oikeaa taiteilijaa tai tieteen huippututkijaa". Näin sanoi isäni, joka oli sekä taidenmaalari että varakas liikemies.
Ja miten sitten kävikään. Nyt yliopistoissa ja korkeakouluissa opiskelee enemmän naisia kuin miehiä. Taiteilijapuolella tilanne on edelleen hieman toinen, sillä esim. klassisen musiikin huipuista vain harvat ovat naisia lukuunottamatta muutamaa esittävän taiteen puolella itsensä läpilyönyttä taiteilijaa. Kuvataiteessa naiset eivät ole vielä päässeet suurten joukkoon lukuunottamatta vaikkapa Helene Schjärfbeckiä, joka on jo maailmanlaajuisesti iso nimi. Harvassa heitä silti vielä on.
Omassa ajattelussani olen päätellyt, että asenteet ovat edelleen peräisin patrialkaaliselta ajalta ja todella tiukassa. Tunnen muutaman taidemaalarin, jotka ovat todella huippulahjakkaita...........ja naisia.
Kevyen musiikin puolella tekijät ovat nyt nuorehkoja naisia, kuten Mariska, Chisu, Jenni Vartiainen, Suvi Teräsniska ja Anna Puu. Tässä on tapahtunut valtava hyppäys siihen nähden, miten asiat olivat meidän ollessamme nuoria.
Kirjailijoista yhä useampi on nainen, kuten Sofi Oksanen, Tiina Raevaara ja monet muut ovat osoittaneet ja samoin on asia elokuvaohjaajien kohdalla mm. kuten Pirjo Honkasalon ja Taru Mäkelän.
Asenteet ovat länsimaissa muuttumassa ja sen perusteella voisi päätellä, että kulttuurin alalla ja tieteessä, meillä on ollut puolet ihmiskunnasta paitsiossa tähän asti. Oliskohan aika otta rohkea askel eteenpäin ja muuttaa asennetta?
Ja miten sitten kävikään. Nyt yliopistoissa ja korkeakouluissa opiskelee enemmän naisia kuin miehiä. Taiteilijapuolella tilanne on edelleen hieman toinen, sillä esim. klassisen musiikin huipuista vain harvat ovat naisia lukuunottamatta muutamaa esittävän taiteen puolella itsensä läpilyönyttä taiteilijaa. Kuvataiteessa naiset eivät ole vielä päässeet suurten joukkoon lukuunottamatta vaikkapa Helene Schjärfbeckiä, joka on jo maailmanlaajuisesti iso nimi. Harvassa heitä silti vielä on.
Omassa ajattelussani olen päätellyt, että asenteet ovat edelleen peräisin patrialkaaliselta ajalta ja todella tiukassa. Tunnen muutaman taidemaalarin, jotka ovat todella huippulahjakkaita...........ja naisia.
Kevyen musiikin puolella tekijät ovat nyt nuorehkoja naisia, kuten Mariska, Chisu, Jenni Vartiainen, Suvi Teräsniska ja Anna Puu. Tässä on tapahtunut valtava hyppäys siihen nähden, miten asiat olivat meidän ollessamme nuoria.
Kirjailijoista yhä useampi on nainen, kuten Sofi Oksanen, Tiina Raevaara ja monet muut ovat osoittaneet ja samoin on asia elokuvaohjaajien kohdalla mm. kuten Pirjo Honkasalon ja Taru Mäkelän.
Asenteet ovat länsimaissa muuttumassa ja sen perusteella voisi päätellä, että kulttuurin alalla ja tieteessä, meillä on ollut puolet ihmiskunnasta paitsiossa tähän asti. Oliskohan aika otta rohkea askel eteenpäin ja muuttaa asennetta?
Vastaukset 24
Vanhimmat
Hän oli ja on oikeassa.
Suomalaliset ovat pahin kansa maan päällä, he ovat tyhmiä kaikessa--nuoleminen muille yleistä sen tietää koko maailma, on turhaa olla viisas ja jos joitakin on he eivät asu Suomessa.
Olethan niin oikeassa!
Naisten nuoleskeluksi avaaja tämän tarkoitti.
Siis voi tulla, vai eikö voi tulla?
Jos ei, sehän on vain menneen patriarkaalisen yhteiskunnan jäännettä ja perintöä.
Kun naisen asema on ollut olla nyrkin ja hellan välissä, lastensa hoitaja ja miehensä tuki, mistä heille olisi jäänyt aikaa ja mahdollisuutta kehittää itseään?
Yliopistojen ovet avautuivat kovin paljon myöhemmin, kuin miehille.
Helene Schjerfbeck, Edith Södergran, muutama maamme naisnero, kumpikaan eivät olleet perheenäitejä. Perheissä, joissa oli mahtimies, usein vaimo oli näkymätön ja kuulumaton tukija, jonka elämäntyöstä kunnian sai mies.
Asenne muuttuu itsestään. Sivistys valtaa alaa.
Tuo juuri sitä, mihin avauksellani pyrin. Mutta kumman kauan se on kestänyt.
Kauanhan se on kestänyt,
kas, lempeys on sen estänyt.
Hempeys, hyvyys ja rakkaus,
sellainen on naisen pakkaus.
Voisiko syynä olla se, että naiset saivat vasta vuoden -48 aikaan oikeuden oman omaisuutensa hallintaan, muuttuneet taloudellisesti riippumattomiksi miehistä, kotityöt helpottuneet yms. joten nyt on naisilla aikaa keskittyä taiteen tekoon sekä tiedeopintoihin ja sitä kautta tieteenalan uraa tekemään...
Ilmaisunvapaus ja oikeus tutkia mitä tieteenalaa vaan helpottavat etenkin länsimaisten naisten valintoja vs. uskonnollisrajoitteiset maat (naispuolinen urologi islaminuskoisissa maissa on mahdoton, samoin naistaiteilija tekemässä miehen kehosta kuvaa).
Pitkäänhän Euroopassakin pidettiin naisten tekemiä tauluja pikkusievinä vailla voimakasta näkemystä yhtään mistään mutta sekin muuttui. Miina Äkkijyrkän tapainen voimanainen 1800-luvun Euroopassa olisi varmaan ollut joko potilaana mielisairaalassa tai vangittuna omaan kotiin. Sofi Oksanen ei olisi koskaan saanut Puhdistusta edes aikaiseksi tuolloin vaikka sodat ja niihin liittyneet rikokset siviiliväestöä kohtaan olisivat olleet hyvää kertomuspohjaa (mutta valitettavasti siitäkin ajasta vain Vänrikki Stoolin tarinat ovat ainoa kertomus ja ainoa vahva nainen oli Lotta Svärd, joka hänkin oli kuitenkin ollut vain tarina eikä todellinen hahmo). Se naisten heikkoudesta, nyt nautitaan naisten kasvavasta merkityksestä taiteen ja tieteen aloilla!
Naiset taisivat saada oikeuden hieman aikaisemmin, sillä 1898 säädettiin laki, jonka perusteella nainen sai oikeuden omaan omaisuuteensa kaksikymmentäyksivuotta täyttäessään ja muutenkin vuosisadan vaihde oli suurten muutosten aikaa ja siksi otin tuon asenteiden muutoksen esiin. Siis hidasta on kehitys ollut, jos vaikkapa ajattelee kansalaisotaa, johon sentään osallistui aika paljon naisia.
Ei ihan noinkaan, sillä tässä on lainaus tekstistä:
"Vaimo vapautui miehensä edusmiehisyydestä vuonna 1930 voimaan tullessa avioliittolaissa. Uudistusta oli vaikea saada läpi, huolimatta erityisesti naisasianaisten ja -poliitikkojen vuosikymmeniä jatkuneesta ponnistelusta avioituneiden naisten laillisen itsenäisyyden puolesta. Vuoteen 1930 saakka poliittisesti ja ammatillisesti täysivaltaiset naiskansalaiset, jopa toimiessaan kansanedustajina, virkanaisina ja tohtoreina olivat yksityiselämässään ja perhe-elämässään miehensä edusmiehisyyden alaisia eli rinnastettavissa osittain alaikäisiin lapsiinsa. Samalla päättyi suomalaisnaisten julkiseen ja yksityiseen kansalaisuuteen sisältynyt kaksijakoisuus ainakin juridisella tasolla."
Linkki:
http://www.helsinki.fi/sukupuolentutkimus/aanioikeus/artikkelit/tuomaala.htm
Eli aikaan myöhään se oikeus naisille kuitenkin tuli....
Niin, totta tuokin, mutta ei se kumoa edellistä viestiäni asiassa ja periaatteessa tässä asiassa on edisytty käsittämättömän hitaasti. Ei mene sanoma vieläkään kaikkialla perille.
En jaksa oikein ajatella asiaa, kun on jo näin myöhä.
Se vaan tuli mieleen, että "suuret" taiteilijat on suuria vasta kuolemansa jälkeen.
Moni on taiteilijauransa aikana kituuttanut nälässä ja kurjuudessa.
Ehkä naisissa ei ole näin fanaattisesti asiaansa uskovia.
Se vaan tuntuma, ettei naisia saisi päästää mihinkään liikennesuunnitteluun.
Omalla paikkakunnalla naisinsinööri teki suunnitelman kylänraitille, varoituksista kunnanpäättäjät sen toteutti. Ei oikein onnistunut, insinööri on sen myöntänyt itsekin.
Insinööritaidoilla ja taiteella ei taida olla paljon yhteistä. On totta, että monet suuret taiteilijat ovat saaneet mainetta ja kunniaa vasta kuoltuaan, mutta monet ovat nauttineet siitä myös elinaikanaan, kuten Peter Paul Rubens Belgiassa saattaa osoittaa. Hän maalasi alttaritauluja 1600-luvulla sekä katolisten-, että protestanttisten kirkkojen seinille ja kauppa kävi. Mutta naisia ei näiden taiteilijoiden joukossa tietenkään ollut. Rubens tosin saattoi tosin olla jotain muuta kuin heteroseksuaali, koska en löytänyt hänen kotimuseossaan käydessäni toukokuussa sellaista makuuhuonetta, jossa nainen olisi maannut. Tämä on tietenkin pelkkää arvailua.
Voihan naisesta tulla mitä vaan jos vaan nainen löytää tiensä ulos pyykkivuoren alta. Mun omakohtainen kokemus on, että niin kauan kun on lapsia kotona, ei oikein tahdo löytyä aikaa eikä välttämättä puhtiakaan hoitaa mitään muuta kuin perhettä ja itseään. Ei meillä ainakaan valvomiset ja kotityöt mennyt tasan.
Tietty olishan sillä itsensä toteuttamisella aikamoinen terapeuttinen vaikutus, joten jos parisuhteessa kannustaa toista tekemään jotain omaa, luulen että sen saa kymmenkertaisesti takaisin.
Olisin halunnut jatko-opiskella, olisin halunnut kirjoittaa novelleja, runoja ja maalata tauluja työkseni, tehdä työtä taiteen parissa.
Työni ravintolapäällikkönä, opettajana, ravintola-alanyrittäjänä ja kouluttajana sekä kahden pojan yksinhuoltaja äitinä imivät energiani enkä jaksanut toteuttaa haaveitani.
Siitä huolimatta olen saanut aikaan aikamoisen määrän kirjallisia hengentuotteita ja maalauksia ruuhkavuosieni kiireiden keskellä.
Löysin eilen vihkosen vuodelta 1991. Vihkoseen olin kirjoittanut joka päivälle erilaisen ajatelman. Ilmeisesti olin kirjoitellut tuntojani yön tunteina kun lapset jo nukkuivat.
Nainen on aina pyykkivuoren alla kun lapset ovat pieniä. Nainen joutuu kieltäytymään unelmistaan lasten edun vuoksi. Moniko mies on valmis jättämään uransa omistautumalla perheenisän rooliin.
.
Ei siis ihme, että vanhemman sukupolven naiset joutuivat luopumaan haaveistaan. Nykytaiteilijat ja tutkijat ovat itsekkäämpiä. Avioliitto ja lapset eivät kuulu yhteen itseään toteuttavan naistaiteilijan elämään.
Onneksi nyt eläkeläisenä minullakin on aikaa kirjoittaa, maalata ja matkustella maailmalla.
Näin on. Kutsumusta pitää kuunnella ennen perheen perustamista, tai se jää jalkoihin. Kumpaakin ei voi saada kovin helpolla, oli sitten kyse urasta tai taiteesta.
Olen ollut yksinhuoltaja n. 8 vuotta, ja tasan saman verran vapaa-aikaa nyt kuin naimisissa ollessa. Enkä edes usko että olen ollut mitenkään erikoisessa liitossa.
Mistähän johtuu kun täällä haiskahtaa,vai olenko vääräässä ???
Jospa nyt alkajaisiksi hieman perustelisit mielipidettäsi, niin päästäisiin keskustelemaan itse asiasta.
Se, että tässä ketjussa on ollut kommentteja, joissa minua syytetään naisten p:n nuolemisesta, sanon vain, että asenteet ovat siis todella tiukassa edelleen.
Itse sanoisin, että asenteet ovat todella pipipäisiä, edelleen, vuonna 2013. Esim. tekniikka menee hurjaa vauhtia eteenpäin, mutta persoonaton massa ei saa sisikunnassaan tapahtumaan minkäänlaista liikehdintää nykyaikaa kohti. Ajatuksiltaan pimeälle keskiajalle jämähtäneitä on yllättävän paljon ns. nykyajan ihmisissä.
Junttius ei ole kiinni siitä, missä ihminen asuu. Se on kiinni siitä, miten hän on valmis ottamaan vastaan informaatiota ja omaksumaan sitä. Tästä on minusta perimmilttän kysymys.
Arvostan ihmistä ihmisenä, en sukupuolen mukaan, toiseksi eräs kirjoitti itsestään ylistävästi, ehkä syystä että muutkin huomaisivat, kuinka lahjakas olen, kypsältä ihmiseltä ei moisia sanoja tule.
Jos Korppikseen viittaat, en ole samaa mieltä kanssasi. Vuosien varrella hänen kanssaan käymissäni sananvaihdoissa olen oppinut ymmärtämään, että ihan typerästä ajatustenvaihdosta ei ole kysymys.
Öööö ... Missä kohdassa kirjoitan asumisesta?
Mutta muuten joo-o, no. on kyse ihmisen vastaanottokyvystä ja mielen avoimuudesta. Eikä se välttämättä tarkoita kaiken hyväksymistä, mutta on hyvä ajatella, tutustua, tarkastella ja tutkia mieluummin kuin hutkia kylmiltään muitta mutkitta EI-osastolle kaikki uudet ja vieraat asiat.
Et missään kohdassa, mutta yleinen käsitys on se, että juntit ovat maalasia ja siitä ei todellakaan ole kysymys minusta.