Missä kuljin kerran, sinne mieli aina halajaa.
Nyt pääsin aikamatkalle synnyinkaupunkiini Kjell Wästön uusimman romaanin myötä.
Kangastus 38 on sen romaanin nimi. Kangastus tulee kirjailijan itsensä kertoman mukaan iskelmästä Kangastus, jonka on säveltänyt tunnettu musiikkimies Kauko Käyhkö. Luku 38 taas johtuu siitä, että romaani kertoo vuodesta 1938.
Tässä ei ole tarkoitus arvostella romaania siitä yksinkertaisesta syystä, että luku on vielä kesken. Mutta sen voi jo sanoa, että kerronta on tuttua Kjell Wästön tarinan kerronnan korkeata laatua.
Romaani vie lukijansa Helsinkiin vuonna 1938. Sinä vuonna mm. Helsingin Olympiastadion vihittiin käyttöön. Tarkoitushan oli anoa Olympiakisoja Helsinkiin vuonna 1940, mutta toisin kävi. Ne Helsingin kisathan pidettiin sitten vasta vuonna 1952. Niistäkin olisi paljon kerrottavaa, olinhan siellä mukana minäkin. En urheilijana, mutta esikuntahommissa.
Wästö kertoo romaanissaan niin elävästi ja mukaansatempaavasti romaanihenkilöidensä työstä, touhuista ja vapaa-ajan vietosta, että ihan kuin olisi mukana porukassa.
Olin mainittuna vuonna koulupoika, kansakoulun neljännellä luokalla. Yksi opettajistani oli laulunopettaja Heikki Aaltoila. Hänestä tuli sitten myöhemmin hyvin kuuluisa, sävellettyään Akselin ja Elinan häävalssin filmiin Täällä pohjantähden alla.
Vuonna 1938 Yleisradion päätoimitalo sijaitsi Helsingissä Kasarmintorin laidalla osoitteessa Fabianinkatu 15.
Wästöön uusimmassa romaanissa kerrotaan miesporukasta, suomenruotsalaisia yläluokan ukkoja, jotka olivat pitäneet yhtä lyseolaisvuosistaan asti. He kokoontuivat joka keskiviikko keskustelemaan ja ryyppäämään. Keskustelujen aiheet olivat paljolti politiikkaa. Olihan Euroopassa juuri silloin hektiset ajat. Saksassa mellasti Hitler, joka mm. valloitti Itävällan juuri sinä vuonna. Maailmansodan enteet olivat vahvasti ilmassa ja siitä riitti puhetta.
Meidän pieneen perheeseen hankittiin uusi radio sinä vuonna, joka oli Helvar-merkkinen. Radiota kuunneltiin ja ei siinä voinut koulupoikakaan välttyä kuulemasta sotaa enteileviä uutisia.
Kuitenkin lastentunti ja Markus-setä olivat pikkumiehen lempiohjelma.
Pääsin itsekin mukaan radiotaloon lastentunnille, kiitos Heikki Aaltoilan. Hän oli koonnut meistä hyvistä laulajista vahvistetun kvartetin, joka siis pääsi laulamaan lasten tunnille.
Seuraavana vuonna eli vuonna 1939 olimme myös radiotalossa sama porukka tarkoituksella laulaa aamulla kello 9 eräässä ohjelmassa. Mutta emme laulaneet. Sen esti ilmahälytys. Ryssät nimittäin iskivät ilmavoimillaan Helsinkiin. Oli nimittäin 30 päivä syyskuuta, jolloin syttyi Talvisota. Siellä radiotalon kellariin rakennetussa pommisuojassa me istuimme muutaman tunnin, kunnes ilmahälytys oli ohi ja me pääsimme kotiin.
Tällaisia muistoja ja paljon muuta tuli mieleeni, kun luin Wästön uutta romaania.
Kirja voi joskus olla hyvä kaveri. Wästön kirjat ovat kaikki minun hyviä kavereita.
Nyt pääsin aikamatkalle synnyinkaupunkiini Kjell Wästön uusimman romaanin myötä.
Kangastus 38 on sen romaanin nimi. Kangastus tulee kirjailijan itsensä kertoman mukaan iskelmästä Kangastus, jonka on säveltänyt tunnettu musiikkimies Kauko Käyhkö. Luku 38 taas johtuu siitä, että romaani kertoo vuodesta 1938.
Tässä ei ole tarkoitus arvostella romaania siitä yksinkertaisesta syystä, että luku on vielä kesken. Mutta sen voi jo sanoa, että kerronta on tuttua Kjell Wästön tarinan kerronnan korkeata laatua.
Romaani vie lukijansa Helsinkiin vuonna 1938. Sinä vuonna mm. Helsingin Olympiastadion vihittiin käyttöön. Tarkoitushan oli anoa Olympiakisoja Helsinkiin vuonna 1940, mutta toisin kävi. Ne Helsingin kisathan pidettiin sitten vasta vuonna 1952. Niistäkin olisi paljon kerrottavaa, olinhan siellä mukana minäkin. En urheilijana, mutta esikuntahommissa.
Wästö kertoo romaanissaan niin elävästi ja mukaansatempaavasti romaanihenkilöidensä työstä, touhuista ja vapaa-ajan vietosta, että ihan kuin olisi mukana porukassa.
Olin mainittuna vuonna koulupoika, kansakoulun neljännellä luokalla. Yksi opettajistani oli laulunopettaja Heikki Aaltoila. Hänestä tuli sitten myöhemmin hyvin kuuluisa, sävellettyään Akselin ja Elinan häävalssin filmiin Täällä pohjantähden alla.
Vuonna 1938 Yleisradion päätoimitalo sijaitsi Helsingissä Kasarmintorin laidalla osoitteessa Fabianinkatu 15.
Wästöön uusimmassa romaanissa kerrotaan miesporukasta, suomenruotsalaisia yläluokan ukkoja, jotka olivat pitäneet yhtä lyseolaisvuosistaan asti. He kokoontuivat joka keskiviikko keskustelemaan ja ryyppäämään. Keskustelujen aiheet olivat paljolti politiikkaa. Olihan Euroopassa juuri silloin hektiset ajat. Saksassa mellasti Hitler, joka mm. valloitti Itävällan juuri sinä vuonna. Maailmansodan enteet olivat vahvasti ilmassa ja siitä riitti puhetta.
Meidän pieneen perheeseen hankittiin uusi radio sinä vuonna, joka oli Helvar-merkkinen. Radiota kuunneltiin ja ei siinä voinut koulupoikakaan välttyä kuulemasta sotaa enteileviä uutisia.
Kuitenkin lastentunti ja Markus-setä olivat pikkumiehen lempiohjelma.
Pääsin itsekin mukaan radiotaloon lastentunnille, kiitos Heikki Aaltoilan. Hän oli koonnut meistä hyvistä laulajista vahvistetun kvartetin, joka siis pääsi laulamaan lasten tunnille.
Seuraavana vuonna eli vuonna 1939 olimme myös radiotalossa sama porukka tarkoituksella laulaa aamulla kello 9 eräässä ohjelmassa. Mutta emme laulaneet. Sen esti ilmahälytys. Ryssät nimittäin iskivät ilmavoimillaan Helsinkiin. Oli nimittäin 30 päivä syyskuuta, jolloin syttyi Talvisota. Siellä radiotalon kellariin rakennetussa pommisuojassa me istuimme muutaman tunnin, kunnes ilmahälytys oli ohi ja me pääsimme kotiin.
Tällaisia muistoja ja paljon muuta tuli mieleeni, kun luin Wästön uutta romaania.
Kirja voi joskus olla hyvä kaveri. Wästön kirjat ovat kaikki minun hyviä kavereita.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Vuosi 1938 ei vielä miehenikään muistelmissa ole ollut mukana, mutta 1952 ja olympialaiset olivat töölöläislapselle jo suuri tapahtuma. Siitä hän kertoi paljon aivan yksityiskohtaisia muistojaan.
En ole vielä liukenut Wästön uutta kirjaa.
Kuinka tuttua on tuo kertomasi Kasarmintorin varrella olevasta Yleisradion toimipaikasta, jossa 40 luvulla olin minäkin koululaisena lukemassa opettavaista satua: Elli ja hammassärkypeikko.
Myöhemmin asuinkin 50 luvulla Fabianinkadulla, jolloin keskustaan mennessä aina kuljmme alas Fabianinkatua Esplanaadille.
Tuon Talvisodan ensimmäisiä uhreja olin 3 vuotiaana Punavuorenkadulla, kun kotitalon maitokaupan ikkuna romahti päähäni. Onneksi paksu toppalakki suojasi senverran, että heräsin sairaalassa haavojen ompelemisen jälkeen hengissä.
Ainoa minkä muistan oli ihana "kuttaperkkainen" Mikki Hiiri sairaalayöpöydällä, ja vadilla appelsiinilohkoja:) Sen jälkeen olikin Mikki Hiiri lempihahmojani sarjakuvalehdessä.
Vielä en ole päässyt sukeltamaan kotikaupunkini sotaa edeltävän ajan vaiheisiin, kun jokunen kirja on vielä kesken, mutta odotan siitä tulevan mieluisan lukukokemuksen.
Osan olen kuullut siitä ajasta äitini kertomana,..lamavuosistakin, isäni ei enää ollut kertomassa kaaduttuaan vuonna-41, jolloin jouduimme siskoni kanssa sotalapsiksi Ruotsiin.
Kirja on kaveri, siinäpä hyvä iskulause. Kaikki Wästön kirjat olen minäkin lukenut ja tämän uusimman jonotan kirjastosta. Seurasin myös Wästön miellyttäviä kolumneja Yhteishyvästä.
Tietysti tuttuun ympäristöön sijoitettu romaani lisää kiinnostavuutta, samoin jos on elänyt ajan. Wästö on nuorempi mies, mutta huolellisella taustatyöllä historian kuvaus onnistuu.
Yksi viime vuosien löytö on Sirpa Kähkönen, jolta on ilmestynyt sotien aikoja kuvaava Kuopio-sarja. Kirja Lakanasiivet oli Finlandia-ehdokkaanakin, ja uskon hänen vielä tuon palkinnon saavan. Kähkönen kuvaa kirjoissaan paljon kotirintaman oloja ja tuntoja, lähinnä naisten ja lasten näkökulmasta.
Laila Hirvisaari ja Kaari Utrio luokitellaan viihdekirjailijoiksi, mutta viihdekin voi olla hyvin tehtyä. Lankomies joskus ostaa heidän kirjojaan minulle joululahjaksi, ja tulevathan ne luetuksi. Kirjahyllyn takarivistä löysinkin iskemättömän Utrion, 2002 ilmestyneen romaanin Ruma kreivitär. Aloitin sen eilen illalla. Takanannen esittelyssä lukee :
"Mies meren takaa saapuu keisarin Helsinkiin sekoittamaan säädyt ja suunnitelmat. Varakas tehtailija hämmentää pikkukaupungin seisovaa vettä ja neitojen sydämiä."
Kiinnostavaa kirjasyksyä !
skriivari
Eikös Talvisota alkanut 30.11.1939, siis marraskuussa?
Olet oikeassa miranda. Tekevälle sattuu. Kiitos oikaisusta.
Tuli varmaan alintajuntaani veljeni syntymäpäivä, joka on lähiaikoina.
skriivari
Tekevälle todellakin sattuu, kuten minulle nykyisin ja täytin vasta 70-v maanantaina, joten olen vasta nyt "kypsä" tänne palstalle.
Tietenkin on useita ajatuksia tuosta "vanhaksi" tulosta, koska ei mihinkään koske, mutta jonkinlainen muistamattomuus, ei, vaan sanoisin huolimattomuus on usein päivittäistä.
Koska minulle ei tule mitään lehtiä kotiin, niin päivät on sekaisin, mutta eihän ne pitäisi, jos viitsin katsoa netistä päivän, josta luen lehdet. Onhan myös puhelin, mutta sitäkin vilkuilen harvoin.
Viimeisin mokani olikin, kun puhuin lapseni kanssa seuraavasta lapsenlapsen haku vuorosta, niin tokaisin, että sehän on vasta 1.11..siis marraskuu!!! Kyllä sieltä tuli noottia, että mihinkäs se lokakuu hävisi?
Nuo on pientä, kun menen saunaan to. vaikka sauna on perj. ja sitten, että perjantai häviää johonkin ja huomaan, että on lauantai! Aamulla, siis lounas, aloin lämmittää eilistä lihasoppaa. Oli väärä levy päällä! Siis pelkkää huolimattomuutta.
Mutta näin paljon ei tekevälekään pitäisi sattua, sillä olenhan "kirjanpitäjä" talouspäällikkö, joka osasin joka pennin laittaa sille kuuluvalle sarakkeelle.
Synttärionnitteluja vastaan otetaan näin jälkikäteenkin, joten kiitos jo etukäteen.
Talvisota
Talvisota oli 30. marraskuuta 1939 – 13. maaliskuuta 1940 Suomen ja Neuvostoliiton välillä käyty sota. Neuvostoliitto aloitti talvisodan hyökkäämällä ilman sodanjulistusta, ja sota päättyi 105 päivää myöhemmin Moskovan rauhansopimukseen. Wikipedia