Mihin ekumeniaa tarvitaan?

Kirkko se vain elää pilvilinnoissaan ja haikailee ekumenioitaan eikä välitä todellisuudesta, vaikka sen ovi käy yhtenään kun kansa virtaa ulos.

Hei nimim. kirkkaiden toivo,

Ajattelen hyvin samalla lailla kuin sinäkin. Varmaan todellinen yhteys uskovien välillä, kirkkojen välillä on totta vasta sitten kerran taivaassa. Käytännön ekumenia on monta kertaa tosiaan se helpoin toteutettavissa oleva. Ihminen tarvitsee sekeitä rajoja ja määritelmiä eri asioille. Ajattelen, että jos oma ajatus ja mieli omasta uskosta on selkeä niin silloin voin ilman pelkoa olla dialogissa erilailla uskovienkin kanssa.
Kirkkojen oppilauselmat toisaalta ovat tärkeitä ja nehän juuri pyrkivät löytämään sen keskeisen, mistä kaikki kristityt voisivat olla yhtä mieltä.


Merja Lampila, pappi

kuunteleva_kirkko kirjoitti:

Hei nimim. kirkkaiden toivo,

Ajattelen hyvin samalla lailla kuin sinäkin. Varmaan todellinen yhteys uskovien välillä, kirkkojen välillä on totta vasta sitten kerran taivaassa. Käytännön ekumenia on monta kertaa tosiaan se helpoin toteutettavissa oleva. Ihminen tarvitsee sekeitä rajoja ja määritelmiä eri asioille. Ajattelen, että jos oma ajatus ja mieli omasta uskosta on selkeä niin silloin voin ilman pelkoa olla dialogissa erilailla uskovienkin kanssa.
Kirkkojen oppilauselmat toisaalta ovat tärkeitä ja nehän juuri pyrkivät löytämään sen keskeisen, mistä kaikki kristityt voisivat olla yhtä mieltä.


Merja Lampila, pappi

Lue lisää

Joo just. Keskeistä?
a) Leipä on Jeesuksen ruumis.
b) Leipä muuttuu Jeesuksen ruumiiksi.
c) Leipä merkitsee Jeesuksen ruumista.
Suuret on luulot kirkon miehillä, kun kuvittelevat, että tämän yhdessä päättämällä, heidän päätöksensä muuttuu olemassa olevaksi faktaksi, johon ihmiset sitten uskovat. Ekumeniassa kaikkein eniten ärsyttää sitä harrastavien kirkkojohtajien suunnattoman suuri ego. Ylitse kaiken inhoan sanaa ekumenia.

vihaiseksi tulen kirjoitti:

Joo just. Keskeistä?
a) Leipä on Jeesuksen ruumis.
b) Leipä muuttuu Jeesuksen ruumiiksi.
c) Leipä merkitsee Jeesuksen ruumista.
Suuret on luulot kirkon miehillä, kun kuvittelevat, että tämän yhdessä päättämällä, heidän päätöksensä muuttuu olemassa olevaksi faktaksi, johon ihmiset sitten uskovat. Ekumeniassa kaikkein eniten ärsyttää sitä harrastavien kirkkojohtajien suunnattoman suuri ego. Ylitse kaiken inhoan sanaa ekumenia.

Lue lisää

Vielä,

Sanotaanhan sitä, että ekumenia on lähtöisin Jeesuksen käskystä kaikille kristityille: "Rakastakaa toisianne niin kuin minä olen teitä rakastanut."

Minä siis olen luterilainen ja mies juuriltaan katolinen. Isänäiti oli Karjalan evakko ja ortodoksi. Voin vakuuttaa, että ortodoksi-isoäiti rakasti luterilaisia lapsiaan ja lapsenlapsiaan ja minä rakastan puolisoani. Jos ekumenialla tarkoitetaan opillisen ykseyden hakemista, niin silloin mennään kaasu pohjassa pusikkoon, koska totuus yhtä vähän kuin ihmisten usko mahtuu kirkon johtajien sorvaamiin korkeakirkollisiin oppirakennelmiin. Totuuden tuulet puhaltavat, missä haluavat.

Ei 2000-luvun maailmassa voida määritellä ja määräillä ihmisiä ylhäältä päin. Sellainen ajattelu kuuluu menneeseen maailmaan ja menneisyydessäkin sellainen ajattelu oli silkka vääryys ihmisten henkilökohtaista jumalasuhdetta ja uskonyhteyttä kohtaan.

Kristittyjen yhteys ja uskontojen välinen vuoropuhelu elää vahvana monikulttuurisessa maailmassa niin ystäväpiireissä kuin perheiden sisälläkin. Ylätason yhteys on lopultakin pelkkää pintaa ja pikkusieluisuudessaan kovin pinnallista ja vastenmielistä.

vihaiseksi tulen kirjoitti:

Vielä,

Sanotaanhan sitä, että ekumenia on lähtöisin Jeesuksen käskystä kaikille kristityille: "Rakastakaa toisianne niin kuin minä olen teitä rakastanut."

Minä siis olen luterilainen ja mies juuriltaan katolinen. Isänäiti oli Karjalan evakko ja ortodoksi. Voin vakuuttaa, että ortodoksi-isoäiti rakasti luterilaisia lapsiaan ja lapsenlapsiaan ja minä rakastan puolisoani. Jos ekumenialla tarkoitetaan opillisen ykseyden hakemista, niin silloin mennään kaasu pohjassa pusikkoon, koska totuus yhtä vähän kuin ihmisten usko mahtuu kirkon johtajien sorvaamiin korkeakirkollisiin oppirakennelmiin. Totuuden tuulet puhaltavat, missä haluavat.

Ei 2000-luvun maailmassa voida määritellä ja määräillä ihmisiä ylhäältä päin. Sellainen ajattelu kuuluu menneeseen maailmaan ja menneisyydessäkin sellainen ajattelu oli silkka vääryys ihmisten henkilökohtaista jumalasuhdetta ja uskonyhteyttä kohtaan.

Kristittyjen yhteys ja uskontojen välinen vuoropuhelu elää vahvana monikulttuurisessa maailmassa niin ystäväpiireissä kuin perheiden sisälläkin. Ylätason yhteys on lopultakin pelkkää pintaa ja pikkusieluisuudessaan kovin pinnallista ja vastenmielistä.

Lue lisää

Oletkos ajatellut asiaa koskaan siltä kannalta, että ilman oppejaan kirkot eivät pysyisi pystyssä. Viralliset opit ovat niiden kivijalka, jonka päälle ne on rakennettu, ja jos kivijalat otettaisiin pois, rakennukset rösähtäisivät kasaan.
Sitten olisi vain yksittäisiä kristittyjä pilvin pimein jokainen omine uskontulkintoineen, eikä olisi mitään organisaatioita eikä instituutioita, jotka sitoisivat heitä ulkonaisesti yhteen ja järjestäisivät toimintaa. No, sellainen tilanne ei kestäisi kauaakaan. Pian samanmieliset alkaisivat hakeutua yhteen ja perustaa omia yhteisöjään ja organisaatioitaan oman uskontulkintansa pohjalta, ja taas meillä olisi kirkot omine oppeineen. Ihmiset kun tarvitsevat samanmielisten yhteisöjään ja haluavat organisoida niiden toimintaa.
Yksilötasolla on sitten helppo ylitellä noita rajoja ja olla suuremmin piittaamatta kirkkonsa opeista ja tuntea yhteenkuuluvuutta muiden kristittyjen kanssa, kuuluivat he mihin kirkkokuntiin hyvänsä. Tuo on etuoikeus, joka on seurausta siitä, että kirkot on. Ei tarvitse ottaa itse vastuuta siitä, että pitäisi olla jokin yksilöitä kokoava organisaatio, jotta ei oltaisi ihan hajallaan jokainen yksin omine oppeineen. Saa olla vapaamatkustajana kirkkonsa helmoissa ja hillua omalla tavallaan.
Kirkkojen virallisilla opeilla siis mielestäni on, niin raa'alta kuin se kuulostaakin, lähinnä käytännöllinen merkitys, pitää kirkko-organisaatio pystyssä. Jotkut vakiintuneen kirkon jäsenet uskovat niihin kokonaan, jotkut osittain, jotkut vähän tai ei ollenkaan. Kirkkojen johtoon valikoituvat toivottavasti ne, jotka uskovat kirkkonsa oppeihin.

Ylätason ekumeniassa kirkot etsivät keskinäistä yhteyttä, mutta kun ne eivät voi tinkiä tärkeimmistä opeistaan ettei rakennus romahtaisi, niin vaikeaahan se on. En oikein ymmärrä, mikseivät ne voi olla kukin rauhassa omia itsejään omine oppeineen ja hyväksyä toisensa sellaisinaan. Miksi pitää yrittää löytää väkisin samanmielisyyttä? Riittäisihän se, että pidetään toisiaan kristittyinä, ja jos ei pidettäisi, ei ekumeniaa edes yritettäisi.