Erilainen ja samanlainen

Kaikki rinnastaa ujouden yleensä aina puheliaisuuteen. Minulle todetaan usein "mutta ethän sä vaikuta yhtään ujolta."

Hymyilen tai naurahdan kommentille...

Olin ujo lapsi. arka ja hiljainen. minulla ei olut kavereita koska en oikein saanut suutani auki enkä uskaltanut ala-asteella lähteä välituntien leikkeihin mukaan. Vietin paljon aikaa yksin. Ylä-asteella olinkin sitten jo ujouden takia koulukiusattu.

Koulumaailma on ujoille vaikea. Minua jännitti ja suorastaan pelotti monet tunnit joissa piti olla enemmän esillä. esim. liikunta tunnit ja puukäsityö. tykkäsin molemmista ja olin hyvä molemmissa mutta ujouden takia kouluarvosanat jäi pienemmiksi kuin taitoni olivat. Pelkäsin koulussa esitelmien pitoa ja viittaamalla vastaamista. Arvosanat jälleen todistuksissa alhaisemmat. "aktiivisuutta lisää" oli joka todistuksen opettajan huomio.

Koulumaailma oli minulle ahdistuksen, pelon ja taistelun täyteinen. Jännitin joitain tunteja ja tilanteita niin että saatoin jäädä jonkun tekosyyn varjolla pois. Poissaolot ujouden takia näkyivät koulu menestyksessäni. Koe jännitystä minulla oli myöskin. käsi tärisi ja muistista katosi kaikki opittu tieto kun koe paperi tuli eteen..

Ujoa opiskelijaa kukaan ei oikein ymmärtänyt. minua joko säälittiin tai moitittiin. Kukaan ei oikein kannustanut tai antanut avaimia selviytyä ujona siellä niin että pystyisi näyttämään sen mitä todella osaa.

Peruskoulun ja ammattikoulun suoritin lopulta suurien ponnistusten kautta.
autokoulu oli myöskin ujon ihmisen helvetti jonka sain vain itseäni kovasti pakottamalla suoritettua. auton rattiin en ole useasti kuitenkaan sen jälkeen uskaltanut

seurustelusuhteita minulla on takana mutta pisimmässä vuosia kestävässä suhteessa mieheni ei oikein koskaan ymmärtänyt ujouttani. hän suttui ja kritisoi eikä mitenkään ymmärtänyt miksi minulle esim. bileet sen kaverien luona oli todella jännittävä tilanne jota välttelin. Minun oli helpompi tavata pari puolituttua ihmistä kerralla kuin suuri joukko. Osallistuin hyvin nihkeästi myös mihinkään joukkuepeleihin, karaokeen, seurapeleihin jne. illan viettojen yhteydessä. syy ujous. halusin mutta jännitti ja ujostutti..

Nykyään olen alle 30v aikuinen. Ammatti on mutta työelämään meno on vaikeaa. työhaastattelut, työhakemusten teot haastavaa. Kun töihin pääsen esim. kesätyön muodossa. sama ongelma kuin kouluaikoina palaa. jännitän ja pelkään niin että saatan vältellä joitain työtehtäviä tai jäädä kokonaan pois jonkun tekosyyn varjolla. masentaa koska olen mielstäni alisuoriutuja joka ei millään saa työelämän alusta kiinni.

seurustelusuhteessani tuli ero muutama vuosi sitten. suhde oli vaikea ja itsetuntoni laski sen aikana nollaan. Nyt en uskalla aloittaa uutta suhdetta. ujous osa syynä. alku on suhteessa aina niin vaikeaa. jännittää ujostuttaa. toinen on niin vieras. Mitä jos en olekaan sitä minkä kuvan musta toinen alkuun saa? jos olenkin tylsän oloinen ujo.. ? Jännitän yökyläilyä.. nukkumista yhdessä..ujostuttaa. On kiusallinen olo.

puhelias olen. nauravainen ja vitsaileva. Ulospäin ei minusta varmaankaan näe että ujo olen sisäisesti.

ujous rajoittaa paljon elämääni muiltakin osin. puhelimessa puhuminen ja soittaminen johonkin on vaikeaa. haluisin harrastaa jotain mutta en uskalla mennä ryhmäharrastukseen. esiintyminen, huomion keskipisteenä olo, kamerat, videokamerat.. kehut.. saa minut jäätyyn.

Onko tämä tuttua muille ujoille vai onko minun ujous jo jotain sairautta? Miten te olette päässeet uudelleen deittailuun kiinni ja sitten uuteen suhteeseen? Miten te olette saaneet itsenne kiinni työelämään ujoudesta huolimatta?