Lukio niin vaikeaa!!!!

Se tuntuu ekana vuonna kaikista pahimmalta, mutta siihen tottuu. Ja niin se on kaikilla lukiolaisilla, että vapaa-aikaa ei ole enää niin paljon kuin oli esim. yläasteella. Mutta sinun oma valintahan se oli tulla lukioon ja se on vaan kestettävä. Ja niinhän se on että heikot jää pois pian leikistä. Vain vahvimmat selviää.

... mutta onko entinen poikaystäväsi amis?

Ala tyttö juomaan olutta! Tulee parempi mieli ja asiat asettuvat oikeisiin mittasuhteisiin. Älä ainakaan täällä kirjoituspalstalla itke. Siitä ei ole mitään hyötyä. Lopeta "minulla"-sanan toistaminen teksteissäsi, huomaa, että "kaverit" ei ole kollektiivinen yksikkö, muista piste lyhenteen jälkeen äläkä käytä komparatiivimuotoa "vähäisempää" saatikka "enemmän" ilman vertailukohdetta, niin jo menee hyvin!

Suomalainen lukioko muka vaikea... jos haluat tietää, mitä KIIRE ja STRESSI ovat, hae IB:lle opiskelemaan. Voin kokemuksesta sanoa, ettei suomalainen lukio ole MITÄÄN siihen verrattuna.

Hmmm.. entäpä jos vain hölläisit vähän pipoa? Ei se lukio mikään mahdoton koulu ole! On ihan mukava huomata, että sinulla on tavoitteita jne. mutta älä kuitenkaan unohda vapaa-ajan merkitystä opiskelussa. Pelkästään päntätessä hajoaa vain pää pikuhiljaa..

Jospa tekisit itsellesi aikataulun? Keskityt kouluun esim. aamu kasista ilta kuuteen ja loppuajan vietät "laatuaikaa" harrastusten, ystävien ja mahdollisen uuden poikaystävän seurassa..? Minua vain vähän pelottaa, että tuolla menolla sulta loppuu pian into opiskella ylipäätään. Yritä asennoitua siihen iloisena asiana.. opikeskelusta tulee paljon mieleisempää ja ehkä kotitehtävät ja muut tulee hoidettua nopemmin kun on kiinnostusta asiaan - jää aikaa muullekkin elämälle.

En suosittele kokeilemaan seuravaa, mutta ainakin allekirjoittanut on selvinnyt lukiosta näinkin: en tehnyt lähes koskaan mitn. kotitehtäviä (tosin aineet ja muut isommat tehtävät tein ajallaan ja suht huolella), luin vähän miten sattui sanakokeisiin ja muihin pistareihin (lukeminen olisi olut kyllä hyvästä, huomaan sen nyt), kokeisiin luin kirjan kerran läpi edellisenä iltana (jos jaksoin) jne. Ei mitenkään esimerkillistä opiskelua, mutta enpähän saanut vatsahaavaakaan turhasta pinkoilusta. :)

Nyt kirjoituksista on noin vuosi aikaa. Kerralla pääsin läpi. En L:n paprein, mutta ihan siedettävin tuloksin kuitenkin. Päättötodistuksessakin oli muistaakseni ainaskin neljä ysiä ja kaseja.. ja yksi viitonen ja kaksi kuutosta. Kyllä se huolimattomuus jossain kostaantuu.. :o)

Mun mielestä sun olisi kuitenkin tärkeintä päättää itse mikä sun elämässä on tärkeintä. Mihin haluat käyttää elämäsi? Olisitko tyytyväinen siihen, jos tämä olisi viimeinen päiväsi? Mitä haluaisit muuttaa? Minkä eteen nähdä vaivaa ja ja vähän kärsiäkkin? Mikä on minkäkin arvoista?

Kaikkea hyvää kuitenkin sinulle ja opiskeluillesi. Eiköhän ne tuolla motivaatiolla lähde kohtapuoliin luistamaan. :) Ja sano äidillesi, ettet käy hänen puolestaan koulua...

Perustakaa joku läksynlukuporukka kavereidenne kanssa. Se helpottaa huomattavasti.
Keksikää yhdessä kikkoja asioiden oppimiseksi. Lykkyä tykö! Kyllä se siitä.

Minullakin oli vaikeaa lukion alussa. Siihen tottui kun osasi jo ennakolta arvella työmäärää ja suunnitella elämää sen mukaan. Helppoa se ei ollut, sen myönnän, mutta kolmannelle on selvitty. Toka kevät oli minulla todella rankkaa, sillä minulla oli henkilökohtaisia ongelmia. Ystäväni muutti pois ja koirani kuoli, koulussa opettajat vaativat ihan mielettömästi, mutta siitäkin sitten selvisin, ihme kyllä. Nyt syksyllä minulle tuli samanlainen olo kuin viime keväänä, mutta erään hyvän ystävän avulla pääsin siitä aika helposti yli.

Koita vaan jutella kavereitten kanssa, ne kyllä ymmärtää jos on samanlaisessa tilanteessa, tai ylipäänsä lukiossa.
Kyllä sinä selviät :D Joskus joutuu tekemään aika paljon töitä mutta sitten helpottaa... Voimia!

Joo, mulla alkoi toinen vuosi juuri ja innostus opiskeluun on olematon, joten yritän saada itseni kesän jäljiltä kasaan. Kun ekana vuonna aloitin, tuntui ihan uskomattoman helpolta ja kun tässä miettii lukioaikaa, niin mun mielestä se on ollut helpompaa kuin mikään aikaisemmin. Tietysti se varmaan riippuu ihmisestä. Itse vaan tässä mietin, että mikäköhän syy siihen on, että se tuntuu helpolta. Ainakin olen lopettanut stressaamisen. Otin jo ala-asteella paineita ja jännitin jokaista koetta, mutta jotenkin se jäi lukion alettua ja kokonaisuudessaan on tuntunut tosi mukavalta olla koulussa. Paitsi mitä nyt välillä kyllästyy istumaan tunneilla (lintsannut en kyllä ole koskaan). Läksyt olen kuitenkin aina tehnyt lähes poikkeuksetta ja ainakin vilaissut sanakokeiden sanoja ja ihan keskitasolla ollaan. Eikä se vapaa-aikakaan mihinkään häviä. Pitää vain osata hieman suunnitella aikataulua. Varsinkin koeviikolla. Et ikinä saa kirjoja luettua, ellet suunnittele tarkkaan, kuinka paljon luet mitäkin minäkin päivänä. Mutta hyvin se menee, olen varma siitä. Ensimmäisen jakson suoritettuasi tuntuu kuin olisit aina lukiossa ollut.

Hei!
Tässäpä pieni "lukiotarinani"...
Ensinnäkin valitisin lukioon menon sen takia, että halusin lisää yleissivistystä ja en ollut vielä valmis siihen, että muutan omilleni. Tyytyväisenä aloitin lukion normaalissa pikkukunnan lukiossa: josta ei oo juurikaan valittamista (ihan samallalailla porukat on kirjottanu sieltäkin kuuttä ällää...).
Ensimmäinen vuosi lähti käyntiin. Puhkuin intoa: kerrankin sain itse "valita" kurssini ja kaiken lisäksi opettajat eivät nipottaneet niin paljon. Tällä kyllä on huonojakin seurauksia, jos ei osaa ottaa itteä niskasta kiinni kukaan mukaan sitä tuskin tekee.
Kotiväki oli mielissään siitä et menin lukioon, minkäänlaista painostusta ei heijjän taholta tullu.
Eka vuosi oli täynnä kursseja, ei siis yhtään vapareita: tästä olen jälkeen päin ollut yli onnellinen.
Kolmas koeviikko oli raskain eka vuonna. Pääni ei yskinkertaisesti jaksanut sitä hillitöntä lukemista, jolla olin aloittanut lukion. Tämä kyllä näkyi numeroissakin. :) Joten jätin viimesen kokeen tekemättä. Lusmu mikä lusmu, mutta enhä minä pienenä osannu omia voimiani kuluttaa oikee.:)
Toka vuojen sysky meni ku tanssi taas: osa syynä oli henk.koht. asiat.:) Mutta laiskuus oli iskemässä minuun vähän turhan syvälle joulun jälkeen.. Tämä näkyi toki numeroissa, mutta osasyynä pieneen laskuun toki oli kurssien vaikeutuminen. Tokavuojen lopulla keskariin olin silti suht tyytyväinen, koska aine jota en ossaa YHTÄÄN eli enkku laskee sitä ihan hultsina (kurssi rivi on tappavan tylsä 5,5,5,5), eli 8.4 (ysillä keskari oli 9)
Mun mielestä LUKIOTA ARVOSTETAAN LIIAN VÄHÄN, tarkotan tätä lähinnä nuorten keskuuvesa. Vanhemmat ihimiset kyllä nostaa hattua, mutta kumma ku oman ikäset ei arvosta lukio-opiskeluja. Musta ysin jälkeen kenenkään ei tarvi heti olla jotain huippuluokan neroja jotka tavottelee melkeempä suoraa yliopistoo. Musta lukio on erittäin sivistävä koulu, jos otat sen sillä asenteellä et oot tullu oppimaan.
Lukio ON TYÖLÄSTÄ, jos todella teet sen eteen jotain, mutta HELPOKSI sen tekee sen että lähes lukematta pääset kurssit läpi (paitsi enkkua ei pääse millää..kokeessaki on pakko saaha puolet oikee et saa 5...:/)
Itellä iskee laiskuus väärään aikaan, varsinki nyt tuntuu siltä, ku tajuaa et ruottin ja äikän kirjotukset on jo ovella ja en oo "ehtiny" tekee juuri mtn, toisin sanoen olin koko kesän töissä ja nyt on ollut niin työläs jakso ettei oo vapaa-aikaa muutaku nukkuessa.
Heissuli vei niille jotka jakso etes muutaman sanan lukee mut se vaa et musta lukio on työlästä ja jopa vaikeaa (vai onko täällä montaa jotka väittää et pitkämatikka sujuu ku tanssi koko ajan.. no enkkuaha te toki osaatte mut mulle se on koko lukion painajainen...)
Tsemppiä niille jotka arvostaa normaaleitaki lukioita, elkää stressako liikoja, kaikki menee hyvin ku luotatte itteenne!
-abi-