Olin aamulla keskustelussa ja se oli tosi valaiseva. Sain paljon opastusta siitä miksi jotkin asiat meni niin kuin meni. En olekkaan se ainoa virheiden tekijä, vaan meitä oli kaksi ja monia muitakin nivoutunut elämäämme. Tein usein tosi väärin, muttei yksistään minun virheeni vaikuttaneet lopputulokseen. Olin olosuhteissa kiinni ehkä tottumuksesta ja osin lamaannuksesta minkä aiheutti toisen jatkuva hyljeksintä. Nythän meillä molemmilla on parempi. Sijaiskärsijät mukanani menen eteenpäin ja hymykin jo irtoaa. Rakkauteni häneen oli kaikkea muuta kuin ihanaa, se raastoi ja repi koko sieluni palasiksi. Joskus illaalla voin unohtaa hetkeksi tämän todellisuuden ja kuiskaan tyhjyyteen hyvät yöt. Muuten en häntä juurikaan ajattele. ( päivää jouduin ajatteleen koska joka päivä luin hänen tekstejään hetken täällä ja vastsinkin niihin. En saadakseni häneen yhteyden, vaan todetakseni hänen toiminta mallin täällä, ja juuri minua kohtaan. Mutta yllätys olikin suuri, hän ei tuunnistanut kaikkia viestejä ja luuli minuksi kirjoittajia joilla ei ollu mitään yhteyksiä minuun. Myöskin hän meni halpaan useiden minua jäljitelleen kirjoittajan teksteiissä. Tämä oli kokeilu, miten herkkä uskoinen hän on uskomaan minusta kaikkea. Kaikki mitä itse kirjoitin oli totta ja muiden kirjoitteluista en ota paineita. Kaiken minkä olen kirjoittanut tänne olen myös hänelle livenä sanonut. Myös tämän, tosin lyhyenä versiona.
ruokkis ajatuksia itselle.
..valoa yössä..
273
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Pysy kohteestasi kaukana, ja elä elämääsi, mutta hymy huulilla.
;)