Lapsemme 1v8kk vietiin anoppilaan hoitoon.Lähtiessäni annoin ohjeita että poika menee yöunille yhdeksältä,aamulla syö puuron,kolmen tunnin päästä siitä syö lämpimänruuan ja laittaa päikkäreille jne.jne. Meillä tarkkaa hommaa koska poika reagoi herkästi muutoksiin.
Anoppi ei mielestäni edes kuunnellut hoki vain että kyllä me pärjätään,onhan meilläki ollut lapsia.
Noh seuraavana päivänä menimme poikaa hakemaan, selvisi että poika oli laitettu nukkumaan klo.23.00 aamulla oli herännyt kuudelta,ensimmäiset päkkärit nukkunut 8tunnin päästä...."eihän se malta nukkua kun on niin mukava leikkiä"
Kun mieheni viikon päästä kertoi äidilleen että olemma kolme päivää yrittäny saaha pojan rytmiä ennalleen,yöllä on heräity kuusikin kertaa, poika on huutanu paniikissa.Näin käy aina kun poika käy ylikierroksilla...(Normaalisti poika nukkuu yöllä 11h päivällä päikkäreitä yht.2h)
Anoppi sanoi ettei 1v8kk:n ikäisen lapsen tarvitse nukkua kaksia päikkäreitä.Kun mieheni perusteli miksi juuri meidän lapsen PITÄÄ nukkua kehtasi anoppi sanoa että meilläkö muka on kokemusta?
Luulen että meillä on aikalailla erinlaiset kokemukset äitinä olosta,itse olen ammatiltani lastenohjaaja,edelleen kotiäiti kun taas anoppi on vienyt lapset perhepäivähoitoon 3kuukauden ikäisenä!!!
Kertokaapa äiti ihmiset olenko mielestäni "tyhjästä hermostunut" niinkuin mieheni sanoo?
Anoppi ei mielestäni edes kuunnellut hoki vain että kyllä me pärjätään,onhan meilläki ollut lapsia.
Noh seuraavana päivänä menimme poikaa hakemaan, selvisi että poika oli laitettu nukkumaan klo.23.00 aamulla oli herännyt kuudelta,ensimmäiset päkkärit nukkunut 8tunnin päästä...."eihän se malta nukkua kun on niin mukava leikkiä"
Kun mieheni viikon päästä kertoi äidilleen että olemma kolme päivää yrittäny saaha pojan rytmiä ennalleen,yöllä on heräity kuusikin kertaa, poika on huutanu paniikissa.Näin käy aina kun poika käy ylikierroksilla...(Normaalisti poika nukkuu yöllä 11h päivällä päikkäreitä yht.2h)
Anoppi sanoi ettei 1v8kk:n ikäisen lapsen tarvitse nukkua kaksia päikkäreitä.Kun mieheni perusteli miksi juuri meidän lapsen PITÄÄ nukkua kehtasi anoppi sanoa että meilläkö muka on kokemusta?
Luulen että meillä on aikalailla erinlaiset kokemukset äitinä olosta,itse olen ammatiltani lastenohjaaja,edelleen kotiäiti kun taas anoppi on vienyt lapset perhepäivähoitoon 3kuukauden ikäisenä!!!
Kertokaapa äiti ihmiset olenko mielestäni "tyhjästä hermostunut" niinkuin mieheni sanoo?
Vastaukset 28
Vanhimmat
...varma, että laps ei kestä kaksi vuotiaana, jos asiat vähän tehdään toisin kuin kotona on totuttu. En ole ammattilainen, mutta kahden kakaran verran on kokemusta. Mites se olisi jos lähtökohta olisi se, että kotona tehdään näin, ja jos mummon kanssa tehdään noin niin se on toinen juttu.
En minä tiedä millainen syöjätär anoppisi on, mutta ainakin noilla tuntomerkeillä sanoisin, että kyllä lapsellesi tässä maailmassa vielä kamalampiakin asioita sattuu kuin mummo, joka ei muista pitää päiväuniajoista kiinni.
Kyllähän minä sen tiedän että hoidossa tietyt asiat tehdään toisin kuin kotona ja niinhän sen pitääkin olla.Mummolassahan on kiva tehdä "omia juttuja".Mutta olen nyt muutaman kuukauden saanut nukkua suht rauhassa koska poika ei heräile enää yöllä.Ei paljon naurata kun anoppi menee sotkemaan asiat.
On ihan päivänselvää että kaikki eivät ymmärrä suuttumustani mutta epäilen että näillä ihmisillä on ns.hyvin nukkuvat lapset
Kuule kyllä sinä teet kärpäsestä härkäsen - ja kai sillä anopilla kokemusta on - ole sitten vaikka minkä alan ammattilainen - ei ne lapset ennenkään ammattilaiset hoitaneet vaan ihan tavalliset mökin akat ja ukot, haluat ilmeisesti riidellä, no, riitele sitten. Miksi viet/veit lapsen kauheaan mummolaan jos lopputulos on tuollainen ettet vain itse olisi niitä superlaiskoja ämmiä joille pitää kaikki antaa heti ja nyt mutta itse ei muuta jaksa ko ruikuttaa ja etsitä syytä anopista no huhuuuuhuuu sun kanssa laiskamato....
missä opiskelit ohjaajaksi, kerrotko siitä, se kiinnostaisi minuakin
No mielestäni et ole kyllä "tyhjästä hermostunut". Itse olisin ainakin hermostunut anoppiini, jos noin toimisi. Anoppi ei taida tietää, että lapset ovat YKSILÖITÄ eikä todellakaan kaikki samanlaisia! Kaikille lapsille säännöllisyys on valttia, mutta jotkut lapset juuri kuten kerroit käyvät ylikierroksilla, jos totuttua rytmiä ei noudateta. Sanoppa asiat anopille suoraan, jos auttaisi ymmärtämään. Hyvää syksyn jatkoa teille:)
viekö anopille hoitoon, niin ei tarvitse tapella asioista.
Jos anoppisi olisi edes yrittänyt pitää siitä rytmistä kiinni, eli ei olisi ollut tuntia suurempia heittoja, ei se varmaan noin kamalaa olisi.
Et todellakaan ole hermostunut tyhjästä.
Meidän kuopus (1v10kk) on nukkunut nyt n. 3 kk ajan lähes ehjiä öitä. Itse en ole vieläkään päässyt heräilyistä eroon, se jäi nimittäin jotenkin päälle, että herään vähintään kerran yössä. Jos joku menisi tahallaan sekoittamaan kuopukseni unirytmin niin, että hän alkaisi taas heräilemään ylöllä, saattaisin käyttäytyä väkivaltaisesti sitä rytmin sekoittajaa kohtaan.
Sulla on kamala anoppi. Et hermostu yhtään tyhjästä. Hän selkeästi "käveli sinun ylitse". Äidin neuvoilla ei ole täällä meillä mitään merkitystä, me ollaan ja toimitaan kuten huvittaa.
Ja ennenkaikkea, lapsen rytmi on laitettu täysin sekaisin.
Ymmärrän, että mummolassa eletään vähän toisella tavalla, mutta tietyt tutut jutut ja asiat pitää pysyä vakaana. Joustoa voi olla, mutta noin pienen lapsen nukkumaanmenoaika EI OLE klo 23 !!
Säännöllinen, tuttu rytmi tuo turvallisuutta lapselle.
Oma muksuni on 1 v, ja on ollut anoppilassa aika usein hoidossa. En jaksa selitellä mitä milloinkin ja miten, joten olen laittanut kirjalliset ohjeet mukaan. Siinä on kellonajat ruokailuista ja nukkumaanmenosta = meidän päiväryrmistä. Olen sanonut, ettei niitä niin pilkulleen tarvitse noudattaa, mutta ilmeisesti anoppi noudattaa aika tarkkaan.. Sinänsä ihan hyvä.
Vaikka perusasiat pysyvät vakaina, ovat nämä päivät/päivä silti tavallaan aika rankkaa pienelle. HÄn on kylässä koko päivän, ja siellä käyttäydytään nätisti. No, eihän isovanhemmat sitä lapselta vaadi!! mutta niin se muksu vaan on tavattoman hyväntuulinen ja ihana.
Seuraava päivä kotona onkin sitten yhtä kiukuttelua ja itkua, kahdet päikkäritkin, vaikka normaalisti yhdet riittää.
Samoin, jos kyläilemme ja viivymme pitkään tai jos meillä on vieraita pirtin täydeltä: tilanne on pienelle niin raskas, että seuraava päivä tai loppuilta kotona menee kiukuellessa, lapsi on väsyneempi.
Yöunista tulee levottomammat.
Kun näin pienet muutokset vaikuttavat lapseen, joka sinänsä ei ole muutosherkkä tms., niin ei ole ihme että teillä on tilanne sekaisin monta päivää !
Älä vie lasta anoppilaan enää hoitoon !
Jos siitä tulee valittamista, miehen tai anopin suusta, perustele selkeästi kantasi ja pysy siinä:
sinun neuvojasi lapsen hoidossa ei kuunnella eikä noudateta, sinun ylitesi kävellään eikä sinua äitinä arvosteta, seurauksena lapsi, joka käy ylikierroksilla ja sinulla on kotona tuplasti työtä saada lapsi taas "normaaliksi"...
SINÄ OLET OMAN LAPSESI PARAS ASIANTUNTIJA, ei anoppi, ei ilmeisesti miehesikään.
Toisaalta, ymmärrän että miehesi puolustaa äitiään, mutta miehesi pitäisi muistaa että NYT hän on parisuhteessa SINUN kanssasi, hänellä on perhe SINUN kanssasi - ja äidistä on päästettävä irti.
JOS tulee ongelmia, hänen on oltava perheensä puolella, vaikka silloin samalla oltaisiinkin anoppia / äitiä vastaan.
Vain sillä tavalla perhe pysyy kasassa ja yhdessä.
On ihanaa huomata että täällä on samalla aaltopituudella olevia äitejä!!
Isät ei kaikki ole samalla aallolla. Kattottaa tämä asenne, että lapset pitää kasvattaa tarkaan rytmiin. Sorry vaan kaikille, ei se maailma ihan niin mene. Ja kokemusta on!
Ei lasta kasvateta tarkkaan rytmiin. En minä, en usko että alkuperäinenkään sitä tarkoitti.
Mutta totuus on, että säännöllinen päivärytmi tuo lapselle turvallisuutta. Lapsi ei tarvitse sirkushuveja, vaihtelua, äksöniä. 1-2 vuotiaalle lapselle jokapäiväinen kauppakeskus-kahvio-kyläily-iltahippalointi-jotakin ohjelmaa pitää olla että äiti ei kuole kotiin tylsyyteen -ohjelma on ihan liian rankka.
Rytmillä ei tässä alkuperäisenkään viestissä käsittääkseni tarkoiteta että päivä ja elämä eletään sekunttikello kaulassa.
Rytmillä tässä tarkoitetaan sitä, että lapsi menee illalla nukkumaan kohtuulliseen aikaan. Klo 23 on LIIAN MYÖHÄ lapsen nukkumaanmenoaika ! ETENKIN jos lapsi on kotonaan tottunut menemään nukumaan aikaisemmin!
RUOKA-AJOISTA on pidettävä kiinni edes tunnin siirtymällä ! Nälkäinen lapsi on kiukkuinen ja levoton.
Päiväunet ovat 2-vuotiaalle ehdottoman tärkeät, jo lapsen hermoston kehityksen kannalta päiväunet ovat mainettaan tärkeämmät.
5-vuotias ei tarvitse päiväunia, mutta kyllä 2-3 vuotias vielä tarvitsee (no, kaikki 3-v ei suostu nukkumaan ...! yksilöllisyyttä siis !) Pienemmästä puhumattakaan. Päivä on liian pitkä, lapsi väsyy jo ihan tavallisessa leikissäkin ja tarvitsee levon.
Jos lapsi saa "päättää" itse oman rytminsä, päivän kulun ruoka-aikoineen ja nukkumaan menoaikoineen, on vanhemmuus enemmän kuin hukassa. Jos leikki-ikäisellä lapsella on joka päivä tai useasti viikon aikana monenlaista menoa ja aktiviteettiä ja nukkumaanmenot ja ruokalut milloin huvittaa ja miten huvittaa, on turha ihmetellä miksi nykyaikana koululuokissa lapset ovat niin levottomia ja ylivilkkaita !
Normaalit, vastuuntuntoiset ja vanhemmuuteensa kasvaneet isät ovat samaa mieltä: kello kaulassa ei kuljeta, mutta tietyissä raameissa = rytmissä on lapsen päivän mentävä, se on lapsen paras.
Koska anoppisi tyyli ei miellytä niin älä vie lastasi anopille hoitoon.Hoida itse lapsesi,äläkä vaivaa ollenkaan anoppia lapsesi hoidolla.Niin voit olla tyytyväinen eikä tarvi täällä palstalla valitella kuinka kauhea anoppi on,vie omalle äidillesi lapsi hoitoon niin voit ainakin sanoa äidillesi suoraan asiat.
Itse teen vuorotyötä,ja lapseni ovat tottuneet pienestä pitäen epäsäännölliseen päivärytmiin,ja ihan hyvin ovat kasvaneet ja kehittyneet vaikka kaikki ei olekaan mennyt tunnin tarkuudella,ei edes yöunet,koska pääsen töistä klo 21 ja olemme kotona klo 22,ja sen jälkeen lapset 2 nuorinta menee nukkumaan,ja herätys on sitten klo 6 jotta ehdimme tarhaan ja minä töihin klo 7;ksi
Teen 3-vuorotyötä.
Minun mielestä valitat turhaan,koska ei ole mikään pakko viedä lastasi kenellekään hoitoon,paitsi tarhaan kun olet töissä.
Tuon ikäisenä minun lapseni ei nukkunut enään kun yhdet päiväunet,ja ei sen kummemmin päivä mennyt pilalle.
Vuoden vanhana nukkui kahdet päiväunet,mitkä kuiten aika pian väheni yhteen päiväuneen.Ja sinun lapsesi ikäisenä emme tosiaan nukkununeet enään edes kahtia päikkäreitä.
Olen itse äiti,ja myös anoppi,ja taidan jättää lapsenlapseni hoitamatta jos minulla on kaltaisesi miniä.Tuollaista miniää en minäkään haluaisi niinkuin sinä olet,menehän itseesi,anoppisi ei varmaankaan ole mikään huono lapsenhoitaja,ja parastahan on että lapsi on viihtynyt mummolassa.Minun lapsistani nuorin on nyt 2vuotta,sitten 6v,10v. ja vanhin onkin jo maailmalla,ja sillä on jo oma koti.
Todella järkyttävää että pienet lapset revitään sängyistään kuudelta jo. Hoitasit kotonas lapset tai hanki hoitaja yksityisen hoidon tuella, että lapset saavat nukkua aamulla niin pitkään ku nukuttaa.
minun pärjäävän jos olen kotona???
Haloo,minun laskuopin mukaan joutuisi hakemaan toimeentulotukea,asumistukea.
Asumistukea en ole saanut koskaan vaikka olen yh äiti koska tuloni ovat liian suuret.Mutta olen asuntovelallinen,ja siksi on pakko olla töissä.
Ei kukaan auta jos jään kotiin kodinhoidontuelle.En pystyisi maksamaan joka kuukausi lainaa,enkä muutenkään pärjäisi pelkällä kodinhoitotuella vaikka se tulisi korotettuna.
Se riittää pelkästään ehkä lainanlyhennykseen,en tiedä paljon sitä voi nykyään saada,mutta suuri se ei ole.
En pysty yh äitinä jäämään kotiin hoitamaan lapsia pelkällä kodinhoidontuella,eri olisi tietenkin jos lasten isä pystyisi maksamaan elatusmaksut,mutta eihän hän niitä hoida vaan saan kaupungilta minimi elatusmaksun.
Eli hanki ämmä elämä!! Kukaan ei ole kiinnostunut siitä miten sä olet asiasi hoitanut.
Taidat olla yh joka on onneton duunari ilmeisesti ravintola alalla..
Minun mielestä anoppi taitaa nyt hieman vähätellä omaa tapaasi olla äiti. Niin kuin joku sanoikin, ei pienet heitot uniajoista haíttaa mutta itse ainakin pyrin pitämään kiinni niistä hoitaessani muitten lapsia. Jotkut lapset reagoivat niin herkästi muutoksiin. Ja toiseksi, jos joku haluaa pitää kiinni tietyistä kellonajoista, niin ei sen pitäisi olla hankalaa kunnioittaa toisen toiveita, anoppi tai ei. Onhan se mukavaa kaikille osapuolille, että onnistuisi nuo mummolayöpymiset hyvin, ilman jälkiseuraamuksia.. Mutta anopit ja äidit vaan tuppaavat olemaan hieman jääräpäisiä näissä kasvatusasioissa :)
Pidä kiinni vaan omasta tavastasi, se kannatta pidemmän päälle (meillä toiminut hyvin, uniherkän lapsen kanssa) ja toivottavasti saisit selitettyä anopille asian niin että teidän ei tarvitsisi tapella asiasta.
Itse olen hoitanut lapseni kotona nuoremman kolmeen ikävuoteen ja vanhemman neljään ikävuoteen asti kotona.
On siinä ollut isä, äitini ja anoppikin apuna :)
Eräs periaatteistani, että lapset pysyivät pieninä kotona...
ettei heistä kasva kello kaulassa kulkevia lapsukaisia...onko heidät pakko opettaa minuutti aikatauluun jo pieninä??? Päiväkodissa kasvaneet ovat kaikki samanlaisia - ei osata olla tekemättä mitään, kun aina on kellon tarkka ohjelma...
Mummot ovat pärjänneet loistavasti lasten kanssa, kun heille on sanottu "noin ajat" (vaippaikäisinä oli ohjeet rytmistä mukana) lastenhoitoon...eli lapset syövät edelleen 5 ateriaa päivässä, nukkuvat päiväunet jos nukuttaa. Parin tunnin heitot eivät lasta hetkauta ellei kysymyksessä ole ns. erityislapsi joka tarvitsee säännöllisen päivärytmin! Nukkumaan käynnistä...ehkei lapsi pystynyt käymään mummolla nukkumaan tiettyyn aikaan, koska ei ollut omassa kotona...ei malttanut!?
Jotkut menevät jopa niin pitkälle, että opettavat vauvalle - "kun vaihdetaan vaipat saa tissin suuhun". Auta armias! jos mummo vaihtaa vaipat ja lapselle ei olekaan tissiä tarjolla niin huudothan mummo saa. HALOO!!! Tämä ei ollut mikään keksitty juttu vaan totta.
Meillä ei ole ollut koskaan mitään ongelmia iltaisin olla lasten kanssa kyläilemässä. Lapset saattavat syödä siellä iltapalan ja kotona tehdään iltapesut (tai nekin kylässä) ja kotona käydään nukkumaan omiin sänkyihin ihan normaalisti. Jotkut eivät voi tulla illalla kylään kun lapsella menee rytmit sekaisin eikä heillekkään voi mennä iltaa istumaan, kun lapset ovat opettu täydelliseen hiljaisuuteen..."meillä ei ole sitä virhettä tehty" aina on imuroitu vaikka lapset olisivat nukkuneet jne.
Jotkut opettavat lapset "leikkimään leluilla" ruokapöydässä, koska lapset eivät syö muuten...ovat sitten päiväkodissa oikein "mallilapsia" kun siellä ei tällä tavoin voikkaan toimia.
Jotkut asiat olen minäkin tehnyt mummolle selväksi, mutta mummolassa voi olla lapsi ns. lomalla...esim. sen ettei herkkuja anneta ennen kuin ruuat on syöty. Mummoa lapset tuntuvat pompottelevan ja mummohan tekee mitä käskevät :) mutta ei minulle siitä mitään ongelmia tule tai miehelleni. Lapset tietävät varsin hyvin, ettei nuo jutut mene kotona läpi. Anopin löpinät lasken toisesta korvasta sauhuna pihalle...
Sitä en minäkään kyllä hyväksy, että olen sanonut jotakin ja joku kävelee ylitseni MINUN LASTENI asioissa. Tehkööt miten tehkööt kun en ole katsomassa :)
Omat lapseni ovat nyt jo päiväkodissa ja ovat sopeutuneet hyvin ryhmään. Noudattavat siellä ohjeita ja toimivat muiden kanssa samalla tavoin. Heille on näet opetettu pienestä pitäen, että kaikkia aikuisia on toteltava....ovat varmaankin "vieras koreita siellä". Helposti ikävä ja "kiltteys" purkautuu kotona äidille ja isälle. Hehän niitä turvallisimpia ovat omille lapsilleen.
Aikanaan kyllä mietin, että mitenhän sopeutuvat kun ei olla noudatettu "kellon tarkkaa aikataulua"...mutta hyvinhän siinä kävi.
Ymmärrän kyllä suuttumuksesi anoppia kohtaan, mutta ei kannata tehdä kärpäsestä härkästä.
Se että haluan lapseni elämään normaalia säännöllisyyttä EI TODELLAKAAN TARKOITA SITÄ ETTÄ MEILLÄ JUOSTAAN KELLO KAULASSA!!! Jos sitä haluaisin olisin jo aikaa sitten vienyt lapseni hoitoon ja palannut työelämään katsomaan lapsia jotka kärsivät kaikenlaisesta riepottelusta.
"Ehkei lapsi pystynyt laittaa nukkumaan..."
Ei tiedä millaisia lapsia teillä on mutta meillä poika ei malttaisi ikinä laittaa nukkumaan.Ei meillä odotella että milloinkohan se poika mahdollisesti haluaisi laittaa nukkumaan?
Yhdessä laitetaan lelut paapaaman,syödään puuro,pestään hampaat ja peppu,luetaan kirja ja hyvin tulee uni joka ilta.Ja ennenkaikkea lapsemme voi erittäin hyvin!!
Monelle lapselle esim.säännölliset iltarutiinit tai edes ruoka-ajat tekisi hyvää.Se luo turvallisuuden tunnetta!!!
Miksi sinä olet noin tavattoman vihainen? Palautteestako mikä ei sinua suoraan miellytä?
Itse laitoit kommenttisi tänne ja varmasti halusitkin palautetta eli, kannattaa varautua kaikenlaiseen palautteeseen. Ainahan täällä on kaiken maailman ääripäitä mutta ei pidä kirjoitella jos saa hepulin heti kun ei miellytä....ei kukaan voi ymmärtää tarkkaan toisen tarkoituksia tekstistä...esim.tuo kello kaulassa juttu...se on hirveän laaja ja samalla suppea sanonta. Etköhan sinä äitinä lyödä ratkaisun tähän ristiiitaan.
Kommentoit itsekin tuota, että anoppisi ei "kävele sinun ylitsesi".
Olkoot kodin tavat mitä ovat ja mummolan tavat mitä ovat, tuo on yksi tärkeä juttu kun lapsi on isovanhemmilla hoidossa.
Minä luin alkuperäisen kirjoittajan kommentin niin, että äiti on sivuutettu lapsen hoidossa ihan kokonaan ja mummo on tehnyt kuten itse tykkää - seurauksella, että herkästi reagoivan lapsen päivärytmi ja elämänmalli oli mennyt moneksi päiväksi sekaisin, ja yksi ainoa mummola-yökylä oli vaikuttanut niin, että useampi yö peräjälkeen on ollut levotonta..
Kuten olen vastannut, ja alkuperäinenkin on sanonut monta kertaa: kyse ei ole minuuttiaikataulun noudattamisesta, eikä siitä, etteikö mummolassa voisi toimia vähän omalla tavallaan, VAAN siitä, että lapsen päivässä perusasiat säilyvät kutakuinkin samanlaisina, vaikka hoitopaikka ja hoitajat vaihtuisivatkin.
Ei tässä ollut siitä kyse, että ruokailu siirtyi tunnilla, vaan siitä, että lapsen kaikki ruoka-ajat siirtyivät epämääräiseksi, lasta ei huolehdittu päiväunille eikä edes yöunille kohtuullisessa ajassa. Klo 23 on liian myöhä, jos kotona normaaliaika on vaikkapa 20-21.
Ex-anoppini oli juuri tuollainen, että "käveli yliseni". Ei minua olisi haitannut, että mummolassa tehdään eri asioita ja ollaan eri tavalla. Minua haittasi se, että anoppi mitätöi lapsilleni erilaisin tavoin ja teoin minun vanhemmuuteni, minun äitiyteni, minun tapani ja minut ylipäätään ihmisenä, naisena, äitinä. MInulla ei ollut ihmisarvoa.
Jos pieni, muutaman kuukauden ikäinen vauvani nojasi minuun sylissäni, anoppi räjähti nauramaan ja raakkui: kato miten tekee.. tarkoittaen lasta: onpa kummallinen lapsi, kun hakee turvaa minusta, äidistään; kuinka joku voi tuosta ihmisestä turvaa hakea ja tuommosesta pitää...
Kun lapset olivat leikki-ikäisiä ja hoidossa mummolassa, heillä ei saanut olla minua ikävä. Eivät he saaneet itkeä, eivät soittaa. "mitä sinä sitä.. hyvähän täällä on olla.." Ihan varmasti olikin, mutta ei heillä huono ollut minunkaan hoivissani olla. Ja miksi ei saa ikävöidä, tuntea ikävää? Olla surullinen? Miksi se tunne kielletään?
Samainen anoppi, mummo, antaa oman tyttärensä lapsen pompottaa ja juoksuttaa ihan mielin määrin. Lapsi kiukuttelee ja temppuilee ja on hankala, eikä kukaan puutu lapsen käytökseen ja ennenkaikkea tämä mummo ei omalle tyttärelleen kommentoi yhtään mitään, vaikka hän on aikaansaanut pikku mummolatyrannin.
"Ei meillä odotella että milloinkohan se poika mahdollisesti haluaisi laittaa nukkumaan"...ei meilläkään ODOTETA milloin lapset haluavat käydä nukkumaan!!!Kyllä he käyvät silloin kun heidät käsketään ja viedään...
- vaan tarkoitin sitä, että meidän lapset eivät häiriinny siitä jos rytmi nyt sattuu aikataulusta poikkeamaan...meilläkin tehdään iltapesut ja luetaan iltasatu lapsille heidän huoneessa joka ilta oli klo sitten puol 21 tai 22.
En nyt tarkoittanut ihan niin kirjaimellisesti sitä "kello kaulassa juttua" ;)sinulle -vaan yleensäkin- että meitä vanhempia on moneksi on niitä...
jotka todella kulkevat kello kaulassa
niitä...
kenellä lapset päättävät kaikesta perheessä ja ohjailevat kaikki aikuisia = "ihmisiä" niin kuin 4 vuotiaamme sanoisi
niitä...
kenen lapset vaativat erityistä säännöllisyyttä esim. vilkkauden vuoksi tai erityislapsi
niitä...
vanhempia jotka noudattavat "tietynlaista säännöllisyyttä" kuten meillä eikä siitä häiriinny kenekään elämä :)
Meillä kävi aikanaan niin, että äitini tarjosi lapsilleni keksejä "nenäni yli" vaikka olin just sanonut ettei niitä oteta ennen kuin ruoka on syöty...poltin päreeni ja sanoin äidilleni, "anna olla viimeinen kerta, kun kävelet ylitseni kun olen lapsia kieltänyt"...ja eipä ole äitini uskaltanu enää sitä tehdä.
Valitettavasti, minäkin yhdyn siihen, että jos täällä haluaa saada marmattaa, keskustella tms. pitää olla valmis ottamaan kaikenlainen kritiikki vastaan...olisi se millaista tahansa...
Anopissani oli vielä vuosi sitten saman tapaisia piirteitä..kunnes avasin suuni.. oikeastaan kaikki alkoi heti sen jälkeen kun olimme kotiutuneet sairaalasta. en osannut imettää oikein,kun röyhtäytin se oli anopin mielestä kidutusta,jne.. hän päästeli tämän tapaisia sammakoita suustaan vähän yli vuoden ajan. Kun veimme pojan hoitoon hänelle ja otin ruoat mukaan ja kerroin että ei anneta mitään muuta,hän tietysti unohti ohjeeni. pakkaamini ruokiin ei oltu koskettu ja kun kysyin että mitä on syöty löytyi listlta mm mansikkaa ja suklaata..yritin selvittää että kokeilemme eri ruokalajeja aina kerralla n.viikon että huomataan jos tulee allergiaa ja että nyt meillä on menossa muna, enkä tiedä onko poika sitten millekkä allerginen jos reaktio tulee.. taisi se muistaa ohjeeni aina siihen asti kunnes vietiin uudelleen hoitoon ja sama rumba alkoi uudelleen..
No sitte aloin viedä poikaa vain omille vanhemmilleni siitäkös anoppi kimpaantui.. itki puhelimessa että onko hän huono ihminen kun en vie pojua hänelle hoitoon..silloin avasin suuni ja sanoin että olin kyllästynyt siihen vihjailuun että olen huono äiti,eikä ohjeitani kuunnella. minä olen lapseni äiti ja minä päätän hänen kasvatuksestaan,ruokailustaan ja hoidosta.. sanoin anopille että pidetään jonku aikaa hiljais eloa, että saa miettiä mitä on tullu päästettyä suusta.. meni kuukausi.. ja nyt välit anoppiin on ihan hyvät..katotaan nyt et miten tämän nuoremman hoidoissa sitten käy..ainakin vielä oon imettäny ja hoitanu oikein..
Yritä saada anoppis tajuamaan että sä oot se äiti nyt. sä päätät mikä on lapsellesi parasta..
Sitä kyllä ihmettelen et mikä miehis on, ku ne on aikusenaki vielä niin mamman poikia ja pitävät äitinsä puolia..
minun pitäisi hermostumatta lukea kaikenlaista palautetta,sattui vaan huono päivä...
Minä olen myös kuunnellut anopin typeriä kommentteja siitä asti kun vauva syntyi.Meidän lapsi on aina "erikoinen" jos hän ei tee niin kuin anopin lapset olivat tehneet.
Minusta oli aika huvittavaa kun vauva kakkasi kerran viikossa niin anoppi tokaisi että kyllä meillä vaan pojat ovat kakkanneet monta kertaa viikossa.Kylläpä minä olin sitten huono äiti...Poika alkoi puhumaan 8kuuukauden ikäisenä.Ajattelin tietenkin että anoppikin haluaa kuulla mitä uusia sanoja poika on oppinut.Eihän se kuunnellut,tympeään sävyyn vain sanoi että "kyllä joni on vielä niin pieni ettei sen tarvitse osata puhua".Useasti kun kiellän poikaa aiheesta anoppi jupisee vieressä pojalle että mitä se äiti siellä höpöttää,mitään ei saisi tehdä.
Silloin harvoin kun poikamme on hoidossa hän on äitini luona.Äitini kuuntelee aina ohjeet ja yleensä vielä seuraavana päivänä soittaa olenko saanut nukuttua,eihän mennyt rytmit sekaisin.Minulla on ongelmia oman nukkumisenkin kanssa...
Taidan kerätä rohkeuteni ja sanoa anopille pari valittua sanaa,ikinä emme ole olleet riidelleet tai olleet huonoissa väleissä saa nähdä miten käy
Anopin huonosta hoidosta pääset eroon ,kun et vie lastasi hänelle hoitoon.Hoida itse.
Eli sinä et varmaan hoida lapsosia, koska olet juuri sellainen hirviö anoppi.
Anoppi on reilun vuoden "jäkissyt" siitä kun hoidan lapseni itse!! Hänen mielestään minun pitäisi olla jatkuvasti viemässä poikaa hänelle hoitoon.
rohkeutta ja kärsivällisyyttä anopin kanssa...sanot suoraan ja asiallisesti miten asiat ovat. Anoppisi on omistushaluinen ja taitaa nyt unohtaa että lapset ovat yksilöitä ja että sinä olet se äiti...et mikään ns."miniä joka pitää opettaa talon tavoille" niinkuin ennen vanhaan. Eiköhän hän ymmärrä kun valaiset hänelle nuo edellä mainitut tosi seikat....ja jos ei ymmärrä heti niin ajan kanssa kunhan et ala huonontaa välejä naljailulla tai muulla mihin hän sinua saattaa yrittää vetää että saa syitä haukkua...
Lykkyä=)
Jotenkin tässäkin keskustelussa tulee ilmi pelko, että "karkkipäivättömästä lapsesta ei kasva kunnon aikuista":
Meitä on paljon ,joilla ei ole ollut mitään näistä nykypäivän ohjeista ja hienouksista ja lapsemme (=siis te) ovat ihan kunnon ihmisiä, koska "jokainen äiti on tarpeeksi hyvä", silloin kun hän saa lapsen. Isoäiti on siitä vielä kokemuksien kautta jalostunut, mutta on välillä kummissaan, kuinka ei enää osaakaan olla tarpeeksi hyvä.