OIKEUSTIEDE

Itse pääsin opiskelemaan 15 vuotta sitten ja valmistuin 10 vuotta takaperin, joten tämä on aika vanhaa tietoa, en tiedä onko siellä mikään olennaisesti muuttunut.

Vaikeaa on päästä sisään sikäli, että pyrkijöitä on paljon ja pääsykoekirjojen asiat on osattava. Toisaalta itse sain yli 10 pistettä enemmän kuin sisäänpääsyyn vaadittiin, vaikka en ollut käynyt mitään valmennuskurssia. Siihen aikaan oli 3 pääsykoekirjaa, 2 paksua ja yksi ohut, mutta se nyt ei ole olennaista vaan se, että niissä on tosi tiiviisti asiaa, siis periaatteita, joilla pääsykoekysymykset sitten ratkaistaan, ja ne pitäisi kaikki osata, koska mistä tahansa voidaan kysyä, ja toisaalta jos ei muista kaikkia, voi mennä ihan hakoteille vastauksessa.

Kirjat eivät ole vaikeita, vaan niissä on asiat selitetty melko alkeista lähtien. Minusta ne kannattaa lukea tarpeeksi monta kertaa ajatuksen kanssa. Olennaista on ymmärtää kokonaisuus, koska vastatessa pitää tietää, että mitä lakia/kohtaa tähän sovelletaan ja mitä ei. Ymmärrät sinä niistä, kun minäkin ymmärsin eikä ole suvussa eikä ollut siihen aikaan tutuissakaan yhtään juristia, enkä ollut ollut lain kanssa tekemisissä millään tavalla. Sisään päässeet eivät ole neroja - olen tästä elävä todiste. Erityisen älykäskään ei ole pakko olla, mutta hyvästä muistista on apua (tai oikeastaan se on jonkinlainen edellytyskin) ja tietynlaisesta analyyttisyydestä. Pitäisi osata rajata asiat käsiteltäviin "paloihin" eikä sotkea mukaan sellaista, mikä ei siihen kuulu.

Silloin ainakin sai yliopistolta tilaamalla vanhoja pääsykoekysymyksiä, voi olla että nykyään löytyy netistäkin. Niihin kannattaa joka tapauksessa perehtyä sitten, kun on lukenut kirjat muutamaan kertaan ja arvelee niistä jotakin ymmärtävänsä. Eli kannattaa oikeasti kirjoittaa vastauksensa ylös ja verrata sitä mallivastaukseen (jos on käytettävissä). Oikea vastaustekniikka on olennainen, ja se menee jotensakin niin, että kun kysymyksessä on jokin sotkuinen tilanne, niin ensin se eritellään lakikielelle (siis pääsykoekirjojen termejä käyttäen) niin, että vain merkitykselliset seikat huomioidaan. Sitten kerrotaan mitä laki sanoo asiasta. Ja sitten lopuksi kerrotaan, miten lakia tässä tilanteessa sovelletaan ja mihin se johtaa. Tämä vastaustekniikka on ainoa hyöty valmennuskursseista - eivät ne kirjoja siellä päähäsi saa iskostumaan, ellet itse niitä lue. Makuasia, kannattaako sen takia kuitenkaan kurssia käydä, kun minä opin tuon 5 minuutissa kaveriltani, joka kävi kurssin, ja minä pääsin sisään, se ei. Mutta luin kyllä kirjoja tosi paljon ja pitkällä ajalla niin, että ehdin omaksua ne asiat aika hyvin.

Osa asioista voi olla niin vaikeita, ettei niitä välttämättä tajua ilman asiantuntevaa apua, vaikka lukisi kuinka. Mutta on ihan ymmärrettävääkin asiaa, joka pitää vain sisäistää ja MUISTAA! Valmennuskurssiasia pitää jokaisen harkita itsekseen. Sanoisin, että jos joku tuttu on alalla ja voi selvittää epäselviä asioita ja tapauksiin vastaamista, niin v.kurssia ei ehkä tarvita. Sieltä saa apua, mutta ei ole tae sisäänpääsystä..

Ei tarvitse olla mikään nero päästäkseen sisään. Kyllähän siinä oli paljon töitä, mutta ei se mikään ylitsepääsemätön suoritus ole. Kysy jostain, mitkä olivat tämän vuoden pääsykoekirjat, niin voit jo nyt tutustua siihen, millaista tekstiä on luettavana. En Turusta tiedä, mutta Helsingissä kirjat vaihtuvat vuosittain, eli niitä viime vuoden kirjoja ei kannata sen enempää päntätä.

Kirjathan on kirjoitettu pääsykoemielessä, eli ei se haittaa, ettei tunne lakia ennestään. Turun kirjat ilmestyy muistaakseni aika myöhään, eli sitten vaan keskittynyt lukeminen päälle. Kyllä siitä voi täysin normaalikin ihminen selviytyä, ei tarvitse olla nero tai lukea vuorokauden ympäri :)

Opiskelen Helsingissä. Sisäänpääsy on kovan työn takana jokaisella jos ei omaa poikkeuksellisen hyvää (tai ainakin reilusti keskimääräistä parempaa) muistia. Mutta toisaalta kovin paljon muuta ei mielestäni vaaditakkaan kuin kovaa työtä.

Olennaista on vaan sisäistää se että sisään pääsee vaan pistämällä itsensä tosissaan likoon. Henkilökohtaisesti en ymmärrä mitä järkeä on siinä että jotkut hakevat vuodesta toiseen ja lukevat muutamia tunteja vuorokaudessa. Puolet elämästä rupee sitten pyörimään oikisen pääsykokeeseen lukemisen ympärillä vuodesta toiseen. Toki jokaisella on tyylinsä.

Itse vedin pääsykoelukemisen ihan överiksi. Osasin kirjat melko täydellisesti ulkoa (kirjan sivut rupes olemaan "kuvamuistissa" eli muistin kirjojen kappalejaot ja niiden avulla pystyin palauttamaan kappaleiden sisällön mieleeni, suurimmaksi osaksi hyvin sanantarkasti). Luin aluksi melko hitaasti ja kasvatin lukunopeutta kun kokonaisuus rupesi hahmottumaan. Lukutekniikat on tietysti jokaisella yksilölliset. Toinen lukee kirjat kerran läpi ja opettelee päivässä vaikkapa 7 sivua ulkoa, toiset lukevat jopa kymmeniä kertoja kirjat läpi.

Vastaustekniikka pitää olla hallussa että osaa rakentaa vastauksen oikein ja kerätä pisteet. Vaadittavasta vastaustekniikasta on ollut tällä palstalla keskustelua aikaisemminkin jollakin oikikseen liittyvällä otsikolla. Koita kaivaa esiin.

Tsemppiä urakkaan!