj:ssä keskitytään oleelliseen, ei pidetä treenejä ilman hikeä ja randoria, ei katakilpaluja, ei yleensä edes vyökokeita. Kilpaileminen on suosittua aikuisten harrastelijoiden piirissä. Lajia kehitetään ja tekniikoita viedään eteenpäin. Ja yrittävät nekin olla kunnon ihmisiä siinä samalla.
Ehkä judonkin pitäisi mennä juurilleen kamppailulajina eli keskittyä lajin ja yksilöiden kehittymiseen. Judo voisi olla vähemmän "asiakaslähtöistä" ja enemmän "judolähtöistä".
Jos Jigoro Kanolla olisi ollut youtube käytössä, olisi ehkä randori-no-katat jääneet kehittämättä.
Mielenkiintoinen pohdinta, kiva lukea tällä palstalla välillä tällaistakin. Aika usein tämänkin palstan keskusteluissa esiintyy myytti, että kataajat ovat jotenkin valaistuneempia kuin shiai-porukka. Tämä on mielestäni käsittämätön näkemys. Itse koen kyllä, että suurimmat filosofiset oivalluksenikin judosta tähän mennessä liittyvät "neliöön" ja kamppailuun yleensä. Kata on liikesarja, joka on hyvin tärkeä säilyttää tekniikoiden kuvakirjana ja opetuksen apuvälineenä. En kuitenkaan usko, että Kano olisi perustanut kokonaista lajia muodollisten liikesarjojen tekemistä varten, vaan kamppailu lienee ollut hänen ydinlähtökohtansa judon historioistakin päätellen.
Mainittu itsutsu-no-kata kuvaa maailmankaikkeuden liikkeitä. Sen olemus liittynee perinteiseen japanilaiseen teatteri- ja tanssitaiteeseen, mutta saattaahan se samalla olla vanhan Kanon puolelta jonkinlainen filosofinen manifesti. Ko. kata ilmentää ehkä energioita, jotka ovat jo lähes aineettomia. Se sopii mielestäni judoon, ja aion ehdottomasti tutustua siihen vielä joskus...mutta yksin itsutsunolla tai millään muullakaan katalla ei voi "valaistua" tai tulla judokaksi isolla J:llä kulkematta sitä ennen pitkää tietä, johon käsitykseni mukaan kuuluu kamppailua, sitkeää työtä wasojen parissa, pettymyksiä ja voittoja, ts. verta, hikeä ja kyyneliä.