Olen lueskellut nyt monia keskustelupalstoja kihomatotartunnan hoitamisessa. Reseptivapaassa Pyrvin lääkkeessä sanotaan, että hoidon aikana kannattaa välttää glukoosipitoisia ruokia, eli suurinpiirtein kaikkia hedelmäsokeria, valkoista sokeria, laktoosia tai hiilihydraatteja sisältäviä ruokia. Madot siis käyttävät glukoosia ravintonaan.
Onko kenelläkään kokemusta asiasta? Onko ruokavalion muokkaamisesta ollut apua häädössä?
Itse sain nyt lääkärin reseptillä Vermox -nimiset lääkkeen matojen häätöön, koska Kaksi kertaa otettu Pyrvin kuuri (kahden ja kolmen viikon toistoineen) ei auttanut. Siivouksista olen huolehtinut ja hygieniasta muutenkin. Sormilla en ruokaa laita suuhuni kuurin aikana, ja muutoinkin pyrin olemaan koskettelematta käsillä suuta tai kasvojani, jotta mahdolliset asunnossani olevat kihomadon munat eivät jatkaisi kiertokulkuaan. Jos tämän jälkeen vielä madot tulevat takaisin, niin joko lääke ei vain auta, tai uusi tarjunta tulee niin, että munat leviävät huoneilmasta hengityksen kautta ruuansulatuselimistööni...
Olen kolmekymppinen yksinelävä nainen ja tartunnan sain todennäköisti pieniltä lapsilta, joiden kanssa olin paljon tekemisissä. Tällä hetkellä ei lähipiirissäni ole ihmisiä, joilta uusi tartunta voisi tulla. Muutenkin sosiaalinen elämäni on kuollutta, koska en tahdo kutsua ketään kotiini tartuntavaaran vuoksi. Poikaystävänikin on hermoraunio asian takia. No minkäs teet, ajatus takapuolessa luikertelevasta madosta ei ole nykyihmiselle kovinkaan miellyttävä... Aika rankkaa tämä elämä välillä!
Onko kenelläkään kokemusta asiasta? Onko ruokavalion muokkaamisesta ollut apua häädössä?
Itse sain nyt lääkärin reseptillä Vermox -nimiset lääkkeen matojen häätöön, koska Kaksi kertaa otettu Pyrvin kuuri (kahden ja kolmen viikon toistoineen) ei auttanut. Siivouksista olen huolehtinut ja hygieniasta muutenkin. Sormilla en ruokaa laita suuhuni kuurin aikana, ja muutoinkin pyrin olemaan koskettelematta käsillä suuta tai kasvojani, jotta mahdolliset asunnossani olevat kihomadon munat eivät jatkaisi kiertokulkuaan. Jos tämän jälkeen vielä madot tulevat takaisin, niin joko lääke ei vain auta, tai uusi tarjunta tulee niin, että munat leviävät huoneilmasta hengityksen kautta ruuansulatuselimistööni...
Olen kolmekymppinen yksinelävä nainen ja tartunnan sain todennäköisti pieniltä lapsilta, joiden kanssa olin paljon tekemisissä. Tällä hetkellä ei lähipiirissäni ole ihmisiä, joilta uusi tartunta voisi tulla. Muutenkin sosiaalinen elämäni on kuollutta, koska en tahdo kutsua ketään kotiini tartuntavaaran vuoksi. Poikaystävänikin on hermoraunio asian takia. No minkäs teet, ajatus takapuolessa luikertelevasta madosta ei ole nykyihmiselle kovinkaan miellyttävä... Aika rankkaa tämä elämä välillä!
Vastaukset 1
Vanhimmat
Olin itse yhtä hermona ensimmäisellä kerralla, kun lapsi toi hoidosta meille matotartunnan. Mekin syötiin ensin Pyrvin-kuuri ja kun tuntui, että madot vaan kihisee peräaukossa, hain lääkäriltä Vermox-reseptin... ja siivosin hulluna... ja tein koko perheestä hermoraunion...ja ei kun kutina tuntui jatkuvan, minulla ei muilla. Onneksi viimein oivalsin, että nyt vika taitaa olla jossain muualla kuin peräaukossa ja pakotin itseni rauhoittumaan. Kas kummaa oireet loppuivat, kun en ajatellut koko asiaa enää! Eli siis oikeasti aluksi oli matoja, mutta sen jälkeen ajatus madoista sai tuntemuksia ja noidankehä oli valmis.
Meillä siis madot palasivat seuraavana syksynä ja silloin otin asian rennosti ja homma oli viikossa ohi. Parin viikon päästä vaan varmistuspilleri lapselle ja asia oli loppunkäsitelty.
Yritän siis sanoa, että ehkä, mahdollisesti sinäkin ylireagoit samoin kuin minä aikoinaan. Kokeile unohtaa ne hetkeksi. Ainahan voit taas aloittaa uuden lääkekuurin, jos oireet ovatkin todellisia. Ruokavaliolla sinänsä en ole huomannut mitään vaikutusta asiaan ja minä kokeilin ensimmäisellä kerralla kaikkea mahdollista.