Panikoin...

Itselläni on ollut paniikkihäiriö noin kolme vuotta. Ensimmäinen vuosi oli pahin kaikista, koska koin erilaisia epämukavia fyysisiä ja henkisiä olotiloja, enkä tiennyt yhtään mistä voisi olla kyse, kunnes uskaltauduin lääkärin puheille, joka selitti mikä on homman nimi. Sain tuolloin myös lääkityksen paniikkikohatuksiini.
Olen myös käynyt psykologin vastaanotolla noin puolitoista vuotta ja se on auttanut minua todella paljon. Myös se että itse lukee ja ottaa selvää paniikkihäiriöstä, on suuri apu itselle.

Mulla paniikkikohtauksiin auttaa usein se, että pysähtyy paikoilleen, hengittelee rauhassa ja jos tuntuu siltä, että kohtaus tulee, antaa sen tulla ja mennä. Koska itse tiedät tilanteesi on siihen helpompi suhtautua, kun tietää, että todellista vaaraa ei ole vaikka epämukavalta tuntuukin. Hoen usein itselleni mielessäni, että "noniin, nyt se paniikkikohtaus tulee, hätää ei ole ja kohta se on jo ohi. on vain otettava rauhallisesti".

Jos olen lähdössä ulkoilemaan, laitan usein kuulokkeet korviin ja kuuntelen itselleni mieluista musiikkia, josta tulee hyvä olo :)

Toisinaan myös se, että keskittyy johonkin konkreettiseen tekemiseen, on todella hyvä apu. Mä alan yleensä siivoamaan ja laitan musan pauhaamaan. Hetkisen kuluttua saatan huomata, että olen jo jonkun aikaa laulanut musiikin mukana kovaan ääneen ja olotila on erilainen, parempi.

Myös se, mitä laitat suuhusi vaikuttaa paniikkikohtauksiin. Itse olen ollut kova juomaan kahvia, nykyisin voin juoda ainoastaan yhden kupin kahvia päivässä. Energiajuomat ovat täysin pois suljettuja, sekä ylimääräinen sokeri.

Meitä on niin moneen lähtöön :) ja toisilla eri asiat vaikuttavat paniikkikohtauksen syntyyn, mutta silti kaikesta huolimatta mielestäni tärkein asia on se, että muistaa itse, että vaikka olotila on kamala, mitään katastrofaalista ei tapahdu.

Hyvää syksyä ja tsemppiä :)!!