Eilen leikiteltiin työkaverin kanssa ajatuksella siitä, että jos voisi aloittaa elämänsä uudelleen, mutta nykyisellä tietoisuudella eli tehdä toisin nuoruutensa valintoja kun tietäisi mihin elämä muuten johtaa.
Tajusin, että kenen luo heti pyrkisin. Keiden ohi kävellä ja kenen kohdalle pysähtyä. En montaakaan asiaa muuttaisi elämässäni, mutta tiedän kyllä keneen haluaisin tutustua jo aikaisemmin. Ainoa kysymysmerkki on se, että jos tapaisikin toisen jo nuorempana niin olisiko se kohtaaminen yhtä ravisuttava kuin vanhempana, sillä toiselta puuttuu vielä se elämänkokemus, joka tällä hetkellä on hänen nykyisen minänsä taustalla?
Ehkä se silti olisi.
Tajusin, että kenen luo heti pyrkisin. Keiden ohi kävellä ja kenen kohdalle pysähtyä. En montaakaan asiaa muuttaisi elämässäni, mutta tiedän kyllä keneen haluaisin tutustua jo aikaisemmin. Ainoa kysymysmerkki on se, että jos tapaisikin toisen jo nuorempana niin olisiko se kohtaaminen yhtä ravisuttava kuin vanhempana, sillä toiselta puuttuu vielä se elämänkokemus, joka tällä hetkellä on hänen nykyisen minänsä taustalla?
Ehkä se silti olisi.
Vastaukset 4
Vanhimmat
kaikella on tarkoituksensa. Sitten olisi mennyt jotakin muuta erilailla.
Sitä mä vähän epäilenkin. Elämäänsä ei voisi korjatakaan täydelliseksi.
Voisihan se olla ravisuttavampikin, Ehkäpä ne tunteet olisi ollut helpompi näyttää kun ei olisi kokenut pettymyksiä niin paljoa kumpikaan Tai sitten ei. En minä jättäisi yhtään pysähdystä väliin, ehkä en joitakin asioita tekisi ja jotkut tekisin toisin. Mutta en kadu tunteitani.
En ehkä katuisi minäkään, mutta mitä jos vaikka tietäisit että yksi noista rakkauksista petti luottamuksesi silloin tuossa toisessa elämässä ja toisessa ajassa?
Voiko silloin enää puhtaasti rakastaa, vai olisiko helpompaa vain jatkaa matkaa ja säilyttää sen ensimmäisen kokemuksen muisto?