pelkään, että tämäniltaisen sortumiseni myötä kaikki paska alkaa taas alusta -- yhdeksän oksentamisen jokapäivähelvetti, verinen ja helvetillisen kipeäksi äitynyt kurkku ja verta myös siinä mädältä haisevassa oksennuksessa joka likoaa kauniissa posliinipöntössä pilaten huoneen feng shuin.
bulimian ja minun liki viides vuosipäivä koittaa, olen kärsinyt siitä kuutosluokalta asti. alan taas kehonkuvassani näyttää lihavalta ja vastenmieliseltä. se jumalainen 15/BMI näyttää taas houkuttelevalta.
en halua takaisin siihen, että olisin sisäisesti että ulkoisesti ruma oksentelun takia ja että pala juustoa tai sokeripala kahvissa saisi minut voimaan pahoin ja itkuisena taas tärisemään vessan lattialle oksennuksenhajuisena sikiöasentoon.
ei minulla lienee se tavallinen bulimia olekaan, vaan joku mutaatio.
bulimian ja minun liki viides vuosipäivä koittaa, olen kärsinyt siitä kuutosluokalta asti. alan taas kehonkuvassani näyttää lihavalta ja vastenmieliseltä. se jumalainen 15/BMI näyttää taas houkuttelevalta.
en halua takaisin siihen, että olisin sisäisesti että ulkoisesti ruma oksentelun takia ja että pala juustoa tai sokeripala kahvissa saisi minut voimaan pahoin ja itkuisena taas tärisemään vessan lattialle oksennuksenhajuisena sikiöasentoon.
ei minulla lienee se tavallinen bulimia olekaan, vaan joku mutaatio.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Todella hyvä realistinen kuva bulimiasta.
Näin sen näkee myös ulkopuolinen, minä ainakin.
Se on hyvin ruma sairaus, vastenmielinen ja luotaantyöntävä.
Ja huom! puhun nyt s a i r a u d e s t a, en heistä jotka sen kynsissä kärsivät! En syyllistä ketään. Itsellä anoreksia.
no ainaki se mia jonka mä tunnen on helvetin ruma, myös sisäisesti!!!