tänään mieleen, että vanhat koulukaverit on kaikki melkeen naimisissa ja perheellisiä ja itse huomaa olevansa sinkku joka viimemmäksi roikkui jossain onnettomassa säädössä : O.....mites siinä sillee kävi
tuli
no ei voi mtn
11252
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Nuorena nautin sinkkuelämästä n 26 vuotiaaksi saakka kunnes tuli just se tilanne että alkoi miettimään olisiko parisuhde mitään, koska kavereilla oli perheet ja oleskelivat muualla . No tulihan se ja aivan liian nopeasti, oikeastaan ilman seurusteluvaihetta.Mut sehän kestikin useita vuosia,mutta syystä että oli vapaus tehdä suhteessa mitä haluaa,se oli sen suhteen "voimavara"Tosin se elämä olikin sellaista "yksintouhuamista" miltei jatkuvasti.Suhteen päätyttyä sitä väkisinkin miettii osaisiko olla suhteessa, jossa pitää oikeasti ottaa huomioon toinen osapuoli.Luulen et sitä pitäisi oikein opetella tjs
Oho.aika huono perusta parisuhteelle,jos päädyit siihen sen vuoksi kun kavereillakin oli perhe. Mä olen parisuhteeni alkanut ja elänyt siksi että rakastin. Viimeinen oli vaikein, koska voi olla että myös hän oli alkanut suhteen jollain samantapaisella perusteella kuin aiempi kirjoittaja. Meiillä oli kyllä ihania hetkiä jotka väheni loppua kohti. Elin muistoissa vuosia.Välillä vihasin puolisoa ,koska hän ei antanut meille aikaa rakkaudelle. Tajusin perjantaina että hän ei kunnioita minua ja se jotenkin tuli niin kohti. Nyt tiedän etten saa häntä ja toivon hänelle hyvää elämää rakkaansa kanssa.
niin se vaan joskus menee,ei mahda mitään ,toivottavasti minä ja ex ei olla ainoita "hölmöjä" vaikka ei se tietenkään toivottavaa ole
Sama juttu täällä. Mutta tiedätkö, ei sillä oo mitään väliä. Ei parisuhteeseen väkisin pysty meneen, se vaan tulee jos on tullakseen. Mulle on ihan sama vaikka olisin koko sukuni ainoa sinkku. Mä rakastun sitten kun rakastun. Ja voihan niinkin käydä etten rakastukaan koskaan. Ei kaikkien tarvi elää jonkun tietyn muotin mukaan, että siksi kun muutkin. Mun elämä on erilaista ja annan sen mennä ihan rauhassa niinkuin se menee. Mä pärjään hienosti yksinkin, ja on kuitenkin läheisiä ihmisiä kenen kanssa olla. Ainakin olen itsenäinen. Ja seksi...sitä nyt voi saada ilman parisuhdettakin. :)
Ei sellaista viitsi murehtia mitä ei ole "saanut", täytyy olla iloinen siitä mitä on. Ja monet parisuhteet on tosi onnettomia, täynnä riitoja ja/tai väkivaltaa ja pettämistä, vaikka päällepäin muulta näyttäisi. Yksin ei ainakaan tarvitse olla kenenkään satutettavana. Ei onnellisuus tule toisen ihmisen mukana, se täytyy löytää itsestä.
Ihan sama olet viisas..
Itsekkin haluan elää juuri tuolla tavalla. Mutta vaakakupissa painaa eniten menneisyydessä tapahtuneet pahat asiat eikä enään luota keneenkään varsinkaan vastakkaiseen sukupuoleen niin helposti. Tulin tänä kesänä siihen tulokseen että parempi elää yksin. Mitä s*iiin tulee niin sitä on helppo saada yllättävän helppo...
joo ei siinä mitään....en voi elää kuin yksin siihen asti kunnes ja jos löydän sellasen sopivan.....tuli vaan huomattua asia,että niin tää elämä on mennyt vaikka joskus ajatteli toisin että silloin ja silloin mulla on sitä ja sitä :) että ei se mene aina niin kuin toivoo tai suunnittelee.....
Näin Se menee ,ja pahimmillaan kaikki on hankittu ka huomaa ettei olekaan yhtäkkiä mitään,kaikki alusta
Hyvinhän sulla sitten. Eipä tuohon sitten lisättävää mulla. Itse olen sellaisessa tilanteessa että joudun tekeen päätöseni ottamalla huomioon muitakin. Ja kun en saa sellaista lopputulosta joka olisi niille muille mieluisin ja itsellenikin niin sitten täytyy toimia toiseksi parhaan suunnitelman toteuttamista. Kiitoksia kun autoit oivaltamaan. Poistun nyt velvollisuuksiin.
Minunkin tarvitsee ottaa muitakin huomioon ja ne velvollisuudet todellakin hoidan tässä sivussa.
"onni ei tule etsimällä vaan elämällä"
Itse taas olen tyytyväinen sinkku ja katsellessani koulukavereitteni avioeroja, pettämisiä, sekä pelkkää lamaantumista ja kuihtumista sen tyytyväisemmäksi muutun. Oikeaa kannattaa odottaa.