epätodellinen tunne/ derealisaatio

Varmaan jokaisella on ajottain tuollaisia tuntemuksia. Jotain psyyken väsymistä tai turhautumista se kai on. Hyvä että itsekkin uskot ja ymmärrät, että se on vain psyyken harhaa - ei todellisuus.
Jos liikaa vaivaa niin juttele ammattilaisen kanssa.

Itse kärsin yleistyneestä ahdistuneisuushäiriöstä, ja epätodellinen olo on tuttu oire. Ei sitä joka kerta ole kun ahdistaa, mutta monesti on ollut. Itselläni epätodellisuus ilmenee lähinnä siten, että tutut paikat tuntuvat vierailta, ja on unenomainen olo. Ihmiset (niin muut kuin itseni) koen kuitenkin "normaaleina", lähinnä vain ympärillä olevat puitteet vääristyvät. Vaikea ihan täsmällisesti selittää.

Käy varmuuden vuoksi kuitenkin puhumassa ammattilaiselle, vaikka kyseessä ei välttämättä olekaan muuta kuin stressin/väsymyksen aiheuttama oire. En halua pelotella, mutta derealisaatio voi olla myös ennakko-oire kytevästä mielenterveyshäiriöstä. Itselläni se oli ensimmäinen oire, joka aikoinaan kiinnitti huomaamaan, että nyt ei kaikki ole hyvin. Muutamaa kuukautta myöhemmin iski sitten psykoosi, koska sitä epätodellisuuden tunnetta ei heti otettu riittävän vakavasti eikä siihen kunnolla puututtu.

Moi taas!

Kiitos vastauksista. Unohdin aloitusviestissä mainita että kärsin jännitysniskasta, niska on välillä todella kosketusarka, eikä luennoilla istuminen ja koneella kirjoittaminen ainakaan paranna sitä. Olen miettinyt sitä että voisiko jumiutuneella niskalla olla jotain tekemistä mun olotilan kanssa. Jostain luin että jännitysniska voi aiheuttaa ns. epätodellista oloa. Olen huomannut sen, kun olen harrastanut lenkkeilyä niin epätodellinen olo on kaikonnut väliaikaisesti ja olo on ollut parempi..
Toivon todella että epätodellinen oloni johtuisi tällaisesta yksinkertaisesta fyysisestä vaivasta..... onko kellään tietoa/kokemuksia vastaavasta?

Mulla liittyi laihtumiseen. Insuliinilla oli ehkä jotain tekemistä asian kanssa? Olotila tuli aina jonkun verran päivän ensimmäisen aterian jälkeen ja jatkui iltaan asti. Vei kaiken elämänilon, ikään kuin ei olisi läsnä omassa elämässään. Tilanne kesti noin vuoden.

on tullu samanlaisia oloja,totta että mitä enemmän sitä miettii ni enemmän alkaa ahdistamaan,aika random olo,vaikeeta selittää...vähän niiku kaikki olis jotain elokuvaa tai telkkarisarjaa ja mikää ei tunnu oikeestaan todelta...

Moikka, "mukava" kuulla että muillakin on samanaltaista oireilua. En tiedä johtuuko tämä ongelma pääkopasta vai niskoista, mutta varasin varmuuden vuoksi lääkäriajan, tosin sain sen vasta 2 viikon päähän. Toivottavasti tähän tulisi joku selvyys. Tää epätodellinen olo on niin ahdistavaa. En pysty nauttimaan mistään sillä tuntuu kuin eläisin "unessa" ja että herään jossain vaiheessa. Välillä myös mietin että mitä jos olen jo jossain psykoosissa ja tää elämä on vaan kuvitelmaa. Nää ajatukset ahdistaa todella paljon, mikä taas lisää epätodellista tunnetta.Tälläinen oireilu on lietsonut itsessä tosi paljon eri mielenterveysongelmien, mm. skitsofrenian pelkoa. Kuitenkin tällä hetkellä epätodellinen olo ei ole niin vahvana mitä edellisellä viikolla. Nyt vain lääkäriaikaa odottamaan ja toivottavasti elämä voittaa :)

Minäkin ole kokenut derealisaatiota jo lapsena. Tuolloin en tajunnut mistä oli kyse, mutta tila johtui traumaattisista kokemuksista lapsuudessa. Viimeksi koin derealisaation viisitoista vuotta sitten. Tila on hyvin pelottava. Siinä ikäänkuin katsoo itseään ulkopuolelta. On jumissa omassa ruumiissaan ja kuulee kun itse puhuu ja katsoo muiden toimintaa kuin elokuvaa. Tila on myös tavallaan ennakkovaroitus alkavasta psykoosista. Itselleni auttoi kova fyysinen rasite, joka laukaisi tilan pois.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Derealisaatio

Hei!

Itse olen alkanut lenkkeilemään ja ulkoilemaan nyt enemmän ja olo on ollut paljon parempi. Tuo "epätodellinen olo" helpottaa kummasti ja joskus jopa unohtuu kokonaan reippaan lenkin jälkeen. Sitten kun alkaa taas ahdistaa niin se on sen merkki, että on aika lähteä taas ulkoilemaan. Itse olen saanut siis lenkkeilystä tosi paljon apua.

"On jumissa omassa ruumiissaan ja kuulee kun itse puhuu ja katsoo muiden toimintaa kuin elokuvaa" On todella osuvasti sanottu, juuri tältä tuo epätodellinen olo tuntuu.

Mutta eiköhän se elämä ala pikku hiljaa voittaa. Tsemppiä kaikille, joilla tämä sama vaiva!

Ei tämä maailma totta olekkaan. Siihen olen oikeasti päätynyt monta vuotta asiaa mietittyäni. Kaikki on jotenkin keksittyä ja maailma aaltoilee päässä ja asiat kulkevat tietyssä "rytmissä". Paras tapa miten voin asiaa kuvata.

Asiat menee vaan eteenpäin luonnottomasti, vastoin oman halun toteuttamista. En tajua miten olen nyt tässä tilassa, koska oma luonne sanoo vastaan. Asiat menee vaan valmiin kaavan ja keinotekoisen maailman ympärillä. Hirveän raskasta olla mukana tässä kuviossa.

Moro!

Viime viikolla kävin lääkärissä ja kerron oireista ja niskaongelmista.. Lääkäri kokeili niskoja ja totesi niiden olevan todella jumissa ja kireänä, "tension neck" eli jännitysniska tuli diagnoosiksi. Kerroin tästä oudosta olosta ja lääkäri sanoi sen liittyvän jännitysniskaan. Nyt olen viikon verran venytellyt niskoja, syönyt lihasrelaksantteja ja vähentänyt koneella istumista ja kuinka ollakkaan tää epätodellinen olo on lieventynyt todella paljon. Toki välillä tulee sellasia hetkiä, jolloin epätodellista oloa esiintyy. Kuitenkaan se ei ole enää koko ajan päällä :) Elämä taitaa vihdoin alkaa voittaa!

Tsemppiä kaikille tästä epätodellisesta olosta kärsiville! Tiedän miten ahdistavaa se on, mutta kannattaa yrittää olla ajattelematta sitä, vaikka se onkin aluksi vaikeaa. Mutta tosian kannattaa kiinnittää huomiota niskaan ja venytellä välillä, että päässä alkaa veri kiertämään. Sen vielä sanon, että olen alkanut juomaan Rooibos teetä, joka on tietojen mukaan todella terveellistä, ja kuulemma rauhoittaa mieltä. En tiedä toimiiko oikeasti vai onko kyseessä lumevaikutus, mutta mulle tuosta on apua. Toki ymmärrän, että eihän se tee mikään ihmeaine ole, joka parantaa epätodellisen olon tuosta noin vaan, mutta voihan sitä aina kokeilla!

Olisikohan sinullakin se ongelma että painetilanteissa jähmetyt menneisiin etkä eläkään siinä hetkessä missa vain ja ainoastaan voit olla?
Ystäväsi kanssa pääset paremmin siihen olevaan hetkeen?
Sinun tulisi löytää joku keino päästä nykyhetkeen ja olla pelkäämättä niin paljon sitä.
Onko se kohdallasi jooga,hypnoosivalmennus,rentoutusharjoitukset, kehon fyysinen rasitus että laukeaa,psykologi vai mikä, mahdollisuuksia on ja mitä nopeammin toimit sen paremmin opit takaisin terveempään ajatteluun ja pääset noidankehästä joka aina yeensä liittyy kaikkeen menneeseen koska mitä voit surra juuri siitä olevasta hetkestä tai tulevasta, et ole ennustaja, ethän?

Joo mulla kans kuukauden nyt ollut ahdistavaa oloa ja just toi epätodellinen tunne joka ei siis katoa se on mulla kokoajan päällä ja tuntuu että sekoan.. Nyt alotan psykalla käymään ja siinä sitte varmaankin selviää jotain. Voimii sulle ja hanki apua niin mäkin teen ja toivon vaan että pystyn taas jossain vaiheessa olemaan taas oma itseni.

Mullakin on ollut tuollaisia tuntemuksia, ja voin vaan sanoa että se tuntuu mahdottoman pelottavalta kun sen kokee ensimmäisellä kerralla. Ajattelin vaan, että minulla on skitsofrenia, vaikka ei todellisesti ollut.

Nukkuminen tuntui sika oudolta, ihan kuin siltä että aivoissa ei tapahtuisi mitään.

Kyllä se siitä menee ohi, vaikka tulet kokemaan todennäköisesti edelleen paniikkikohtauksia.

Koskaa oo kuullukaa deresalisaatiosta,depers.. ja tubtuu et se o byt itsella. Poissaoleva tila ja se o tullu viikko kaks sit. Pelottaa :()

Oma depersonaatiohäiriö/derealisaatio lähti, moro refleksi harjoitteella, https://www.youtube.com/watch?v=2wA3rpSC32Y, lyhyillä dynaamisilla venyttelyillä, jotta mieli vähän rentoutuisi sekä itsetehdyillä kraniaalisakraali terapialla, jota tein noin 5-10 min per kohta, https://www.youtube.com/watch?v=1D09zFVfaYs tein nämä joka aamu peräkkäin. Kraniaalisakraaliterapiasta tuli aluksi lievä ahdistus, mutta kun sen yli pääsi ni olo rupesi helpottamaan. Alla linkki sivuun missä kerrotaan moro refleksistä.
https://refleksiohjaus.fi/moro-refleksin-hoito/
Nämä eivät ammattilaisen ohjeita, mutta näin sain oman depersonaatiohäiriöni lähtemään. Suositus tehdä vähintään 2 viikkoa