Kirje arkistojen kätköistä
18.8. Tutkin eilisenä sadepäivänä isän arkistoja. En ollut ennen avannut nauhalla sidottua ruskeaa pahvikansiota, jonka sisällä on isän ajamien lakijuttujen asiapapereita. Meillä kävi asiakkaita, ja minä sain olla toimiston toisen kirjoituspöydän ääressä, pyörivällä tuolilla. En ollut päivähoidossa ja koulupäivien jälkeen tein toimistossa läksyjä. Meillä kävi petettyjä, jätettyjä, velkaantuneita, mustalaisia, testamentintekijöitä, testamentissa kärsineitä, muita vähäväkisiä ja maalaisihmisiä, joitain herroja ja työmiehiä.
Yksi pahvikansion asiakirja on kiinnostava, hupaisakin. Se on kirje sosiaalilautakunnalle, kirjoitettu 60-luvulla. Tunnistan kirjeestä isän äänenpainoja ja sanontoja, vaikka kirje on tyyppillistä silloista oikeusfraseologiaa.
Pohjana jutussa on korkeimman hallinto-oikeuden tuomio, jolla ratavartija Einari Viilin ja hänen vaimonsa Emma Viilin alaikäinen tytär Aulikki Viili on määrätty kotikuntansa toimeenpanemaan suojeluvalvontaan, eli kyseessä lienee tytön huostaanotto ja kaikki valitukset on jo hylätty. Ratavartija ei halua tehdä kantelua, joka olisi ainoa virallisesti lakiteitse etenevä vaihtoehto tässä lopullisessa tilanteessa. Parhaaksi katsotaan ilmeisesti vapaamuotoinen lakimieskirje sosiaalilautakunnalle. Tässä osa kirjeestä sellaisenaan, mitään muuttamatta - paitsi henkilönnimet. Kirje on on kirjoitettu kuvassa olevalla Underwood-kirjoituskoneella, ja minulla on tallella kirjeestä hiilipaperijäljennös:
"- - Mehän emme luonnollisestikaan halua luopua lapsestamme tai antaa hänen kasvatustaan vieraisiin käsiin, vaan haluamme puoleltamme vielä selvittää asiaa, koska käsityksemme mukaan asian nyt saaneeseen tulokseen ovat vaikuttaneet väärinkäsitykset, panettelut, huhupuheet ja viha - sekä kademielisyys.
Koko "revohkahan" on tietämämme mukaan saanut alkunsa eräästä runon tapaisesta kirjoitelmasta, jonka Aulikki-tyttäremme, ollessaan eräässä baarissa Kolhossa, luki tyttöystävälleen hiljaa baaripöydässä istuessaan ja jonka kirjoitelman eräs paikalle osunut linja-autonkuljettaja yht'äkkiä ja salaa riisti Aulikin käsistä ja toimitti sen edelleen erään pirssikopin seinälle, mutta myöhemmin se toimitettiin kansakoulunopettajille ja ehkä sitä tietä sosiaalilautakunnalle.
Eihän runoilussa mitään pahaa pitäisi olla, se on vapaata kaikille Suomen kansalaisille. Aulikki ei syyllistynyt mihinkään rangaistavaan tekoon kuten juopotteluun, varkauteen, haureuteen t.m.s.:een, joten on täysin nurinkurista ja laitonta, jos häntä ja hänen vanhempiaan nyt aiotaan tällä tavoin rangaista riistämällä lapsi kodistaan aiheetta.
Tyttäremme Aulikin valvojaksi nimettyä Kolhosta kotoisin olevaa Terttu Leppästä emme voi hyväksyä, koska hän ei osaa suhtautua Aulikkiin vaan on ikään kuin vihankannalla häntä kohtaan. Me vain muuten kysymme, onko henkilö, kuten Terttu Leppänen, joka viettää laillistamatonta yhdyselämää samassa asunnossa vieraan mieshenkilön kanssa, sopiva sosiaalilautakunnan hyväksymäksi valvojaksi nuorille tytöille tai pojille.
Tuomion antaessaan korkein hallinto-oikeus ei ole sitä mitenkään perustellut, on vain kylmästi hylännyt valituksemme, samalla mainiten sosiaaliministeriön päätöksen jäävän pysyväksi. Tuntuu kummalta, että sosiaaliministeriö päätöksessään on vedonnut lastensuojelulain 8 § 1 momentin c-kohtaan, jonka mukaan meiltä vanhemmilta kielletään lapsemme huolto sairauden, ymmärtämättömyyden, juoppouden t.m.s:n takia. Nämä ovat kaikki syitä, joita meihin ei voida soveltaa.
Minä Einari Viili olen jo vuosikymmeniä toiminut valtion rautateillä virkailijana, toimien edelleenkin, ja olen aina huolehtinut perheeni toimeentulosta tarvitsematta koskaan kääntyä kunnan puoleen saadakseni n.s. köyhäinapua. Lapsiemme kasvatus ei ole koskaan tuottanut meille vaikeuksia, minä ja vaimoni emme juopottele. Edelleen sosiaaliministeriön päätöksessä viitataan §§:iin 9, 11, 12 ja 17. Ensiksimainitussa pykälässähän mainitaan kuolleista vanhemmista, ja koska me vielä elämme, on tässä viitattu väärään pykälään. Sanotun pykälän loppukaneetin mukaan emme myöskään ole hylänneet lastamme. Muut mainitut pykälät eivät anna aihetta enempään.
Samalla me vanhemmat pyydämme, ettei tytärtämme Aulikkia lähetetä mihinkään huoltokotiin, koska se käytännöllisesti katsoen olisi turha toimenpide, jopa vaarallinen lapsen tulevaa kehitystä silmälläpitäen."
Einari Viili Emma Viili
Ratavartija Edellisen vaimo.
Kirjoitti X.X.
Asianajaja."
Tämmöinen tarina, jossa enempää taustoja tuntematta jää miettimään, mikä mahtoi olla painavin syy lapsen huostaanottoon runon kirjoittamisen perusteella. Se on selvää, että runon on täytynyt olla joko rietas tai poliittisesti väärä.
Ikkunaiines- blogista
18.8. Tutkin eilisenä sadepäivänä isän arkistoja. En ollut ennen avannut nauhalla sidottua ruskeaa pahvikansiota, jonka sisällä on isän ajamien lakijuttujen asiapapereita. Meillä kävi asiakkaita, ja minä sain olla toimiston toisen kirjoituspöydän ääressä, pyörivällä tuolilla. En ollut päivähoidossa ja koulupäivien jälkeen tein toimistossa läksyjä. Meillä kävi petettyjä, jätettyjä, velkaantuneita, mustalaisia, testamentintekijöitä, testamentissa kärsineitä, muita vähäväkisiä ja maalaisihmisiä, joitain herroja ja työmiehiä.
Yksi pahvikansion asiakirja on kiinnostava, hupaisakin. Se on kirje sosiaalilautakunnalle, kirjoitettu 60-luvulla. Tunnistan kirjeestä isän äänenpainoja ja sanontoja, vaikka kirje on tyyppillistä silloista oikeusfraseologiaa.
Pohjana jutussa on korkeimman hallinto-oikeuden tuomio, jolla ratavartija Einari Viilin ja hänen vaimonsa Emma Viilin alaikäinen tytär Aulikki Viili on määrätty kotikuntansa toimeenpanemaan suojeluvalvontaan, eli kyseessä lienee tytön huostaanotto ja kaikki valitukset on jo hylätty. Ratavartija ei halua tehdä kantelua, joka olisi ainoa virallisesti lakiteitse etenevä vaihtoehto tässä lopullisessa tilanteessa. Parhaaksi katsotaan ilmeisesti vapaamuotoinen lakimieskirje sosiaalilautakunnalle. Tässä osa kirjeestä sellaisenaan, mitään muuttamatta - paitsi henkilönnimet. Kirje on on kirjoitettu kuvassa olevalla Underwood-kirjoituskoneella, ja minulla on tallella kirjeestä hiilipaperijäljennös:
"- - Mehän emme luonnollisestikaan halua luopua lapsestamme tai antaa hänen kasvatustaan vieraisiin käsiin, vaan haluamme puoleltamme vielä selvittää asiaa, koska käsityksemme mukaan asian nyt saaneeseen tulokseen ovat vaikuttaneet väärinkäsitykset, panettelut, huhupuheet ja viha - sekä kademielisyys.
Koko "revohkahan" on tietämämme mukaan saanut alkunsa eräästä runon tapaisesta kirjoitelmasta, jonka Aulikki-tyttäremme, ollessaan eräässä baarissa Kolhossa, luki tyttöystävälleen hiljaa baaripöydässä istuessaan ja jonka kirjoitelman eräs paikalle osunut linja-autonkuljettaja yht'äkkiä ja salaa riisti Aulikin käsistä ja toimitti sen edelleen erään pirssikopin seinälle, mutta myöhemmin se toimitettiin kansakoulunopettajille ja ehkä sitä tietä sosiaalilautakunnalle.
Eihän runoilussa mitään pahaa pitäisi olla, se on vapaata kaikille Suomen kansalaisille. Aulikki ei syyllistynyt mihinkään rangaistavaan tekoon kuten juopotteluun, varkauteen, haureuteen t.m.s.:een, joten on täysin nurinkurista ja laitonta, jos häntä ja hänen vanhempiaan nyt aiotaan tällä tavoin rangaista riistämällä lapsi kodistaan aiheetta.
Tyttäremme Aulikin valvojaksi nimettyä Kolhosta kotoisin olevaa Terttu Leppästä emme voi hyväksyä, koska hän ei osaa suhtautua Aulikkiin vaan on ikään kuin vihankannalla häntä kohtaan. Me vain muuten kysymme, onko henkilö, kuten Terttu Leppänen, joka viettää laillistamatonta yhdyselämää samassa asunnossa vieraan mieshenkilön kanssa, sopiva sosiaalilautakunnan hyväksymäksi valvojaksi nuorille tytöille tai pojille.
Tuomion antaessaan korkein hallinto-oikeus ei ole sitä mitenkään perustellut, on vain kylmästi hylännyt valituksemme, samalla mainiten sosiaaliministeriön päätöksen jäävän pysyväksi. Tuntuu kummalta, että sosiaaliministeriö päätöksessään on vedonnut lastensuojelulain 8 § 1 momentin c-kohtaan, jonka mukaan meiltä vanhemmilta kielletään lapsemme huolto sairauden, ymmärtämättömyyden, juoppouden t.m.s:n takia. Nämä ovat kaikki syitä, joita meihin ei voida soveltaa.
Minä Einari Viili olen jo vuosikymmeniä toiminut valtion rautateillä virkailijana, toimien edelleenkin, ja olen aina huolehtinut perheeni toimeentulosta tarvitsematta koskaan kääntyä kunnan puoleen saadakseni n.s. köyhäinapua. Lapsiemme kasvatus ei ole koskaan tuottanut meille vaikeuksia, minä ja vaimoni emme juopottele. Edelleen sosiaaliministeriön päätöksessä viitataan §§:iin 9, 11, 12 ja 17. Ensiksimainitussa pykälässähän mainitaan kuolleista vanhemmista, ja koska me vielä elämme, on tässä viitattu väärään pykälään. Sanotun pykälän loppukaneetin mukaan emme myöskään ole hylänneet lastamme. Muut mainitut pykälät eivät anna aihetta enempään.
Samalla me vanhemmat pyydämme, ettei tytärtämme Aulikkia lähetetä mihinkään huoltokotiin, koska se käytännöllisesti katsoen olisi turha toimenpide, jopa vaarallinen lapsen tulevaa kehitystä silmälläpitäen."
Einari Viili Emma Viili
Ratavartija Edellisen vaimo.
Kirjoitti X.X.
Asianajaja."
Tämmöinen tarina, jossa enempää taustoja tuntematta jää miettimään, mikä mahtoi olla painavin syy lapsen huostaanottoon runon kirjoittamisen perusteella. Se on selvää, että runon on täytynyt olla joko rietas tai poliittisesti väärä.
Ikkunaiines- blogista
Vastaukset 4
Vanhimmat
Huostaanottoperusteet ja hallinto- oikeuden perustelut ovat edelleenkin yhtä heiveröisiä ja mielivaltaisia.
60- luvulla vielä vastustettiin poliittisin perustein toimivia pakkoauttajia ja heidän suorittamiaan perheiden ajojahteja.
Nykyisin suomalaiset kannattavat valvomatonta virkavaltaa ja uskovat siihen, että jokainen suoritettu ajojahti on perusteltu ja lapsen edunmukainen.
Aloitus perustuu ASIAVIRHEESEEN:
"...alaikäinen tytär Aulikki Viili on määrätty kotikuntansa toimeenpanemaan suojeluvalvontaan, eli kyseessä lienee tytön huostaanotto..."
Ei, suojeluvalvonta ei ollut sama asia kuin huostaanotto. Ikävä kyllä en netin kautta löytänyt linkkiä 1960-luvullakin voimassa olleeseen vuoden 1936 lastensuojelulakiin, mutta sitä kommentoivaan tekstiin kylläkin. Kas tässä:
"Hallituksen esitys tuki lasten huostaanottoa tilanteissa, joissa lapsen perhe oli hajonnut kuolemantapauksen johdosta tai lapsi oli hylätty. Tässä hallitus otti saman kannan kuin aikaisemmassa esityksessä. Hallitus halusi edelleen tukea perheitä heidän omissa kodeissaan ja tarvittaessa oli turvauduttava SUOJELUVALVONTAAN tai väliaikaiseen huostaanottoon. Suojeluvalvonta
nähtiin hyvänä keinona lasten ja nuorten oikean hoidon sekä kasvatuksen edistämiseksi. Edelleen hallitus tuki kantaa, jonka mukaan huostaanottoa suositeltiin vasta tilanteissa, joissa mikään muu ei auttanut ja kaikkea muuta oli jo yritetty."
Tekstistä käy selvästi ilmi, että suojeluvalvonta ei ollut sama asia kuin huostaanotto.
Tyttö kuitenkin selvästi oltiin lähettämässä pois, joten onko termillä väliä?
Valitettavasti edelleen voidaan huostaanottaa epämääräisillä perusteluilla. "Perheen tilanteesta on huoli", "vanhemman mielenterveysongelmat" tms. voivat toki pitää sisällään ihan validin huostaanottoperusteen, mutta pelkästään jonkun ihmisen huoli tai diagnoosi ei ole perusteltu ja objektiivinen huostaanottoperuste.
http://jormaheikkinen.wordpress.com/