Hei,
osaisikohan joku vääntää rautalangalla minulle, että mitä terapia hyödyttää. (Jos jotakin terapiamuotoa kannatan, niin kannatan silloin varmaankin enemmänkin muita terapiamuotoja kuin sitä Freudin psykoanalyysiä tms.. Mutta ei siitä sen enempää.)
(Minulla on vaikeuksia ymmärtää mitä terapioilla voidaan saada aikaan... Luultavasti niille on tarvetta, mutta luultavasti hidasälyisenä en vain nyt oivalla, että mitä terapialla saadaan aikaan. Luultavasti se on hyvin yksinkertainen asia, mutta en nyt vain oikein oivalla tuota. Osaisikohan joku auttaa.)
Ymmärrän kyllä psykiatrian tärkeyden, ja lääkäreiden tärkeyden. Hehän mm. hoitavat sairaita sairaalassa, määräävät lääkkeitä ja osaavat neuvoa että millaisia asioita kuuluu mielenterveyteen / -sairauksiin /-häiriöihin.
Mutta terapiasta siis kyselisin...
Onko terapia enemmänkin neuvomista, että mitä oireita kuuluu kuhunkin häiriöön / sairauteen, vai mitenköhän tuo menee?
Miten tuollainen neuvominen eroaa tavallisella (mielenterveys)lääkärillä käymisestä? (Siis sellaisella lääkärillä käymisestä, joka antaa lääkereseptejä.)
Eli
1. Mielenterveyslääkäri (en tiedä onko oikeanlainen termi tuosta ammatista):
-antaa lääkkeitä ( / määrää reseptejä)
-voi neuvoa että mitä oireita sairauteen voi liittyä
2. terapeutti:
-voi neuvoa että mitä oireita (mielen)sairauteen/-häiriöön voi liittyä
- ? ...
Siis jos joku osaisi / haluaisi tälle kovakalloiselle tuota selostaa...
osaisikohan joku vääntää rautalangalla minulle, että mitä terapia hyödyttää. (Jos jotakin terapiamuotoa kannatan, niin kannatan silloin varmaankin enemmänkin muita terapiamuotoja kuin sitä Freudin psykoanalyysiä tms.. Mutta ei siitä sen enempää.)
(Minulla on vaikeuksia ymmärtää mitä terapioilla voidaan saada aikaan... Luultavasti niille on tarvetta, mutta luultavasti hidasälyisenä en vain nyt oivalla, että mitä terapialla saadaan aikaan. Luultavasti se on hyvin yksinkertainen asia, mutta en nyt vain oikein oivalla tuota. Osaisikohan joku auttaa.)
Ymmärrän kyllä psykiatrian tärkeyden, ja lääkäreiden tärkeyden. Hehän mm. hoitavat sairaita sairaalassa, määräävät lääkkeitä ja osaavat neuvoa että millaisia asioita kuuluu mielenterveyteen / -sairauksiin /-häiriöihin.
Mutta terapiasta siis kyselisin...
Onko terapia enemmänkin neuvomista, että mitä oireita kuuluu kuhunkin häiriöön / sairauteen, vai mitenköhän tuo menee?
Miten tuollainen neuvominen eroaa tavallisella (mielenterveys)lääkärillä käymisestä? (Siis sellaisella lääkärillä käymisestä, joka antaa lääkereseptejä.)
Eli
1. Mielenterveyslääkäri (en tiedä onko oikeanlainen termi tuosta ammatista):
-antaa lääkkeitä ( / määrää reseptejä)
-voi neuvoa että mitä oireita sairauteen voi liittyä
2. terapeutti:
-voi neuvoa että mitä oireita (mielen)sairauteen/-häiriöön voi liittyä
- ? ...
Siis jos joku osaisi / haluaisi tälle kovakalloiselle tuota selostaa...
Vastaukset 97
Vanhimmat
Löysin juuri yhden Internet-keskustelun aiheeseen liittyen. En tiedä ovatko hyviä puheenvuoroja.
http://www.tukiasema.net/keskustelu/show.asp?id=12473&c=15&p=1&pm=1
No,
alkup. tiedusteluni on edelleen voimassa...
Haluan vielä kerran korostaa, että kyselen koska olen epävarma tästä aiheesta.
Haluaisin vain oppia tuntemaan tätä aihepiiriä paremmin...
Asiallisista vastauksista kiitoksia.
On mielenkiintoista lukea kokemuksia asian suhteen (olit sitten millä kannalla tahansa).
Monesti ihan hyödytöntä joka vaan turhauttaa.Yksityisellä puolella rahat pois helpolla.Tuossa terapia pähkinän kuoressa.
luepa vaikka seuraavista linkeistä. Psykoterapia
ei ole pelkkiä neuvojen antamista. Se on koulutetun ihmisen antamaa hoitoa koettuihin elämän ja mielenterveyden ongelmiin.
Tuo nimimerkki psykiatri. puhuu täyttä paskaa jälleen kerran.
http://www.introspekt.fi/psykote.html
ja
http://www.paihdelinkki.fi/tietopankki/200_palvelulinja/271.htm
Mielenkiintoinen kohta linkissä oli KELAN tukirahat. Tiedätte tästälähtien minkälaiseen kuraan yhteiskunta käyttää verorahat!!!
Joko Mikko on tehnyt sovun vanhempien kanssa?
Vai vieläkö se naapurin psykiatri vainoaa sinua?
Olen tilanteesta vähän ulkona, kun olen ollut viime viikot kaltaisteni seurassa. :)
Kyse ei ole naapureista, lanttumaakreista taikka vanhemmista. Kyse on verorahojen väärinkäytöstä.
Luin Kelan lehdestä taannoin, että terapiatuella on saatu hyviä kokemuksia masentuneiden hoidossa Helsingin alueella.
Vastauksesta päätellen taitaa Mikko jatkaa edelleen kiukutteluaan. Tiedän kokemuksesta, että pakkohoitoon toimitus tuntuu vastenmieliseltä, mutta siltikin vanhempasi ovat ajatelleet vain sinun parastasi.
Pakkohoitujutusta, että vanhemmat eivät tee pakkohoitopäätöstä sen enempää kuin mielentereydenhoitajatkaan. Mielenterveydenhoitajien demokraattiset käsitykset hoitopäätöksessä on kuraa, koska lääkäri on asiassa vastuullinen. Melkoisen kummallista hoitoa kun autokin varastetaan hyväätarkoittavilla ajatuksilla hoidon aikana hoitoa vaativan toimesta.
Tarkoitusperä ei takuuvarmasti ollut hyvä ja tarkemmin asiaa pohtiessa kyse ei ollut minusta sen enempää kuin tässä viestiketjussa.
Mielipiteeni on, että sääntöjä pitää noudattaa ja hoitoihin haluavat saisivat maksaa kokonaisuudessaan itse omat palvelunsa.
Kuinka olet noin kiinnostunut mielenterveysasioista, että melkein asut tällä palstalla. Olet kaikkea mielenterveyteen liittyvää vastaan, mikä on tullut kyllä selväksi, ja samalla unohdat oman mielenterveytesi tason. *epäilee*
Välillä olisi hyvä harrastaa itsetutkiskelua esim. arvioida omia suhteita läheisiin ihmisiin, ovatko suhteet reilassa?
Tiedä vaikka sitä kautta tulisi vähän sairaudentuntoa?
Ihmettelen kyllä mikset laita asioitasi kuntoon oikeassa elämässäsi, kun olet noin vahva ihminen, niin ei tarttis netissä marista usean nimimerkin voimin.
Kelan terapiasta minulla ei ole kokemuksia, mutta kyllä siinä säästyy monta euroa verorahoja, jos terapian avulla saadaan ihmisiä palaamaan työelämään. Mielipidehän tämäkin tosin minun henkilökohtaiset ns. terapiakokemukseni eivät ole järin hyviä.
Mielenterveydellä ja ihmis-suhteilla ei ole yhteneväisyyksiä kuin naisten tv-saippuassa. Kaikki ihmis-suhteet eivät aina ole itsestään riippuvaisia. Ihmis-suhteisiin tarvitaan se toinenkin osapuoli ja on melkoisen sairasta ylläpitää huonoja ihmis-suhteita oman hyvinvoinnin kustannuksella.
Mielenterveys on yksi tämänpäivän vitsauksista joka on riistäytynyt tavoiltaan totaalisesti käsistä. Keskusteluun pitää siis saada myös se toinen näkökanta jossa hoitoja ei mukisematta hyväksytä. Hyvinvoinnista on kyse ja uskoisin monen ihmisen voivan paremmin ilman hoitoja.
Minä käyn viikoittain vilkaisemassa palstan kirjoituksia ja toisinaan hullugaanit haastavat sananvaihtoon jolloin tavanomainen mielipide venyy monen viestin ketjuksi. Vika tässä viestiketjussa on sinussa. Sinä otat esille asioita jotka ei kuuluu viestiketjun aiheeseen ja lähdet vedättämään turhia viestiketjuja. Sinun viestiaiheet menevät pääaiheen ohitse. Sinä voisit pysytellä vaikkapa kaltaistesi seurassa.
Puhut asiaa.Suurin osa asian ohi kuten sanoit,eli pysytään asiassa josta aloitettiin.
" usean nimimerkin voimin"
Mitä muita nimimerkkejä "Mikko" käyttää?
Mitä se sulle kuuluu?
Aattelin vaan kun samankaltaista tuubaa tulee niin monelta nimimerkiltä.
Mikolle vielä semmoinen kysymys, että eikö tällä palstalla juuri ole kaltaistensa seurassa?
Eräs toinen kuvitteli, että soittelen hänelle kotiin anonyymisti. Ihan samaisella nicillä olen ja kiva tuntea olo hyväksi seurassa.
Jyväskylän Hillevi on varmaan yksi. eri palstalla. Tällä palstalla mitä löytyy.?
Toivottavasti sinäkin nukut yösi hyvin, kun olet saanut taas purkaa sydäntäsi edes yhden nimimerkin voimalla.
Onhan se nettiin kirjoittaminenkin olla terapeuttista.
Kirjoittaapa herra "psykiatri" nyt kovin vaikeaselkoisesti. En tunne ketään Hilleviä, mutta siitä huolimatta öitä vaan.
"Mikon" nimimerkkejä tarkoitin. Mitäs niitä tällä palstalla on?
Vastasin kysymykseesi jo edellä.
Onko muuten jännää esiintyä psykiatrina?
Ei se myönnä sitä,ettei ole mikään psykiatri.
"Psykiatri." tai "Psykiatri," eivät ole väittäneet olevansa psykiatreja.
On väittänyt.
Kyllähän "Psykiatri" on varmaan oikea psykiatri, vaikka joskus hän kirjoittaakin outoja kommentteja.
"Psykiatri." ja "Psykiatri," eivät missään nimessä ole lääkäreitä saatikka akateemisesti koulutettuja henkilöitä, huomaahan sen jo kirjoitustyylistäkin.
Missä "Psykiatri," on väittänyt olevansa psykiatri?
Koulutus ei takaa älykkyyttä taikka kykeneväisyyttä. Älykkyys (pääkoppa) on tärkeä työkalu kun pyritään selvittämään ongelmatilanteita. Kaikki eivät kykene näkemään asioiden luontaista kehitystä ja jatkumoa. Kaikki eivät ole edes halukkaita myöntämään ongelmaan
liittyviä tosiseikkoja, tietoisuus todellisuudesta voi olla vajaavaista taikka vanhaa.
Turun yliopiston professori arvosteli juuri-ikään käsityksiä yliopistosta. Professori terävöitti,
että yliopisto ei ole tehdas joka tuottaa muotinmukaisia ammattilaisia. Professorin mukaan yliopiston tehtävänä on opettaa ihmisiä ajattelemaan itse. Nimimerkki psykiatri on tyyppiesimerkki ihmisestä joka pyrkii käyttämään aivoja joita hänellä ei ole. Pahimmillaan koulutettu lääkäri voi moralisoida
potilastaan siitä, että tämä käyttää aivojaan.
Puhuessamme mielenterveydestä lähtökohtana pitäisi olla pyrkimys faktaan ja todellisuuden tiedostamiseen. Mielisairauden tunnuskuvana on todellisuudentajun heikentyminen. Esim. eläkeläispsykiatri jolla on voimassaolevat lääkärinluvat voi olla täysin kykenemätön työhönsä jo pelkästään siksi, että hänellä ei ole faktatietoa päivän tavoista, säännöistä taikka kehityksen suunnasta. Eläkeläisellä ei ehkä ole itselläkään todellisuudentaju riittävissä määrin kohdallaan jotta olisi kykeneväinen arvostelemaan muita.
Terapiat, hoidot, f-koodit jne.. ovat päämääriltään pilvilinnoja sekä aikuisten päivähoitoa. Suhteutettaessa todellisuutta ja todellisuudentajua käytettyihin hoitokeinoihin voimmekin jo ymmärtää, että mielenterveydenhoito nykymuodossaan ei palvele todellisuutta ja todellisuudentajun tiedostamista.
Olen Mikon kanssa samaa mieltä, että koulutus ei takaa älykkyyttä. Itse olen testatusti keskimääräistä älykkäämpi, mutta en ole akateemisesti koulutettu. Oletan vaan akateemisesti koulutetun henkilön hallitsevan oikeinkirjoituksen.
Hoitoa vaativaan mielisairauteen kuuluu usein myös sairaudentunnottomuus. Psykiatria on ihan tiedettä eikä mitään musta tuntuu juttua niinkuin useimmat Mikon kirjoitukset.
Sairaudentunnottomuus ei itsessään ole sairaus, joten sairaudesta puhuttaessa sairaus pitää osoittaa.
Sairaus käsitteenä on psykyfyysisen rakenteen taikka toiminnan poikkeavuus, joka aiheuttaa tilapäistä taikka pysyvää haittaa, vajaatoimitoja taikka vammaisuutta.
MielenSAIRAUDEN diegnosoinnissa pitäisi siis löytää jokin oikea ja olemassaoleva konkreettinen vika jota hoitamalla hyvinvointi, terveys ja todellisuudentaju palautuu.
Olen kyllä toisaalta sitä mieltä, että jos psykiatrit pääsisivät kunnolla tutkimaan ihmisiä, niin jokaiselle tai ainakin suurimmalle osalle löytyisi joku tautiluokitus ja siihen joku lääkehoito ja lisäksi vaikka Kelan tukemaa terapiaa. Lopulta ainoat "terveet" ihmiset ovat lääketehtaiden lahjomia psykiatreja.
Väitän että useinmiten läheiset ihmiset huomaavat psyykkisen häiriön ennenkuin potilaalle on kehittynyt sairaudentuntoa. Toisenlainen on tilanne somaattisten tautien kanssa.
Lähimmäisten diegnosoinnista ei kannata välittää edes sen vertaa jota lääkäreiden. Lähimmäisillä voi löytyä ihan oikeita sairauksia ja murheita jonka vuoksi tilanteet ottavat helposti provosoituakseen. Lähimmäisten ja hoitoavaativien kommentit voivat olla jopa, että "sinä olet piru vaikka en kykene asiaa tämän enempää perustelemaan", "minulla on verenpaineongelma ja sinä olet ongelmaan syyllinen".
Jossakin vaiheessa psyykelääkkeet oli syödyin lääkeryhmä kaikista lääkkeistä koko suomessa. Melkoisen omituista on kun lääkkeitä kehoitetaan syömään ja syötetään sellaisiin sairauksiin taikka oireisiin joita ei kyetä osoittamaan olemassaoleviksi.
Outoa on myös käsitys siitä, että ihmisen pitää olla henkisesti terve, mutta käytännössä kukaan ei puutu jos tatuoit napasi ympärille pillunkuvan taikka jätät internettiin salaliittoteorian WTC-iskuista taikka ufoista.
http://members.surfeu.fi/11syyskuu/index.htm
http://www.ultra-lehti.com/kolumnit/kolumni-2.html
Itsekkin olen miettinyt, miksi ufohörhöjä ei kukaan toimita hoitoon. Selitys saattaa olla, että ufohörhöt ovat muille harmittomia omine uskomuksineen.
Mielisairaalassa minua ihmetytti jälleen ne potilaat, jotka koittivat puhua itselleen mahdollisimman vahvaa lääkitystä. Mielestäni halutessaan potilas voi pitää lääkityksen lievänä, jos haluaa, joka on omasta mielestänikin järkevintä. En sitten tiedä haetaanko lääkkeistä turvaa vai huumaavaa vaikutusta? Itse olen aina halunnut pitää oman lääkitykseni mahdollisimman lievänä.
Mielenterveydessä käytettyjen lääkkeiden kutsumista lääkkeiksi on hieman väärä niin pitkään kuin lääkkeillä ei hoideta sairautta. Aluksi siis tulisi osoittaa sairaus, käytännössä siis poikkeavuus jonka jälkeen vasta pyrittäisiin palauttamaan poikkaeaama normaaliksi. Esim. pakkohoitoasioissa sairaalan henkilökunta pyrkii vakuuttamaan ilman lääketieteellistä näyttöä esim. psyykkistä poikkeavuutta jonka johdosta lääkitys ja sairaalassapito olisi oikeutettua.
Omassa asiassa hoitajan mielipide oli ehdottomasti, että kärsin univaikuksista ja tarvitsen unilääkettä, olihan lähimmäinen näin diegnosoinut 3-vuotta ennen hoitoa 25-kilometrin päästä. Voihan 9-tuntia yöunta pitää poikkeaavana, mutta tuskin silti lääkettä tarvitsee. Psykologi piti psyykelääkitystä tarpeellisena ja perusteltuna, muutoin opiskelu ei sujuisi. Tuolloin olin aivan tavalliseen tapaan työttömänä ja ansiosidonnaisella työttömyysrahalla, eikä tuolloin ollut edes tarkoituksena hakeutua opiskeluun.
Tässäkin asiassa hoitoa vaativa harjoitti itse jatkuvaa puhelinhäirintää, kävi psykiatrilla ja maksullisessa vaihtoehtohoidossa jolla ei ole tieteellistä pohjaa.
Terapia on hyvinvoinnin vastakohta.
Osasit kertoa sen lyhyesti,mikä osoittaa sinun älyä ja loogisuutta.Asia on juuri kuten sanoit.Joku terapeutin retku olisi jaaritellut pitkään.
Kävin analyyttisessa psykoterapiassa kolme vuotta. Se todellakin muutti koko elämäni.
Terapia on puhumista, kuuntelemista, pohtimista. Tärkeää on saada oma ajatusten virta suuntaamaan juuri kipeimpiin asioihin. Terapeutin ammattitaitoa on tehdä oikeat kysymykset, kiinnittää huomio oikeisiin asioihin ja auttaa tarvittaessa eteenpäin. Varsinaisen "työn" tekee potilas.
Opin erottamaan ne asiat, ajatukset, tunteet, pelot jne. jotka eivät olleet osa ominta itseäni vaan tarttuneet mukaan "matkan varrelta", hyvin rankan ja pettymysten täyteisen elämän kulussa. Terapia oli ainakin minun tapauksessani erittäin syvällinen luova prosessi täynnä kirkastavia oivalluksia, itkua ja naurua.
Oli valtava helpotus tajuta, etten oikeasti ole "huono" ja rakkaudelle arvoton, kun ammattitaitoisen tarapeutin avulla löysin pelkojeni ja surujeni juuret, kykenin itse tunnistamaan ne tilanteet joissa ne oli minuun istutettu. Opin myös arvostamaan omia voimavarojani ja lahjojani, rakastamaan itse itseäni sen sijaan että kerjäisin hyväksyntää muilta.
Terapian avulla vasta kasvoin omaksi itsekseni ja pystyin karistamaan harteiltani sen kuorman jota olin koko ikäni kantanut.
Terapian jälkeen surin vain yhtä asiaa: on niin väärin, ettei jokaisella ihmisellä ole tätä mahdollisuutta saada uutta, onnellista elämää.
Tiedän, ettei kaikkien terapia suju yhtä hedelmällisesti. Terapeutteja on monenlaisia - niin myös potilaita. Myös potilaalta vaaditaan edes jonkinlaista kykyä käsitellä monimutkaisia asioita, mielikuvitusta, intuitiotakin. Ja tietenkin tuloksiin vaikuttaa kahden ihmisen välinen kemia ja luottamus.
Omakotitaloja,uusi auto kerran vuodessa ja kesämökki.Terapeutin suosittavuudesta riippuen.Siis terapeutti saa nuo toisten kustannuksella.Sitten ne keskenään pullistelee kellä on se vaikein tapaus tai traumaattisin kokemus.Lässyn lässyn lää.....
Niin, toi on just se, mikä pistää vihaks!!!
Masennuksen terapian karkeat päälinjat on suhteellisen helppo kuvata. Varsin usein taustalta löytyy väärä toimintatapa, joka on saanut alkunsa lapsuuden kokemuksista, tyypillisesti väheksymisestä, torjumisesta yms. Lapsihan ei ymmärrä että tuollainen alentava kohtelu voi johtua vaikka aikuisen omista ongelmista vaan kokee että hänen täytyy olla huono koska häntä näin kohdellaan.
Jos terapeutti pystyy tuomaan tämän kokemuksen esille riittävän hyvin useiden kuukausien aikana pitkäkestoisessa terapiassa ja potilas pystyy näkemään mikä osa hänen toiminnastaan johtuu lapsuuden kokemuksista, potilas voi pystyä muuttamaan ajatuksia itsestään ja sitä kautta toimintaansa selaliseksi että hän ei enää ylläpidä masennukseen johtavia toimintoja tai hänellä on selkeämpi käsitys omasta tavastaan ratkoa ongelmia.
Tämä on vain yksi esimerkki ja sekin kuvattu vain kaikkein tärkeimpiä päälinjoja yksinkertaistaen. Pakkoneurooseissa terapia toimii toisin ja epävakaassa persoonallisuudessa aivan täysin toisella tavalla. Yhteistä on se että ajattelutapaan saatua muutosta potilas ei olisi kohtuullisessa ajassa voinut itse keksiiä tai pitää niin keskeisenä mitä se terapeutin kokemuksen mukaan on. Toivottavasti pääsit edes vähän jyvälle.
Neuvontaa psyykkisistä ongelmista voi antaa kuka tahansa mielenterveysalan työntekijä ja ohjeiden antaminen voi olla hyvin lähellä varsinaista terapiaa. Omassa työssäni nämä kaikki menevät limittäin useimpien potilaiden kohdalla.
Kohtuullisessa ajassa.On potilaita joita kukaan terapeutti ei halua itselleen,paitsi suuresta rahasta.On myös potilaita jotka ruokkivat terapeutin narsismia.Ne on helpoimpia jos ei ole terapeutti tosissaan.Nuo ns.hankalat ovat helpoin saneerata pois ja laittaa leima psykopaatti tai rajatila.25 vuotta sitten jopa skitsofrenia saatettiin laittaa,vaikka ei ollut.Asia ei ole niin helppo,paitsi rahastuksen suhteen.
Kyse oli siitä, miten terapiahoito toimii.
Millähän asiantuntemuksen tasolla sinä täällä kommentoit? Voisiko jotain päätellä siitä, että et osaa lyödä välilyöntiä pisteen ja pilkun jälkeen? Joku sanoi sinun kirjoittavan paskaa..
Niin sanoi mutta tarkoitti sinua,joka paikan höylää.Kumma kun et tuomut kirjastosta kemiallista kaaviota jolla ykeensä pädet.Et ole psykiatri.Jokainen tietää lääkäreiden kirjoitusvirheet.Jo tuosta huomaa mikä olet kun pilkkuihin takerrut.
Pakkoneuroosi on historiaa.Sen nimi on ollut vaativa persoona jo vuosia.
Kysyin millä asiantuntemuksella vastailet. Ilmeisesti et millään kun et osaa näin suoraan kysymykseen vastata. Ja kirjoitustesi pohjalta on varmaa että minkään sortin lääkäri sinä et ole.
Mistä johtuu, että lähes kaikki terapiassa käyneet ovat vähintäänkin häiriintyneitä?
Etkä sinä ole lääkäri.
Mitä tarkoitat sanalla "häiriintyneitä"?
Tarkoitatko että lähes kaikilla terapian käyneillä on sinun mielestäsi psyykkisiä ongelmia? Mistä hatusta vedät "lähes kaikilla"?
Omituinen Mikolta kommentti kaikkineen.
Nyt oli kyse sinun ammattitaidostasi. Kerro meille, mikä on koulutuksesi?
Satun olemaan psykiatrian erikoislääkäri. Lääkäristatuksen voi palstan seriffi tarkastaa emailini perusteella.
Hyvä,että se tarkistetaan.Sinut pitäisi tarkistaa muutenkin.Heikko itsetunto.
Onko "tohtorilla"huono kuulo?
Jos en ole psykiatri, miten selität että minulla on pääsy Lääkäriliiton suljetulle keskustelualueelle ja pystyn kertomaan että Psykiatriyhdistyksen threadissa "Psykiatri ja ajokyvyn ilmoittaminen" on 25 viestiä, joista viimeisimmän on kirjoittanut Antti L. 3.9.2004 klo 11:54. Tiedon voit tarkastaa halutessasi, mutta se ei ole helppoa koska kyseessä on suljettu alue, jonne vain lääkärit pääsevät.
Jos sinä olet psykiatri, kerro kuka kirjoitti viestin 24?
Hoidossa käyneet tuttavani ovat jollakin tavalla häiriintyneitä. Ehkä kuvaavampi nimitys olisi nuppi kireällä ja pää tulessa. Ylemmässä viestiketjussa nim. hullugaani on tyyppiesimerkki ihmisestä joka ei pysy asiassa, käy tuttavallisesti vatvomaan paskaan vieraan asioista jne...
Minulla on teoria hoitojen negatiivisesta vaikutuksesta potilaaseen.
Ei ole vaikea arvata mikä teoria sinulla on: terapia on haitallista. Ja taaskaan ei ole mitään tutkimusnäyttöä vaan pelkkä mielipide. Sillä ei pitkälle pääse.
Sinä olet sitämieltä, että hoidetut eivät oirehdi normaalia enemmän ja jos oirehtivat, kyseessä on heidän sairaus eikä mikään hoidosta aiheutunut toimenpide?
Teoriaa ei pääse käytännössä kokeilemaan, eikä kiinostokkaan kokeilla, mutta luotan itseeni takuuvarmasti enemmän kuin heroinistin juttuihin.
Terapioiden vaikuttavuutta on tutkittu. Terapian ansiosta psyykkisiä oireita on tilastollisesti merkitsevästi vähemmän kuin ilman terapiaa.
Masennuksen osalta voit tarkastaa terapiatulosten arvioinnin Käypä hoito -sivuilta http://www.kaypahoito.fi/
Tunnen Liikkasen Antin kyllä.Antti kirjottelee paljon.Kehittynyt vuosien varrella.Miksi kertoisin sinulle?
Tutkimuksen mukaan mm. pakkolaitoksesta vapautuva on suuri uhka yhteiskunnalle.
Onhan se selvää, että jos terapiaan otetaan kaikki jotka ovesta mahtuvat sisään, samaiset ihmiset ovat melko varmasti terveitä hetken hoidon jälkeen aivan kuten hoitamattomana. Voimmeko kiittää terapiaa tyhjästä?
Ylen uutisen mukaan masennuksen hoito on vähentänyt itsemurhia. Jälleen hoitokoneisto ottaa kiitoksen sen kummempaa tutkimusta julkaisematta.
Miksi kiusaat Mikkoa?Et toimi lääkärin etiikan mukaisesti kun et kunnioita Mikon mielipidettä.Toimit vastoin YK;n päätöslauselmaa,puhumattakaan lääkärin vakuudesta,jota tuskin olet tehnyt.
Antti L ei kirjoittanut viestiä n:o 24. Uusi yritys.
Käypä lukemassa miten terapiatutkimusta tehdään ja kommentoi vasta sen jälkeen kirjoitustani. Näyttää siltä että et tiedä aiheesta yhtään mitään!
Äsken en ollut lääkäri. Nyt syytät minua lääkärin etiikan vastaisesta toiminnasta.
En jaksa kommentoida näin sekavia viestejä, hyvää yötä.
En sanonut viestistä 24 mitään,enkä 25.Vai sanoinko.En ole käynyt tuolla.Mutta tunnen Antti liikkasen,tunnetko sinä?Sen sanoin.Vai oliko pulisemista?
En omaksi onnekseni tiedä miten terapiatutkimusta tehdään, mutta jos teidän on pakko syöttää henkisätä hernesoppaa ja pyrkiä siihen, että ihmiset röpöttelevät henkisesti, voisitteko tehdä sen maahanmuuttajille taikka ruotsalaisille?
Kun olet päättänyt käyttää niikin haastavaa nimimerkkiä kuin "Psykiatri,", kaitan vielä yhden kysymyksen, jolla testaa tietojesi tasoa.
Mitä on otettava huomioon kun arvioidaan potilaan saamaa tulosta BDI:ssä näissä potilasryhmissä: masennus, psykoottinen masennus, skitsoaffektiivinen häiriö ja kaksisuuntainen mielialahäiriö? Tämä on itsestäänselvyys kaikille psykiatreille.
Jos koet kysymyksen liian vaikeaksi, kehotan vaihtamaan nimimerkkiä tietotasoasi vastaavammaksi. Voisit harkita vaikkapa oman ammattisi kertomista, jos sinulla on ammattikoulutus.
Kuulehan Psykiatri,puhuit eilen niin ristin itsesi kanssa,että.Mutta laitan sen väsymyksen piikkiin,olihan ilta jo myöhä ja keskustelu harvinaisen kiivas ja minusta kerrankin kunnon väittely.Sinä vastaan minä.Sinä vastaa Mikko.Sen laitoin merkille,että kukaan meistä ei ole ainakaan tyhmä.
Kerronko mitä nämä häiriöt ovat?
Siteeraan itseäni ..."jota tuskin olet tehnyt".
En millään malta olla liittämättä tähän ketjuun omaa mielipidettäni.
Olet varmaankin jonkun verran oikeassa, kun väität, että hoidossa käyneet ovat jollakin tavalla häiriintyneitä. Ajattelen, että ollaan vähän samalla linjalla, kun sanon, että minä olen persoonallinen. Olen myös jonkun verran lapsellinen, koska on mielestäni mukava olla lapsellinen, jolla lopulta tarkoitan, että suhtaudun joihinkin asioihin lapsekkaasti.
Lapsekas suhtautumiseni johinkin asioihin ei silti poista sitä vaihtoehtoa, että suhtaudun joihinkin asioihin kriittisesti ja hyvinkin pitkälle järkevyyttä painottaen. Lapsekkuuteni ei poista edes sitä, että olen hyvin vahva persoona ja omaan lisäksi aimo annoksen nokkeluutta. Tarvittaessa ja halutessani pääsen aina itselleni mieleiseen lopputulokseen, miltei missä asiassa tahansa. Aivan eri asia on se, ettei yleensä ole tarvetta jotakuta sillä tavoin "pyörittää".
Ja sitten varsinaiseen asiaan. Minä olen ollut hoidossa, tosin vain avohoidossa. Olen vahvasti sitä mieltä, että ilman hoitoa elämässäni olisi yhä umpisolmuja, joiden avaaminen ilman terapeutin apua olisi ollut mahdotonta. Mm. kun ohjatusti kävin läpi asioitani, mieleeni nousi mielikuva, joka ei oikeasti ollut muistikuva, mutta joka mitä ilmeisimmin vaikutti mieleeni varsin voimakkaasti.
Yllä yksi esimerkki ja jos sinä olet ihan rehellinen itsellesi ja annat itsellesi luvan suhtautua tähän asiaan avoimesti ja vielä ymmärrät, mistä on kysymys, saatat jopa käydä kateelliseksi siitä, että jotkut käyvät terapiassa.
Olen jo aikaisemminkin sinulle vastannut tähän samaan aiheeseen, että mietipä, oliko sittenkin häiriintyminen ensin ja sitten vasta terapia. Terapia itsessään ei ihmistä paranna, vaan halu ja kyky muuttaa ajatteluaan.
On mahdollista, että ihminen on häiriintynyt ennen hoitoon menoa ja on mahdollista, että hoidossa kyetään aukaisemaan umpisolmuja, mutta hoito pitäisi kohdistaa siihen joka luo umpisolmuja, ei siihen joka kärsii muiden käytöksestä. Toisinaan ihmisten käsityksistä käy ilmi, että on oikein aiheuttaa toiselle ongelmia jotta hoito olisi perusteltua ja tätä voitaisiin muovata halutun kaltaiseksi. Asioiden edetessä lääkärille kyseeseen tuleekin lääkäreiden vastuullisuus. Lääkärit tuskin hyväksyvät pilaantuneen juomaveden käyttöä, mutta miksi lääkärit hyväksyvät jopa fyysisesti sairaiden mielivaltaisen reuhomisen?
Keskutelun aiheena oli terapia ja ylempää linkistä voi löytää tekstin psykoterapian käytöstä. Psykoterapialla pyritään käsittelemään ihmisen uskomuksia, vaikuttamaan tunteisiin ja muovaamaan käytöstä. Ihmisen muovaaminen ja käsitteleminen voi aiheuttaa ristiriitaisuuksia suhteessa muovattavan luonnollisen elämänsuuntaan, joten psykoterapia voi toimia häirinnän lähteenä. Oireilevien tuttujeni osalta hoidon tulos on ollut aina huono, tutut eivät ole päässeet elämässään tavoitteisiinsa.
Kysymys tässä viestikejussa ei edelleenkään ole minusta, kyse hoitojen päämääristä ja toimivuudesta.
Oletko Mikko sama kuin Mengele?
En *vääntää rautalangasta kirjaimet M i k k o*
Jos auto ajaa jalankulkijan yli ja jalankulkija vammautuu, niin autoilijaako pitäisi ruveta hoitamaan ja jättää jalankulkija asfaltille virumaan? Normaaliajattelu sanoo, että jalankulkija pitäisi saada ensiksi hoitoon. Jokainen myös ymmärtää, ettei kakiia auton alle jääneitä voida pelastaa ja että osalle jää pysyviä vammoja, vaaikka kuinka hoitaisi hyvin. Lisäksi osalle tulee hoidosta komplikaatioita. Näin on kaiken hoidon suhteen, myös psykiatrisen. Tämä oli vertaus.
Sinä ehkä kiikuttaisit yliajetun jalankulkijan mielisairaalaan vaikkakin kyse on aivan oikeasta ja konkreettisesta vammautumisesta. On todellakin mahdollista, että autoilija joutuu mielisairaalaan mikäli yliajo katsotaan aiheutuneen mielisairaudesta.
Pidin sinua jännityksessä.Kylläpä luulet minun olevan tyhmä.Tuolla kysymälläsi testillä mitataan masennusta ja sen tasoa.Ei sillä mitata mitään skitsofreniaa tai skitsoaffektiivistä psykoosia.Semmonen pikkunen paperilappu johon laitetaan mitä siinä kysytään.Taidat olla joku höppänä.E-mailiin voi laittaa ammatiksi vaikka euroopan omistaja,se ei kerro mitään.Nyt en vastaa sinun "tentteihisi"enää.
BDI on masennustesti, kyllä. Sanoinhan että vastausta et löydä netistä vaan sen tietää alan ammattilainen.
Vaihdatko ihan tosi nimimerkkiäsi? Jotain mikä antaa paremman kuvan tiedoistasi.
Miksi vaihtaisin sinun mieliksi nikkiä?En netistä etsinytkään vastausta,täytyihän sua pitää jännityksessä.Olet joku höppänä.
Siksi että nimimerkkisi ja kirjoituksesi eivät vastaa millään tasolla sitä asiantuntemusta, jota psykiatrilla on psykiatriassa.
Täällä muuten kirjoittaa pari muutakin nimimerkkiä, joilla on ihan samat kirjoitusvirheet kuin sinulla. Ovatkohan sukua?
Ei kovin helpolla joudu tänä päivänä.Pikemminkin monen potilasryhmän kohdalla on sinne pääsy parempi sana.Vakavasti masentuneista 15%tekee itsemurhan,eli sairaala voi olla hengen pelastus.Paranoidiset potilaat ovat aktiivisimmat hoidon vastustajat.He kokevat helposti myös lääkärin vihollis-leiriin kuuluvaksi.Moni paranoidinen skitsofreenikko valittaa pakkohoitopäätöksestään.Jotkut taas ottavat pienen lääkeannoksen rauhoittavana ja hyvänä.
Totuus on, että ainoat salaliittoteoriat ja paranoidit vihollisleirijutut joita minä olen kuullut ovat tulleet anonyyminä psykiatri nimimerkillä internetistä taikka alan ammattilaisen suusta. Totuus on myös, että mikäli sairaalahoito jotakin auttaisi, niin käytännössä sairaalahoidon jälkeen tapahtuisi jokin konkreettinen muutos potilaaksikatsotun elämässä. Syy miksi muutosta ei tapahdu on, että sairaalahoidolla ammutaan ja rajusti ohi potilaan tarpeita ajatellen. Sairaalahoidolla ei ole minkäänlaista parantavaa vaikutusta ihmiselämään, joten jo pelkkä sairaala nimitys on väärä.
Tottahan ihminen on sairaampi jos kyseenalaistaa suuren ja hienon lanttumaakarin päätökset. Olihan MOT-ohjelma joutua oikeuteen julkistaessaan jutun kuolemaan johtaneesta hoitovirheestä.
http://194.252.88.3/motweb.nsf/sivut/motuutisia?opendocument&pageid=ContentF0B6D
Kyllä teillä psykiatreilla menee nyt sekaisin vähintään kyselylomakkeet ja testit. Ei se mitään eihän sitä vielä psykiatreilta voi vaatia.
Tiedoksi muille, että tuo BDI on lyhennys sanoista Beck Depression Inventory. Aaron Beckin et kumppaneiden tuottama kyselylomake, jolla kartoitetaan masennussuuntaista oireilua ja sen syvyyttä. Siitä ei suoraan voi tehdä johtopäätöksiä onko kyseessä kliininen masennus, vaan se on lähinnä seulatyyppinen väline, jolla on suuri herkkyys, mutta huono spesifisyys. Mittaa lähinnä depressiivistyyppistä koettua psyykkistä pahoinvointiaPistemäärän vaihteluväli on 0-63 pistettä. Seulasta tullut versio BDI-II, joka on psykologien kustannuksen kautta tulossa Suomeen normeerattuna. Uudessa versiossa parempi yhteneväisyys amerikkalaisen DSM-IV-R tautiluokituksen vakavan masennuksen kriteeristön kanssa
Lueppa tarkemmin.Minulla on oikein mutta tuolla hämärä perä "psykiatrilla" ei.Sen huomaa kysymyksen asettamisesta.Pidin häntä jännityksessä enkä ala millekään enää hänen kanssa.Lue tuo miten hän
esittää kysymyksen.Se on kolme kommenttia taaksepäin sinun kommentista.
Kyllä sinä asiaa puhut.Ei me olla aina samaa mieltä mutta sinulla on huono kuva ja monella muulla.Mitäpä sitä kaunistelee kun ei ole auttanut kovinkaan monia.Eniten ehkä loppuun palaneita auttaa sairaala.
Olen muistakin foorumeista kuullut, että sairaalaan olisi tulijoita enemmän kuin sairaala pystyy ottamaan vastaan. Sairaaloissa on siltikin melko suosittuna aiheena pakkohoidot. Pakkohoitoihin liittyen asiaan kulunee monesti lääkäreiden hyvin sairaat ja perättömät väitökset potilaiden tekemisistä. Joitakin sairaita asioita yhteiskunnassamme tapahtuu jopa lakien suomassa raameissa, joten kysymys pitäisikin kuulua, että onko potilas tehnyt jotain täysin nykynormeista poikkeavaa?
Maailma on muuttunut Kekkosen ajoista. Rajat ovat auki EU:hun, lähes jokaisella kännykkä taskussa ja hamupurilaisravintola ja kahvituokapaikka on auki 24h/vrk.
Pystyykö psykiatrinen hoito palvelemaan 2000-luvun tarpeita 1950-luvun ideologialla?
Sairaalahoitoja voidaan perustella potilasta tarkkailemalla ja oikeata hoitoa hakemalla, mutta toisaalta mielenterveyslakikin nimeää potilaan kuulemisen. Potilaan ollessa eriävää mieltä hoidosta sairaalassa ja sairaalan jälkeen, kyseeseen tulee mahdottoman tylsämielinen henkilökunta joka ei usko vaikka eriävä mielipide työnnettäisiin "mustaan aukkoon".
Todellisten ongelmaihmisten lukumääräksi itse arvioisin sairaalassa n. 1:20 kaikista potilaista ja olennaisinta tässäkin on, että vähintään saman verran ongelmatapauksia on kaduilla vapaana.
Ehkä sairaalahoito voidaan huumorin kannalta ja ajatella posittivisesti b-luokan tekoperunamuusia maittavan pihviaterian sijasta, mutta käytännössä siinä ei ole mitään huumoria kun 130-kiloinen poliisi kävelee asuntoon pistooli vyöllä hullunkiilto silmissä ja vie kuukaudeksi sairaalaan ilman ainuttakaan käytännön perustetta jota voisi esittää vaikkapa oikeudessa todisteena. Vapaudenriisto on melkoinen rikos vaikka moni jöröjukkalääkäri kuvittelee tekevänsä jotakin hyvää ja oikeaa. Turha kurittaminen on nykymaailmassa sairaampaa kuin vapauden suomien etujen käyttö.
Kokonaisuutta katsoessa on hyvin omituista perustella hyvällä palvelulla kun vapaaehtoisesti sairaalan haluava tappaa itsensä siksi, että ei pääse sairaalaan samalla kun turhan pakkohoidon nauttinut on tyytymätön. Vika ei ole kenessäkään taikka missään muussa kuin sairaalan henkilökunnassa.
Vastaa kysymykseen. Nuo tiedot saa kuka vaan netistä.
Purnauksesi on oikeutettua ja hyvin perusteltua.Totta,että monesti kohdellaan ikävästi sairaalaan pakkohoitoon vietäviä,ikäänkuin vailla ihmisarvoa.Täälläkin tuo puoskari "Psykiatri,"on mielisairaalan kiihko kannattaja.Onhan tuo toinenkin Psykiatri.,mutta hän on enemmän potilaan puolella ja inhimillisempi.Puoskari"Psykiatri"lukee lääketieteen julkaisuja ja niillä pätee täällä sairaiden kustannuksella.Tai ainakn vääryyttä kärsivien ja avuttomassa asemassa olevien kustannuksella.Voimia Mikko!
..samalla tyylillä ja samoilla kirjoitusvirheillä kuin Psykiatri.-nimimerkin käyttäjä.
"Yllättäen" tämä kirjoitus kehuu nimimerkkiä Psykiatri.!
Oletko sinä sitä mieltä, että psykiatrisessa hoidossa ei ole parantamisen varaa?
He he,olet pakkoneuroottinen luonne.Kyttäät kirjoitusvirheitä joita omat kirjoituksesi oikeen vilisee.Ota ensin malka omasta silmästä ennen kuin tikku toisen silmästä kirjoitusasioissa.Jotkut ihmiset ovat aiheuttaneet sinun narsismille niin suuria traumoja,että näet mörköjä ja vihollismielisiä joka kulmassa.Hellitä ja sen jälkeen hellitä.
Tarkoitin vain että sama ihminen kirjoittaa nimerkeillä "Kansipaikka" ja "Psykiatri," ja kehuu itseään.
Psykiatrisessa hoidossa on parantamisen varaa vaikka kuinka. Samoin kuin kaikessa muussakin hoidossa. Suurimmasta osasta sairauksia ei tiedetä edes täsmällistä syytä, saati syitä parantavaa hoitoa, joka hoitaisi taudin täydellisesti. Hoito on siis ruumiinonkalon ylimääräisen esineen poistoa lukuunottamatta varsin heikolla pohjalla.
Vähän kärjistin, mutta tällaista tämä lääketiede on ja hyvä kun saadaan näinkin hyviä tuloksia. Lasten leukemiat paranevat yli 90%:sesti, vaikka syytä ei tiedetä ja hiukset tippuu päästä.
Onko asiaa tutkittu, että Psykiatri. ja Kansipaikka ovat sama henkilö?Jos on niin kerro näyttö?Jos ei esitä,että olet erehtynyt.Minua alkaa kyllästyttää sinun inhottava käytös täällä.
Verisyöpä paranee uusilla hoitokeinoilla aikuisilla n.40-45% ja lapsilla n. 80%.
http://www.porinlaakaritalo.fi/default.asp?lngParentRakenneIDqs=36
"Suurimmasta osasta sairauksia ei tiedetä edes täsmällistä syytä, saati syitä parantavaa hoitoa"
Itse puhuisin mielummin tylsämielisten kurittomuudesta, kulttuurista, politiikasta taikka tavoista kuin mielensairauksista ja näiltäkin osin epäasiallisesta toimintatavasta, koska sairaalassa haluttaisiin harjoittaa politiikkaa enemmän kuin tiedettä.
"Hoito on siis ruumiinonkalon ylimääräisen esineen poistoa lukuunottamatta varsin heikolla pohjalla."
Ihmisiä paloitellaan tänäpäivänä varaosiksi sairaille. Kuka tahansa voi jättää mm. elintestamentin.
http://www.lahjaelamalle.net/teksti1.html
Olet varmaan tehnyt oman diagnoosin diagnooseja tekevästä Psykiatrista,?Ei se tiiä yhtään mitään.Vain harmaa haju mitä häneltä on tutkittu itseltä vastaan otolla.Sitä en tiedä onko hän itse ollut pakkohoidossa mutta ei sympatiaa heru sairaalassa olleille. Ei tietenkään koska tuo Psykiatri pätee heidän,myös sinun kustannuksella.Sen olet järkevänä miehenä jo todennutkin.Miksikö kansipaikka hereillä?Kanada -Suomi TV:ssä.
Psykologiahan selittää että aikuisen henkilökohtaiset ongelmat kuten rappioalkoholismi ym. johtuvat kovasta lapsuudesta tms.
Terapiassa sitten kaivellaan auki kaikki arpiset haavat koko elämän ajalta auki ja tehdään niitten perusteella jokin psykologinen diagnoosi. Mutta missä on se hyöty?
Useinhan henkilökohtaisista ongelmista kärsivät ovat periaatteessa ihan yhtä älykkäitä ja muutenkin kykeneviä normaaliin elämään kuin normi-ihmisetkin eli mikään ei pakota heitä olemaan hörhöjä. Tästä psykologia on kanssani eri mieltä.
Usein hörhöily johtuu "väärinymmärretyn marttyyrin" asennemaailmasta. Vain jokainen itse pystyy muuttamaan asenteitaan.
Hörhöt eivät haluakaan olla muuta kuin hörhöjä, mikäli katsotaan sitä miten he elävät ja tekevät. Heillä on tapana mennä aina siitä mistä aita on matalin.
Puheet on kyllä täynnä jossittelua eli kyllähän mäkin jos, jos, jos ...
Maailma on täynnä esimerkkejä vaikeista oloista menestykseen KOVALLA TYÖLLÄ nousseita. Näille tarinoille hörhö mielummin ummistaa silmänsä ja uskoo että joku muu on heille antanut kaiken.
Hörhöt voisivat laittaa lähes kaikki asiansa kuntoon koska vain ja pienellä vaivalla, mutta kun se halu puuttuu. Kärjistäen sanon että terapia on vain tekosyitten ja jossittelun kuuntelemista ja uskomista. Tästä syystä hörhö arvostaa psykologiaa.
Kun muitten hyväksyntä saadaan paskanpuhumisella, vedätyksellä ja kitinällä ei hörhö ota itseään niskasta kiinni joten hän on ja pysyy hörhönä.
Otit esille sellaisen näkökulman, johon en malta olla esittämättä omaa näkemystäni.
Menestyjiä katsotaan usein ikäänkuin ylöspäin, mihin ei mielestäni olisi useinkaan syytä. Jos ajatellaan esim. jotain pitkälle kouluttautunutta henkilöä, niin sanotaan, että hän on tehnyt paljon työtä opiskelunsa vuoksi ja siksi menestynyt. Mutta, jos ei järki riitä, niin ei vaan onnistu, vaikka opiskelisi miten ahkerasti tahansa. Ja mistä otti järjen se, joka menestyi? Ei ottanut mistään, oli saanut sen jo syntyessään, joten ei ole oma ansio.
Toisaalta katsotaan ihaillen niitä, jotka vaatimattomasta kodista lähteneinä ovat menestyneet. Ovat käyneet koulunsa pitkän kaavan mukaan, kun ei vanhemmilla ollut aikoinaan varaa kouluttaa. Silloin sanotaan, että on niin tarmokas, että menestyi. Mutta mistä otti tarmokkuutensa? Ei ottanut mistään, sai senkin lahjaksi jo syntyessään.
Edelliset esipuheeksi sille, että ei sovi moittia niitä, jotka eivät ole menestyneet tai jotka eivät ole jaksaneet taistella mielenterveys- tai muiden ongelmiensa kanssa niin, että olisivat niistä selvinneet ns. normikansalaisten kastiin. Itse olen kärsinyt mielenterveysongelmista ja käytän lääkkeitä koko ajan, mutta en pidä itseäni hörhönä. Mulle vaikeudet on opettaneet suvaitsevaisuutta ja ymmärrystä niitä kohtaan, joilla ei asiat ole yhtä hyvin kuin itselläni. Olen toki kaukana enkelistä, mutta nykyisin vähemmän tuomitseva, kuin aikaisemmin.
Täytyy sanoa,että oli ilo lukea kirjoittamaasi tekstiä.Sinulla on terveempi näkemys kuin ns.keskiverto kansalaisella.Et ole ainakaan sivistymätön juntti vaan sinulla on sydämen sivistystä.Totta,että jos on liian ylhäällä,valta tahtoo turmella.Liian alhaalla on omat huonoutensa.Näkeehän sen päivittäin lehdestä kuin kuka on hyllytetty tai kuka saanut lahjussyytteen.Siis karkeasti:Ylhäällä ja ja ihan alhaalla ei ole epäsosiaalinen persoonalisuuden häiriö harvinainen.mm.nuo kasinopelurit ja muut rahalla vehkeilijät.Ne on hörhöjä.Sinulle Maria,Hyvää Syksyä!
Kaikkihan ei tietenkään ole yhtä lahjakkaita. On toki selvää ettei kaikki voi saavuttaa tohtorin opinarvoa vaikka miten yrittäisi. Tiedemaailma (ja myös taidemaailma) tuntee paljon tälläisiä tapauksia. Sanotaan että menestykseen tarvitaan 95% perspiraatiota (vaivaa) ja 5% inspiraatiota (lahjakkuutta). Monesta olisi ainesta tohtoriksi, mutta ovat liian laiskoja ja lyhytjänteisiä (asenne) siihen. Onko opinarvot ja raha sitten kaiken vaivan arvoista tai muuten tavoittelemisen arvoista onkin jo toinen kysymys. "Jokainen ihminen on lalun arvoinen", lauloi Veikko Lavi.
Yhteiskunnan vähimmäisvaatimuksista selviää melko vähällä lahjakkuudella ja kohtuullisella vaivannäöllä lähes kaikki ihmiset. Jotka eivät vaatimuksisata selviä, ovat vammaisia (määritelmäni). Hörhöllä tarkoitan sitä joka ei laiskuuttaan viitsi täyttää yhteiskunnan minimivaatimuksia ja myös sitä joka jatkuvasti rikkoo lakia tai sosiaalisia sääntöjä.
"...Mutta mistä otti tarmokkuutensa? Ei ottanut mistään, sai senkin lahjaksi jo syntyessään..."
Minusta tarmokkuus ei ole perinnöllinen ominaisuus, vaan opittu asenne. Jos ihmisella on oman jatkuvan vaikttamisensa mukaan joka ikuinen asia päin vittua aina ja ikuisesti olisi syytä tarkistaa omia asenteitaan.
Kyllä minäkin suvaitsen vammaisia ja ei niin lahjakkaita, tärkeintähän on että edes jotenkin yrittää tehdä jotain asioilleen.
En suvaitse niitä jotka vain valittavat kurjuuttaan tekemättä mitään; vähättelevät tarmokkaita; vittuilevat asiallisia ihmisiä heidän tavastaan pitää huolta itsestään, läheisistään ja omaisuudestaan. Hörhön mielestä syyt kurjuuteen on tietysti aina jossain muualla kuin itsessä (ettei vain kukaan tekisi mitään asioitten hyväksi).
Mielisairaus? Mitähän se oikein onkaan, onkohan sellaista olemassakaan?
Kyllä mielenterveysongelmat ja itsemurhat ovat ihan todellisuutta, vaikka niitä ei sinun maailmankuvassasi esiintyisikään.
Neuvoisin sinua olemaan lukematta näitä palstoja, jos ei pääsi kestä lukea mielenterveysongelmaisten valitusvirsiä.