sanon tällä kirjotuksella kaikille näkemiin joulukuun 12päivään saakka.
En tänä aikan ole tekemisis tietokonneen kanssa jote tämä palstakin jääp minun kohalta vähäks aikaa.
tahon kiittää näistä vuosista, eihä sitä tiiä mitä voip tapahtuu maailmassa, mutta tuunha mie takasii jos luoja suop, sillä nämä palstat on merkant minulle paljo.
muutama vuos sitte ko tulin, tämä ol ko lamppu olis sytytetty pimeään, olin sillon viellä hyvin yksinää, ei käynt ristin sieluu luonain,eikä minulkaa olt kyläpaikkoja.
mie ko jäin leskeks vuona90 jalmarin kuoltuu,kerron tämän jos sattuu jokkuu uus lukija ja ihmettellee, miks mie nyt niin yksin olin.
myö ko jalmarin kans elettii kahestaa melkee 50 vuotta eikä meil olt sukulaisiikaa elossa, sen peräst ko hänen vanhemmat kuoli.
myö elettii aika erakko elämää, mitä jalmarilla nyt ol torvisoittokunta,metsästys seura ja keskustapuolue. miun harrastus ol siihe aikaa koti;))
en osant kuvitellakkaa, että jos puoliso kuolee yksinää jääminen olisi niin yksinäistä.
kuulin kerran tarinan vai olko vitsi, en muista tarkkaa, mutta sisältö jotensakkii, että jokkuu ol niin yksinää et soitteli neiti ajalle, ko tahto kuulla ihmis ääntä.
niin yksin miekii olin, mutten soitelt automaattii. kävin kyllä kaupoissa ja ostelin selastakkii jota en tarvint, jos sattu olemaa puhelias myyjä, niin sai jutella.
se kyllä piti miun kohalla paikansa, et yksinäiset tillaa tavaraa että saavat postii.
olihan se niin mukava saaha pakettii ko jokkuu lähetti,ja etenkin joulun alla,tilasin ellokselta,anttilasta ,ja hobby hallista niistä tavaroista paljo on vintissä.:)))
sitte ko tämän palstan sattumalta löysin,tulin joka aamu tänne saikkamukin kanssa juttelemmaa,niin päätin päiväinkin.
kyllä mie siunailin ja kiittelin että olin uskaltant ostaa tietokonneen, vaik niin eppäilin opinko tätä käyttämää.
miul oli pää ko taivaassa, ko en olt konneen ääressä aattelin töitäin tehhessä täällä tapaamiain ihmisii, hyö kulki minun matkas ihan ko elävät ihmiset päivässä.
tiiänhän mie nyt, ettei sellanen ole pitemmän päälle hyväks, mutta kyllä siihe alkuu ei parempaa seuraa voint kuvitella. se ol ikkäänkuin harjotusta ihmisten ilmoille tulemisest.:))
sain teistä rohkeutta puhhuu mitä mieles ol, tulin niin tutuksi ko vaa voip. en ujostelt kertoo mittää. nyt oon jo oppint ihmisten tavoille, enkä ennää laula joka asiaa täällä enkä eläväs elämässäkää :)))
jos minul olis huono tuuri käynt niin olisha tänne voint tulla jokkuu ,joka olis miun tyhmyyttäin käyttänt hyväks.
mutta ei, sellasest ei olt tietookaa, täällä sai vaa hyvvii neuvoja,ymmärrystä ja lukkee mukavii puhheenvuoroja. ehkä näil palstoilla viihtyy henkevät ihmiset, tämmösee tuloksee oon tult.
on teiän kans saant itkee ja nauraa, ja välil molempii yht aikaa. :(((( :))
toivon että palstat säilyy pitkää ja vaik sinul olis välil muuta elämäs, niin tuut ja poikkeet joskus ,ko tuntuu siltä.
miust tuntuu etten ossaa sanoilla kiittää niin paljo ko teitä tahtosin. tällä palstalla on olt arvo, aivan arvaamaton, ehkä jonkun muunkin kohalla.
kiitän syömmen pohjasta jokkaista ja toivon terveyttä ja hyvvää mieltä.
rakkudella lyyli
En tänä aikan ole tekemisis tietokonneen kanssa jote tämä palstakin jääp minun kohalta vähäks aikaa.
tahon kiittää näistä vuosista, eihä sitä tiiä mitä voip tapahtuu maailmassa, mutta tuunha mie takasii jos luoja suop, sillä nämä palstat on merkant minulle paljo.
muutama vuos sitte ko tulin, tämä ol ko lamppu olis sytytetty pimeään, olin sillon viellä hyvin yksinää, ei käynt ristin sieluu luonain,eikä minulkaa olt kyläpaikkoja.
mie ko jäin leskeks vuona90 jalmarin kuoltuu,kerron tämän jos sattuu jokkuu uus lukija ja ihmettellee, miks mie nyt niin yksin olin.
myö ko jalmarin kans elettii kahestaa melkee 50 vuotta eikä meil olt sukulaisiikaa elossa, sen peräst ko hänen vanhemmat kuoli.
myö elettii aika erakko elämää, mitä jalmarilla nyt ol torvisoittokunta,metsästys seura ja keskustapuolue. miun harrastus ol siihe aikaa koti;))
en osant kuvitellakkaa, että jos puoliso kuolee yksinää jääminen olisi niin yksinäistä.
kuulin kerran tarinan vai olko vitsi, en muista tarkkaa, mutta sisältö jotensakkii, että jokkuu ol niin yksinää et soitteli neiti ajalle, ko tahto kuulla ihmis ääntä.
niin yksin miekii olin, mutten soitelt automaattii. kävin kyllä kaupoissa ja ostelin selastakkii jota en tarvint, jos sattu olemaa puhelias myyjä, niin sai jutella.
se kyllä piti miun kohalla paikansa, et yksinäiset tillaa tavaraa että saavat postii.
olihan se niin mukava saaha pakettii ko jokkuu lähetti,ja etenkin joulun alla,tilasin ellokselta,anttilasta ,ja hobby hallista niistä tavaroista paljo on vintissä.:)))
sitte ko tämän palstan sattumalta löysin,tulin joka aamu tänne saikkamukin kanssa juttelemmaa,niin päätin päiväinkin.
kyllä mie siunailin ja kiittelin että olin uskaltant ostaa tietokonneen, vaik niin eppäilin opinko tätä käyttämää.
miul oli pää ko taivaassa, ko en olt konneen ääressä aattelin töitäin tehhessä täällä tapaamiain ihmisii, hyö kulki minun matkas ihan ko elävät ihmiset päivässä.
tiiänhän mie nyt, ettei sellanen ole pitemmän päälle hyväks, mutta kyllä siihe alkuu ei parempaa seuraa voint kuvitella. se ol ikkäänkuin harjotusta ihmisten ilmoille tulemisest.:))
sain teistä rohkeutta puhhuu mitä mieles ol, tulin niin tutuksi ko vaa voip. en ujostelt kertoo mittää. nyt oon jo oppint ihmisten tavoille, enkä ennää laula joka asiaa täällä enkä eläväs elämässäkää :)))
jos minul olis huono tuuri käynt niin olisha tänne voint tulla jokkuu ,joka olis miun tyhmyyttäin käyttänt hyväks.
mutta ei, sellasest ei olt tietookaa, täällä sai vaa hyvvii neuvoja,ymmärrystä ja lukkee mukavii puhheenvuoroja. ehkä näil palstoilla viihtyy henkevät ihmiset, tämmösee tuloksee oon tult.
on teiän kans saant itkee ja nauraa, ja välil molempii yht aikaa. :(((( :))
toivon että palstat säilyy pitkää ja vaik sinul olis välil muuta elämäs, niin tuut ja poikkeet joskus ,ko tuntuu siltä.
miust tuntuu etten ossaa sanoilla kiittää niin paljo ko teitä tahtosin. tällä palstalla on olt arvo, aivan arvaamaton, ehkä jonkun muunkin kohalla.
kiitän syömmen pohjasta jokkaista ja toivon terveyttä ja hyvvää mieltä.
rakkudella lyyli
Vastaukset 13
Vanhimmat
Sanoistasi luin kuin omat tuntoni mieheni kuoleman jälkeen.
Täällä olen ollut vasta vähän aikaa, mutta sanasi koskettavat, osaat tuoda ajatukset niin elävästi, sattuvasti kaikista asioista, että ison loven näille palstoille jätät kun olet koneeltasi pois.
Pianhan se joulukuu on ja silloin sitten kerrot kuulumisia taas meidän iloksi.
Onnellisia, aurinkoisia ja viihtyisiä päiviä loppu syksyyn ja talven alkuun.
Vielä kerran kiitos näin uudenkin suusta.
Voi lyylikulta-mihkäs sinä lähdet nyt niin pitkäksi aikaa, ekkai vain ihan Amerikkaan asti Meerin mukana? Kerro ees vähä, et tiijetään missä oot, uteliaisuuteen minä ainaki tukehdun, jollen saa tietää mitään??
Toivon sinulle tosi hauskaa tälle ajalle, olkoon mitä tahansa, taivalla mihkä vaan. Mut iloa päiviisi toivon sydämestäni
Kaunista syksyä askeltesi alle!!
kaiken voin Lyyli hyvä allekirjoittaa,
Yksiäinen olen ollut minäkin, vaikka on lapset heidän perheensä,he eivät vain pysty aina kanssani olemaan,heilläkin on omat touhunsa.
Sinun tavalla mietin kirjoittajien henkilöä ,tunnen ikävää,kun joku on kauemmin pois palstoilta,kaipaan mielipiteitä jokaiselta ja saan vastailla teille kaikille tavallani.
On kuin omistaisi koko joukon ystäviä,kasvottomia,silti niin tuttuja,läheisiäkin.
Ainahan joukkoon sopii sellaisia, jotka eivät hyväksy minua ja tapaani aina olla näkyvillä,suotakoon heille oikeus siihen.
Sinä Lyyli olet aika lyhyt tuttavuus(niin on toisetkin)mutta olen nauttinut suunnattomasti rikkaasta murteestasi,hyvästä kertojan taidoistasi, Jalmarisi on tullut kauttasi myös läheiseksi, samoin Toivo perheineen ja sieltä eläkeläisten joukosta ,tämä herrasmies.
Meerinkin olen oppinut tuntemaan,heistä jokaisesta olen luonut oman kuvan mieleeni.
Toivon sinulle kaikkea hyvää,minne menetkin ja palaamista taas juttuinesi seuraamme.
Onnea matkoihisi ja kiitos, että olen voinut tutustua sinuun,kiitollinen pioni.
Senora Lyylille:
- Ystävälliset sanat siunaavat
niin lausujaa kuin niitten kuulijaa.
Koen saaneeni Sinulta paljon siunaavia sanoja,
joista en ole aina osannut edes kiittää !
mielipiteistäsi näillä palstoilla.
Olet tosiaankin ollut, niinsanoakseni, melkoinen poikkeus täällä, kun olet aina ollut positiivisella tuulella kirjoituksinesi.
Toivotan sinulle hyvää ja mukavaa syksyä, missä oletkin.
Toivottavasti vielä kuulemme toisistamme, mutta niinkuin sanoit "kaikkea voi sattua".
Hei, hei.
Toivotan Sinulle Lyyli hyvä oikein hyvää matkaa, minne nyt olet menossakin. Minäkin palasin viikko sitten pitkältä matkalta. Olin siellä pohjolassa 7 viikoa. Olin tyttären luona Ruotsissa, pikavisiitti Saksaan ja Tanskaan jonka jälkeen Suomen Turkuun ja sitten synnyinseudulle Saimaan rannalle. Ilmat olivat vähän viileät mutta sukulaiset ja tuttavat kestitsivät sitäkin lämpimämmin.
Kirsikalle vielä lämpimät kiitokseni kaikesta.
Kirjoitellaan, Annukka
ja alkutalvea, missä sen vietätkin, Lyyli!
Arvelen, että jossain sellaisessa paikassa missä puhutaan espanjaa, koska käytät nimimerkkiä senjoora lyyli.(en löydä koneeltani erästä kirjainmerkkiä)
Sinun aitoutesi ja avoimuutesi on kuin keväinen aurinko, joka sulattaa roudan.Minunkin kyynisyyteen taipuvaiseen sisimpääni toit kirjoituksillasi lämpöä ja (ei pahalla)mutta jopa Hajupoikakin toivotti sinulle kaikkea hyvää tulevina kuukausina.
Kirjoituksestasi tuli mieleeni sellainen sanonta, että kun itket, saat itkeä yksin, mutta kun naurat kaikki nauravat kanssasi.
Tarkoitan sitä leskeytesi alku aikaa.Olit niin yksin, eikä kukaan tullut luoksesi.Meillä ihmisillä on sellainen paha, itsekäs tapa hankkiutua vain sellaisiin paikkoihin, missä meillä on hauskaa ja meitä viihdytetään.
Toisaalta myöskin oma avuttomuuden tunteemme, neuvottomuutemme on esteenä mennä lähimmäisemme luo silloin kun vaikka vain läsnäolo ilman sanoja tukisi ja lohduttaisi.
Minullekin tämä tietokone on henkireikä, vaikka ei niinkään yksinäisyyttä poistamaan, vaan erilaista kanssakäymistä ihmisten kanssa, kuin normaani rutiininomainen päivittäinen keskustelu.
Olen jopa kuvitellut keskustelupalstalaisille ulkonäön ja äänen.Jonkun palstalaisista miellän "Tyttökullat" sarjan joksikin tytöksi jne.
Tavataanhan taas joulukuussa ja siihen asti heippa vaan ja hasta la vista!
sinulle Senora Lyyli!
Olen hyvin vähän vastaillut sinulle ja hyvin vähän aikaa olen tekstejäsi lukenut, mutta ihaillut taitoasi tuoda murteesi niin sujuvasti esiin.
Lämminhenkiset, elämäntäyteiset rupattelut on ollut ilo lukea.
Kiitos sinulle niistä!
Lyhytaikainen lukijasi Rituli.
Kuin sattumalta, törmäsin kirjoituksiisi keväällä 02. Olet siis ensimmäinen nettiystäväni näillä palstoilla.
Olen kuullut elämästäsi lapsuudesta aikuisuuteen ja ikäänkuin näen ja koen jäljet taivalluksellasi.
Omistit vanhan Mossen, jonka joskus sait potkimalla käyntiin - hupaisaa. Vaihdoit sitten autosi punaiseen Mazdaan, joka lähti kai käyntiin potkimattakin.
Pyydystettiin kissanpentuja ja omaksesi jääneistä tuli nimiltään Gilda ja Edison.
Kiipesit puuhun kissaa pelastamaan, minä hengessä mukana, tikapuut kaatuivat ja Palokunta pelasti "meidät".
Rohkenin kutsua Sinua Peräkylän kirjeenvaihtajaksi kirjoitustesi perusteella, ainoa palstalla oletkin!
Palsta ja Ruuneperi kiittävät ja toivottavat Hyvää matkaa - elämänmatkaakin.
12.12 tavataan.
Kiitos itsellesi, täällä olosta ja meilistäsi.
Onnea matkaan sinulle.
Sitten jatkamme taas jos luoja suo.
Rakkain tervaisin Anu.
Vieläkö ehdin toivottelemaan Sinulle ONNELLISIA OLOJA, minne sitten matkaatkin!?
"Saavathan pyytää ystäväsi: Jätä tänne vähän sydäntäsi!"
Tapaamisiin 12.12.
Helena
(vietin mökillä viikon tähtitaivasta ja kuunsiltaa - kapenevaa - ihaillen, vähän sieniä ja puolukoita poimien)
Ikävä tulee Sinua ja juttujasi. olemmehan jo vähän tottuneet nyt kun olet harvemmin ollut palstalla . Mitä aikonetkin, matkustaa vai onko muita kiireitä ..olet salaperäinen.
Hyvää jatkoa Sinulle ja tule heti takaisn palstoille kun voit.
Kun kuka tahansa tutuksi tulleesta lähtee täältä pois, niin tuntuu kuin oikea tuttava lähtisi.
Itse kaipailen monia kirjoittajia jotka tämän ½1 v oleskeluni aikana olen täällä tavannut ja sitten katoavat.
Minä en joskus saa mistään langanpäästä kiinni jaksaakseni kirjoittaa, mutta lueskelen kyllä joka päivä.
Tutuksi tullaan silläkin tavoin.