Et ole missään ja silti joka paikassa. En voi koskea sinua, silti tunnen sinut. En ollut koskaan sinua tavannut, silti tunnistin sinut. En tuntenut sinua, silti aloin kaivata. Olin sinun, ennen kuin tiesit minusta mitään.
ei meille ollut aikaa, pelkäsin kelloakin kanssasi. Kaikki pelkoni kävivät toteen.. aika oli loppunut ennen kuin alkoikaan.Puhuin valinnoista, vaikken koskaan saanut sinuun edes mahdollisuutta.
Sinä et halunnut edes tutustua. Voiko todellista rakkautta menettää? Eikö se ole aina molemminpuoleista?
No hyvin todellista tämä minulle on. Kaipuu, kipu ja ikävä. Suru, miksi taas näin? Se 3. Kerta kun rakastuin, eikä rakkaa"ni" minua halunnut.
Voi jessus. " hymyillään vain, ei ole muuta enää antaa".. ei mitään annettavaa paitsi kaikki. Kaikki on yhä olemassa.
ei meille ollut aikaa, pelkäsin kelloakin kanssasi. Kaikki pelkoni kävivät toteen.. aika oli loppunut ennen kuin alkoikaan.Puhuin valinnoista, vaikken koskaan saanut sinuun edes mahdollisuutta.
Sinä et halunnut edes tutustua. Voiko todellista rakkautta menettää? Eikö se ole aina molemminpuoleista?
No hyvin todellista tämä minulle on. Kaipuu, kipu ja ikävä. Suru, miksi taas näin? Se 3. Kerta kun rakastuin, eikä rakkaa"ni" minua halunnut.
Voi jessus. " hymyillään vain, ei ole muuta enää antaa".. ei mitään annettavaa paitsi kaikki. Kaikki on yhä olemassa.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Tämä kyllä tuntui niin todelliselta. Minullekkin on käynyt näin!
niinpä.
on lähellä ja tulee lähelle,mutta ei kosketa,vaikka siltikin kosketus tuntuu sielussa asti......
tänäänkin taas nähdään........ei työpaikalla.....
eipä nähdä....
aloittajaa tai ainakin tunnen samankaltaista kipua...vaikken "minun" häntä oikeastaan tunne niin rakastan...kesti aikansa ennen kuin edes tajuisin rakastavani ensimmäistä kertaa elämässäni...koin että minut jätettiin hiljaisuuteen vaikka tutustumisen mahdollisuus heitettiin ilmaan ja siihen vastasin myönteisesti...ehkä yritän aikani kerätä rohkeutta ottaa yhteyttä kunnes sen särkymättä kestän...kunnioitan toisen päätöstä ja yksityisyyttä...kukaties tämä mitä koen onkin vain mieleni kuvittelemaa harhaa... elämä on, ei voi mitään
Komppaan.
Rakas, en tarkoita syyllistää sinua. Puran vain surua siitä "miksi taas näin". En minä mitään valinnut koskaan, jatkoin vain elämää, koin, ettei ollut vaihtoehtoa. Ja kaikki oli niin alussa silloin. Yhtä aikaa yhtä lopussa.
Sinä hoksasit minut kerran siitä ketjusta, jonka aloitin kerran tuolla rakkaus/rakastaminen -palstalla. Se missä ei armoa tunnettu, ikään kuin olisin sitä kaivannutkaan. Tärkeintä olisi olla armollinen itselle, en siihen pysty vieläkään. Olen suurin syyllinen itse. Ihminen on susi myös itselleen.
Olen siis yhä näitten tunteitteni kanssa. Elän ja hengitän.
Kunpa tietäisit miten onnellinen olen aina nähdessäni sinut. Voisin vain tuijottaa ja tuijottaa.. Mistä vain sinä voisit ilmestyä minulle. Huvitan itseäni ajatuksella.
Ei se katoa pois. Siinäpä sitten olkoon. Välillä raskaampana, välillä kevyempänä.
http://www.youtube.com/watch?v=4O_YMLDvvnw
ymmärrän aloituksen viestiksi, jossa on kolahtanut kerta näkemisellä perin pohjin.
Netissä tai livessä, en tiedä siitä. Maailmat ja reitit siellä ja täällä eivät vain kohtaa. Täpäriä ohituksiariittää ja sanoja pimeään avaruuteen. Tavoittelemaan häntä taivaalta.
Tunnistaa omakseen, vaikka ei ole koskaan tavannut. Onko se mahdollista ?
Luulen et ole ainoa, joka voi tuntea jostain ihmisestä tuollatapaa.
tosielämässä tapahtunutta..