Miten ihmeessä saisin hänet järkiinsä? Eihän noin nuori voi olla valmis äidiksi. Onnellisesti on kyllä parisuhteessa, mutta silti.
21-vuotias tyttäreni kertoi jättäneensä ehkäisyn pois.
Kamalaa...
49431
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 49
Vanhimmat
Lapsesi on täysi-ikäinen, eikä asia sinulle kuulu.
Ei kuulu muille vähääkään! Miksi ihmeessä tämä mielikuvitustytär kertoisi tälle ammattiprovolle mitään yksityisasioitaan?
No voi voi. Onko tyttärestäsi tullu aikuinen? :)
Iske sen mies itelles ni ei tuu tytölles lapsia ainakaan vielä.
Kumpi onkaan kysymyksessä: Huoli siitä,että onko tytär valmis äidiksi, vai siitä että onko tyttären äiti valmis mummoksi?
Ethän sinä enää sille asialle mitään voi. Lapsen kasvatus alkaa silloin, kun hän syntyy ja sinä et ilmeisesti ole hommaasi hoitanut nyt toivomallasi tavalla.
Nuorena solmitut liitot kariutuvat useammin kuin yli 26-vuotiaana solmitut, joten that´s it. Voit toivoa vain parasta.
Hmm... Oma äitini sai esikoisensa kun oli 19 vuotias. 18-vuotiaana meni naimisiin. Minä synnyin kun äitini oli 22 ja isäni 24.
Meillä lapsilla oli onnellinen lapsuus ja tasapainoiset vanhemmat. Vanhempani ovat yhä yhdessä, 40 vuotta avioliiton solmimisen jälkeen. Heidän välillään on rakkautta, kunnioitusta ja sitoutumista.
Jos tyttäresi on 21 vuotiaana kyvytön äidiksi, niin onko hänen kehityksessä viivettä? Oletko itse epäonnistunut kasvatuksessa? Miksi luulet, ettei hän olisi valmis?
Ennenvanhaan nuorenakin solmitut liitot kestivät, mutta nykyään "kaava" on turhan usein:
Parikymppisenä solmittu liitto päättyy usein eroon, jo alle 10 vuodessa ja uusi 3-kymppisenä solmittu liitto joko kestää tai ei (aika usein ei, voi myös päättyä leskeyteen) ja kolmas liittokin ehditään solmia ikäihmisenä.
Kun nuori nainen on "huithapeli" ja henkisesti kehitysviiveinenkin, se ei yleensä mitenkään estä häntä ryhtymästä äidiksi, pikemminkin päinvastoin. :D
"Jos tyttäresi on 21 vuotiaana kyvytön äidiksi, niin onko hänen kehityksessä viivettä? "
Muistakaa sekä, että ennen maailma oli erilainen. Suomi tarvitsi ihmisiä ja siksi uhrattiin nuoria ihmisiä. Ihan paskan elämän elivät.
Kyllä 21v on lapsi, vaikka muuta luulee. Aivot ovat valmiit 30-vuotiaana ja sen jälkeen kannattaa hankkia lapset, niin homma pelaa.
Tilastollisesti toinen liitto kestää huonommin kuin ensimmäinen, kolmas yhtä hyvin/huonosti kuin eka. Neljäs liitto kestää paremmin kuin mikään edellä mainituista, riippumatta solmitaanko neljäs liitto 30 vai 50 vuotiaana, joten ihmiset ovat oppimiskykyisiä. Hyvä...
No minä olen täydellisen onnellinen toisessa avioliitossani.
Ekasta liitosta (2-kymppisenä aloitettu) on 2 lasta ja tästä liitosta 1.
Minä en siis olekaan tilastoihme, vaan tosielämää.
Menin neljännen kerran naimisiin 36-vuotiaana. Tiesin että sosiaalisten odotusten mukaan minun luultiin jälleen epäonnistuvan, vaikka aiemmat liitot eivät kariutuneetkaan juurikaan minusta johtuvista syistä.
Nyt ikää mittarissa 52 vuotta, eli naimisissa neljännessä liitossani 16 vuotta. Olemme onnellisia, sitoutuneita ja yhdessä hautaan saakka.
Lapsia on liitoista 2. ja 3. Yksi lapsenlapsi. Miehelläkin on lapsi edellisestä liitostaan.
Kyllähän järki normaalilla ihmisellä kasvaa vaikeuksien kautta. Tietää mitä haluaa ja mitä ei halua. Tietää omat vahvuudet ja heikkoudet. On realisti ja jos luoja suo niin kaikesta huolimatta myös romantikko.
Onnea vaan kaikille, oli sitten lapset saatu nuorena tai vanhana, ja menossa ensimmäinen tai kuuden avioliitto. Itse en tuomitse tuntematta.
Milloin itse hankit lapsia?
höh, sain ensimmäisen lapsen 21 vuotiaana ja nyt 32 vuotiaana odotan neljättä. Edelleen olen saman miehen kanssa. Kaikki ovat erilaisia ja mun mielestä pahin mitä voit omalle tytöllesi sanoa on ettei hän ole valmis äidiksi. Kyllä ikänsä puolesta on vai onko jotain alkoholi tms. ongelmaa jonka takia ei voisi lapsestaan huolehtia?
Nimimerkki osotellaankin hankki lapset liian nuorena ja nyt on massalisääntyjönä, koska elämästä puuttuu sisältö ja kun ei muuta osaa.
Kaikki ei ole samanlaisia, kuin sinä. Jotkut ovat vastuullisia jo nuorempana.
Perustele?
No ihmiset on erillaisia. Oletko sinä samanlainen, kuin kaikki muut? Ihmiset eroavat toisistaan joka asiassa. Ihmiset myös kasvattavat lapsensa omalla laillaan. Toiset antavat vastuuta aikaisin ja laittavat lapset suunnittelemaan esim. viikkorahan käyttöä, hankkimaan kesätyön ja kotitöiden tekoa. Toiset taas tekevät asiat valmiiksi lapselle. Eivät päästä opiskelemaan toiselle paikkakunnalle tai vaihto-oppilaaksi. Näillä lapsilla on suuria eroja kypsyydessä parikymppisenä.
Niin niin, mutta kun ne aivot eivät kehity sen aikaisemmin. Hyvin harva 21v on kypsä vanhemmuuteen tai onko yksikään, mutta pakko se on yrittää jos pohjaan palaa. Ikävän usein tulee ero tai muuta ongelmaa.
Kyse ei ole aivojen kehityksestä. Ei loppuun asti kehittyneilläkin aivoilla pystyy tekemään järkeviä päätöksiä, jos on saanut mallin siitä miten asiat toimivat vanhemmilta. Juuri tällä perusteella osa teiniäideistäkin onnistuu, jopa yksinhuoltajinakin hyvin. Heillä on terve malli vanhemmuuteen. Sittenhän on kaikenikäisiä vanhempia, jotka eivät tajua mitään vanhemmuudesta ja parisuhteesta ja yhteiskunnalle jää työ.
Jo se, että vanhempi yrittää kaikkensa on hyvän vanhemman merkki.
Lähinnä minua ihmetyttää aloittajan siunailun tarve. Täysi-ikäisen ihmisen lisääntyminen ei kuulu vanhemmalle. Tytär ei näytä asuvan äitinsä kanssa tai haluavan äidiltä mitään apua. Vakituinen suhdekin on. Ero voi tulla tytölle, mutta niin voi tulla kenelle vaan. Parisuhteessa, kun on kaksi osapuolta, ja takuuseen voi mennä vain itsestään.
Kuule tyttö. Kyllähän pärjää yyhoona tai paskassa suhteessa lasten takia, mutta, miten se elämänlaadun laita?
Nimenomaan niin se menee, että yyhoo-äitien lapsista tulee helpolla yyhoona ja teinimammojen penikat on teinimammoja itsekin, koska siinä kasvaa kieroon.
Minkä ikäinen neiti on?
Oletkos itse jo parasta ennen päiväyksen ohittanut :D
Jos sinulle kertoo miten asiat oikeasti ovat, niin ei nyt tarvitse suuttua. Yksinhuoltajana olossa ei ole lasten kannalta mitään pahaa, eikä siinä jos he itse päätyvät yksinhuoltajiksi. Tärkeintä on, että lapset hoidetaan hyvin. Perheessä tärkein on se lapsi. Ei kenenkään myöskään tarvitse olla paskassa suhteessa. nykyään saa apua parisuhteen ongelmiin. On kursseja, leirejä ja terapioita. Niiden hakeminen osoittaa rakkautta ja sitoutumista parisuhteeseen. Eroon voi päätyä toisaalta kenen tahansa liitto, myös omasi.
Minkä ikäinen olet?
No päivän iltishän kertoikin jo vastauksen avaajalle:
http://www.iltalehti.fi/perhe/2013092417529915_pr.shtml
"On todistettu, että aivot kehittyvät vielä kahdenkymmenen ikävuoden jälkeen..."
"...nuorten liikenneonnettomuudet voivat selittyä kypsymättömyydestä päätöstenteossa. "
"Aikuisuuden kypsyys ei ole yleensä kehittynyt täysin ennen 25 ikävuotta"
Eli taidat avaaja olla ihan oikeassa kauhistellessasi, mutta sinun on nyt myöhäistä räpistellä, kun on huonot housuissa. Toivotaan, että tyttäresi on poikkeustapaus ja siten vastuuntuntoinen nuoresta iästään huolimatta.
Alle 30v ihmiset ovat alttiita sosiaalisille paineille ja ottavat riskejä. Syy: aivojen epäkypsyys.
Jaa? Itse olin naimisissa tuon ikäisenä ja tulin vuotta myöhemmin äidiksi. Nyt olen 35 ja poika 13. Päivääkään en kadu, olen jo vapaa niihin verrattuna jotka nyt lykkivät rattaita tai vasta suunnittelevat raskautumista.
Miten se sun vapaus ilmenee? Onko eri lapsen siittäjistä tullut?
Voin kertoa, että ne sun ikäiset(35v) raskaana olevat ja vastikään synnyttäneet, onnellisessa ja pitkässä parisuhteessa elävät, ovat onnellisempia kuin sinä silloin nuorena synnyttäneenä. Ne on katsoa nuoruuden eläneet ja tietävät mitä
Oukeasti haluavat. Elämänkokemus auttaa olemaan stressaamatta.
Kyllä nuorikin pärjää lapsen kanssa - kukaan ei ole muuta väittänyt- mutta kyllä siinä oma elämä kärsii.
Mutta koita nyt pyöritellä ne asiat päässäsi itsellesi edukkaaksi :)
13 vuotiaan lapsen vanhemmalla on varmasti enemmän aikaa, kuin vauvan.
Onko sinun mielestäsi vain tietty tapa kokea nuoruutta, ja jos ei tee niin ei ole ikinä kypsä vanhemmaksi. Liittyykö esimerkiksi ryyppääminen aina nuoruuteen tai kavereiden kanssa kaupungilla hilluminen.
Ryyppääminen? Kuka on sellaisesta puhunut? On elämässä muutakin kuin biletys ja viina tai perhe!!
Niin.... Ainakin provojen kirjoittelu nettiin ja niihin itse vastailu ;)
Oletko "yksilöllistä" yhä naimisissa 13-vuotiaan poikasi isän kanssa? Tahdon vain tietää oletko tilastollinen poikkeus vai tuliko ero, kuten tilastot osoittaa.
Kyllä, olemme edelleen naimisissa. Jonkunhan se on oltava poikkeus sääntöön :) Tarkoitin sitä, että se voi joskus myös kestää, älkäämme tuomitko nuorta rakkautta - jokainen sukupolvi tekee omat ratkaisunsa näissä asioissa ja vanhemmat toivottavasti ymmärtäväisesti tukevat jälkikasvunsa elämän suurissa päätöksissä.
No, onhan se pikkulapsiaika sitovaa. Ottaen huomioon, että olin kuitenkin aikuinen saadessani lapsen (kyllä, 22 on aikuinen), olin ehtinyt elää nuoruutta jo ennen lasta. Elämänkokemushan kertyy kaikille iän myötä, oli vanhempi tai ei. Koska oma elämä kärsii pienen lapsen kanssa joka tapauksessa, olen iloinen siitä, että nuo ajat ovat jo takana ja minä en vielä ole vaihdevuosi- tai eläkeiässä teinin kanssa. Nämä kuitenkin ovat valintakysymyksiä, turha pillastua. Olen muuten edelleen siinä samassa, onnellisessa, pitkässä parisuhteessa lapseni isän kanssa :), joten toivon, että ap antaa tyttärelleen mahdollisuuden - ei hän tämän päätöksille mitään voi kuitenkaan.
Teillä kun on vain yksi lapsi, niin saattaa se kestää, jos hyvä tsägä pyyhkii.
Miksi provo "mummo" luulee asian kuuluvan hänelle?
Yhteiskunnan asiat kuuluvat kaikille veronmaksajille. Myöskin moraaliset asiat ovat kaikkien asioita. Ihmisillä on velvollisuus ajatella muitakin kuin itseään
Mikä tuossa liittyi mihinkään niistä.
Teet kärpäsestä härkästä.
Oletko tyhmä vai etkö tajua muuten vain?
Tajua sitä, että joku tunkee itsensä muiden asioihin? Seurauksena on luultavasti mummon bannaus lapsenlapsen elämästä.
Ei ole. Tytär lykkää lapsenhankintaa, ellei ole joku narkki.
Miksi lykkää? Ja turhan joka asiaan sekaantuvat mummeli voi pullauttaa ulos lapsenlapsen elämästä. Jos et usko niin odottele siihen asti, että saat lapsenlapsia. Huomaat miten sinulle ei enää soitella.
Hah. Kuule moni mummeli haluaakin pullahtaa pois lapsen lapsen elämästä:) Ei ne riemusta kilju, kun avuttomat penikat roudaa aina itsensä ja penikkansa passattavaksi nyt, kun olisi aikaa itselle.
Miksi ne sitten roikkuu tuolla lailla kiinni kuin ap? Pulauttas vaan tyttärensä pois elämästään ei tarvitsisi huolehtia ei siunailla netissä ;) Olisiko mummolla läheisriippuvuus?
Tytär ilman lasta on eri asia kuin tytär ja lapsi.
Ei se tyttö ole sinne sitä lasta tuomassa, joten mikä ongelma tossa on?
Toi mummu vois hommata vaikka itelleen jonkin harrastuksen, niin sais tyttö keskittyy rauhassa mieheen ja mahdolliseen vauvaan, eikä tarttis koko ajan yrittää vakuuttaa äitii pärjäämisestä.
Mitä eroo siinä siis on? Onks se vaan niin kestämätön ajatus ett toisella on seksielämää?
Jospa äiti on tehnyt itse virheen ja ei halua tyttärelleen samaa kohtaloa.
Tällaiset vanhemmat, kuin aloittaja elävät vain lapsensa kautta. Aika todennäköistä on jos liikaa puuttuu aikuisen lapsen elämään, niin huomaa ettei kuulu siihen enää itse. Oman perheen yksityisyys ja rauha on meille aikuisille tärkeä.
Et nyt enää voi tehdä tuolle asialle mitään muuta kuin toivoa, että heillä tärppää vasta noin viiden vuoden kuluttua. Jos nuorella parilla on oikein huonot elämäntavat (mielialalääkitystä, särkylääkkeitä, perussairautta, ylipainoa, liikkumattomuutta, roskaruokaa, tupakointia ja ryypiskelyä), voi olla ettei jälkikasvua kuulu koskaan.
Suurella todennäköisyydellä tuo nuori rakkaus ei edes kestä.