vanhasta uutta kaikki keinot sallittua ollaan puhuttu jo monta vuotta ystävän kanssa että pitäis pitää taideleiri ja tänään se toteutuu katsotaan mitä saadaan aikaiseksi on tullu kerättyä vähän kaikenlaista vanhaa lommosta ja vähemmän lommosta alumiiniastiaa kattilankansia aterimia pitsiliinoja mielenkiintoista nähdä mitä niistä syntyy itellä ei oo kauheesti ideaa moiseen mutta onneks ystävällä on onko kellään mitään ideaa mitä vois väsätä ihan mistä vaan niitä otan mielelläni vastaan materiaalia löytyy jos ei muualta niin lähi metsästä puusta kivistä ym ym...
tänään ruvetaan tekemään taidetta
tiinaex...
35301
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 35
Vanhimmat
Jestas, sehän onkin huippujuttu.
Kaikki uudelleen käyttöön, uusittuna....
joooo,
menkääpä tytöt kaatopaikalle, sieltä löytyy materiaalia vaikka rekkakuormallinen uusintakäyttöön,
tehkääpä siitä taidetta,
voi olla että kollessanne olette vielä rikkaita,
joillaki on kotiki jo kuin kaatopaikka,
kukaan ei ole vuosikymmeniin jaksanu siivota, kämppää,
kerronpa teille yhden idean minkä oon toteuttanu tänä syksynä oon purkanu alkutekijöihin kaks vanhaa runkopatjaa ja laitoin ne meidän vanhan navetan seinään ja niihin ledivalot rakennus on ruskee niin niitä jousia ei päivällä erotukkaan siitä ja illalla pimeellä näkyy vaan valot kaikki melkein voi uusiokäyttää myöskin nää runkopatjan jouset on kätevät vaikka jollekkin kiipeävälle kasville kesäaikaan.
Tosi hieno idea, ei sitä meikäläinen olis keksinyt. Saitko vinkin jostain?
näinyhdellä kirpparilla myynnissä puolikkaan semmosen puolikkaan runkopatjan jouset niin ajattelin että siihen oliskin hyvä laittaa talveksi valot palamaan ja sit mulla oli yks kaveri mukana joka sano nähneesä jossain samanlaisen ja siihen oli laitettu kesäks kiipeevä kasvi.
oli jossakin lehdessä, näin kuvan
En ole yhtään taiteellinen. Tilkkutyöt kiinnostaa, tilkuista saa kaikenlaista mukavaa.
Tein äskettäin tilkuista mukavan pitkän olo-asun. Moni on kehunut kuinka kivan näköinen on.
Olen tehnyt naapureillekin trikoopaloista takkeja, tein ensin itselleni, takin nähtyään moni pyysi tekemään heillekin. Voi takin tehdä muustkin kuin trikoosta, käy hyvin villatakin asemasta.
Tavaraa olisi aitta ja vintti täynnä, eräs tuttu on kova fiksailemaan uutta vanhasta. Pitäisi soittaa ja pytää käymään peräkärryn kanssa. Polkupyörikin on kolme ylimääräistä, ihan ajokuntoista. Kaksi jätän itselleni, toinen pyörä on sähköavusteinen.
en oo määkään taiteellinen mutta uskon että osaan toteuttaa kun toinen antaa ideat ja kun on materiaalia mistä tehdä rakastan vanhoja aittoja ja vinttejä niistä löytyy vaikka mitä aarteita mitä ruosteisempi sen kauniimpi vanhat ruosteiset pokasahat on kanssa upeita niitä mulla on jo aika monia kesäkeittiön ulkoseiniä koristamassa tänä kesänä oon kokeillu yhden ystävän sähköpyörää se on ihan kätsy tää nainen käy sillä joskus jyväskylässäkin matkaa tulee nelkytkilsaa sivuunsa tekis mieli olis varmaan apua täällä mäkisillä hiekkateillä mutta on ne niin kalliita etten nyt ihan heti oo kauppaan rynnänny.
Minulla on vintillä kaksi isoa villa-lanka-mattoa rullalla.
Ovat olleet rullalla jo vuosia.
Lähetän ne sinulle.
Tarvitsee vain avata rullat ja koin-syömä kuvio-taide-teos on valmis.
Luulenpa että se näyttää vielä elävältäkin.
Suosittelen piha-teosta.
Ei veneen-pohja käyttöön naisille.
H.
pistäppä tulemaan niin laitan vanhan mökin ulkoseiniin eristeeksi tarkenee sit kovemmallakin pakkasella.
"tiinaex..."
niin, siis...
Minun taiteen-lajini on huulen heitto, sormeni osaavat vain tieto-tekniikkaa.
Miksi naiset eivät arvosta miesten ponnistuksia?
Jos miehet edes kerran yrittävät olla mukana naisensa harrastuksissa :)
Eikö mies olekaan aina kömpelön-hellyyttävä?
YH.
sen oon tullu kyllä huomaamaan ettäsun vahvin taiteen laji on just se huulenheitto ja tieto tekniikka on arvostettava osaaminen mää en oo hyvä kummassakaan ehkä toi huulenheitto on noista vahvempi riippuu tietysti seurasta tää nainen ainakin arvostaa enemmän päästään kun käsistään näppärää miestä ikävä kyllä yleensä se on toiste päin.
yt
Talonvahti peikon olen tehnyt saaristossa luonnonkivistä, ison ja näyttävän:D Latteat kivet jalkateriksi ja niihin Plastic Paddingilla liimatut pikkuvarpaat.
Iso kivi vartaloksi ja pää pienemmästä, johon löysin kuin roomalaisen nenän. Silmät valkoisista kivistä ja musta keskelle.
Rintaröyhelön sinpukankuorista ja pörrötukka puretusta narusta viimeisteli peikkokomeuden:D
Plastic Padding on kestänyt kesät talvet, röyhelöt hieman murtuneet, mutta ikääkin on jo!
Tyttäret on jatkaneet samaa linjaa, mutta tehneet sahatusta puunoksasta rantavahdin saarelle.
Tosi hauskaa ja innostavaa puuhaa se onkin.
kivi on hyvä materiaali mutta kun semmoisen isomman jutun tekee se pitää tehdä paikanpäällä sitä on vähän vaikeempi sit liikutella ja jos vielä on pyöreemuotoinen niinkun kivet yleensäkkin niin mistäs otat kiinni mulla on kans sitä purettavaa narua mukana katotaan mitä siitä aikaan saadaan kattiloiden ynnä muiden härpäkkeiden kera.
Laitapa sitten tänne meillekin kuvia teoksistanne, olisi kiva nähdä mitä te keksitte tehdä niistä tarvikkeistanne, kuulostaa hauskalta esim. pitsiliina - alumiinikattila sympioosi :)
pitänee laitella ja vaihdella profiilikuvaa muutaman pitsiliinan tossa just pakkasin mukaan on vaan aikas kookkaita en tiedä miten pysytyy hyöduntään mutta aika näyttää.
tässäpä oli tämä aamunavaus ja nyt tää lähtee tekemään mielikuvituksellista taidetta tuulista syyspäivää kaikille =))))))))
Kuulostaa huolestuttavalta.
Kaiken perustahan taiteessa on nimenomaan ajatus ja idea.Mä tunnen moniakin "taiteilijoita", jotka nyt vaan kauheasti tekee jotain. Sitten kun koittaa keskustella niitten kanssa teoksista, ei ne osaa edes kertoa, mikä ollut focus ja mitä niillä yritetty kertoa. Huvittavin oli tyyppi, joka oli kauhean "luova" ja se sitten maalaili kaikki pihansa kivat lateksimaalilla. Kuulemma kivan näköistä, musta se muistutti enenpi kaatopaikkaa, eikä se tosiaan osannut sanoa yhtään mitään siitä, mitä se "teos" yleensä tarkoittaa.
Vaihda vikkelästi näkökulmaa. Ajatus tärkein, tekeminen toisarvoinen asia.
Ehkä karusti kerrottu, mutta noin se vaan on. Itellä ollut kaikenlaista projektia ikäni. Suurin osa ajasta menee miettimiseen. Pitää olla se ydin, muuten aivan turha alkaa tekemään mitään "taidetta". Monet itseään taiteilijoiksi tituleeraavia ihmisiä lähinnä käsityöläisiä. Muistui mieleen yksi "keramiikkataiteilija". Sillä pikkuinen keramiikkapaja, vääntää kippoja savesta, tekee sitä työkseen. Hupaisa tyyppi, se ei ite ole koskaan suunnitellut yhtään mitään töitään, mallit ja piirustukset tulee ulkopuolisilta. Noita on hämmästyttävän paljon.
Niettä ei kait siinä, ala miettimään.
=DW=
tee veelle
Jokainen kerta kun katselen miljoonalaatikkoa minun on etukäteen nähtävä se esine joka on siellä tuhannen päreinä ja aina olen sen mielessäni nähnyt,muuten en sinne kättäni tunke.
Sun joulukortti juttu nosti hymyn mieleen.
Menemme kuopuksen kanssa torstaina lehtitalkoihin mökille. Pihatöiden jälkeen kuun vaihtuessa aloitan joululahjojen valmistelun. Ekana entisöin tuolin Petzelle se viedään ensikesänä hänen mökilleen. Muutama pöytä on myös tarkoitus uusia ja tiedä häntä vielä mitä kaikkea keksin, ehkä posliinia voisin maalata.
Olen ollut tietotekniikan lumoissa. Esikoiseni valmensi minua hyvin. Vanhasta pöytätietokoneesta siirtelen tiedostoja läppäriini, joka on muuttunut keskusyksiköksi. Ostin uuden näppäimistön ja liitin myös ison näytön läppäriin.
Uusi PS on käytössäni joten jouluksi aijon taas tehdä persoonallisia joulukortteja valokuvista.
Taidan nyt pitää paussin sillä olen puuhastellut koneilla jo kolmisen tuntia.
Alkaa käydä silmiin. Teen happihyppelyn ja käyn katsomassa entistä anoppia sairaalassa.
Ei tule aika pitkäksi ei ; )
Unohda "persoonalliset joulukortit".
Ne on järjestään niin noloja, että saaja tuntee myötähäpeää niitä nähdessään.Karmein oli muistaakseni "yhden nuoren taiteilijan" tietsikalla vääntämä joulortti, missä oli sen lapset kuvattuina enkeleiksi. Pirun ilkeitä kakaroita vielä ja kuva oli todella tökerösti tehty.
Ei sen puoleen. Olen itsekin joskus tehnyt joulukortteja. Ei ollut rahaa ostaa kortteja, löytyi pääsiäiskortteja. Viivasin kynällä yli pääsiäistoivotukset ja kirjoitin alle joulutoivotukset. Siinäpähän kattelivat pupujen ja noitien kuvia :D
Mitään joulukortteja laitellut kymmeniin vuosiin. Joulupukki kun on taruolento siinä kuin uskisten palvotut johtajat, aivan järjetön sotku tuostakin asiasta tehty. Koko hommahan perustuu kuun kiertoon, ei mihinkään satuolentoihin tai kaupalliseen fuulaan.
Siis, harvempi kiinnostunut joulukorteista nykyaikana. Lähettäminen kallista ja just "persoonalliset joulukortit" noloja lähettäjälleen.
=DW=
=DW=
Muistit kai piirtää pupusille ja noidalle tonttulakin päähän. ;-)
Unohtuipa minullakin kerran joulu-ja uudenvuoden toivotus laittamatta yhdelle tuttavalleni. Jouluntienoilla hän pyysi minua neulomaan kaulahuivin ja sain sen valmiiksi ennen vuoden loppua. Löysin laatikosta käyttämättömän joulukortin, josta leikkasin hyvän Joulun toivotuksen pois ja laitoin paketin sisään ainoastaan sen missä luki Onnellista Uutta Vuotta ja paketin postiin. Olipahan siinä saajalla muistelemista monta kertaa jälkeenpäinkin.
Muuten..
Joskus kun katselee sitä joutavaa kamakasaa saattaa siinä olla jo taulun aiheet sattumalta valmiina tai idea tulee vaan sitä katsellessa sen kummmempia pohtimatta. Joskus siittä samasta kasasta ei saa mitään erikoista mieleensä vaikka kuinka siitä yrittäisi keksiä jotakin.
Aivan kuin runo, se tulee jos on tullakseen tai sitten ei vaikka miten yrittäisi laittaa sanoja paperille peräkkäin tai alekkain.
Ei kukkokaan käskien laula.
Mietin tässä korven-teeveen ohjelmia.
Niistä paistaa "pahansuopa tarkoituksillusuus".
Tosin ei ihan niin pahasti kuin monet toiset niin useasti.
Minulla on vessa-paperin rullasta tehty ripsu-hameinen tanssija.
Sen on tehynyt kolme-vuotias aikoinaan.
Hän ei hävennyt yhtään tekoaan.
Siksi ihmettelen miksi aikuisemmat kirjoittavat niin häpeällisesti toisinaan.
H.
Laitoin lauantaina nauhurin pyörimään kun esikoinen tuli morsiammensa olohuoneeseen. Nauhalta kuului pienen kolmivuotiaan pojan joululahjatoiveita.
Kippiautoja jne.
Kysymyksessä oli äänikirje, jonka teimme pojan isälle vuonna 1986 kun isä oli Nigaraguassa työkomennuksella.
Minulla on tapana pahansuovalla tavallani tallentaa korvaamattomia muistoja. Kaapeissani on aarteita, jotka aikoinaan saavat lapsenlapseni.
Tänään kävimme kuopuksen kanssa tervehtimässä dementoituvaa poikian mummua. Sain ajatuksen tehdä mummille valokuvakansion menneistä vuosista aina siitä kun hän kymiläisenä kauniina neitosena saapui korpeen mökin miniäksi. Laitan kansioon kuvia kun hän avioitui kun lapset syntyivät ja myöhemmin lapsenlapset jne. Tyypilliseen tapaan mummo, muistaa menneitä joskin nykyisyys on hakusessa.
Siinä on syysiltojen puuhastelua minulle ja yhteisiä muistelohetkiä mummon kanssa myöhemmin.
Kuka kirjoittaa häpeällisesti?
Samassa romuliikkeessä kuin rakkaani, käy usein myös eräs maamme merkittävä kuvataiteilija.
Ihanista äidin ompelemista ja virkkaamista pitsiliinoista saisi kauniita tauluja.
Iän patinoimista hopealusikoiden päistä voisi värkätä korvakoruja.
Käytetystä vaatetavarasta ystäväni muotoilee upeita kangastaideteoksia.
Pullonkorkeista olen nähnyt tehdyn hienon seinäkoristeen.
Vanhoista aterimista saa helposti kuvateoksia seinää kaunistamaan, tai vaikka roikkumaan mobileina.
Napanakkinen@
Nyt tuli käyttöä ukin palkintolusikoille niitä on säkillinen varastossa, kiitti vihjeestä ; )
Sivusta.
Ei erityisen omaperäisiä ideoita. Opiskeluaikoina kämpillä oli seinän kokoinen, kaljapullon korkeista tehty frecko. Sekin idea oli keikattu jostain. Ja noit lusikat ja muut keittiökamppeet, loppuunkaluttu asia.
https://encrypted-tbn0.gstatic.com/images?q=tbn:ANd9GcSc9_bqvVRYWCNcljtg_he420peIHAywkL6uKBjmD_uV3fZfnxg
Kuvaa löytyy netistä vaikka kuinka paljon. Myy ne lusikat romukauppaan, niistä voi saada muutaman euron.
Eikä sillä suorittavalla tekemisellä ole mitään tekemistä taiteen kanssa. Monet taiteilijat ei itse paljoa töitään tee. Joku Miina Äkkijyrkkä ei osaa hitsata, mutta tehnyt valtavia metallitöitä ympäri maailmaa. Joku tyyppi sille hitsaa, se vaan sanoo, miten ja minkä näköistä pitäisi tulla.
Mulla siis nyt ei ole tarkoitus uikoa päätä kenellekkään. Vaan, se on niin yleistä, että ajatus puuttuu, tehdään vaan jotain.
=DW=
Myydä vanhoja lusikoita. Salli mun nauraa.
Koruja ja laukkuja tehdään myös kaljatölkkien nipsuista (onhan niiyä muitakin tölkkejä)
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9386258
Äkkijyrkän lehmät eivät ole askartelun tuloksia minunkaan mielestäni. Aira Samulinin ostama puulehmä tuli ikäänkuin kotiinsa sinne vihreään koivumetsään. TV:ssä kuljetuksen aikana lehmä näytti vain rakennelmalta.
Muistelen muutamia vuosia sitten jonkun taiteilijan tehneen ison prinssessatyylisen jutun karamellipapereista. Siinäkin on täytynyt olla ensin idea, joka ei ideattomalle askartelijalle ehkä olisi tullut mieleen.
DW:n tavoin minuakin kiusaa vähän taide-sanan väärinkäyttö siinäkin mielessä, että moni luulee, että taiteen täytyy olla kaunista tai esittää jotain konkreettista pikkutarkasti kuin valokuva. Tulee mieleen Rudolf Koivun kuvittamat sadut, joissa on tunnelmaa.
Kiitos linkistä, oli paras vinkki!
Tuokin ukko aikoinaan ryhtyi puunjuurista tekeen "taidetta",
sitten tuli rautaromut, ja katsopas vaan, kun näyttää olevan netissä et,
olisi oikein kuvanveistäjäksi aloitettu tituleeraaman.
Tosin onhan tuo kuppe kuollut jo useita vuosia sitten.
http://www.youtube.com/watch?v=d2lbtT-Dn2s
vanhat teräs aj alumiinivuokat sai ihan uusia ilmeitä kuvineen nappeineen aterimineen jokaiselle löytyi käyttötarkoitus yks taulukin tuli tehtyä juuttikankaasta paljon jäi vielä odottamaan ideoita jotkut lakkausta päidästä loppui tunnit leipälaatikot sai uutta väriä pintaan ja moni muun tuote jäi vielä odottamaan aikaa tulevaa taidetta toi tulla ihailemaan ja ostamaan joutsan rutalahdesta myllykirppikseltä ens lauantaina klo 10-16 samalla on rutalahden syysmarkkinat klo10-14 kaikki kynnelle kykenevät ja lähellä asuvat tulkaapa moikkaamaan.
Meillä mikä on vanhaa, (minun lisäkseni) haluankin pitää vanhana, en halua tuunata vanhoja kuparipannuja, tai kahvimyllyjä tai asiakelloja lehmänkelloa uuteen uskoon, ne on miulle ajatuksia ensistä ajoista.
Eikä miun taiteellinen mielikuvituskaan ole kovin kummoinen, mutta mielelläni ihailen toisten oivalluksia, oisipa kiva päästä katsomaan aikaansaannoksianne :)
Miksi tosi vanhoja tavaroita kannattaisikan tuunata, nehän ovat taideteoksia jo itsenään.
Tätä meidän lähemenneen turhaa krääsää voi yrittää tehdä itseänsä parempaan, jopa "taiteeseen" tähtäävään tarkoitukseen.