Pakko avautua

Jos oikeasti olet erakkoluonne niin ihan ok, kaikki eivät viihdy väkijoukossa. Jos et etsi ystävyyttä niin en minäkään tuhlaa aikaani sinuun.

Vaan jos et ole koskaan kokenut rakastumista tai luottamusta niin jätä kuitenkin mahdollisuus sille että tällä hetkellä vain yrität parhaasi mukaan olla tyytyväinen siihen mitä sinulla on.

Minun on välillä vaikea uskoa että jotakuta oikeasti kiinnostaa se mitä sanon tai teen, mutta minäkin olen joskus jollekulle toinen ihminen - jolta voi kysyä tai jolle voi kertoa jotakin. Ja kyllä joskus minuakin on haluttu suudella.

Kävin lauantaina 17 km kävelyllä. Ihan kivaa se oli yksin, mutta edellinen jaloittelu oli kyllä kivempi kun silloin kävin kaverin kanssa ihastelemassa maisemia.

Hmm... et varmaa oo löytäny sitä sopivaa kumppania vielä, johon haluut tutustua paremmin, parisuhdetasolla...

- Itse en ole nainen vaan 27 vuotias mies mutta kyllä hyvin samalta kuulostaa kuin oma elämäni on ollut. Ei koskaan ole tullut seurustelua, suutelua tai muuta vastaavaa. Myöskään ystäviä ei ole ollut enään yhtäkään sen jälkeen kun muutin omilleni noin 7-8 vuotta sitten. Lapsena olin myös paljon yksin mutta aikuisena olen ollut ypöyksin.
- Siitä huolimatta en ole koskaan saanut sellaista tunnetta että nyt olisi pakko saada naisystävä tai ystäviä ylipäätänsä. Olen aina pitänyt yksinolosta enkä ole välttämättä kaivanut muuta seuraa, erakkoluonne siis mitä todennäköisesti olen.
- Kun käyn silloin tällöin vanhempieni luona, mummi ja äiti, enimmäkseen mummi utelee välillä miksei minulla ole tyttöystävää ollut ja koska aion sellaisen löytää. Aina olen sanonut hänelle ettei ole tullut mitään sellaista tunnetta että nyt olisi pakko löytää joku.
- Olen toki toivonut saavani naisen jo vuosien ajan mutta olen hyvin epäileväinen ihmisten suhteen, onko luottamus ja tietoisuuteni vähän missä ei pitäisi olla? Kuitenkin olen kyennyt elämään tämän asian kanssa hämmästyttävän hyvin.
- Nyt tässä pikkuhiljaa alkaa tietysti tuumailemaan aikooko tässä jotain vielä tehdä asialle. Tietysti on kuka on ja en usko että alkaisin pakottamaan itseäni tiettyyn elämäntapaan jonka kanssa en olisi edes osittain samaa mieltä.
- Mutta kertoakseni vain, on ainakin toinen kumma ihminen kuin "Kummajainen nainen", voihan niitä olla enemmänkin. Tässä on tosiaan pikkuhiljaa alkanut ajattelemaan mitä tämän elämäni kanssa oikein tulen tekemään ja hieman on alkanut tulevaisuus epäilyttämään. Sosiaalinen elämä siis nolla mutta kaikki muu kunnossa. Mitä elämä tulee tuomaan tullessaan...
- Lopuksi voisin sanoa, itse olen ollut tyytyväinen elämääni niin kauan kuin minusta itsestäni on tuntunut että kaikki on hyvin ja niin minusta on aina tuntunutkin tähän päivään saakka, itsehän tästä omasta elämästä päätetään, ei toisten ihmisten mielipiteiden.

Ruusuja, vaikka oha neki risun nokassa :D

Kunhan olet onnellinen, niin se on pääasia :)

Itse olin kait ennen ihan samanlainen, onnellinen yksinäni. Sitten menin hetkeksi ulkomaille töihin ja kun tulin takaisin niin yksinäisyys ei enää tuntunut ollenkaan hyvälle.
Nyt puolivuotta myöhemmin sitä jo katuu että edes menin ulkomaille, kun se näin muutti mun suhtautumista yksinäisyyteen. Ennen se oli ihanan rauhaisaa olla yksin enkä todellakaan kaivannut edes seuraa ja nyt tuntuu sille että hukkuu omiin ajatuksiinsa ja ikkunasta kuuluvat äänet ja ihmiset on jostain toisesta maailmasta jota osa haluaisi olla.
En tiedä mitä tehdä enää, saanko/löydänkö jostain seuraa vai totunko ajan kanssa taas yksinoloon. Nykyään itku on ärsyttävän usein herkässä ilman syytä ja siitä tunteesta ainakin haluaisin päästä eroon, mutta mitenkä?

-38 v mies (näppis rikki qwer..Å) ei oimi ;Å)
Viihdn ksin m...a kaipaan nais..a. Kaverei..a on sopivin määrin, m.ös naisia.
Ennen resusin kuppiloissa, nkkisin luonnossa.
Aloi...ja olisi oivallinen mimmi minulle.
Rakas.un helpos.i , kai olen suhdeihminen mua elämä on niin nopeaa e...en ehdi napa..a ....öjä mukaani, he vain vilaha elämässäni jä...en muison. vr. aloi...jan ihas.us nöö... nä..elijöihin.
Aloi...ja ala mua, olisimme onnellisia hdessä.
Hi.si, kun ämä ksinäiss on ajoi..ain .urhau..avaa!

Kummajainen nainen, en usko että olet ainoa. Itse olen melko samassa tilanteessa. olen 23-vuotias ja aina olen ollut sinkku. Välillä tuntuu että tahtoisin toisen vierelle ja välillä pelkkä ajatus ahdistaa. Poikapuoleisia kavereita ollut aina, joten en "pelkää" vastakkaista sukupuolta. :) Mutta se lähimmäisten kumppanituputtaminen on kaikista pahinta. Ja puolituttavatkin kyselee, että joko olet löytänyt miehen!?! Ja useasti on minultakin kysytty olenko lesbo. Ja kyllähän se tuntuu kun lähimmäiset menevät naimisiin, perustavat perheitä, rakentavat yhteisiä taloja. Iloinen heidän puolesta, mutta tässä sitä odotellaan omaa vuoroa...
Itselläni on paljon ystäviä ja läheisiä, mutta pidän aina silloin tällöin yksinolosta. En pidä itsekään siitä, että tuntematon tulee liian lähelle tai yltiöhalailusta.

Mä oon aika samanlainen. Tosin miespuolinen ja 24 vuotias. Mullakin tuntuu että elämä menee hukkaan mutta ahdistaa ihmisten seura niin paljon ettei siitä seurustelusta mitään tulisi. Kuka haluaisi olla sellaisen äijän kanssa joka asuu vanhempien luona 24 vuotiaana ja ei uskalla tehdä mitään. Ei leffaan menoa, ei reissuja, ei festareita (tosin ei kyllä ne kiinnostaisikaan), ei välttämättä edes kaupungilla pyörimistä.

Joskus tuntuu että olisi kiva vaan olla jonkin kivan näköisen naisen lähellä ja maata ja katsoa vaikka leffaa tai jotain mutta herään usein todellisuuten ja tajuan ettei niin tule ikinä tapahtumaan. En tarvitse mitään valheellista lohduttelua kuten "kyl säkin vielä joskus" ja pask(at).

On tosi vaikea myös päästä erakoitumisesta eroon ja siitä että oma reviiri on tullut niin helvetin tärkeäksi. Melkein jopa pyhäksi tai jotain.

Sano piut paut toisten mielipitelle. Ihmiset ollaan niin erilaisia ja ei kaikki kaipaa parisuhdetta ja ihmisiä pönkikseen. Pääasia on että olet itse sinut elämäsi kanssa. Voi olla että vuosien kuluessa muutut sosiaalisempaan suuntaan tai sitten et.
Nuori ihminen on herkempi masentumaan toisen mielipiteistä, mutta iäkkäämpänä sitä tajuaa että jokaisella on tämä oma ainutlaatuinen elämä.

"En ole koskaan seurustellut. En edes suudellut. En kaipaa ystäviä tai läheisyyttä"

- Itse varmaan parhaiten tiedät miksi näin on. Jos ei taustalla ole ideologisia syitä esiaviollisen seksin suhteen, epävarmaa- tai aseksuaalisuutta yms.
Kuitenkin viimeiset 10v elämästäsi on ollut luonnollista aikaa vastaaville tapahtumille.
Ystäviä tai ainakin tuttavia sinulla nyt varmasti on ainakin ollut..muuten tämä käy jo palstan keskustelujen mielenkiintoa kohottavana trollausviestinä :)

"Inhoan ihmisiä jotka tulevat liikaa iholle vaikka halailemaan"

- Aamen. Eikä mitenkään kovin epätavallista täällä pimeässä pohjolassa.
Jos ei valtaväestön kanta, niin ei silti kaukana sekään.

"Mulle sanotaan aina että kyllä sun nyt pitää vaan olla ihmisten kanssa. Miksi? Jos viihdyn yksin ja pärjään niin mitä se muita haittaa?"

- Ei se haittaakaan. Täysin oma on valintasi, eikä se kenellekään muulle kuulu.
Elämä on muutenkin niin lyhyt, että täytyy tehdä niinkuin itsestä hyvältä tuntuu.
Ei ole oikeaa ja väärää. On vaan normeja. Ei se tarkoita, että niiden mukaan tulisi elää.

"Uskon että muita kaltaisiani naisia ei ole. Koen välillä olevani todella epänormaali. Välillä luulen että elämäni menee hukkaan."

- Tuosta huokuu jo melkoinen ristiriita. Etkö ole tyytyväinen omiin valintoihisi?
Miksi sitten mielestäsi olet yksin, jos et omasta valinnastasi?

Olet varmaan ruma ja et hyväksy itseäsi joten et halua ketään elämääsi sotkemaan.
Itse olen kans ruma ja hyväksyn itseni sellaisena kuin olen mutta haluaisin todella että joku tykkäisi minusta ja en haluaisi viettää koko elämää yksin.

http://www.huippukuntoon.fi/mieli
Kaikki lähtee iänikuisesta itsetunnosta vaikka kuinka ärsytäisi myöntää. Hyväksy itsesi niin sama heijastuu ympäristöön samalla ''viballa''

Hei Kummajainen. Mulla on ihan sama tilanne. Vuosia 32 eikä yhtään parisuhdetta, mutta muutama yhdenyöjuttu, mutta ei vakavampaa. Suudellut olen mutta usko tai älä ei se maailmaa muuta. Se on se ulkopuolinen paine joka pistää suutelee. Älä kuuntele sitä. Myös tuo ulkoinen paine saada poika(mulla tyttö)ystävää. on rankkaa. En tiedä vastasko yhtään kysymykseeksi, mutta koita oikeesti nauttia elämästäsi. Äläkä turhaan stressaa yhteiskunnan luomista paineista, että pitäs olla mies. Ilmankin pärjäät.

No joo, minulla on ollut pari seurusteluyritystä. "Ystäviä" en kaipaa ollenkaan.

Ennemmin lähtisin yksinäni risteilemään, jolloin voisin rauhassa katsella kauppoja, syödä ja mennä ajoissa nukkumaan..! Kiekuva lauma ja ryyppääminen ei viehätä.

Ihmiset on ok ja kiva vaihtaa pari sanaa. Yhteistä ajanviettoa en kaipaa. Viihdyn vaan niin hyvin omissa oloissa. Olen kuin vanhus. En pidä melusta ja tykkään "mummojen" jutuista ;) En ole koskaan ollut järin seksuaalinen ihminen. Tai normaali olen ollut mutta nykyään voisin elää yksin ja olla loppuelämä ilman sukupuoliyhdyntää......... itsensä voi hoitaa itse.

No huh huh, pakko kyllä sanoa! olet kyllä tosi outo...
Minne ne lääkkeet jäi? Tai onko sulla ees lääkitystä?
Mä ainakin tykkään seksistä ja se piristää kummasti aina:)
Mulla on takana 2 vakavaa seurustelu suhdetta ja tällä haavaa en kaipaa seurustelua, koska juuri erosin, mutta seksi maistuu aina!